Hil-la
Vuosi vaihtui eletään 2026, onnea meille kaikille, niin se vaan vuodet soljuu.
Kukkakuva antanee odotuksen ilmettä, kevättä kohti mennään, päivät valoistuvat ja emme huomaakaan, kun kukkasia katsellaan luonnossakin.
Onnea alkaneelle vuodelle, rauhaa ja rakkautta kaikille !
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia57 aloitusta · 961 kommenttia
- Huomenet edelleen pilvisestä säästä, mutta jospa jo huomenna aurinko paistaisi, tai sitten ei, asialle emme mitään voi.
Kyllä ne helteetkin sieltä tulee, näin uskon, ole luottavainen Ano 00032.
Asia mille ei viisaammatkaan mitään voi.
Kuuntelin radiosta juhannuksen herkuista puhumisesta ja kylläpä se silli aikamoinen herkku on, ei noussut nykyiset uudemmat jutut esiin ollenkaan.
Uudet perunat ja silli, mitä muuten tuodaan jostain Atlannin meristä, luulin aina, että oma Itämeri sen asuinpaikka olisi.
No onhan se hyvää, mutta en oikeastaan syö silliä muulloin kuin juhannuksena, joskus jotain sinappisilliä jouluna olen valmistanut, hyvää sekin.
Kuuntelen mielelläni radiota, siellä on kaksi juontajaa, jotka keskenään aina juttuavat ja jotain hauskaa väliin viskaavat omista kokemuksistaan, minusta kivaa.
Joku valitteli kansan radiossa tästäkin, pitäisi vaan yksi asiallinen juontaja aina olla., näin se mieltymys erilaista on.
Hyvin kuvasit suomalaista kesämaisemaa lehmineen ja lypsäjineen MdK, en kovin paljon ole mukana saanut olla, mutta näkymä silmiin tulee suomalaisten elokuvien myötä ja maalauksiakin aiheesta on , myös lapsia auttamassa oksien kanssa, itikoiden kiusasta.
Nuo itikat kyllä tunnistin takavuosina, kun vaan ulos menin, niin kovasti minusta tykkäsivät, niiltäkin saan rauhassa olla nykyisin.
Hirvikärpänen toinen kauhistus, nyt ei nekään vaivaksi ole. siinäpä ne suurimmat pelkoni kesäajasta onkin käärmeiden lisäksi.
Monta käärmettäkään en ole eläissäni nähnyt, mutta valtavan inhon aikaan saavat.
Poikani pihassa oli neljä käärmettä viime kesänä ollut, en varmaan uskaltaisi ulos mennä, miten liekin pihaan asti tulleet, ei aiemmin ole näkynyt.
Aukkohakkuut oli toisella puolen tietä, kai ne sitä pakoon lähtivät, koirille vaan vaivaksi tulivat, ne kun kuononsa joka paikkaan työntävät.
Tänään kertoivat radiossa vilkkain päivä olevan liikenteen kanssa ja huomenna sitten se kesän juhla alkaa, liput salkoihin ja grillit kuumiksi.
Onhan tuo tullut koettua jo kymmeniä kertoja, tavat väliin muuttuneet, nyt kuitenkin uskon nauttivani kodin rauhasta ja parvekkeella liikennettä ja puiston puiden ihanuutta katsellen.
Pääskysten ja lokkien kilpaliitoa ihastelen, ilo niistäkin pursuaa, suomen kesä, voiko ihanampaa ollakaan ?
Korpikirjailija jaksaa puurtaa aina jotain mielessä, olisiko paikallaan siihen riippukeinuun mennä ja unohtaa kaikki touhut, ihan vaan omiin ajatuksiin upoten.
Eilen kävin kaupassa ja uupumus tuli, mutta sauna rentoutti, tänään torille perunan ostoon, kun kaupassa olivat niin pieniä, että en niitä huolinut.
Naapurin rouva lähtee seuraksi, autolla mennään, ehkä vielä johonkin kauppaankin pyörähdämme, piimää on ainakin ostettava, muuten ei rieskan teko onnistu.
Rauhaisa on juhannukseni vietto jo näin ajattelun tasolla ja se mieltä hyväksi tekee, jospa kaikille onnistunut juhannuksen aika tulisi ja vahinkoilta säilyttäisiin. - Sataa sataa ropisee ja taitaa laittaa suunnitelmia uuteen uskoon, kaupalle aioin lähteä, mutta en jatkuvaan sateeseen kumminkaan, onhan päivä vielä huomennakin, sanotaan laulussakin.
Yöuntanakin sade häiritsi, ollen tullut entistä herkemmäksi nukkumiseni kanssa, kuuluuko sekin vanhenemiseen.
Katselin eilen entistä naapuriani, joka jo 95 vanha, mutta kertoi tavatessamme kaiken itse tekevänsä, ikkunan pesusta lähtien.
Näkö on heikko, mutta niin vaan rollaattorilla kaupasta tuli eilenkin, tervaskatojakin on vielä olemassa, kertoi joka päivä kaupassa käyvänsä, vaikka vain maitopurkin ostamisella aiheen hakee, tässäpä esimerkki minullekin.
Tuli mieleen olenko joskus minäkin ollut keinumorsian, tuskin, mutta morsian kumminkin.
Ano 00030, minäkin tykkään muistoista lapsuuteen asti yltäviin, itse en paljonkaan siltä ajalta muista, kai se niin ankeaa oli, että ei muistoja jäänyt, no ei ollut oikein mitään ihmeellistäkään.
Sot oli käynnissä ja pelon aisti ympärillään, tosin sen muistan, että en osannut mitään ihmeitä odottaakaan.
Sodan loputtua pitkään oli puute kaikesta, vielä naimisiin mentyäni ei kaikkea ollut saatavilla, ei pullistellut kaupan hyllyt kaikenlaisesta, miten nyt, liian kanssa.
Vaatimattomaan elämään totuttiin ja se jatkui kauan, mutta isolla yrittämällä sitä selvittiin ja totuttiin tämän elämän tarpeisiin ja niitä hankittiin.
Nyt on kaikkea, mitä osaa haluta, ei vaan osaa vieläkään mitään turhaa hankkia.
Kun on vähään oppinut, ei muuta kaipaa, aina vaan typistyy tarpeet, kun menotkin loppuvat, kotona istuen tarpeet vähiksi käy, hyvä on olla.
Nuo Mdk kertomat tarinat ei minua koskaan ole eteen tullut, maallakin kävin äidin ystävättären koton joka kesä, mutta opin vain pelkäämään lehmiäkin, kun yksi potkaisi, kun lypsylle katsomaan menin.
Muistan lehmän nimenkin, se ol Eppaomena. äitini oli sydänystävä talon emännän kanssa, syntymänsä oli peräkkäiset päivät ja siitä asti alkoi yhteinen ystävyys, koulutie oli yhteinen , välimatkojenkin päästä, kävimme kesäisin heidän kotonaan. kuolivatkin päivän välein.
Äiti kasvatti kaikenlaista heidän maillaan ja sitten tutuksi tuli junamatkat, kun isot kantamukset mukanamme matkasimme Hämeeseen, Haaparannan asemalla jouduimme kauan odottamaan, ruoka oli vielä silloin hakusissa.
Talon isäntä oli suutari ja hän teki minulle saappaat, mikä oli iso lahja, kun ei tarjolla liioin mitään ollut.
Kylä oli äitini lapsuuden kotipaikka ja siellä oli vahva ystävyyden henki, joka talosta kylään mennessä ei ilman jotain kääröä pois lähdetty.
Kerjuulta voisi tänä päivänä miettiä, mutta ei se sitä ollut, maksu annettiin jos jotain ostamaan mentiin, mutta oli vaan yleinen hyvä tapa antaa sydämen lämmön mukana.
Liekkö pieni perinne minullakin, kun aina lämpimäisiä anna, kun joku pistäytyy sellaiseen aikaan, että uunista jotain esiin tulee.
Noista porealtaista sen verran kokemuksiani, kun altaaseen jotenkin pääsin, mutta pois tulo jo vaati apua, siksi kai en sitäkään ole paljonkaan harrastanut, vaikka vesi on hyvinkin tuttua ja taidot uimiseen jo lapsena opittu.
Vierastan myös uimahallien uima-altaita, siellä kymmeniä ihmisiä polskii, jotenkin koen vastenmielisyyttä sekaan mennä.
Vahvana elää kaikki vahvat luuloni ja ne monia asioita estää.
Voin nähdä sen ilon minkä mummo sammiossa istuen tunsi, kyllä sillä varmaan elämys syntyi, eihän sen ajan ihmiset aina edes uimaan päässeet.
Hevosen selkään en uskaltautuisi, jo vieressä seisten suuri kunnioitus niin isoa eläintä kohtaan syntyy, viisaitakin ovat hevoset, isännän kotiin juhlimasta tullen aina osasivat tuoda, vanhat elokuvat tämän paljastaneet.
Nyt jään odottamaan uusia kertomuksia, jokaisella varmaan jotain muistikuvia menneestä on, se on vähän kuin historian kirjaa lukisi.
Minun kertomani ei mitään ihmeellistä ole ollut, mutta muistoja mieleen tihkuu, kun lueskelen MdK antia.
Olen hyvilläni, kun ketju näin rauhaisana kulkee, kaikki ei varmaan mukana elä, mutta eihän tarvitsekaan, jokaisella on mahdollisuus avata oman tyylinen ketju.
Nyt venyi melkein tyhjästä taas pituutta, mutta lukee ken jaksaa.
Näyttäisi sade hiljentyvän, jospa tästä kaupoille pääsisi, mukavaa odottelua tuon juhannuksen viettoon ja siihen liittyviin puuhiin. - Hyvää aamupäivää, nyt vuorostaan pilvisenä esittäytyy, sadetta odotellen päivää aloitellen.
Kahvilla ollessani radio laulaa ja ristikkolehti seurana sitä kuuntelen, väliin einettä ja, kahvia hörpin.
Tehokasta touhua, kolmea asiaa yhtä aikaa, vie mennessä, tuo tullessa elämäni onkin, ei turhia askeleita.
Muistiini on jäänyt mieheni sanat, kun roskapussia lähti viemään, huusin perään, että tuo tullessa, hänen vastaus jäi mieleen, voin tehdä uudenkin reissun, hänelle ei liikkuminenkaan vanhempana ollut vaikeaa.
On tuo MdK moneen ehtinyt ja vieläkin jaksaa kaikkea seurata ja touhuta.
Mukava on kun valotat elämäsi kirjoa meille joille ei elämässä paljonkaan ole tapahtumia, sitä arkea ja työn tekoa.
Turusen kirjoja en ole montakaan lukenut, elokuvina olen Simpauttajan ja Kivenpyörittäjän kylän katsonut, tuli jotenkin huono olo, en ehkä oikein jaksanut ymmärtää kerrontaa
Ehkä hyvinkin korkeaa kulttuuria, mutta ei uponnut minuun.
Päätalon kirjat taas puhuttivat ainakin ne ensimmäiset, kaikki olen lukenut, pitkäveteisiksi ne viimeisimmät tuli, liippasiko liian tutuilta alueilta,
Noihin aikoihin olin suuri lukemiseen innostunut, nyt ei sitten mitään, jopa kuvalehdet saavat olla rauhassa.
Olenko menettänyt elämisen seurannan, vai onko mitta täysi?
Juhannus menee minullakin ihan kotona, en kaipaa mihinkään, sillipurkki ja ne uudet perunat kuuluu minunkin juhannukseen peltirieskan kanssa, aiemmin, kun pystyin metsään menemään oksia taitoin minäkin ja niitä kotiin kannoin, maljakoihin ja taulujen päälle, pitihän kesä sisällekin saada.
Nyt tyydyn kukkasiin, jos jaksan niitä ostosten lisänä kotiin tuoda, torilta yritän perunat hakea, ovat juuri kaivetun oloisia, hintaa vilkaisin edellisellä kerralla, oli 11 euroa kilo, jospa nyt jo hieman vähemmän.
Pakkasessa on vielä pari pussia, jos en jaksa torille asti, niin eipä hätää, hyviä ovat nekin.
Pois olisi syötäväkin, kohta uusia tilalle on sovittava, aika rientää, ei aikaakaan, kun säilöntä alkaa, kurkkusalaatti ensimmäisten joukossa.
Varmaan on ilo poiketa kasihuoneeseen Paloma ja nähdä kasvun ihme, ei aikaakaan, kun satoa voi säilöön laittaa ja nautinnolla syödäkin.
Iloista matkaa sinulle ja matkakumppanille.
Jospa taas riittää jutun aihetta ja houkuttaa toisiakin purkamaan päässä pyöriviä asioita, kiva niitä olisi lukea minun, kuin toistenkin ketjussa piipahtavien.
Intoa päiväänne ja jaksamista kaiken suhteen. - Olet oikeassa, taitaa rauhaa riittää koko palstalle, jos tarkkaan luet palstasta puhuinkin.
Ano 00022, miksi en voisi kiittää MdK, pidän hänen viesteistään, koska on aina jotain kivaa luettavaa.
Satuilukin olisi kivaa useammankin suulla, liian vakavia ja ikävää vain saa lukea.
Onneksi ketjuun kirjoittaa heitäkin monta joille sen kiitoksen annan, ja mielellään luen heidän elämänsä sujumisesta.
Nyt hyvillä mielin seuraan, miten naapuritalon ainoa ilman kukkia oleva parveke myös kukkaset saa kaiteelleen, iloa koko talo näkymästä. - Kaunis uusi viikko alkamassa ja päättyykin sitten kesän juhlintaan juhannukseen, monelle toiveita täyttävään juhla-aikaan.
Monille tämä auringon taivaalla näkyminen on ajaa Aavasaksalle, sillä siellähän se on mahdollista nähdä.
Valoisa on yö täällä etelämpänäkin ja kannattaa sitä hieman vähemmälle nukkumiselle jättää tämän valaisuuden todetakseen.
Itselläni ei juhannus juurikaan mitään muuta, toki kesän ihanuuden koen silloinkin ja ehkä ruuat jotain perinteisiä laitan, muistelen taakse jääneitä juhannuksia.
Ehkä joku muistaisi ja osaisi kertoa juhannustaikojen tekemisistä minä en ole kokeillut mitään.
Noista oikeuksista mistä ano 00020 mainitsit, on oikeus vastailla, mutta muistettava myös vastuu omista puheistaan, loukkaavaa viestiä ei ole lupa kirjoittaa.
Käytin väärää sanaa kun totesin, että mukava kun palstalle on "saatu" rauha, en itseäni tarkoittanut tämän asian yhteyteen, en ole mitään aikaan saanut, joillekin muille se kiitos kuuluu.
Tärkeintä kuitenkin olisi, että tämä jatkuisi ja voisi hyvillä mielin viestinsä ilmoille laittaa.
Ehkä olisi hyvä, jos ei joka sanaa käänneltäisi niin, että jotakin hankalaa esiin saataisiin.
Mdk kertomat aina niin rikkaina ja elävän tuntuisesti esiin tulevat esiin, kunpa löytyisi samaan tapaan kertojia, ketju olisi enemmän kuin ilo lukea ja vastailla.
Hyvä on muistisi, kun kaiken elävästi esiin tuot ja kokemuksia elämäsi kulusta paljon jäänyt mieleen.
Tämä ketju on omiaan muistoille, kuin myös tämän päivän arkielämän kertomiseen. ei vaatimuksia, jokaisella lupa ajatuksensa purkaa, iloa tuottaen.
Paljon kysymyksiä ano 00019 miten noihin vastaisi, no ainakin niin, että hyvä jos on joku saanut tämän rauhan palstalle aikaan, siitä voimme nauttia kaikki, lukea asiallisia kysymyksiä, vastauksia ja jotain muutakin asiaa.
Nyt päivän viettoon, mitä tuokaan tullessaan, on aivan tuntematon,, tulevaisuus;) - Sunnuntaiaamua elelen, ja sateita ikkunasta katselen, tosin tällä hetkellä ei sada, mutta koko ajan yöllä vettä tuli, herätteli mokoma, kun ikkunapeltiin ropisi.
Jokohan on apua vesitilanteeseen?
Eilinen päivä meni tarmonpuuskan avuin tehokkaasti, siivosin perusteellisesti ja sitten vielä porkkanasämpylöitä leivoin, maistuu nuo kaupan leivät, no sanoisinko, ei miltään.
Sauna kruunasi päivän ja vielä parvekkeella istuen sain onnistuneen päivän lopetettua.
Ano 00014 samoilla linjoilla olen kanssasi, ei ehdi hitaammat (meitä on paljon) mukaan tämän
kehityksen kulkuun, ainakin vanhemmat putoaa kelkasta.
Kaikkea pitää kyseenalaistaa, luottaa ei voi kuin siihen omaan ajatukseen ja se ei enää riitä.
Mihinkään ei voi uskoa, jopa tunnetut henkilöt valjastetaan mainosmiehiksi/ naisiksi ja puhumaan asiaa, mikä ei paikkaansa pidä.
Yksi suuri bisnes on nuo lääkefirmat, jotka mainostavat tuotteitaan ja lopputulos on, että ihmeitä ei tapahdu.
Datakeskuksia rakennetaan ja nyt nekin jo suurennuslasin alla, näin radiosta kuulin.
Nyt olisi osattava löytää ne oikeat totuutta julki tuovat, mutta siinäpä onkin tenkkapoo meille monelle.
Suomessa toimivia yrityksiä minäkin yritän aina tavoittaa ja aina olen löytänytkin, mutta alkumaa vasta tavaran tulon myötä selviää.
Kerran yritin Tampereen suunnasta tilatun tavaran palauttaa, mutta olisi 60 euroa palautus maksanut, jäi tekemättä.
Katselen kaupassa vaatetuotteita, niin useamassa lukee valmistusmaa ulkomailla, ja usein Kiinan suunnasta.
Onnekseni on tuo tarve uusista vaatteista aina vaan vähenee ja tarkemmin ajatellen jää tilaukset tekemättä.
Klarna on hyvin toiminut myös minun osallani, kuten Palomakin kerroit, ikävä vaan, että aina jotain selvitettävää tuotteista löytyy.
Olipa hyvä, että sormesi ei suurempia harmeja esittänyt, hyvä lääkärille vielä kertoilla tämäkin tapaturma.
Olen kanssasi samaa mieltä Mdk, hyvä, että on saatu palsta parempaan kuntoon, voi kirjoitella niitä näitä, ei aina joku pilkkakirves osumaa etsimässä.
Eihän asia maata kaatava ole, mutta innostus sammuu, kun aina vain ilkeyksiä esiin tuodaan, kuitenkin aika monelle on hyvä ajankulu tämäkin.
Kertoilet aina niin lämpimin mielin veljestäsi ja perheestäsi, läheisiä olette, yhteisiä puuhia harrastatte Eliaana.
Eihän veneellä olo sateesta harmia tunne, jos ei nyt kaatamalla vettä tule, mielenkiintoa vaan lisää, lämmin sade ihollekin hyvää tekee. nykyisin sadevarusten ei edes kastumaan pääse.
Olipa monen ruokaveron painoinen kala, ruodotkaan isossa kalassa ei niin hankalia ole, minun vastenmielisyys haukea kohtaan ei vaan ohi mene.
Tytärkin kertoili kalapullia tehneensä isosta hauesta, voisi olla, että tietämättäni niitä söisinkin, ennakkoluulo ruokkii tätäkin tunnetta,,ehkä.
Nyt katselen miten päivä alkaa sujumaan, kai se menee entisiä latujaan, kuljeskelen tietokone, telkkari, parveke ja keittiö väliä, kuluu se päivä näinkin.
Soittelin eilen kälylleni ja ei tunnistanut minua, kohteliaasti tervehti ja kun mainitsin, tunnetko vastaus oli, että en.
Kysyin muistatko veljesi, vastaus tuli selkeästi, totta kai ja veljen vaimo asuu tien toisella puolen, kerroin että juuri hän minä olenkin.
Nauruksi mene, hän sanoi nimet unohtaneensa kokonaan.
Hoivakotiin toivoi pääsevänsä ja ehkä se onnistuukin, kun näkö niin paljon huonontunut.
Tätä tämä elämä näillä kymmenillä on ja mihin vielä johtaneenkaan?
Iloa päiväänne, sadetta pidellen se iltaan joutuu. - Lauantaiaamuun on herätty, vuodevaatteet parvekkeella ja matot myös, nyt vaan imurointi,(se ikävin homma) alkamassa.
Aloittelen vasta kahdeksan maissa imuroinnin, saavat naapurit pidempään nukkua ilman minun häiriötä.
Pilvinen sää, mutta lämmintä kuitenkin, niin kuin kuuluukin näin juhannuksenseutuun.
Monella juhannuksen suunnitelmat tehty ja vesille tai niiden ääreen mieli palaa.
Ruokailu tehdään poikkeuksellisesti ja aina jotain erikoista mukaan tehdään, grillauksen lisäksi, kohokohta muun mukana.
Noista huijauksista saa aina kuulla, ja onnekseni olen vielä säilynyt, en kyllä puhelimeen tuntemattomiin numeroihin vastaakaan.
Voi olla, että joku ihan asiaa soittavakin tämän harmin saavat kokea.
Eliaana kirjoitit Klarnasta, minä olen heidän tiimoilta saanut asiat sujumaan, jopa ostokseni perumisen yhteydessä maksuni takaisin saivat.
Ruotsalainen firma, suomessa konttori.
Aika vähäiseksi on jäänyt nettitilaaminen, joskus olin Klingelin vakituinen tilaaja, toimi Saksassa, mutta harmikseni lopetti.
Nykyisin melkein kaikki tavarat Kiina valmistusmaana.
Tuosta keskisormesi vaivasta tuli omat sormieni harmit mieleen, peukaloon leikasin kolmen sentin pituisen palan melkein irti, toiselta reunalta jäi kiinni,
Mieheni varoitti töihin lähtiessä, että hän teroitti veitsen, varo, no vahinko tuli ja käärin pyyheliinan sormen ympäri ja lopulta veren tulo loppui.
Olisi tietenkin pitänyt mennä ompeluttamaan, mutta autoa ei ollut käytössä ja muutenkin en ajatellut tätä mahdollisuutta,
Peukalo on luttana tänäkin päivänä, mutta muuten ei ole vaivannut.
Olen minäkin noihin "botteihin" tutustunut, mutta hyvin pian sanovat, saat oikean ihmisen kohta keskustelemaan.
Harvoin kyllä edes yritän asiaa näin selvittää, luotan suoraan kysymiseen ja lähetän kysymykset sähköpostilla, sitkeäkin olen jankkaan niin kauan, että asia selviää.
Viime kokemuksena sain helmikuussa tekemäni kaupan rahat takaisin, viime viikolla.
Palautin paketin ja siinä sitten käytiin "sananvaihtoa" ja minua tyydyttävä ratkaisu tuli.
Tuo luottamus kaikkeen entisen tapaisiin on kadonnut ja siksi kai tuo turvallisuudenkin lisääminen on tärkeäksi koettu, kun ei voi luottaa toisten sanaansa pitävän.
Kehitys on menossa huonoon suuntaan kaiken viisauden kasvaessa, yksin sodan käyntiin valmistetaan ja valmistaudutaan jatkuvaksi, tuhosta piittaamatta, ei edes ihmishengen menetyksistä välitetä.
Sinne vaan nuoria miehiä ja naisia tykin ruuaksi, puhumattakaan siviileiden kärsimyksistä, valta on väärien ihmisten käsissä.
Taidanpa jättää taas tähän, eihän puheeni mitään aikaan saa, mutta ymmärrys on vielä tallella, että tajuaa kaiken tuhon.
Tuo muistamattomuus varmaan lähellä minullakin, mistä korpikirjailija mainitsi, sekin on kai jossain määrin kaikilla, kun ikä karttuu.
Hyvää viikonloppua ja kirjoitellaan, kun näin rauhaisaa on,;) - Hyvää viikonlopun alkua ja huomioin, että viikon päästä on juhannus, mihin aika katoaakaan.
Aika rientää, mutta mukana vaan räpistelen, itsekin tätä aina ihmettelen.
Sukuni ei pitkäikäisiä ole olleet,, yksi serkku 90 tavoitti ja nyt minä melkein kynnyksellä sitä ikää odotan, miten käy, Luoja vaan tietää.
Eutaniasta keskusteltiin saunakavereiden kanssa ja mielipide oli siihen suuntaan, että kannattaisi asiaa pohtia.
Kaiken sen kidutuksen ja tuskien kanssa ponnistelevien olisi oikeus itse päättää jaksamisista.
Olen ollut kiellon kannalla, mutta nyt, kun seuraa kehityksen etenemistä, ei ilolla asiaa mieti.
Vanhojen kohtelu on heikoissa kantimisista, itse päätöksen tekoihin ei juurikaan vanhukselta mitään kysellä, heitetään missä tilaa on
Surullista ja vaikeaa on oma kohtalonsa eteen tuloa miettiä.
Ikävän tuntuista kerrontaa, mutta niin totta monen kohdalla, itse toivoisin, että en heittopussiksi joutuisi.
Eletäänpä tätä päivää, suruineen, iloineen, itselläni normi päivä edessä, ei mitään suunnitelmia.
Eilen paistoin pikkuleipiä, en niitä syö, mutta vierasvarana ajattelin pitää, loppujen lopuksi ne sitten tyttärelle annan, kun ei vieraita käy.
Juhannus on kerran vuodessa ja on sitä varustauduttava jopa vieraiden käyntiin, hyvin on onnistuneet tähän asti kiertämään, mutta, mutta on olemassa.;)
Jotakin tekemistäkin on aina keksittävä.
Eilen oli kesäkatu tuossa naapurikadulla, parkkipaikka aivan täysi ja ihmisiä meni katua katselemaan, tai siis siellä tapahtuvia esityksiä ja tarjouksia, monet heistä ystäviään tapaamaan.
Ilma suosi ja katu tungokseen asti täyttyi, minä ikkunasta katselin, en ole oikeastaan tykännyt näistä tapahtumista koskaan, no silloin kun olin itse myös järjestelyissä jollakin tapaa mukana.
Hyvä ettei kaikki näin ajattele ja toimi.
Vastapäätä olevan talon parvekkeita katson ja vain yksi parveke ilman kukkia,, huomio, että ihmiset kukista tykkäävät ja niitä ilokseen laittavat, myös ohikulkijoille silmän ruokaa.
Rauha vallitsee palstalla, hyvä niin, ei mieltään kukaan voine pahoittaa, kuten on joskus koettu.
Jätän tälle päivälle taas terveiseni ja toivon , että keskarisi ei pahemmaksi ärry Mdk, katson juuri sairaalan Teho osastosarjaa ja yllätyksiä sielläkin roppakaupalla eteen tulee. - Huomenta ja kaunis sää jatkuu, yöllä oli satanut, mikä todella tervetullutta olikin.
Jokohan vesitilanne on yhtään parantunut, tuskin kuitenkaan entisen laiseen tilaan ole päästy, tyttärentytär kertoili käydessään, että laituri aivan kuivalla maalla.
Ämmänkoski keskellä kaupunkia, kun sulkunsa laskee, ei apuja ylävesistöstä tule.
Ämmänkoski maisemineen on nähtävyys, väliin pohjakivet paljastaen, sulkujen noston myötä kuohunsa näyttää, ympäristö kävelyteineen, siltoineen on nähtävyys sinänsä, siellä tämä luonnon moninaisuus on nähtävissä.
Ämmänkoski ja pienen matkan päässä Taipaleen kanava, vierassatamineen on matkailukohde parhaimmillaan.
Vanha kanava, mikä pulavuosien aikoihin miestyövoimalla rakennettiin, on siinä vieressä mustuttamassa niistä ajoista, joka monella kuolemaan johti, myös yhteinen hautapaikka on Varkausmäellä.
Tulipa matkailumainoskin ihan kuin vahingossa, mutta kaunis on kotipaikkani ympäristö vesistöineen, tehtaan piippuineen, saihan se jopa kulttuuripalkinnon liittyen tehdasnäkymäänsä.
MdK muistelot niin omakohtaisia, elämän moneen sattuvia, minulla ei muistoja liioin ole tallennettuna, oliko arki sitä aherrusta ja elämän rakentamista, että muistoja jäi tallentamatta.
Päässä on jotain muistojakin, vähän, mutta jotain kumminkin.
Pojantytär toi kirjan" Isoäiti muistele lapsuuttasi " jotakin olen sinne saanut kirjoitettuakin, mutta ei mitään mittavaa, kuitenkin muistoja tärkeimmistä asioista.
Lapsuuteni oli turvallinen ja hyvä sodasta ja puutteesta huolimatta, ei se aineellinen mahtavaa ollut, mutta tunne siitä rakkaudesta minkä lapsena koin, on kantanut tänne asti.
Aina olin keskiössä, olivat sisarukseni minua kymmenen vuotta vanhempia ja kuopuksena olin ja sain kaiken huomion.
Jos mitään muistoja ei olisi, olisi elämä kuin hukkaan mennyt, mutta noihin MdK muisteloihin en yllä, kiitos niistä, osaat mielenkiinnon herättää kaikessa kertomassasi.
Noiden kukkien myötä elämää rikastuttavat kaikkien kohdalla, eilen torilta lobelian alkuja ostin ja nyt kukkani on täysimittainen, kunhan vaan kasvu hyvin sujuu.
Samoja mietteitä Palomalla kuin korpikirjailijallakin, sitä kauneutta jokainen ympärilleen haalii, jos vielä olisikin mahdollista kasvinmaa kasvuun laittaa, olisi täydellistä, mutta se ei enää onnistu, ei voimien ei paikankaan suhteen, mutta hyvä näinkin.
Palomalla nämäkin mahdollisuudet.
Tyttäreni kertoilee omista kasvatusyrityksistään, siinä voin mukana olla neuvojan ominaisuudessa, hyvilläni olen, että heillä kuitenkin tuo perintö on säilynyt ja maanviljelyä pienessäkin muodossa toteuttavat.
Poikanikin kertoi perunapellon mökilleen laittaneen, en ole nyt selvillä onnistuiko.
Olisihan se hyvä näitäkin asioita mielessä pitää, siitä yrittämisestä oli pelastus monen perheen kohdalla silloin puutteen aikoina.
Äitini tätä yrittämistä yllä piti ja monet tarvikkeet ruokapöytään haali.
Tuo lepo olisi tärkeä asia jo tässä iässä muistaa, jos tuntuu, että aina vaan jaksaa, tulee aika eteen, että kunto ei enää jaksa ylläpitää kaikkea siihen asti tehtyä, on annettava periksi ja lepäämiselle suotava aikaa.
Ihan hyvältä tämä elämä pienemissäkin tekemisen taidoissa sujuu, pieniä ilon lähteitä löytyy, lupa on antaa periksi.
Itse olen ottanut tavaksi mennä parvekkeelle ja istahtaa katselemaan liikennettä ja ihailemaan puistikkoa ikkunan takana, torkutkin joskus otan.
Sadekin on kivaa katsottavaa ikkunan takana, ajatusten liidellessä milloin mihinkin, usein menneeseen, kaipaukseen ja ikävään, mutta aina se elämä kuitenkin puolensa pitää.
Pääskysten liitely antaa toivoa jatkuvuudesta ja toivosta kaikkeen hyvään.
Palsta on hiljentynyt, kuten ketjummekin, mutta suunta on hyvä, uskallanko sanoa, että kiva kun ei aina ilkeyksiä silmiin hyppää, vaikka ne oppisi ohittamaan, harmin kuitenkin mieleen saa.
Torielämä oli melko köyhää, kukkia vaan enimmäkseen, mutta eiköhän jo ensi viikolla ala vilkastumaan, sitten juhannusviikolla jo tuttujakin saattaa nähdä, vaikka kato on ystävienkin joukosta osan pois vienyt.
Iloitaan tästä kiirehtivästä kesästä, tuntuu kuin kaikki pari viikkoa edellä olisi, mutta eiköhän kesää kuitenkin jatkossakin, eihän luonto kauneudessaan meitä hylkää. - Tiistaiaamuun on herätty ja auringon kanssa kilpaa hymyä yritän, pääskyset kisailullaan lisää tätä kesän ihanuutta jakaa.
Tänään en keksi mitään syytä olla lähtemättä torille, hyvä niin, kukat on saatava roikkumaan paikoilleen, äitienpäivänä saamani pelakuu kaipaa kavereita.
Laskin kukkiaan 20 kukkaa sain ja nuppuja paljon, kunpa saisi talven yli menemään, kuten ennen vanhaan onnistui.
Sitkeästi olen amarylliksen mukuloita säästänyt ja parvekkeella pitänyt, kertaakaan en ole kukkimaan saanut, nyt kuitenkin lehtiä vaan vihreinä pitää ja mukulakin iso kuin mikä, jokohan onnistuu nämä pienet puutarhuri hankkeet jouluna.
.Näistä kasvattamisista vielä on kerrottava, orkideoita en ole koskaan kasvuun ja kukkaan saanut, nyt juotin sitruunanmehua ja eikö vaan ruvennut lehteä työntämään, leikkasin sen ja nyt sitruuna kasteluveteen ja kukkia odotan.
Sipulirenkaita kehottivat jossain mainoksessa multaan upottaa ja sekin kukintaa jouduttaa.
Uteliasko lienen, mutta kokeilu kiinnostaa.
Onnittelen demeteria tuosta painonhallinnan aikaan saamisesta, eipä ole minua onnistanut sekään, mutta olen senkin surun jättänyt ja hyväksyn, siis yritän hyväksyä oloni.
Koetan olla hyvilläni jokaisesta hyvästä päivästä, siitäkin, kun jaksan elämäni sujumista jaksaa, aina ei hymy suupieliin nouse, kun kolotukset kasvaa, mutta aika hyvin kuitenkin olen selvinnyt arkisesta elämässäni.
Pieniä on murheeni, isojen rinnalla, ruoka maistuu ja unikin kohtuudella.
Yrittämistä se elämä on näillä kymmenillä, ei joka asiaan kykene, mutta keinot on keksittävä selviämisiin, jaksamista sinullekin demeter.
Ehkä noita MdK viestejä lukiessa jotenkin samaistun, ainainen keksiminen mielessä ja selviäminen mahdollisimman hyvin.
En tosin noin tarmokas ole, mutta jotain yritystä siihen suuntaan, että sormi suuhun en jää odottamaan, itse on ongelmia ratkottava.
Tapanani on istuskellessani katsella miltä tuo huonekalu tuolla saisi näkymälle aikaan ja siirto heti kokeilu haluisena eteen tulee, joskus tyydyttää, joskus takaisin joutaa.
Tavallaan ruokin elämisen halua tälläkin tapaa, kun tylsyys meinaa päätään nostaa.
Kokeilun haluni ja paremman lopputuloksen saaminen on joskus isonkin talon ovet on aikaan saanut, peräti Alvar Aallon suunnitteleman talon olen saanut muotoaan muuttumaan, olen kai tämänkin monta kertaa kertonut.
Noin se joskus koettelee, kuten Eliaana kertoo, verenpainekin voi harmia tuottaa ja oireilla jostakin suuremmasta, mutta hyvä, kun alan ihmisenä ymmärrät hoidon tarpeellisuuden.
Minä häpeillen kerron, että en saa itseäni niin sanottuihin vuositarkastuksiin kuten pitäisi, siirrän ja siirrän, kai se joskus pakolla eteen tulee.
Olen huomannut käsieni alkavan oireilemaan, uupuvat ja voimia ei samoin kuin aiemmin, sormet joskus koukkuun vetää.
Olen pitkän ajan ollut ilman neulomista, piti ihan kokeilla onko sekin estoja saanut, hieman kömpelöltä tuntui, mutta siitä sitten alkoi sujumaan ja sukat sain valmiiksi.
Kuluvia näkyy olevan niin jalat kuin kädetkin, puhumattakaan muusta, mutta näillä nyt mennään.
Kyllähän nuo kuoleman sanomat sitäkin todistaa, ettei tarkoitus ole kenenkään tänne ikuisesti jäädä, vuoro oli nyt Arvi Lindin lähteä, jokaiselle on aikansa.
Nyt sitten taivaltamaan kohti toria, noin puolikilometriä tallusteltavaa, pitäisi selvitä.
Oikein iloista päivää toivotan jokaiselle omien kykyjen ja terveyden myötä. - Huomenta viikonalkuun ja kauniina alkaakin, joskin pilvistymistä lupailivat.
Sitähän se kesä on, kaunista ja vuoroin pilvessä, näin ihmisen elämä ja oleminenkin on.
Aina ei päivä paista ja mieli sen mukaisesti heilahtelee, mutta aina vaan asiat tuppaa palata uomiinsa.
Väsymistä ja pahaa mieltä, niiden yhdistelmä ei hyvää ennustetta tuo mukanaan ja ponnistelua vaatii löytää taas mieliala minkä voimin elää.
Demeter kertoili jaksamisiaan terveytensä ja muun suhteen ja helppo on oivaltaa, että voimia ei tahdo riittää, enää entiseen tapaan.
Itselleni tämä kirjoittaminen on yksi keino saada mieltään parantumaan ja vaikka viestit ei aina mieltä ylennä, en anna sen suuresti haluani kirjoittamiseen loppua.
Kirjoittaminen täyttää osiltaan päivääni, joka aika vähän mitään ahaa elämyksiä antaa, on kuin juttelisi ystäville, kun sanansa saa mukaan liitettyä.
Vähästä se ihmismieli hyvän olonkin saa, kun lukee toisten edes ottamisia, onnistumisia kuin myös pettymyksiä, on kuin joukossa mukana olisi.
Joka aamu istun toivorikkaana koneen ääreen ja odotan jotain kivaa tapahtumaa kirjoitusten laittajilta ja monasti saan mukavan tunteen, vaikka niitä ikäviäkin aika paljon mukaan tulee.
On kuin novelleja lukisi toisten elämän kerronnasta ja hauskasti sävyttäen saan myötäeläjän osan itsekin.
Ei mitään maata mullistavaa tarvitse olla, joku hauska tapahtuma kerrottuna saa mielen liikkeeseen ja sitten samaistuu kertojaan, olipa aihe mikä tahansa.
Kaiken kaikkiaan ihan itsekkäästä ajatuksesta tänne kirjoitan, koska saan joskus hyvää mieltä, ikävimmät yritän sivuuttaa.
MdK ihana tuo sisustus sessiosi, ajatus syntyi, mien voisikaan piristää huonetta nuo kangasverhot seinille.,voisi peittää jo vaihtoa odottavat tapetit.
Tapettien vaihtoa olen miettinyt, mutta järki mukaan tulee, kannattaako minun enää niin isoon hommaan ryhtyä ja euroja upottaa, koska aikani alkaa hiipua ja asuntooni mahdollisesti muuttavat, eivät makuani hyväksy.
On vaan aika vaikea juttu tuo kankaidenkin laitot, kun kiskot pitäisi katon rajaan saada, sekin harmia tuottaa, apua olisi pyydettävä.
Koetan siis vanhoilla mennä ja muuta piristystä keksiä.
Tuo parveke on ihana asia, nautin minäkin melko suuresta parvekkeesta, kuivaustelineen saan mahtumaan, BadenBaden on nukkumispaikkani, siinä lepäilen auringon paisteessa.
Kaksi korituolia ja pöytä, vielä yksi lipastokin jakamaan tilaa.
Kuivausteline kasaan menevä, sillä kuivatan pyykkini läpi vuoden, talvella joutaa olemaan pidemmän aikaakin.
Kesämökkini on tämä parvekkeeni, kukkia kesällä ja valoja talvella, pieniä piristyksen kohteina.
Katsoin eilen nunnan tarinan, mistä näkyi aloituskin palstalla olevan.
Voisin pienin osin tuon nunnan elämään sopia asumisen muodossa, yksin näiden seinien keskellä olen, mutta vapaus ajatella ja elää tunteiden avulla, mikä nunnalta on kiellettyä.
Tunteilu on itseensä kohdistuen unohdettava, ei iloja ei suruja vaan hiljaista rukoilua kaiken aikaa ja hiljaisuutta, puhumistakin vain tunti päivässä,
Vaikea ymmärtää näin maallisia ajattelevan ihmisen tuota nunnana olemista, avartava esitys kumminkin, kannattaa katsoa.
Onhan se niinkin, mitä ano 00003 sanot, mutta olen ajatellut kovettaa itseni niistä ikäviltä viesteiltä ja jatkan oman tahtoni mukaisesti ja lopetan sitten, kun mitta täyttyy.
On ehkä hyvä sekin, että osaa sivuuttaa pahimmat ja niellä mahdollisimmat pahat mielet.
Ajatus siitä, että en kenellekään pahaa mieltä halua tuottaa ja toivomus jatkuvasti siitä, että kirjoittelu joskus sujuu ilman pahempia ongelmia.
Nyt on aika jatkaa hyvin alkanutta päivää ja todeta, että ilosta voi nauttia,,, siitä pienestäkin, hyvää päivää kaikille. - Sateista lauantaihuomenta, torille aion lähteä, tarvitsen lobelian taimia amppeleihini ja isompien ruukkujen reunakukiksi.
Enhän sokerista ole, vaikka hyvää tekisi jos sade muutaman kilon sulattaisikin;)
Viikko jo kulutettu kesäkuutakin, miten aika kulkeekaan ja muuttuu.
Ennen muistelen juhannuksena sireeneiden kukkineen, nyt jo täydessä kukassa, onko luontoonkin tämä kiihkeästä toimiva elämän syke tarttunut?
Minunkin pienet tomaatit jo kukkaa pukkaa, jaksaneeko hedelmiin asti, mutta se pieni jännitys kai aina houkuttaa laittamaan ja ihmettelemän kasvun taikaa.
Krassit kipuavat vauhdilla ylöspäin ja kohta peittävät jouluvalot, mitä en pura pois, ovat niin hankalan homman takana.
Ei aikaakaan, kun olemme joulussa;)
Tuosta moneen kertaan kertomisesta, siitä paljon kirjoittavat joutuvat tekemään, ei millään mieleen jää kaikki esiin jo tuodut, haitanneeko tuo ?
Paljon tulee tekstiä mikä joutaisi jäädä esiin tulematta, mutta nekin vain mukana kulkee.
Paljon on myös poistettu ei niin sopivaa kerrontaa, minunkin toivomus huomioitiin sopimattomaksi ketjuun.
Mielipiteiden tuominen ketjuun on sallittua, mutta kaiken voi asiallisena esiin laittaa.
Iloaan voi esiin tuoda, jos se hyvän mielen kirjoittajalle antaa ja onhan iso asia saada talon väri uuteen uskoon ja näkymä kauan miellyttää.
Metsäkukkia kaikuu radiosta Arja Saijonmaan laulamana, niin kaunis konstailematon ääni, muistot jostain kaukaa mieleen ehtii, Olavi Virran laulamana, mielestäni se oikea, ainut.
Miten monet häät on tällä kappaleella tanssittukaan, onnea ja uskoa tulevaan vielä vahvana, usealla se on kestänytkin.
Nämä lauantaiaamun onnitteluviestien myötä usein vanhoja , ajattomia kappaleita kuulee ja mieli herkistyy, mieleen tulee paljon kaunista, onneksi ikävämmät unohtuu.
Tänään teen uudesta kaalista kaalilaatikon, onko hyvää se nähdään, miten päivä lähteekään käyntiin teillä toisilla.
Toivottavasti hyvä uni on antanut hyvän mielen tarttua päivän touhuihin. - Huomenta ja sää jatkuu kesäisenä.
Ihanaa aikaa, kuten Eliaanakin totesi, minulle ei soutelu ei kalan pyynti onnistu, mutta elän muistoissa senkin.
Yötkin valoisia, ei aikaa kuin pari viikkoa juhannus puuhissa olemme.
Olen niitä ihmisiä joille syksy on myös rikasta ja antoisaa aikaa, se värien loiste ja sateetkin, kun ikkunasta sitä voi seurata.
Kaikilla vuodenajoilla ilonsa, myös surunsa, samoin eletään ihmisetkin, väliin pää pilvissä ja sitten mieli maata kyntää.
Kunpa näin voisi jatkua.
Menneitä muistoja mielessä ano 00277 :llä, en ole koskaan suolla kävellyt ja en varmaan jaksaisikaan ja näin on nuo lakat jäänyt minulta suolle, ostanut kyllä olen.
Paljon on jäänyt kokematta, mutta uskon, että tuoksu on valtava, kun suon reunaan pääsee ja näkee keltaisina olevat mättäät.
Ano 00278 mielelläni voisin vanhan ketjun siirtää arkistoon, mutta ei ole minun vallassa, parhaiten se katoaa, kun siihen ei kirjoiteta.
Tietenkin voin laittaa ketjun loppuun maininnan, että uuteen ketjuun kiitos, se vaan jää joiltakin huomaamatta.
Muistan ajan jolloin Kahvipirtit oli numeroitava, kun siihen aikaan 200 viestiä ja tuli loppu ja näin kertyi paljon samoja aloituksia.
Yritetään olla tarkkoja.
Ano 00272, samoin olen minäkin kuullut, nuorten väkijuomien käytön suhteen, hyvä suunta, mutta lieveilmeenä tulee sitten huumeet, miten lienee niiden käytön suhteet tilastot kertoneet.?
Jospa valistus/tieto fiksut nuoret tavoittaa.
Sota on julmaa ja raaka katselin eilen telkkarista jotain terroristi kuvaa, missä puolustava sotilas joutui vangiksi ja pää pölkyllä odotti iskua, mutta samaan aikaan pelastava sotilasjoukko paikalle ehti ja sotilas selvisi.
Tuli mieleen tuosta MdK mainitsemasta nuoresta urotyön tekijästä, pakon edessä näin joutuu tekemään, tapa tai tule tapetuksi, se sääntö siellä taisteluissa on, mikä on kammottavaa edes ajatuksena.
Kalliiksi tulee myös pelokkeena tuo rauhan ylläpito, sana turvallisuus kuluja lisää, tänä päivänä kun ei luottamus pelaa.
Toivotaan, että järki ja hyvä tahto löytäisi näiden sotia päättävien mieleen.
Nyt heti aamusta lähden yrittämään kauppaan, joku paketti on haettava, vaikka ei ruokien vuoksi tarvetta olekaan, mutta siinä ne tulee täydennyksetkin.
Vietetään mukava kesäinen päivä, kaiketi ympäri suomea. - Huomenta ja torstai on toivoa täynnä, sitähän sitä aina odottaa.
Toivottomuus jos mikä koko elämiseen vaikuttaa, jos toivoa ei ole, elämä hankalaksi muuttuu.
Useinhan kovia kokenut ihminen tuntee ettei asiat selviä ja joillekin se on murtumisen kohde, toivossa on parempi elää.
Eilinen teatteriesitys antoi puheenaihetta ja aika moni tyytyväisenä kotiin lähti, paljon kuultiin Paulan lauluja ja esittäjä pystyi hyvin käheän äänen tulkiksi.
Kielteisenä oli se, että tanssilattialle koot tuolit samassa tasossa ei näkyvyyttä kaikin osin antanut, mutta ääni kuului.
Paljon oli katsojia. monta linja-autojakin näkyi, todiste siitä, että kesäteatterit on suosionsa saaneet, kosken kuohujakin ehdimme vilkaista, upeaa on suomen kesä.
Hyvin hoidettuja metsiä ja kauniita taloja pihoineen ikkunasta katsellen näki, kyllä maallakin on katseltavaa.
Tuosta roskaamisesta sen verran, että kyllä se onnistuu vanhemmiltakin, tämän huomasin oman liikenneaseman ympäriltä, oikein hämmästyin sitä siivottomuutta mikä näkynä eteen tuli.
Liikenneasemamme on vain autojen laitureiden osalta käytössä, muuten tyhjänä toiminnoilta, kaupunki on varmaa siisteyden huolenpitäjä ja on toivomisen varaa asiassa.
Kiinteistö taitaa kuulua valtion ja matkahuollon kontolle.
Osana on varmaan linnut, mitkä ovat oppineet taidot roskapönttöjen tyhjennyksestä etsiessään ruokaa ja sitten kaikki silmien eteen paljastuu.
Ehkä on niin, ettei siistijät ehdi lintujen perään kulkea, parhaansa varmaan tekevät, muuten on kaupunki hyvin siisti yleisilmeeltään.
Tulee syyllistettyä useinkin nuoret, sillä nämä tapahtumat nuoria useinkin houkuttaa.
Tämä roskaaminen kuin kaikki hyviin tapaamisiin kuuluva olisi jokaisen ihmisen itse toteutettava.
Kuulin radiosta, että nyt esitys alle 18 vuotiaille myytävistä energiajuomien suhteen kiellon saisi, kyllä nuoriamme huolletaan, pitäisi kaiken onnistuvan.
Aiemmin vanhemmat päättivät mitä nuorille tarjotaan, nyt valtionkin taholta terveyttä hoidetaan kielloilla, hyvähän se varmaan on, kauppojen hyllyillä voi hyvinkin vaaroja tarjolla olla.
Oliko virhe tuoda viinit ja muut vaaraksi olevat nuorien saataville tuoda?
Kai ne viinit vielä kiellon takana on, mutta kavereita aina löytyy, viisaat päättää, minä ihmettelen.
Puolustusvoimien lippupäivä tänään, kaunis on lippumme liehuminen katsella muun kesän kauniin keskellä, toivotaan, että näin jatkuu.
Kaikki ei aina jokaiselle iloa tuota, mutta kotimaamme luonto on kaikille yhteinen ja elämän halua lisäävä, toivon näin olevan.
Olkoon jokainen päivämme tätä toivoa täynnä, löytyköön onnen murusia jokaiselle. - Huomenta kauniiseen keskiviikko päivään, pääskyset lentelee kilpaa lokkien kanssa, hyvin sovussa näkyvät olevan.
Roskapussin jo heti aamusta vein laatikoihin, niitä lajitellessa oikeisiin paikkoihin, tuli mieleen otsikko koneelta Mäntyniemi oli kaatopaikka juhlien jälkeen,, tätähän se tuppaa olemaan.
Jos roskis vieressä olisi, sinne ei osata pois heitettävää laittaa.
Nuorisoa ei pitäisi syyllistää, mutta useinkin nuorten juhlien jälkeen tämä ikävyys jää jälkeen ja juuri heille tulevaisuutta pitäisi taata..
Mitenkähän neuvot perille menisi, itselleni asia on selvä, ollut pienestä asti, roskia ei vahingossakaan luontoon ja muihin sopimattomiin paikkoihin jätetä.
Eipä taida nevojani kuunnella ei nuoret, ei vanhemmatkaan, joten näillä mennään, kai ne paikat puhdistettua jotenkin tulee ja euroja palaa.
Nuo sieniruuat joskus mielihaluja nostaa ja kun en metsään pääse, kaupan tiskistä löytyy.
Kyllähän minulle joskus metsän herkkuja tuovat, sinne kykenevät, silloin ainakin, kun sato on runsas.
Eipä taida tänä kesänä sieniä liioin tulevan, tämä veden puute kaikkea metsänkin antia pienentää.
Tyhjensin pakastimen marjoista, mehuksi keitin, uutta satoa jään odottamaan.
Purkit ja pullot komeron hyllyllä puhtaina odottavat täytteitä, kurkkusalaatin teko niitä ensimmäisiä hommia, sitä tehden sitten syksyä kohti jo mennään.
Minä omatekoisia suosin, onneksi on heitäkin jotka kaupasta kaiken ostaa, riittää töitä ruokia valmistaville firmoille, no raaka-aineet torilta minäkin hankin ja torielämää vilkastutan.
Tänään menen Kermankoskelle katsomaan Paula Koivuniemen elämästä kertovaa musiikki esitystä, naapurit saivat mukaansa lähtemään, ilma ainakin suosii.
Muita suurempia menoja ei tiedossa olekaan,,torilla yritän jaksaa käydä, siellä ehkä tuttuja näkee, siihen nämä suunnitelmat loppuvatkin.
Yllätyksiä saattaa matkan varrelle ilmestyä.
Olipa kiva lukea vanhaa ja vanhalla nimimerkilläkin vielä Noja-tuoli ketjua, hieman mielekkäämmältä tuntui, mutta oli sitä ikävää viestiä silloinkin, eihän ihmiset niistäkään asioista ole mieltään muuttaneet.
Brinkkalakin siellä viesteillään ilahdutti, sitten tyystin katosi.
Näinhän tämä elämä kulkee.
Nyt valmistautumaan lähtöön, eihän se kummia vaadi, ei mitään ihmeellistä, nykyään ei teatteriinkaan meno kampaajalla käyntiä tarvitse.
Ennen vanhaan ainakin ensi-iltaan kampaus käytiin liikkeessä teettämässä.
Kivaa päivää teille toisillekin, kesäteatterit voisi mieltä virkistää, jos mahdollisuus on mennä katsomaan. - Viikko hyvällä alulla, pilvet seilaa, mutta aurinkokin pilkistelee, huomenta vaan tähänkin aamuun.
Eilen kiertelimme Prismassa naapurin rouvan kanssa, harvinaista herkkua minulle, kun vähän kauempana tämä kauppa on.
Hieman petyin liikkeeseen, niinkin tavallinen artikkeli kuin kurkku ja porkkanat loppuneet, ja kuitenkin sesonki on parhaillaan.
No onhan siellä tavaraakin liian kanssa, vähän täyden tuntuista oli ja hinnatkin vertailun aiheena.
Kävi lenkistä, kun käveli laidasta toiseen ja tavaroiden paikkaa tietämättä tuli turhaakin kävelyä ja lihatiskillä jonotus, kun vain yksi myyjä siellä pyöri.
Tyytyväinen olen näihin lähikauppoihini, kai tutuksi tulleet ja näin nopeammin saa asiansa hoidettua.
Ylioppilasruusuja oli jäänyt valtavan paljon ostamatta ja nyt eurolla sai kappale, minäkin kauniit ruusut maljakkoon sain, iso tappio liikkeelle.
Eilen sitten juhlivat nämä urheilunsankarit, onnea vaan, olihan se saavutus ja juhlan arvoinen voitto.
Onhan se kansan yhteenkuulumiseen tunnetta kasvattava, pieni maa näytti, että meiltä löytyy urheilunkin kilpakentillä pärjääviä.
Ikävää kuultavaa oli toisenlaisesta äärioikeiston ilmaantumisesta katukuvaan Kuopiossa, siitä uutisissa kerrottiin ja vedottiin koteihin ja seuraavina päivinä tuli tieto, että vaikutuksesta oli selviä merkkejä.
Nuorilla on taipumusta innostua, jos ei urheilusta niin muunlaisesta huomion tavoittelusta.
Urheilua pidän hyvänä nuorten esiin tulemisen tukena, vaikka en itse juurikaan niitä seuraa, onhan näistä juhlista ja onnistumisista muunkin laisia harmia kertynyt, yksinomaan fanejen tappeluiden saralla.
Äärilaidat on kaikessa pahasta.
Olen varmaan jo niin kauaksi tuosta julkisten ihailun ääriltä päässyt, että ei enää jaksa kiinnostaa heidän elämänsä, luen mitä otsikot kertoo.
Nyt vielä kun tämä toiminta näiden laitteiden avulla aina vaan sekavammaksi minulle tulee, jätän suosiolla.
Kamalaa lukea ja miettiä oliko tämä totta vai tekoälylläkö aikaan saatu. luottamus on maailmasta kadonnut, mihinkään ei voi uskoa.
Katselen mikä into onkaan pojalla ruoholeikkurin kanssa, kun naapuritalon pihaa ajaa, ratti pyörii iloisesti ja selvästi poika hommastaan tykkää.
Mikä onkaan tämän tulevan eläkkeensaajan tulevaisuus eläkkeiden suhteen, siitäkin keskustelua kuuntelin radiosta aamulla.
Nyt on aika aloittaa tämä oikea elämä, herkkusieniä ostin ja niistä meinaan herkkua tehdä.
Otan kannat pois, pienin ne pieneksi, sipulia samoin ja täytän sienen kuopan tällä, sitten kääräisen kerroslihan avulla ympäri ja paistan lihan ruskeaksi, uudet perunat ja salaatti lisukkeeksi ja masu täyttyy.
Vaihtelua ruoka kulttuuriin.
Oikein kivaa ja nautittavaa päivää teille ystävät,;) - Hyvää huomenta ja kesäkuun ekapäivää.
Onnea jääkiekon mestareille myös, en seuraa, mutta radion aukaisin ja sieltä kuulin, että mestaruus on voitettu.
Tähdet, tähdet ohjelman katsoin ja upeita laulajia kaikki neljä, mutta mielestäni Noora ylsi parhaaksi, se lavakarisma puri, hyvä oli myös Pelkonen ja kolmanneksi tullut Edelman, viimeksi mainittu vahvempaa otetta olisi vaatinut, laulu oli vaikea.
Onnittelut kaikille voittajille ja muille osallistujille, aina ei voi voittaa, uusia yrityksiä vaan.
Tuosta mittaus hommasta, löysin sen älykännykästä, askelmittaria vilkaistessa, samat lukemat kuin verenpainemittarissa oli.
Kännykästä löytyy vaikka mitä, mutta harvoin sitä selaan ja siksi aina uutena joku eteen tulee, näitä mittauksia olen joutunut verenpainemittarilla tutkimuksia varten joskus tekemään, nyt sitten vertailin tuloksia.
Eihän lääkärin tietoja pysty mikään laite paljastamaan, mutta pientä rauhaa suo, jos mittaukset normaaleissa pyörii.
Ei lääkäriin meinaa aikaa saada ja ensin hoitajan jututettavana on käytävä, olisi kai yritettävä saada laboratorioon lähete jollakin tapaa, toista vuotta viimeisestä käynnistä.
Olipa ihana tuo kalan saaliisi, ahven on lempikalani ja isona ne on niin hyvää fileerata ja paistaa, lahnakin on hyvä vaikka savustettuna ja isossa vähemmän ruotojakin, tai löytyvät paremmin.
Kieloja toi kummi-tyttö minullekin ja samaa ihmettelin, että sireenitkin jo naapurin pihassa kukkivat, samoin pihlajat, aikaista on.
Noista sarjoista myös minä lopetin monta ja nyt on mietinnässä tämä La Promesa, paikallaan pyörii, mitään uutta loppuun joutumista ei näkyvissä.
Fasessa aina mainoksia ja uutta henkilöä mukaan lisätään, ei mukana jaksa pysyä, stressihän siitä tulee, mitä minulle kone näytti korkeana olevan, vai mikähän syynä lienee.
Hyvähän on askel lukemasi Paloma, minulla ei askeleet kerry, osin saamattomuuttani.
Demeter , samoilla linjoilla ollaan, ei minua kenenkään kirjoitukset haittaa, yritän ne ikävimmät ohittaa ja ilman muuta rekatut on tutumpia, koska jatkuvuus oloa tukee.
Jokainen nimimerkillä jatkuvasti kirjoittava on tutuksi ja läheiseksi tullut, anoista on vaikeampi saada selvää, tiedän monta jotka myös hyvin kirjoittaa, mutta on vaikea arvailla muuten kuin kirjoituksen kautta.
Kuitenkin anoissa on monta tai olisi jos osaisin tunnistaa, joille kiitokset haluaisin antaa.
Joku ano arvioi, että emme halua nähdä noita ikäviksi mainittuja Ruotsin kirjoittajien kinaamisia, kyllä ne huomataan, mutta jokaisen oma asia on viestinsä hoitaa, korjata tai jatkaa.
Minä myös olen sitä mieltä, että jokainen viesteillään rikastuttaa ketjua ja kerronta on mitä mukavinta lukemisen iloa.
Tuosta kylmäntotuuden mukana olosta en osaa sanoa, joskin voisi hyvinkin olla hänen viestejään, mutta muistan hänen vannoneen, ettei ilman allekirjoitusta viestiä lähetä, luotan, että sanansa pitää.
Jospa tältä aamulta valmista tuli, kiitokset kaikille mukaville kirjoittajille, jatketaan rauhaisasti, että ei verenpaine harmia aiheuta;)
. - Sunnuntaiaamupäivää, meni vähän pidemmäksi, mutta sunnuntaihan on lepopäivä, minäkin yritän toteuttaa sitä.
Nukuin pitkään ja nyt luin tätä ketjua oikein yritin ajatuksen voimalla selvittää, mikä mättää, mikä saa kirjoittamaan mitä kirjoittavat.
Enpä paljonkaan selvyyttä saanut, aivan ihmeellistä kiistämistä ja jankutusta.
Joku ano kirjoitti, että aloittaja aivan ulalla, totta joka sana.
Ei taida ylpeilyn aihe olla, mutta rehellinen kuitenkin omasta mielestänikin.
Koulunloput juhlittu, valkolakit päähän saatu, yksi elämän etappi saavutettu.
Pitkä, toivottavasti onnistumisen iloa antava elämä edessä, näin sanoen tiedän, että aina ei elämä suju kaiken suhteen hyvin, mutta toivoisi jokaisella olevan voimavaroja voittaa tulevat vaikeudetkin.
Kaikille koulunsa lopettaneille hyvää jatkoa ja lepoa nuoremmillekin koululaisille, loma on varmaan paikallaan, samoin opettajille kiitosten sanat.
Pojantytär lähetti kuvan Lahden koulunsa ylioppilaiden juhlasta, ilo oli nähtävissä, luulen opettajienkin iloa tuntevan nähdessään työnsä tulokset.
Toinen pojantytär ilmoitti yö duuniin menevänsä, ankkuritiimi taas valvomassa juhlivia nuoria, kaiken varalta, toivottavasti yö hyvin sujui.
Ketjua lukiessa tuli ajatus, kaikilla ei hyvin mene, pahaa mieltään ketjuun purkavat, pitäisi kai jotenkin asia niin ymmärtääkin, mutta kun siinä ohessa saa pahan mielen itsekin, ei hyvää tahtoa meinaa riittää.
Kysymys toisen perään syntyy, miksi ei voida kaunat unohtaa ja viestiä asiaa joka arkiseen elämään kuuluu.
Jokaisella on varmasti huonoja kuin hyviäkin päiviä, niistä rakentavasti kertoillen hyvä mieli tulee lukijalle, ehkä myös vertaustukea antaa.
Elämään liittyy jokaiselle aina jotain kivaakin mistä voi kertoilla toisille jakaen hyvän mielen tunnetta, se ei keltään ole pois.
Kokeilin eilen uutta asiaa kännykästä, terveyspalvelua, sain sydämen toiminnasta tietoa ja sydän toimii hyvin, kehotti samoin toimin jatkamaan.
Stressi taso oli korkea, mietin mistä se voisi johtua, no kai siitä, että elän kaiken mielenliikkeiden kautta, hätäilen kaikesta ennakoiden, paha mielikin voi olla syynä joskus.
Vahvasti ylipaino todettiin ja askellusten määrä vähäiseksi, no nämä on ollutkin tiedossa.
Yllätyin tästä mahdollisuudesta puhelimessani, nyt aina vaan vähemmän lääkärissä käyn, lueskelen sydämeni tilan kännykästä katsoen, verenpaineen mittaan koneella mikä on ollut jo vuosia.
Tottako lienee, uskon niin kauan kun toiseksi todistetaan.
Nyt hyvää viimeistä toukokuun päivää ja huomenna virallinen kesäaika alkaa. - Voi hyvänen aika, nyt sekoilen kaiken kanssa, no johtuu siitä, että en aina tiedä mikä ketju on tuorein, tarkkaan yritän alkamispäiviä katsella, mutta silti sekoan.
Voi miten tutulta tuntuu tuo kännykän kuin koneenkin kanssa sekoilu, olen apuakin saanut, mutta sekaisin silti asiat menee.
Hiemankin poiketen tutulta alueelta sekoilu alkaa, minulla vielä tapana painella poistoja ja lisäyksiä ymmärtämättä mitä tapahtuu.
Työkalurivin kanssa nyt vaikeuksia, haluaisin sitoa nämä tavalliset valmiiksi yläpalkkiin, mutta ei onnistu, sitten etsin historian tallenteesta ketjua ja painelen ketjuja esille ja sekoitan kaiken vieläkin enemmän.
Juutas Käkriäiselle tervehdys, kirjoitellaan vaan sekoillenkin ja ihmiset näitä koneita on keksinyt, kai sitä jotenkin mukana on pysyttävä, aikaa menee, mutta onneksi se ei ole kortilla.
Muistin, että demeterkin kävi jossakin ketjussa ja nyt sitten löytyi, mitenkähän moneen olenkaan kirjoittanut, antakaa sekoiluni anteeksi.
Pojan tytär sanoi käydessään selvittävän sotkut, kun loma alkaa ja koulut loppuu, sitä odotan.
Nyt sitten tähänkin loppuun onnittelut koulunsa lopettaville ja nauttikaa saavutusksista. - Huomenta ja hyvää kesän alkua kaikille koululaisille, joille kesän ilot odottaa.
Kiitokset myös sinulle ano 00327, mieltä lämmittää, vaikka en kehuja odota, kuitenkin toivoa antavia on kiitokset , että joku kuitenkin ketjun hyväksi näkee.
Nämä muutamat kannustavat anot saavat rekattujen lisäksi mielen toivorikkaaksi., kiitoksen paikka on paikallaan.
Juhlia on tänään monella taholla, kun valkolakki päähän painetaan ja sitä juhlitaan, onnea vaan tämän saavutuksen saaneille.
Pitkä talvi se on ollut koululaisillakin ja loma on paikallaan.
Katselin eilen osan kesäkonsertista ja oli mukava nähdä niin paljon iloisia kasvoja, nuoria joilla elämä alussa ja iloa konsertti heissä herätti, hyvää mieltä, hyppivät ja lauloivat, siis nauttivat olostaan, näkyi hieman vanhempaakin porukkaa mukana olevan ja sama ilo heidänkin kasvoistaan näkyi.
Tämän kaltaisia tilaisuuksia vaan lisää, ilonpitoa ilman huumeita ja muita vaaraa tuottavia.
Yllätyin poikien lukumäärästä, heitä oli siinä missä tyttöjäkin.
Itselläni ei ole koululaisia enää kuin yksi, korkeakoulussa opiskelee, mutta ensi syksynä aloittaa koulunkäynnin, pojantyttären vanhempi tyttö ja siitä sitten uusi sukupolvi aloittelee elämän alkeita oppimaan, englannin kieliseen kouluun menee tämä seitsenvuotias.
Opiskelu on ollut mieleistä jälkeläisilleni, vielä aikuisiässäkin osa kouluttautuu, ammattiinsa laajentuvia opiskeluja suorittaen.
No sanonta pojasta polvi paranee, pitänee paikkansa minun suvussa.
Kannustavia vanhempia näillä koulutiensä alkavilla on ja toivoisi kaiken onnistuvan, muuta en pysty sitten vaikuttamaankaan, sivusta katselen.
Onhan totta, että keskustelupalstoilta poliisikin löytyy, näin olen ymmärtänyt, mutta ihme on suuri,, että 80+.lla sitä tarvitaan.
Mikä ihme on mennyt kirjoittajiin joilla ilkeys kaikkia kohtaan on mitä ilmeisin, itse olen ulkona jopa tästä käynnissä olevasta jahdista, minun ymmärrys ei moiseen riitä, mutta jos jollakin on tietoa asiallinen viestittely on paikallaan, jos vielä asiaa jotenkin selvittää.
Tellukkaa en ole ketjussa, en palstalla nähnyt, syytä poissa oloonsa en tiedä, mutta tarvitseeko minun kaikkea tietääkään.
Aika usein kaipailen vakituisia kirjoitusystäviä, mutta jokaiselle on suotava olla paikalla tai poissa.
Toivon kuitenkin, että kirjoittelu toisi mukavia kokemuksia ja näin helpottaisi ehkä mieli maassa kulkeviakin.
Minulle on näiden vuosien aikana vain miellyttävää olemista ollut, nyt viime vuodet hiukan pakkaa sekoittaa, kun pitäisi jaksaa uskoa, että vuosien kokemus mukaan toisi pelkää mielihyvää.
Huolia varmaan jokaiselle kertyy, mutta usko siihen, että lohdutustakin löytyy ja siinä luotan nojatuoli kirjoittajien hyvään tahtoon.
Pitäisi alkaa imurin kanssa kulkemaan, hieman olen huimausta tuntenut, mutta puhelin kertoi sydämen olevan vahva ja terveesti sykkivän, stressi puhelimen mukaan korkea, se on alitajuntainen, koska en sitä huomaa;)
No kaikki kai niskasta johtuu, näin aina lääkäri kertoi, kun jotain valitin ja minähän uskon;)
Vielä lämpimät onnittelut sen ansainneille ja kiitokset kannustavista viesteistä jokaiselle näin tuntevalle.