Hil-la
Vuosi vaihtui eletään 2026, onnea meille kaikille, niin se vaan vuodet soljuu.
Kukkakuva antanee odotuksen ilmettä, kevättä kohti mennään, päivät valoistuvat ja emme huomaakaan, kun kukkasia katsellaan luonnossakin.
Onnea alkaneelle vuodelle, rauhaa ja rakkautta kaikille !
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia57 aloitusta · 961 kommenttia
- Hyvää viikonalkua ja sateista on sää.
Ollaan onnellisia, ettei niitä helleaaltoja isommin ole tullut, aivan kamalaa kuulemista noista Etelä- Euroopan maista.
Vesitilanne järvissäkin on osin korjaantunut, tämä itäpuoli vielä vaan vettä kaipaa.
Kesä on ja sen mukaiset menot kyllä riittää, aina on jossain päin suomea joku tapahtuma menossa, kiva niin, pitkä talvi on edessä jaksettavana.
Vilkaisin joitakin palstan ketjuja ja sain huomata sen tavanomaisen moitteen ketjuamme kohtaan.
En opi ymmärtämään mikä tämän aiheuttaa, nimenomaan arjen touhuista on tarkoitus jutella ja sujuukin kohtalaisen mukavasti, vakikirjoittajat sen on oikein ymmärtäneet,
Jos ylläpito tämän kaiken sallii, ei pitäisi toisilla olla aihetta paheksua, varsinkin, kun kenenkään ei ole pako lukea, saatikka kirjoittaa.
Kiitos MdK rohkaisusta, aika siistinä on ketju pysynytkin, kaipailen Ramonan viestejä, miten pitkälle onkaan seilailleet.
Toivoisi kaikkien mukana olleiden jaksavan jonkun sanan olostaan antamaan.
Olen lukaissut joitakin ketjuja ja ei ne minun mielestä ole "keskustelua" jos jonkun mielestään nasevan toisia loukkaavan virkkeen laittaa, mieluummin ei mitään.
Tuo politiikasta puhuminen ei sovi asiaksi, riitelyksi menee ja kaiken kaikkiaan sekin on jokaisen oma asia, mitä mieltä on.
Aloittajana en mitään paineita ota, koska olen yksi kirjoittaja toisten mukana ja kertoilen omia tapahtumia ja toivon jossakin tapauksessa jopa rohkaisevani toisia, jos huolet painaa, jaettu huolikin helpottaa, kun siitä saa paineet jonnekin purkaa.
Kaikki viestit on tervetulleita, ne antavat lisuketta päivän ajatuksiin ja joskus jopa innostuskin kasvaa.
On virkistävää kuulla, miten toisilla menee ja se auttaa myös oman elämän hallinnassa, ideoita antaen, on kuin tuttujen kanssa keskustelisi.
Tätä se vanhuus ja yksineläminen teettää.
Korpikirjailijan tarmokkuus tarttua mahdottomaankin innostaa, samoin Eliaanan ja Väinön elämä omissa ympyröissä, saan osani kissan elämää, kun itse en rohkene sitä ottaa.
Mdk ja Paloman sietokyky ihastuttaa, saatte niin paljon rojua niskaanne ja silti iloisia viestejä aikaan saatte.
Rohkaisua joskus jokainen tarvitsee, minä ainakin, olen iloinen jokaisesta viestistä, vaikka vaan hyvin arkisistakin, sillä ne antaa valoa elämääni.
Jokainen nimiä mainitsemattakin, olette ajatuksissani ja kysymyksiä poissa olot aiheuttaa, vaikka ymmärrän, että eihän tämä koko maailma ole ja arki oikeassa elämässä jo vie voimat,, joskus.
Toistojahan nämä puheet ovat pakostakin, jokaisen uskoisi ymmärtävän, ettei liki 90 ajatusmaailma kauaksi yllä, mutta ilo on tämä vähäkin.
Toivon kuitenkin, että elämä muodostuisi kuitenkin mukavista ajatuksista ja toimista, varmaan ei ihmeellisiä enää kukaan toivokaan, pienikin mukava tarina päivän voi pelastaa, antaen pohdintaa oman elämän kulkuun.
Näin taas tarinaa tuli, nyt toivotan kaikkea hyvää, olkoon päivänne onnellinen. - Sunnuntaiaamu taas hyvällä alulla, kahvit on juotu ja radiota kuunnellen selvisi jotain suokukon elämästä ja oloista.
Tykkään aina näin sunnuntaiaamuisin kuunnella noita luonnossa tapahtuvista asioista, lähinnä linnut siellä keskustelun aiheena.
Nukuin huonosti ja yöllä olin kuulevinani jotain erikoisia ääniä, jopa lentokoneen lennon yli asumukseni, heti tuli ajatus, joko noita tuhoa tuottavia tännekin on eksynyt.
Vettä ainakin satoi, nyt pilvipoutaista.
Noista tauoista mistä Paloma puhui, en kovin paljon koneella olekaan ja ajankulua se minulle onkin, aika minkä tässä istahdan
Aamuisin selaan Facessa onko mitään uutta, mutta en juuri sinne mitään kirjoitakaan, onnittelut kavereilleni laitan..
Tämä lehtori ystäväni kysyikin miksi niin vähän kirjoitan, vahvisti sen ajatuksen, että aivojumppaa se olisi.
Kerroin tänne joka aamu viestitteleväni, piti hyvänä asiana, päivällä voin kerran pari käydä vilkaisemassa, siinäpä aikani koneella onkin.
Onnittelen Eliaana, ymmärsin, että syntymäpäiväsi ollut tai on lähitulevaisuudessa.
Väinö ilmaisi paheksuntansa, kun pitkään yksin oli, samalla ikävänsä , kun et lähellä ollut.
Ihanalta kuulostaa tuo läheisyytesi sukusi jälkipolveen, siitäkin voi onnittelut antaa, veljesikin varmaan aina mielessä on.
Hymyn sai huulille tuo sanonta "keikistely" mitä korpikirjailija käytit, asia minulle melko vieras, koska tuota keikistelyä en oikein osaa käyttääkään, melko oma itseni olen "seurapiireissäkin" jos joskus sellaisten seuraan joudun.
Voisi sanoa myös niin, että seurapiiriksi lukeutuvat ovat sen verran fiksuja, että osaavat minunkin kanssani olla tavallisia pulliaisia.
Ystäväni koostuu sielun hienouden omistavista ihmisistä ja silloin ei seurapiireistä puhuta.
Hieno oli kattauksesi ja varmaan maistuikin, minulla kaalilaatikkoa, hyvin maistui sekin.
Tuosta "muljauttamisesta" mistä MdK mainitsit, kyllä muistelen joskus minäkin onnistuneeni sen tekemään, nyt sänkyni on 90 leveä, ei kovin paljon voi muljautella.
Toista oli parisängyn aikaan, mistä jouduin luopumaan, kun sen hullun muuttoni tein, ei mahtunut sen asunnon makuukammariin.
Kaiken muun menetyksen olen jo unohtanut, mikä siitä muutosta koitui, paljosta muusta luovuin, mutta nyt on väljä ja tilaa oleva asuntoni, ei siis muuta harmia enää mielessä.
Aina noita harmeja eteen tulee, nyt amppelikukkani, miljoonakellot on täynnä kirvoja ja niitä tuhosin, tai yritin, raasuja ovat, kai on periksi annettava ja pois heitettävä.
Onneksi edes yksi, tuo pelakuu ruukkuni kukkii.
Huomasin Facebookista yhden uuden säilöntä mahdollisuuden, tomaattilohkojen muodossa, pitäisi kokeilla, olisi varmaan hyvä lisuke talven aikaan.
Tomaatit nyt halvimmillaan, niiden syöminen ei enää oikein maistu, jospa yrittäisi uutta tapaa.
Minulle kaikki tai melkein kaikki tutut, kuin kurkku ja tomaatti alkavat maistua tai siis ei maistu niin kuin ensimmäiset ilmaantuessaan maistuvat,
Kyllästyn moneen muuhunkin joka päiväisyyteen, vaihtelua kaipaan.
Kuuntelen radion musiikkiantia, ja kyllä se on sanottava, että Olavi Virta oli laulajista parhain, niin hyvältä laulamisensa kuulosta harvoin kuultuna.
Kaikkea mukavaa ja mieleistä touhuilua päiväänne;) - Hyvää huomenta ja hieman viileältä tuntuu sää vielä tähänkin aikaan, no johan hallaakin on jossain ollut.
Mistähän tuo Jaakon kylmän kiven heittokin on alkunsa saa, kai joku tapahtuma siihenkin liittyy.
Nukuin kahdeksaan, samaa mallia MdK kanssa ja eihän siinä mitään, kyllä nämä hommansa ehtii tehdä, onhan päivässä tunteja.
Meinasin pinnata siivouksen kanssa, mutta eihän se ota onnistuakseen, puistelin jo pikkumatot ja vuodevaatteet, imuroinnilla ja pölyjen pyyhkimisellä kuitenkin aion selvitä.
On se sellaiseksi tauti mennyt, ettei tapoja osaa täysin unohtaa.
Ihana ajatella korpikirjailijan pulikointia järvessä, se antaa virkistyksen ja kuntoakin yllä pitää.
Melkoinen vesipeto olin joskus minäkin, mutta kai siihenkin mitta täyttyy, nyt ei suuremmin edes mieli tee.
Jotenkin mieltä rauhoittaa nuo entisten tekemisten halut, ne aivan kuin ymmärtäen kaikkoaa, kun kunto huononee
Kuuntelin ystävien tapaamisissa, miten he kertoivat valmisruokia syövänsä ja ei puhettakaan itse tekemisistä, ihmettelivät, kun kerroin, että teen kaiken itse.
Kyllä sitä huomaa, että aina vaan vähenee jaksaminen, miten sitä nuorena ollessa kävi töissä, kaupassa, teki ruuan perheelle ja vielä ehti jotain harrastaakin.
Nyt on kuin suurenkin asian aikaan sai, kun ruokaa vähän suurempia satseja tekee, avuttomuus lisääntyy.
Olisihan se niin helppoa ostaa valmista, mutta olen päättänyt, että periksi en helpolla anna.
Vielä sekin, että valmisruokaan kyllästyy, aina paremmin voi makunautintoa tuntea, kun itse ruuan tekee.
Aikaa on tehdä hitaammin ja vähemmän päivässä.
Mietin tuota MdK jalkopäähän siirretyn nukkumisen onnistumista, ei onnistu, koska ylösnouseminen tapahtuu oikean käden avulla, vasemmalla kädellä se ei onnistu.
Ylösnousukin tekee vaikeaa, en jaksa ponnistamalla hypätä kuten ennen.
Vasen puoleni on kaiken suhteen heikko, pelkään jos jotain oikealle kädelleni tapahtuu, miten sitten, mutta aika aikaa kutakin, ylös vielä kuitenkin pääsen.
Kaikki elämä muuttaa muotoaan, mutta hyvä jos osaa sopeutua, ei niin suurelta menetetty elämä harmita.
Olisihan se kamala koetus, jos se Jaakon kivi päähän napsahtaisi, ja oliko se sitten pieni vai iso, se kivi?
Nyt on pakko ottaa imuri käteen ja yrittää saada sen joka nurkkaan mahtumaan, siinä sitä selkä on koetuksella, mutta voitoksi olen tähän asti kokenut, miten menee tänään?
Onneksi pyykin saa peseytymään nappia painaen, suurin homma siinäkin on kuivumaan laittaminen, jaksamista auttaa, kun ajatus saunaan, sen kuumuuteen antaa jo ennakkoon hyvän tunteen.
Voikaa hyvin ja jaksakaa selvitä päivän hommista. - Viikonlopun alkua tässä taas aloitellaan ja Jaakko kylmän kiven veteen viskoo huomenna, se on jonkunlainen merkki syksyn lähestymisestä
Unikeonkinpäivä maanantaina, mihin sen viettäminen perustuu, en ole saanut selvitettyä, tarina kai silläkin.
Viikon perästä heinäkuun viimeinen päivä, tyttäreni syntymäpäivä.
Eilen tavattiin ystävien kanssa ja aika lensi, kun kuulumisia kerrottiin ja muisteloita mukaan mahtui.
Tämä kutsun esittänyt ystävä asuu Helsingissä ja viihtyy, koska siellä kaikki kulttuuri on saatavilla, ihmettelin hänen intoaan oopperaan, minulla ei mitään elämystä koskaan ole antanut.
Sinfoniaorkesterin anti myös hänelle mieleinen, mutta mökillään yksin täällä Savon sydämessä kesät viihtyy.
Aivan erilaiset harrastukset, silti meitä yhdistää ystävyys vuosien takaa, ajatusten kulkeminen samaa rataa, näin se vaan on, sama tunne minkä täällä kirjoittaenkin saa joihinkin kirjoittajiin.
Hänellä vielä harrastuksena kallio maalaukset, kertoi olevansa Italiaan niitä tutkimaan lähtevänsä vielä tänä kesänä.
Samat vanhuuden vaivat hänellä kuin meillä toisillakin, silti elämä kiinnostaa ja kaikki uusi saa innostuksen nousemaan.
Kiva sattuma sattui, kun pitkä mies pöytämme ääreen pysähtyi ja sanoi, että eikös siinä olekin kollega entisiltä ajoilta, ystäväni ei tunnistanut, mies esitteli itsensä ja jopa löytyi jutusteltavaa.
Niin se ulkomuodon muuttuminen on todellista totta, tuttuus katoaa, nimien myötä.
On mukava lukea muistoistanne syntymäkodeista ja niihin liittyvistä elämän muodoista.
Minulla helppo syntymäkotini maisemiin mennä, kun toiselle puolen kaupunkia siirryn, syntymäkoti on purettu, mutta tien toisella puolen on nuoruuteni koti, iso rapattu talo, missä naimisiin menooni asti asustin.
Sitten järven toiselle puolin ja täällä sitten on eloni tähän päivään asti kulunut ja varmaan loppuukin.
Kaupungin sairaala oli syntymäpaikani, se oli juuri ennen sotia valmistunut ja oli äitini ensimmäinen synnytys sairaalassa, samaan sairaalaan kuolikin.
Nyt rakennus on pois käytöstä ja arveluja sen muuttamiseksi asumiskuntoon.
Kotitaloni oli ensimmäisiä taloja kadun varrella, missä oli mukavuudet sisällä ja, asuimme kolmannessa kerroksessa, kirkonkellosta katsoin kouluun lähtöaikani ja koulukin ihan kivenheiton päässä.
Liiterit oli siltä ajalta jolloin lämmitys tapahtui puilla, hellat oli jäljellä, kun keskuslämmitykseen siirrettiin.
Sieltä ne lauantaiset paistosten tuoksut vieläkin ajatusten tasolla mielessä elää.
Iso pensasaidalla eristetty piha, mihin nuoret tulivat pelaamaan neljää maalia ja muita yhteisiä touhuja, liiterit kesäisin leikkikoteja mitkä vintille rakennettiin, kaikki oli niin aitoa ja rehellisitä, taisi ne vanhemmat silloinkin vähän lapsiaan seurailla.
Noista kukkasista, minunkin pelakuu, minkä sain äitienpäiväksi kukki komiasti ja sitten uuden kukintansa samalla tapaa aloitti, en edes nuppuja huomannut, kyllä se on kukkien kuningatar juurikin tuosta voimasta kasvattaa niin paljon kukkia.
Helppohoitoinen vettä ja lannoitusta ja kukkia syntyy.
Minunkin pojan tyttäret rakastavat vanhoja taloja, kumpikin sellaisen ostivat, nuorempi tykkää vanhan talon tunnelmasta, raput yläkertaan narisevat, se on mukavan tuntuista, pihatkin niissä vanhoissa on isoja.
Työtä ja touhua riittää.
Toivottavasti ihania muistoja kertyy heidänkin lapsilleen.
Tytär soitti, sämpylän paistossa oli, ja siivoukset mökilläkin on vuorossa.
Minä mietin oliko viime lauantai siivouspäivä, vai edellinen, näin se muisti menee ja tytär neuvoi, että ajattele että ei ole siivouksen vuoro ja lepää.
No ruuan laittoa ja ehkä pullan paistoa kuitenkin on mielessä.
Pilvipoutaa ja kivaa säätä kumminkin luvassa, istunpa vaikka parvekkeella ja ristikoita täytän.
Miellyttävää oloa ja mukavia mietteitä toivottelen teille kirjoittajat;) - Huomenta ja tänään vesisateella aloitetaan.
Päivän reissu tehty ja väsymyshän siitä tuli, ei enää kivaa ole autossa istuminenkaan.
Pieniä tomeria viidennen polven poikia nähtiin ja kaikki hyvin heillä, kuten koko perheellä.
Maisemat on muuttuneet, ei enää taloja ja tiloja näy, kun tiet oikaistu metsien keskelle, hieman yksitoikkoisiksi muuttuivat, kukatkin niitetty tien vierustoilta, vain hirviaita yhtäjaksoinen näkymä.
Tietyötkin välillä matkaa viivytti, mutta hyvä että kunnostetaan, niitä huonoja tienpätkiä kyllä löytyy, myös täältä Savon puolesta.
Tuosta MdK yöllisestä vahingosta tuli mieleeni minunkin töppäily.
Yksi yöllinen reissu vessaan päätyi vessan lattialle, istahdin reunan päälle ja siitä sitten mätkähdin lattialle, käsivarteen joku vaiva siitä jäikin.
Minun ei tarvitse yöllä valoja sytyttää, joka ikkunasta paistaa katuvalot ja valaisevat asunnon liikumismahdolliseksi.
Ystävätär soitti ja kertoi toisen ystävän halun tavata ja sovimme tapaamisen Citymarkettiin, tavallaan on joka kesä jonkun kotona tavattu, mutta nyt tällä ystävällä on kiire matkustaa Helsinkiin, hän asustaa siellä.
Lomamökkinsä on täällä ja näin tapaamiset aina kesään sovitaan.
Olemme vuosien takaisia ystäviä, meitä oli joskus suurempi joukko, mutta kuolema on joukkoa harventanut.
Tämä ystävä jonka nyt tapaamme oli historian lehtorina toimiva opettaja lukiossa ja täällä asuessaan monia kivoja asioita yhdessä touhuttiin.
Tapaamisemme kuluu muistellen yhteisiä aikoja ja maailman tilannetta pohtien, asioita mitkä joskus olivat mielessä meillä kaikilla.
Kiva tapaaminen varmaan tiedossa.
Noista vaatteista, mistä on ollut puhetta, itse en koskaan ole mikään muotia seuraava ollut, ehkä mieluummin poiketen tavasta mikä sanelee mikä on muotia.
Olen pyrkinyt aina johonkin pokkeavaan, hieman massasta poikkeavaan, mitä muoti eddustaa.
En oikein jälkikäteen ymmärrä mistä aina rahat riittikin, kun aina ensi-iltaan jotain uutta päälle sain hankittua.
Kampaajan tuolissa myös aina istuin, hiukseni oli sen verran pitkät, että piti kampaus laittaa, kun joku meno eteen tuli.
Nyt elän aikaa joloin vaan leikkaukset käyn kampaajan suorittamana teettämässä.
Aika aikaa kukin, nyt vedän päälleni vain mukavan tuntuisia vaatteita, no eipä noita ole juhliakaan.
Olen sen verran kyllä ajan tasalla, että joku siisti vaate päälle löytyy, niin sanottujen "parempien" menojen eteen tullessa.
Luulen kyllä, että nyt voi pukeutua miten haluaa, niin monen kirjavaa tyyliä silmien eteen ilmaantuu eikä niitä hämmästellä sen kummemmin.
Säädyllisyyden rajoissa kuitenkin toivoisi pukeutumisen liikkuvan.
Nykyisin saa ketjun hakea aina toiselta sivulta, mutta hyvin se sieltäkin löytyy, ehkä joidenkin harmiksi, mutta näin vaan nyt mennään.
Vettä sataa, mutta siitähän on puutetta ollut, joten annetaan vaan sataakin, vietetään tupapäivä, aina se aika kuluu satoi tai paistoi, - Huomenta ja poutapilvien näkymiin, tuskin vettä tänään tulee.
Eilen tuuli ulvoi, tuli jo mieleen, että hävittäjät taivaalla lentää ja etsii vihollisia.
Ajatella, että Jaakko jo viikonloppuun päästessä kylmän kiven veteen heittää ja siitä kesä loppua kohti menee.
Mutta vielä onneksi täysi kuukausi kesäaikaa ja siitä rikas osa, että uurastukset pelloilla ja kasvinmailla antaa tuottojaan.
Monta kertaa syksy on hyvin lämmin ja torille mieli tekee, katselemaan tuotteiden värikkyyttä ja ihmisiä kahviteltoissa, usein kahvit siellä tulee ryypättyä.
Minulle tuo menneisyyden muistelu on hyvinkin mieleistä, yritän muistaa erilaisia tapahtumia ja lasten pienenä olevia aikoja.
Jostakin syystä en lasten lapsuudesta paljonkaan muista, ehkä oli aina kiire työstä työhön juosta, jäi vaan pelkkä huoli heidän hyvinvoinnistaan mieleen.
Oma lapsuuteni enempikin muistoja mieleen tuo.
Tulevaisuus, kyllä sekin joltain osin mielessä elää, vaikka ei mitään suurta suunnittelisikaan, mutta kiva on aina jotain uutta odottaa, on kuin kiinnekohtia elämään.
Vakavia aiheita totesit korpikirjailija, niin on ja osin koko elämän kaareen kuuluvia, kuten toisten kunnioittaminen ja itsensä hyväksyminen, kuin myös päästää irti esiliinan nauhoissa mahdollisesti roikkuvat lapset.
Minulle aika vaikea asia, vaikka ymmärränkin, että heillä on oma elämä elettävinään, silti huolta kannan kuin pieninä olleinakin.
Paloma, Facessa esitellään vaatepuita jotka kasaan menee ja vaatteet roikkuva samasta vaatepuulla, vieden pienen tilan.
Ehkä tilaa näinkin saisi, ei ihan koko talon vaihtoa vaatteiden vuoksi, yksi tapa viedä enimmät kirpputorille, näinkin tilaa saa.
Itse olen onnistunut tekemään vaatekaapit tilaviksi juurikin viemällä tarpeettomat pois kierrätykseen, joskus kaipailenkin jotakin, mutta tulen paljon vähemmällä toimeen.
Syntymäkoti tunteet herättää ja vaikka kuinka huomaa sen olevan tuhon edessä, haikeina muistot halun olemassa oloon liittyy ja kyllähän monia hyvinkin huonokuntoisia korjataan, jos euroja on asiaan hukata.
Uskon vakaasti temperamenttisi olevan tuota luokkaa, mitä kerroit kouluajoiltasi MdK.
Minä en noin vahvasti koskaan ole esille tullut, koulussa ainakaan, olin se takarivin tyttö, paikkani tiesin, ylemmillä luokilla hieman rohkaistuin.
Nyt jo haudan partaalla uskallan mielipiteitäni esiin tuoda, vaikutus on vaan aika tehoton.
Itsepäinen olen tunnustanut olevani, liekö suurikin harmi, en tiedä, mutta mielestäni olen selvinnyt näihin asti ja edelleen vaan porskutan aika itsenäisin miettein.
Torilla tuttavien kanssa iästäkin puhe tuli, kerroin vuoden päästä 90 lähestyvän., he päivittelivät, että ei uskoisi, kohteliaita varmaan olivat.
Toivonkin loppuun asti itse elämisestäni päättäväni, aika näyttää.
Sunnuntaina pesin minäkin pyykkini, lauantain, saunapäivän jälkeen kaikki puhdasta päälle ja puhtaaseen sänkyynkin kupsahdan.
Noin käy jos kosteita, hikisiä vaatteita koneeseen laittaa ja kannen vielä kiinni, home tavoittaa, uskoisin, että tuoksuvilla tehokkailla, pesuaineilla vielä käyttökelpoisiksi tulisi.
Nyt uuden viikon puuhiin ja suunnitelmiin, huomenissa pieni matkakin odottaa, iloista päivää toivottelen, innostukaa jostakin, vaikka haaveissa olevasta ja tehkää se;)D - Sunnuntai taas hyvällä alulla, pilvessä ja sadetta varmaan jostain ajasta tulee, niin kävi eilenkin.
Eilen saunan jälkeen istahdin parvekkeelle ja mietteet siirtyi siihen, että kaikista harmeista huolimatta ihanassa maassa asumme.
Autoja vilahteli puiston takana ja varmaan kiire jonnekin, kukaties armaan kainaloon
Tein pieneen lasiin juoman joka sisälsi jaloviinaa tilkan mustikkamehua ja paljon vettä tämä juhlisti saunan jälkeistä nautintoa.
Tapani ei moista hommaa useinkaan toteuta, tuli vaan sellainen fiilis, että nyt poikkean mehun juonnin väliin.
Mitään haloota tai huomiota vaikutuksesta en huomannut, en nukkunutkaan yhtään paremmin, unessa kiistelin mieheni kanssa.
Hän moitti minua jostakin ja uneenkin oma minäni esiin tulee, muistan ajatelleeni, että et helposti anteeksi saa, vielä unissakin pitää kinata.
Korpikirjailijalla mieleistä seuraa ja niinpä sitten viihtyvyys on yhdessä olen taattu.
Yhteiset kiertelyt ja yhdessä olo muutenkin antaa virtaa elämään, vaikka olethan sinä touhukas aina.
Mökki ympäristö iloa muutenkin antaa, jos vielä mukavia vieraita ilo kertautuu.
Oli kiva Paloma , että toit oman panoksesi kiikkustuoliin, meitä alkaa olla pieni naisten ryhmä, jotka jotain mieltä kiusaavaa tai iloa haluamme kertoilla, hyvä me.
Sinullakin aina jotain uutta elämään sisältyy ja kiva niistä on kuulla.
Tuosta sisaren tittelistä olen jopa ylpeä ja yhdyn ajatukseesi, aika samankaltaisia asioita toteutamme ja ajattelemmekin MdK.
Tuosta Bernerin asiasta muistikuvissani on , että heillä olisi joku suvun yritys ja sinne hän lähti kohun jälkeen.
Piirakan tai yleensä leipomisen ja muunkin jalkoja kysyvästä hommasta olen itselleni löytänyt oivan onnistumisen.
Minulla on työpöytä sopivalla korkeudella, voin kaulita vaikka piirakoita istuen, kun seisominen on myrkkyä.
Onhan se vähän laiskan näköistä istua ja tehdä kaikkea mahdollista yrittäen helpottamista töiden mahdollisuuksiin tehdä.
Kuorin, pilkon ja yhdistän jos se kuuluu tekovaiheeseen, minulla on suuri leikkuulauta mitä alusena käytän.
Väsyminen meinaa kaikesta huolimatta tulla, vaikka laiskan tapaan toiminkin, niin teen imuroinninkin kanssa, välillä istahdan.
Hommat tulee tehtyä ja hyvän mielen siitä saan.
Olen niin vahvasti tapojeni orja, että tytärkin sanoi, että ei sinulle kelpaa kenenkään avut, kun kukaan ei tyylisi hommia tee, näin tunnustan olevan, oma apu, paras apu.
Tuon helpotuksen koen minäkin, kun jo perjantaina kaiken parvekkeelle kannan, sitten lauantaina on helppo aloittaa pölyjen pyyhkimisellä.
Katselen naapuritalon Kukka-Leenaa, hän joka aamu käy kukat kastelemassa ja siistimässä.
On ottanut tehtävän vapaaehtoisesti ja kukat kukkii, hän hoiti asian jo minunkin siinä talossa asuessani, sen viisi kuukautta.
Onnellinen olen, että kauppa ei niihin aikoihin käynyt ja tämän "höyräykseni" sain korjattua.
No jospa tätä pyhäpäivää aloittaisin oikeasti elämään ja katsoin mitä seuraavaksi seuraa, no kuhafileet pakkasesta ainakin paistan, rentouttavaa päivää ystävät. - Huomenta MdK, kaksin täällä kirjoittelemme ja sopu säilyy;)
Pilvinen on aamu ja kun taas tapani mukaan katselin taivaalle, pääskyset melko alhaalla lenteli, ennen sanottiin sen tietävän sadetta, siis matalapaine jyrää.
Ei kovin korkealla nämä aatoksetkaan liitele ja aina kun jonkun kanavan aukaisee lisää aiheita ilmaantuu.
Maailma on muuttunut, aiemmin useimmin paistoi aurinko ja iloisia kasvojakin näki liikkuessaan kaupoilla ja toreilla.
Torilla eilen naapurin rouvan kanssa kävimme ja autokouluakin läpi kävimme, tai paremminkin automaatti autoon opiskeltiin.
Kaikki pitäisi olla automaattista, kun vain nappia paineli, mutta eipä meidän matkalla oikein näin ollut.
Varoitus ääniä aina vaan esiin tuli ja sitten mietittiin, että mikä nyt vikana.
Tämä naapurini aika vähän on tällä autolla ajanut ja toinen auto olisi vaihtoehtona, vanha Saab ja sitäkään hän ei ole tottunut ajamaan.
Peruutuskin tuotti harmia, vaikka ohjaustaulu merkkiä näytti ja varoitusäänet tuli, kun este ilmaantui, no reissu tuli tehtyä ja minäkin auton toimintaan sain tutustua.
Nämä uudet automerkit, mitkä automaattisia ovat, eivät ilman toiminnan laitteisiin tutustumatta niin kovin helppoja ole nekään.
Yhteisvoimin saatiin auto tottelemaan ja matka meni kuitenkin hyvin.
Tuosta Bernerin ajasta en muista muuta, kuin harmillisia asioita syntyi.
Itse en ole takseja tarvinnut ja näin unohduksiin on nämä asiat jääneet, mutta muistan kyllä hälyä syntyneen ja ikävän poistumisen tämä ministeri itselleen sai, eikös hän tullutkin sinne Ruotsin puolelle?
Tänä päivänä melkein joka ministeri kohua aiheuttaa ja asiat valtakunnassa huonoissa kantimissa.
Vaikea tilanne miten tästä selvitään, säälittää jo etukäteen tulevan hallituksen toimien onnistuminen.
Minä olen noita piirakoita joskus ahkeramminkin tehnyt, nyt lähikaupasta saa 0,39 senttiä piirakan ostaa ja juuri uunista otettuna ovat hyviäkin.
Eihän ne omatekoiselta maistu, jotain puuttuu, mutta laiskuuttani näihin tyydyn.
Piirakat onkin tämän kaupan myydyin tuote ja kauppias nauroi, että myös kannattavuuden antaa.
Minä myös viihdyn Facessa, katselen keloja ja muita mukavia asioita, mihin kuuluu nämä kaikki tarjoukset milloin mistäkin, joskus sorrun johonkin huuhaa tuotteeseen, sen saatuani totean, että liioiteltu oli tehokkuus.
Päätän aina, että nyt ei mitään tilauksia, saa nähdä pitääkö lupaukseni ja en sorru.
Kuitenkin pienistä eurosummista on kysymys, harmituskin vähäiseksi jää.
Kun jatkuvasti jotain aihepiiriä katselee, niitä aina enemmän vaan esiin tulee, kissa videot ovat ihania, niiden kommelluksia ja omistajan tykkäämisistä, sekä kissan hellyyttä myös omistajaan.
Tekoälylläkin tuotettuja, mutta kivoja katsella.
Tänään ei oikein mitään ihmeellistä tekemistä, pienen pyykin silitän, kukat kastelen ja eipä liioin muuta, no ruokaahan on tietenkin laitettava, tänään kanttarellikastike ja lisukkeeksi torilta ostettuja juureksia.
Ostin kotimaisen lohen sen fileoin ja ruodosta keitin eilen sopan, jopa oli hyvää.
Pakkanen on tupaten täynnä, on laitettava jo toinen pakkanen päälle, vadelmiakin ostin, annosrasioihin laitoin ja sain sopimaan pakkaseen, fileiden kanssa, nyt ei mitään enää mahdu.
Toinen pakkanen on arkkumallinen, kapea, pienikin, sinne pohjalle yritän mehupullot laittaa, helpompi etsiä kun tarvetta tulee.
Kohtahan se alkaa viinimarja ja muutkin mehuksi tehtävät kypsymään.
Näin mietiskelin tänä aamuna, lukee ken haluaa, ei mitään ihmeellistä kerrottavaa löytynyt.
No arjestahan tämä ketju kertookin, siitä mitä eletään.
Nuo mainokset alkaa jo täyttää koko palstan, onko meillä kauankaan aikaa enää tilaa kirjoitella?
Mukavaa viikonloppua teille ihan jokaiselle.;) - Kesäistä kaunista aamua, taivas kauniin sininen ja pääskyjen lentoa ihailin kahvia juodessani, radiota kuuntelin ja maailman uutisia koetin seurailla.
Radion anti oli tänä aamuna maksukorttien käytöstä, haitoista ja hyödyistä
Herätti muistot mieliin, kun nämä pankkikortit muotiin tuli ja miten epäillen niihin suhtauduttiin, nyt on kai jokainen niihinkin tottunut.
Itsekin olin hyvin epäluuloinen alkuun, nyt joka päivä käytössä, kun eroja tarvitaan.
Jotain uutta taas kehitellään, en oikein ymmärrykseen päässyt, mistä oli kysymys.
Kauhistelin myös asiaa, mikä kai tekoälyyn liittyy, nuo julkkiksiin kohdistetut tekaistut jutut, miten niitä uskalletaan esiin tuoda, ja hyvinkin vahvoja mielipiteitä esitetään, totuutta ei nimeksikään.
Jopa ihmisten suruun liittyvillä asioilla pelataan, esiin tuodaan , ja kuitenkin jätetään oikeaa tietoa antaa.
Luulisi tälläisestä edesvastuuseen joutuvan, ainakin minua ihan hirvittää ja miten sitten käykään, kun totuus paljastuu, yksityisyyskin kadonnut luulottelun varjoon.
Aiemmin kehuin juontajia ja nyt alkaa ärsyttää naistoimittajan puheripuli, selkeästi ääntää, mutta liiankova on vauhti, korvaan sattuu.
Olisko puhuessakin käytettävä se pilkun tauko;)
Tuo saunan lämpö on mieltäni hiertänyt, kun keskiviikko saunaan menen, on lämpö nippanappa 60 astetta ja kiukaalle vettä heittäen ei hiki iholle nouse, vaan se vesihöyry sieltä liian haaleasta kiukaasta.
Saunan lämpö olisi oltava se 80 astetta, kun vettä kiukaalle heittää, äkäiseen kuumuuden iholle saa ja hien nostattaa.
Jos vaan lämmössä haluaa loikoilla voi 60 riittää, mutta hien ulos iholle saaminen vaatii 80 astetta.
Tämäkin asia jakaa mielipiteitä, puhun nyt omalla suullani.
Ristikoita täytän minäkin ja niillä saa ajankulun ja aivojumppaa lisäksi.
Tuo kellokin on minulla niin koristeellinen monine viisareillaan, että en yöaikaan aina selvää saa missä mennään, mielessä on ollut ostaa sellainen vanhan ajan kello, missä vain yhdet viisarit, ostamatta taitaa jäädä.
Kirjoittajat vähenevät, saapa nähdä milloin minunkin mitta täyttyy, ärsyttää tuo mainosten lisääntyminen, enää ei kohta ketjuja sovi availemaan, kun tila pienenee, no taitaa johtua siitäkin, että porukkaa ei riitä kirjoittelemaan.
Tämäkin asia mistä olemme saaneet vuosikymmenet kirjoituspojan saada, taitaa häipyä maailman tuuliin.
Ihmisillä ei ole mielikuvitusta, leikkimieltä ja näin aiheet kuiviksi muuttuu.
No tässä tämän aamun raapustus, jatkakaa jos intoa löytyy.
Tuo syöminen on tuiki tärkeä osuus, ei kauan kirjoittele kukaan, jos ei ruokaa välillä saa;) Heippa! - Huomenta ja terveiset kauniista kotikaupungistani, vettä joka suunnalla ja aivan kivenheiton päässä.
Pitää kertoa ihmeellisyyksistä eiliseltä päivältä, kaikki nuo jutut koneiden toiminnoita pitänee uskoa, kun jotain kummaa omin silmin näkee.
Selailin konetta etsien keinutuolia ja kas kummaa, koko sivu tuli täyteen kiikkustuoli ja muilla nimikkeillä aloituksiani täytti sivun.
Pyörittelin hiirellä ja enpä sitten enää löytänytkään muuta kuin tämän nykyisin.
Ajattelin jo, että joillakin oli aikaa kaikki etsiä ja kerätä peräkkäin esiin.
Siinäpä ihmettelin, mutta jätin sikseen, kai tuollekin joku selitys löytyy?
Vävyni piipahti ja toi kanttarellejä kastikkeen verran, niitä kai alkaa runsain mitoin löytymään, naapuri sankollisen mökiltään kerännyt,
Mustikkapiirakkaa sain uusista mustikoista tehtyä, saunakaveri näin ilahdutti..
Saunakaverini jäi saunasta tullessamme istumaan vähäksi aikaa luokseni ja siinä tovi aikaa kului rupattelun merkeissä ja jonkun ajan päästä nousi omaan kerrokseensa.
Ihania tuollaiset naapurit, aina valmiina auttamaan, tavalla tai toisella.
Sanosinpa tuohon korpiksen esiin tuomaan "paremmuus" asiaan, että ikävä edes puhua, totuus on, että ei kukaan täällä ketjussamme nosta itseään muita paremmiksi, miksi niin tekisikään.
No tietenkin puhun omilla ajatuksillani, en toisten mietteitä tiedä, mutta uskallan olla kaikkien kirjoittajien kohdalta sen, että allekirjoittavat väitteeni.
Ennen,(muutamia vuosia sitten), askartelin aina varsinkin joulun alla ja aina uusia malleja etsin, loinpa omia aatoksiani esiin niitä rakennellen, nyt sekin on jätettävä pois ohjelmasta, kun ei kerta kaikkiaan halua jouluakaan rihkamakaupan näköiseksi, niin paljon on kaikkea kertynyt ja en pois raski viskata, kun silmää miellyttävät.
Aika kului kuin siivillä niitä värkätessä.
Nyt elämä siinä vaiheessa, että yritän turhaa muutekin pois laittaa.
Meilläkin on alakerrassa pyykkitupa ja mankeli, kuivaushuone, en kyllä käytä pyykkitupaa muuten kuin mattoja lattialla pesuun, mankelissa pöytäliina manklaan.
Kone on kylppärissä ja parvekkeella kuivatan pyykkitelineellä pyykkini, olisihan nuo pyykkinarut tuolla pihalla, mutta laiska kun olen, en niitäkään hyödynnä.
Kiva kun vieraita piipahtaa ja vielä matkojen takaa, iloa yhteisiin hetkiinne korpikirjailija.
Minusta ei oikein noihin miesten ole hommiin, en taulujanikaan saa seinällä pysymään, en tiedä minkälaiset koukut olisi keksittävä, että kiviseinässä kestäisi.
Ajattelin jo, että laitan lattioille seiniä kiertämään, mutta hankaluutta toisi siivouksen kanssa, kai joudun apua pyytämään.
Jätänkin taas tähän, pitkäksi tuo virui tänäänkin, mutta minkäs voi, kun on niin paljon kerrottavaa;)D
Kivaa päivää, onhan torstai toivoa täysi. - Huomenta ja taas keskelle viikkoa olemme päässeet, aika vaan lentää ja tekemiset vähenee, onko niin, että jotenkin nuo päivät lyhenee ja aikaansaamiset niiden mukana.
Nyt on jo saavutus jos pullan leipoo, ennen ehti paljon, paljon ja väsymystä ei tuntenut.
Jos kauppa asiat jaksaa ja ruuan valmistaa, on kuin märkä rätti ja loppupäivä menee miten menee.
Eilen kävi korjaaja suihkua katsomassa ja uuden ostoon se letku meni, oli reikiä ja siksi vuoti.
Ei ole kuin pari vuotta kun suihku uusittiin ja nyt sitten jo kappaleina ja minulle lasku.
Ihmettelin vielä miten alkupään korjaus ei maksanut, korjaaja sanoi, että se osa kuuluu taloyhtiölle, letku ja toisen pään suihku sitten omistajalle.
Kyselin vielä, että onko vanha letku nyt hukkaan menevä, vai voiko sen hyödyntää, vastaus oli, roskiin vain, sitten ihmetellään suuria jätemääriä mitä kertyy.
Olen seurannut noita Huvila korjaushommia, kyllä sielläkin hukkaan paljon käyttökelpoista tavaraa menee, on pieni osa mitä kierrätetään, ei kannata käyttöön haalia.
Tulee mieleen, ettäkö ei kannattaisi laittaa joku taho niitä keräämään ja ehjät myyntiin laittaa, niistähän kertyy hyvinkin pian jonkun pienen rakennuksen aikaan saaminen.
Miksi näin on, eikö missään voida säästää, tuleeko sekin liian kalliiksi, näin olen saanut kuulla.
Sota ajan jälkeen kaikki tavarat tarkkaan käytettiin, nyt ei mitään kannata säästä ja uuden rakentamiseen hyödyntää.
Miten maailma on näin pyörähtänyt, ettei säästäminenkään ole kannattavaa?
MdK kertoilit innostasi siivoilla lapsuuden kodissa, niin minäkin ja halusin huonekaluja uusiin paikkoihin siirrellä, äiti oli toista mieltä ja siitä aina käytiin keskustelua, äitihän sen aina voitti, lohdutteli, että kun joskus olet omassa kodissa siirtele sitten, no sen olen tehnytkin.
Viikkosiivous tehtiin siskon kanssa asunnon puolittamalla, äiti nauroi jälkeenpäin, että kun siskoni hameen helmat ylös nosti niin ei kauan mennyt, kun lattia oli pesty, minulla meni aikaa, kun tarkempi olin.
Tuota toivomusta varmaan useampi toivoo, että sodat loppuisi, mutta taas kuulin uuden tiedotuksen, että Trump uuden iskun toteuttaa, luin myös jostakin , että Putin olisi lopettamassa sodan, mutta toisaalla sitten uhotaan iskuista Kiovan kaupunkiin, onko nämä tarina tekemisissä tuon tekoälyn kanssa, ei voi uskoa enää mihinkään.
Onko nämä tietojen leviämiset pahasta ja tuo tekoäly vielä sekoittaa, totuutta ei mistään löydy.
Ihmisen pahin vihollinen on toinen ihminen.
Hyönteisten tärkeys on huomattu ja kestän itikankin pistot, kun ajattelen pääskysten ruokailutarpeita.
On ihana katsella aamuisin, kun poikaset opettelevat lentämään, on aivan erilaista kuin vanhan linnun liito, poikaset räpyttelee, mutta pian jo onnistuu niilläkin.
Kuumuutta lupailtiin täksikin päiväksi, ensi viikolla jo sateita luvassa.
Mustikat kypsyy, sienet nostavat päitään ja niin paljon luonto meille antaa, toivottavasta kerääjiä riittää.
Sota- ajan jälkeen kouluihin piti puolukoita kerätä, ei olisi hullumpi tapa tänä päivänäkään, kun marjan poimijoista on puutetta.
Itse olin nuorenakin huono marjan kerääjä, kun äidin kanssa marjaan menin, oli kaveri mukana oltava ja sitten kannon päällä eväitä syötiin ja satuja metsästä keksittiin.
Sitten kun oman orren alla asuimme jo marjassa käyntikin oli mieluisempaa, varsinkin puolukan keräämisestä tykkäsin, niitä vanhemmillekin keräsimme.
Nyt ei onnistu, edes metsän reunaan kulkeminen.
No jospa taas tämän päivän kiintiö olisi täynnä ja jotain järkevää tekemistä etsin.
Viettäkää mukava päivä ja juokaa vettäkin paljon, näin neuvovat asiasta jotakin ymmärtävät. - Pilvipoutaiseen aamuun huomenet, hellettä lupailivat, mutta tuuli hieman oksia heiluttaa, kai avun antaa pahimpaan.
Pienet vieraat kävivät äitinsä kanssa ja oli mukava jutella seitsenvuotiaan kanssa, hänellä mielenkiintoa moneen asiaan, mikä minun elämässä vaikuttaa.
Katseli taulujani ja arabian lautasia seinälläni, kyseli miten olen voinut osata ne tehdä, osasipa mieleni ilahduttaa.
Lautasista tuli kyselyjä, mitä tuo kala esittää, lautasessa oli hauenkuva, mistä kerroin kanteleeseen ainekset otetun, ja kysymyksiä tuli, yritin kertoa, että Kalevala on kansalliseepos ja siitä lautasissa on kuvauksia, totesi, että onpa luettava tuo Kalevala.
Veljensä vähän vierasti, mutta pois lähtiessä jo hymysuin vilkutteli.
Valittelin murheitani ja taas asiat korjaantui, micron kohdalla se selvisi johdon seinästä ottamalla, hävetti kun en sitä ymmärtänyt.
Kyllä sen kaikesta huomaa, että aika ohitseni alkaa ohi ajaa.
Mukava tuokio erilaisuutta.
Soitin huoltofirmalle ja lupasivat tulla katsomaan suihkun vuotoa, vastaava nainen selvitti, että suihkun pää on omakustannettava ja luetteli pitkän listan mihin taloyhtiö on velvoitettu, ihmettelin että miten näin on, kun aiemmin kävivät korjaamassa toisen pään, kun vesi ei tullut, nyt letkun toinen pää on minun maksettava, no enpä kiistänyt.
Pykälät on tehty kaikkien eduksi.
Kysyi vielä pystynkö itse kiertämään letkun päätä, no kunpa pystyisinkin, joka asiaan kohta apua tarvitsen, harmittaa.
Kuulonikin on kai heikentymässä, kun mielestäni kuulen hyvin, silti tämän pikkuneidin puhekin puuroutui korviini, siihenkin hänellä oli ehdotus, korvan taakse laitettava kuuloke, hän on nähnyt sellaisen.
Kun puhe siirtyi rollaattoriin, hän kysyi minkälainen se on, nimi ei ollut tuttu, mutta sitten oivallus, että se on kuin ostoskärri ja hän oli kadulla nähnyt sellaisen ja nainen joka sitä työnsi lensi selälleen ja kuoli.
Näin nuori terävä ihmisen alku kaiken huomaa ja tietää ja osaa soveltaa.
Lopuksi hän piirsi kuvan ja kirjoitti siihen nimeni ja omansa ja paljon sydämen kuvia, lämmitti se aitous millä hän sen teki.
Meistä tulisi varmaan kavereita, jos asuisi lähellä, hän kyselisi ja minä saisin kertoa sydämeni halusta.
Kyllä noin asiat menee kuten kerroit MdK, koneetkin aina yhtä aikaa topin tekevät, minulla oli se tukos keittiössä, putkistossa, seurauksen oli osan lattian laitto, oli vuotanut eristeisiin, sitten astianpesukone myös teki tukoksen ja nyt sitten nämä suihkuista johtuvat vaivat.
Myös pesukone teki tempun, kun epätasapainoon linkouksen kanssa joutui, poisto putki irtosi ja lattia lainehti.
Hellan, jääkaapin, astianpesukoneen ole uusinut, nyt vuoro sitten pesukoneella, ja kun sanovat laittajat, että ei kestä kuin noin viisi vuotta, saa uusien hankinnan kohta aloittaa, huh,huh.
Toista oli ennen, hellakin kesti ihmisiän, siis ne levyhellat.
Nuo remonttimiesten odottaminen ei ole mukavaa hommaa, samoin kuin töiden hidas valmistuminen, en ole kaikkein kärsivällisin ihminen ja olen kokenut hitauden aika raskaana.
Noista ampiaisen pesistä tuli mieleeni, kun mökillä oli kuistin alla niiden pesä, sulassa sovuissa saimme elää, ei kertaakaan tökänneet, kai kulkutiet ei kohdanneet.
Itikoiden pistoille olen herkkä ja ne aina minusta tykänneet, patteja vähän joka puolella, nyt niistäkään ei harmia.
Kohta alamme syksyä kohti kiikuttelemaan, ollaanhan jo puolissa välin kesää.
Mutta aikaa on vielä kesästäkin nauttia ja syksy parhaimmillaan kesän tuntua jatkaa.
Nyt kohta kaalikeittoni lämmitykseen, hukkaan en heittänyt, vaikka ei kaikkein ihanin makunautinto olekaan, meni halut kaalikeittoon, kohta ei mikään ruoka enää saa innostumaan, pitänee läskisoosi tehdä, maistuisiko sekään?
Jotain olisi syötävä, ettei kunto huonoksi menisi, vietetään kiva kesäinen päivä. - Huomenta uuden viikon alkuun, pilvistä näyttää olevan, ehkä vettäkin saamme tänään.
Pojantytär lapsineen tulee käymään, on kiva tavata lapset, tytär kuusi ja poika kohta kolme, harvoin käyvät, kun Lahdessa asuvat, mutta nyt äiti lapsineen kesällä voivat pidemmän ajan näissä maisemissa olla.
Äidin lomakin on varmaan lyhentynyt nykyisin, ennenhän opettajat lomaili koko kesäkuukaudet, isä töitä pakertaa.
Oikeastaan juuri tämä tytär useimmin piipahtaa luonani, paikallisilla niin kiire, että eivät jouda kyläilemään.
Muualla asuvat tyttären lapset perheineen kerran vuoteen tulevat minua tapaamaan, no pakko on tähän tyytyä.
Tätä se on tämä elämä, ennen kaikki lähellä asuivat, nyt maailma on vienyt mukaansa.
Jotenkin tuntuu asiat taas vähän vaikeiksi muuttuvan ja apua joudun pyytämään, micro teki topin, suihku VC:sä vuotaa, taulut seiniltä tippuu, vaikka kiviseinään tarkoitetut koukut onkin, kukat kuolee toinen toisensa jälkeen.
Syynä luulen olevan mullan huonous, koska hoito samanlaista kuin edellisinä kesinäkin, eikös tässä jo harmia riittävästi.
Osasin kaalikeitonkin eilen pohjaan keittää, olin koneella kirjoittamassa ja liian kuumalle kattilan jätin, kun menin katsomaan keitto kattilan pohjassa, onneksi, maku ei palaneelta maistunut, mutta ei kaikkein parasta kuitenkaan ollut.
Välillä tuntuu, että kaikki harmit kasaantuu ja kun siihen sitten muistiani joudun rasittamaan, kun ei mieleen tule tuiki tavalliset asiatkaan, siksi tämä kirjoittelu antaa uskoa, että vielä jotain muistan.
Muutenkin olo eilen oli hutero, liekö paha mieleni sen aiheuttanut, tuntui kun tukea jatkuvasti tarvitsin.
Verenpaineen mittasin, kaikki siltä osin ok.
Jospa uusi päivä ja uusi viikko asiat korjaa, kampaajaakin koetin tilata koneelta, mutta ei aikoja, kai kesälomalla ovat koko porukka.
Oikeaan saumaan nuo vieraani tulevat, ehkä siitä parannusta tähän sekavaan elämääni saan.
Tytär tuntee nämä tietokoneet, kuin myös muut laitteet, ehkä apu häneltä löytyy.
Paistamani kuha filee ei tällä kertaa niin hyvältä maistunut, kuin aiemmin, voiko mieliala saada ruuankin makuun vaikuttavan harmin aikaan?
Ahven on kyllä niitä kaloja joita mieluusti minäkin söisin, kuhan lisäksi. muista en liioin välitä, valmistapakin siihenkin hommaan vaikuttaa.
Nythän matkailu on Lappiin kovasti kasvamassa, kun etelän helteet eivät houkuta, vaikka helteiden sekaan kai me täälläkin joudutaan, se kysyy voimia meiltä vanhuksilta, toki kaikilta, mutta vanhukset lasketaan siihen hauraaseen joukkoon.
Ei nuo hallituksen toimetkaan mitään iloa vanhuksille lupaa, jos ei toisillekaan, aina saa kuulla miten asiat huonontuvat.
Tulipa nyt ikävyyttä sisältävä viesti, mutta hyvä, että johonkin voi harminsa purkaa, uskoen että helpottaa.
Huominen, ehkä jo tämä päivä voi ilon tuoda, otan itseäni niskasta kiinni ja kohta asiat rullaa,,,, tai sitten ei.
Enempää ei voi itseltäänkään vaatia, kuin sen mihin kyvyt riittää.
Iloa teille joilla harmit kiertää, kyllä nämä asiat kuntoon saadaan täälläkin. - Kaunista lauantaiaamua, heräsin aikaisin ja suunnittelu meni hieman uusiksi, lähdenkin kauppaan heti sen auettua, on mukava asioida melko tyhjässä kaupassa, ei ole hermostuneita ihmisiä ja kassatkin jaksavat hymyillä heti aamusta.
Illan suussa jo hymy hyytyy ja väsymys voittaa.
Viikonlopun viettoon on kansa lähtenyt ja noita kesätapahtumia on ympäri suomea, tarjontaa on, tankomarkkinatkin Seinäjoella.
En koskaan ole innostunut näistä suurista tapahtumisista ja nyt on menohalut karisseet kaiken osalta, tuntuu kuin kaiken, ehkä liikaakin jo nähnyt.
Mökkimaisemat monellakin mielessä ja ehkä jo metsän antimetkin houkuttavat keruuseen, taitaa tulla hyvä sato monenkin kohdalla.
Minulla hommana tämä siivouksen teko, eilen jo kaikki irtaimen hilasin parvekkeelle, yöllä hieman raikastuvat, kesällä ei oikein tuuletus niin tehokas, kuin talvella, kun pakkanen puraisee.
Pölyjen jahtaaminen kyllä tuntuu tehoavan, koti siistiltä tuntu, kun lattiat kostealla pyyhkäisee.
Torillekin mieli tekisi, mutta ei samana päivänä jaksa kahta reissua tehdä ja vastahan se on aluillaan tuo syksyn sadon valmistuminen.
Facessa huomasin epämiellyttävän kuvan mansikoista, kuumaan veteen kertoi mansikat laittaneensa ja pintaan nousi kummia olioita, jotka liikkuivat.
Kuvassa ne oli valkeita rykelmä muodostumia.
En mansikoita kuumaan veteen ole laittanut koskaan, joskus huuhdellut kylmän veden avulla, mutta tuo huomio oli kyllä aika epämiellyttävä, ei kai niitä mansikoitakaan kohta uskalla syödä.
Mansikoitakin on myynnistä vedetty, niiden huonon maun ja hajun vuoksi, kerrottiin kuljetuksesta johtuneen.
En koskaan ole hilloa tehdessänikään huomannut mitään vastaavaa.
No eipä sitä osaa kaikkea pelätä, vaikka inhottavilta nuo paljastukset tuntuvat.
Onhan mahdollista, että kaikki pienet oliot ilmestyvät juuresten ja marjojen mukana, muistan tätini liottaneen kukkakaalia etikkavedessä, ja näin oliot esiin tulivat.
No enpä tämän enempää kauhukuvia herättele, olisihan niitä, mutta syötäväksi kelpaavaa kyllä löytyy.
Pitkäksi on ajo veljeltäsi kertynyt, mutta kai siitä hommasta tykkää ja näin ei matkustaminen tälläkään tapaa juuri rasita.
Ymmärsinkö oikein, että veljelläsi on majapaikka myös Espanjassa, siis tuttua aluetta, on matkan teko ja reitit selvinä.
Hirveitä on nuo metsäpalot ja muutkin luonnon tapahtumat, en ehkä tykkäisi asua noilla main, no hyvä kun kotimaani on suomi.
Ehkä hyväkin, että sanot ei kaljanjuonnille, jos tuon kaltaiset epäilyt mieleen tulee.
Eihän sade näin kesällä suurikaan harmi ole, kun kohta perästä aurinko kuivattaa ja menepä loikoilemaan ulos, jos sängyn päällä ei olo miellytä, joku helletuoli ja siinä sitten taivaanpilviä seurailet.
Linnutkin lennollaan ilahduttaa.
Nyt valmistaudun kauppaan lähdölle ja aina samalla reisulla vien roskatkin säilökatokseen, että ei vaan liian usein tarvitse liikkeelle lähteä.
Vie mennessä, tuo tullessa henki elää.
Oikein viihtyisää ja kesäistä päivää, lienettepä mökillä, metsässä tai jossain tapahtumapaikalla. - Aurinkoista huomenta, kiva kun aurinko meidät muisti, eilen melkein koko päivän satoi.
Katselin tuota puistikkoa takapihalla ja vahvoja ja tuuheita on puut, kyllä ne ravinteita löytää, lienee juuristo jo hyvinkin syvällä, maata ei kovinkaan paljon löydy, kun kadut asfaltoitu.
Hyvä suoja tien pölyjä vastaan ja ihana rehevyyttä katsella.
Toisella puolen naapuritalon isot ja vanhat kuuset ja koivut antavat myös oraville kotikoloja ja tietenkin kävyt ruuaksi menee, näissä näkymissä on hyvä asustaa.
Eliaanan elämä soluu tuttujen kuvioiden mukaan, vieraita tai ei niin vieraitakaan, vaan mieleisiä tulokkaita aina luvassa.
On mukava, kun sukua riittää ja yhteishenki pelaa, kyllä siinä lastenkaveritkin mukaan sopii.
Olisikin sillä tapaa kiva, kun sukua olisi ja yhteishommat viihdyttäisi, minulla ei liioin sukulaisia vieraile.
Emme ole oikein sukurakkaita, tai jo pienestä on etäisiksi tultu, vaikka kyllä siskoni eläessä oli paljonkin yhteisiä touhuja, mutta nyt kaikki on kuin yhteistuumin oman elämänsä herroiksi ruvenneet.
Kaikille ei tuo läheisyys tule tärkeäksi ja aina vaan vähemmäksi käy, jokainen keskittyy oman elämänsä ympärille ja kun luonne ei muuta tapaa tunne, tähän on tyydyttävä.
Tuosta listasta minkä korpikirjailija esitti, en paljonkaan mitään osaa toiseksi väittää.
En ole kovinkaan hyvin perillä noista määreistä, mutta olen sitä mieltä kuitenkin, empatiaa on tai ei ole, sitä ei voine opetella.
Ihailu syntyy, kun arvostaa toisia ihmisiä ja heidän hyviä tekojaan, varmaan vaatii hyvän ihmisyyden käsitteen.
Idolia en oikein tunne, no sen verran kylläkin, jos toistuvasti jokin toisessa henkilössä, hänen teoissaan/ esityksissään miellyttää voi sanoa tykkäävänsä.
Myötäeläminen on myös jotain joka on ihmisen sisäistä tai muuten muuttuu teeskentelyksi, eli sekin on syntymälahjana saatu.
Itsetunto ei kohdallani kovin korkealle ole päässyt, mutta olen hyväksynyt itseni omana itsenäni, en anna enää paljonkaan toisten mieltäni muuttaa, voihan sanoa vaikka itsepäisyydeksi.
Mielenkiintoisia asioita, mutta itse en näkisi aivan hirveästi omia tuntojani näissäkään miettiä, olen se mikä olen ,,,vikoineni.
Nyt varmaan veli on jo luonasi MdK ja juttua riittää, jokohan sai tarpeekseen noista pitkistä matkoista, vaan vieläkö lisää halaa?
Ihana varmaan, kun omistaa sisaruksia, minä siitäkin paitsi olen ollut jo monta kymmentä vuotta.
Paloma saa myös vieraita ja vielä nuoria miehiä, varmaan teilläkin rupattelua syntyy ja mielipiteitä ilmaantuu, varmaan mukava, kun nuoret ihmiset elämää piristää.
Minä odottelen kuhafileitä, vävy on verkoilla saanut hyvin kalaa, niitä on sitten jaettu naapureille ja nuohoojakin sai osansa.
Hyvin on kalainen järvi, paikka missä mökkinsä sijaitsee.
Tästä tänään sitten kuhan paistoon, perunat ja muuta ei tarvitsekaan.
Nautitaan auringosta, siellä missä se suostuu paistamaan, lämpöä kai kaikille riittää. - Huomenta auringon paisteeseen ja muutenkin kesäiseen aamuun.
Pääskyset kisaavat taivaalla, melko alhaalla kylläkin, joskus kuulin, että ilmavirtojen mukaan itikatkin lentää ja matalapaineen vallitessa melko alhaalla, , pääskyt niitä tavoittamassa.
Demeter kerroit myös pyörää polkevana aina aamuisin, minulle se on todiste siitä, että hyvää tekee, 100 polkua ja selkä antaa kävellä paremmin.
Eilen taas kerran sen avun totesin, nousin ylös ja en millään meinannut päästä liikkeelle, ajattelin jo onko sauvoihin tartuttava, mutta pyörällä ajaon tehyäni, muideen virutusten kanssa, onnistui askellus paremmin.
En tiedä onko liian pehmeä vuoteeni vai mistä syystä aina aamuisin on vaikea lähteä liikkeelle.
Voi myös olla, että niin vahva on uskoni tuohon aamu sessiooni, että apua uskon siitä tulevan, yli kymmenen vuoden sitkeä yritys, särkylääkkeitä en syö.
Noista sielunsiskoista, kyllä se niin on, että kirjoitustenkin välityksellä voi tuntea, sitä tunnetta, että samoin ajattelevia olemme ja siksi ymmärrys paremmin kohtaa.
Ihastuksista/idoleista, onhan niitä montakin, tänä aamuna kuuntelin sattumalta
Facessa kelaa jossa joku Riihijärvi lauloi Eino Leinon tuotantoa, ja hänen äänensä oli juuri minunkin äänilajiin sopiva, pystyin mukana laulamaan.
Hyvin harvaksi käy idolien määrä, siis palvomiseen en enää sorru, mutta tykkään hyvinkin monista tuiki tavallisista ja hyvää tekevien ihmisten toiminnasta.
Varmaan kaikki empatiaa omaavat saavat hyväksyntäni sillä toisista kanssaihmisistä välittäminen/ tukeminen on se hyvä teko jolle hattua nostan.
Puolen litran sillipurkkeja oli ne kertymä kymmeneen ja usein maistiasia annan minäkin tuttaville, talven yli riittävät ja hyvin säilyvät talven yli jääkaapissa.
Purkitkin säilyvät vuodesta toiseen ja kun hylly on purkeista tyhjä, on jääkaapin ylä hylly täynnä lisukkeena tarjoiltavaa.
Mustikassa jo naapurini kävi, pari litraa oli kerännyt ja kanttarellejä hyvä satsi, niin se alkaa se sadon odotus toetumaan metsänkin tuotteilla.
Voikin tulla hyvä sienisato, kun vettä on tullut ja lämpöä on riittänyt.
Paljon nähtävää olette saaneet nähdä MdK kuin Palomakin retkillänne, aina se elämän katsomusta kasvattaa kaikki historiankin havinasta kertyvä.
Nyt sitten MdkK odottelee veljensä matkakertomusten kokemista ja sanoo näkemiin pojalle ja miniälle, lupauksiin, kohta taas tavataan ja tottahan se onkin, vaikka vaan kesäisin näin tapahtuisi, aika siivillä lentää.
Onhan teillä tuota tapaamista ristikoiden täytön suhteen joka viikko ja varmaan muulloinkin.
Niinhän sanotaan, eteenpäin elävän mieli ja jos kunto riittää, suunnitelmia voi tehdä, toteuttaakin.
Minulla ei liioin menoja ole tiedossa ja siksi on mukava lukea teiden moninaisista harrastuksista.
Kirjoittele vaan demeter ihan oman tahtosi mukaan, niin teen minäkin, pitkiähän nämä jaaritukset on ja paljon toistojakin, mutta samaa teemme täällä livessäkin, samat asiat puhuttaa.
Olen huomannut monen tämän ikäisen muistin huonontumisen ja siksi uutena koemme vaikka useimmin kerrottuna esiin tulevatkin.
Tälle päivälle ei ole mitään suunnitelmia, joten telkkarin katsomiseksi menee, no sieltäkin saan mielenkiintoista sarjaa esiin, sairaalaelämä esittäytyy, ja hoidettavien lisänä pieniä romansseja hoitohenkilöiden kesken saa uteliaana jatkoseurantaan.
Kaunista aurinkoista ja jotain aikaankin saamista teille toivottelen. - Huomenta ja puoleen viikkoon on päästy.
Salaatinteko eilen vei voimat, no pieni kauppareissu osansa velotti ja loppupäivä olikin miettimistä teenkö mitään, vaan loikoilenko parvekkeella.
Tänä aamuna olen jo purkittanut salaatit 10 purkkia ja siinä talven tarve, jääkaapin pesin ja sama väsymys tuntuu, ei jaksa kuten ennen, sanon itselleni, että ole vaan väsynyt ja lepää.
Samaa voisi sanoa meille kaikille, jotka yritämme liian kanssa, ei tarvitse, työt on laskettava voimien mukaan, kaikkea ei meidän kontolle enää tarvitse laskea.
Korpikirjailija, demeter ja Eliaanakin, vaikka nuorempia olettekin, rauhaa hetkinen ja sitten uusi ponnistus;)
Aika moni taiteellinen ihminen tarvitsee, tai joutuu viinan kiroihin, se on raskasta tuo taiteilukin
On verrattu synnytystuskiin, pitänee paikkansa, ihailua ansaitsevat lukuiset taiteen tekijät olipa kysymys kirjoittamisesta tai muusta taiteen tekemisestä.
Nyt en jaarittele tämän enempää, toivotan vaan kaikille kivaa päivää, minäkin urakastani selvinneenä loppupäivän rauhaisasti otan, mietiskelen mikä onkaan seuraava kohde, heippa.
MdK on pojanperheen kanssa päässyt historian sävyttämään matkaan, miten jaksatkin mukana kulkea, ai niin pitäisi muistaa suojakertoimet mistä olet kertonut ja seura varmaan osaa tahtiisi tyytyä.
Hyvä historian kerronta vie mukanaan,, tykkäisin kuunnella juuri sellaista taitajaa, kun puhe on muinaistapojen selityksistä, ihailua saavat osakseen historiassa mainitut henkilöt, heidän aikaansaamiset ja elämiset.
Ei tarvitse kovinkaan vuosikymmeniä taaksepäin mennä, kun näiksi ihailun kohteeksi sopivat isovanhempamme, ne kyvykkäät naiset, jotka luukeitostakin maukkaan saivat aikaan.
Eilen jouduin soittamaan kodinkone liikkeeseen, kun astianpesukone ei ottanut vettä. Sieltä vastasi nainen ja kysyi merkin pesukoneesta, mainitsin, että vasta kävi miehenne korjaamassa ja nyt taas apua tarvitsen.
Sanoi odota hetki, luki ilmeisesti koneen tapoja ja katsoi edellisen käynnin syyn, kohta sanoi, että nämä koneet tekevät joskus lakon, anna kymmenisen minuuttia jauhaa ja jos ei toimi soita uudelleen.
Kone alkoi hyrrätä, astia puhtaina ulos otin, sujuisipa lääkärin käynti puhelimessa yhtä tehokkaasti.
Myönnän kyllä, että hieman vaikeampi on ihmiskone hoitaa tällä tapaa, hyvilläni olin kuitenkin ilmainen ratkaisu.
Pit tämän perään tulla loppusanomiset, tuonne ylemmäs sitten menikin, haitanneeko? - Huomenta kaikille, minä reipas jo kaupassa kävin, piti etikkaa käydä hakemassa kurkkusalaatiin, tulihan sieltä mukaan muutakin.
Kohta alkaa kurkkujen raastaminen, minä vanhanaikaisesti raastan kurkut, olisihan niitä vempaimia vaikka minkälaisia, mutta enpä osta, kerran vuoteen tuon homman jaksaa tehdä näinkin.
Jääkaappi pitää myös putsata, kun sinne alkaa näitä purkkeja kohta ylähyllyä täyttämään, sieltä sitten talven aikaan tuhoan ja uusi kevät taas näköpiirissä.
Aika paljon on lääkkeitä sinulla "notta", mutta onhan kiva kun naisen äänellä niitä tarjoillaan, eikö vaan;)
MdK elää ihanaa aikaa, kun saa poikansa kanssa toimia, matkailla ja vaan rupatella, onko miniä virkeä, jaksaa mukana kulkea, nauttikaa ja niinhän teettekin;)
Muistuipa mieleen tuosta koiran kynsien leikkaamisesta, miten pieni koirani karkuun pötki, kun saksia menin hakemaan.
Sitten koira kainaloon ja joka kynnen jälkeen silmiin katsominen ja kiittely, palkkion vuoro sen jälkeen, haikeus mieleen tulee, kun sitä uskollista ystävää muistan.
Eipä ole liioin itikoita minun asuinympäristössä näkynyt, en kyllä kaipaakaan, inhottava kiusalainen.
Punkkia en niinikään ole koskaan kohdannut, myös nuo kotilot ja etanatkin olen osannut kiertää.
Pojan kaksi isoa koiraa niitä kuulema kerää, mutta rokotus niilläkin ja hoitaja osaa punkit poistaa.
Mikähän kesän kiusa minulla olisikaan, no voisiko sitä pientä nopeaa otusta kylppärissä sano inhokokikseni, se asustaa pimeässä ja valon sytyttyä joskus näyttäytyy, huh inhoan sitäkin, vaikka ei se minun kimppuuni edes yritä, viemärissäkö asustanee.
Nuo käärmekokemukset ovat minulle kyllä liikaa, olenkohan kolme elämäni aikana nähnyt, kamalaa jos asuisi semmoisessa paikassa, että pihaan tulisivat.
Poikani asuinpaikassa niitäkin liikkuu, kun metsää joka puolella, koirien vuoksi häätävät hyvin nopeaan ne huomattuaan.
Kyllä minäkin jonkun Väinön kaveriksi ottaisin, mutta kun tuo järki jankuttaa, että ei enää'.
Myös tuo järven läheisyys, olisi mieleinen ja jopa sitten Eliaanan kanssa ongella istuttaisiin;)
Demeterillä ystävyys suhteita taitaa metsän eläimiin olla, kun niin monta eläintä lenkilläsi kohtasit.
Olen hieman kade myös noista metsälenkeistäsi, ei onnistuisi minulta, hyvin horjuttava ja epävarmaa on kävely asfaltillakin.
Aika aikaa kutakin, ei pidä kaikkea haluta, varsinkin, kun tietää oman kestävyytensä ymmärtää.
Kasvinmaasta haaveilen vieläkin, vaikka tiedän, että ei laittajaksi ole,
Aina on kiva jotain odottaa ja paljon on varmasti veljelläsi kerrottavaa, kun kotimaahasi tulee.
Vaihtelua elämään, vaikka eipä tuo elämäsi yksitoikkoista olekaan, no minulla joskus hieman tyhjää iskee, mutta aina jotain tekemistä löydän, nyt pitkävartiset kirjosukat on valmistumassa, sanotaanhan, että tavara löytää tarvitsijansa, ehkä sukatkin joskus, kun pakkanen paukkuu.
Nyt kurkun raastamiseen ja huomenna purkkiin ja eka säilöminen on aluillaan, siihen jatkoa suunnittelussa, punajuuret, punasipulipikkelsi, suolakurkut ja tietysti juureksia pakkaseen, joten tekemistä lähitulevaisuudessa.
Lopetan nyt tämän jaarittelun, olen palautetta tästä saanut, mutta aina vaan jaarittelen, kun oikeus on minullekin annettu.
Kivaa puuhastelua itse kullekin säädylle;)D - Unohtui tuo lippujen salkoon nosto syy, onhan nyt Eino Leinon päivä,, nyt runoja rustaamaan ja julki tuomaan, itse joskus sitäkin harrastin, mutta ne taidot, vähäisetkin on unohtuneet.
- Hyvää alkavaa viikkoa, jo toista heinäkuulle, niin se aika rientää.
Eilinen päivä meni ensin torilla käyden ja sitten mansikoiden pakkaseen sovittaissa.
Minulla on pieni tämä pystykaappini, mutta vielä en toista päälle tarvinnut laittaa.
Ihmisiä oli mukavasti torilla, kauppiaita myös ja ostinpa kurkkujakin kurkkusalaatin tekoon, nyt on käytävä lähikaupasta sipulia ja etikkaa,
Laitan vanhasta sipulista, on voimakkaampi makuisia ja hintakin edullisempi, kuin uudessa sipulissa.
Yritin tuttuja torilla katsella ja olipa aika pieni otos minkä silmiini sain, kai kaikilla samat esteet kuin minullakin, ei jaksa joka paikkaan lähteä.
Ihana runo demeter, kiitos siitä ja muustakin, noin se on, ihan samoja tunteita koen tuon runon mukaisesti, ihan oikeasti johonkin aina kolottaa, kunpa jaksaisi niitä huomioimatta olla ja yrittää sitä hellyyttä etsiä itseäänkin kohtaan.
Olisi jaksettava ajatella, että kaikki kuuluu vanhenemiseen, kivutkin, uskoen , että toinen päivä, toiset mietteet meissä elää ja antaa voimaa kestää, itkukin apua antaa.
Näin vanhemmiten olen huomannut myös tuon herkän minäni kasvaneen, kaiken muun lisänä, onhan meillä niin paljon iloakin elämään kertynyt, jaksaisimme vaan sen huomata.
Kesä on kaikilla, nyt kyllä vähän sateiseksi muuttunut, mutta kyllä se aurinkokin vielä paistaa.
Korpikirjailija ahventen narraamisista kertoi, se olisi minunkin mielihommaa, vaikka saalista ei juurikaan tulisi, niin se istuminen veneen perällä ja nähdä kohoa nyittävän, ehkä ylöskin nykijän saaden.
Miten sitä voikaan niin säälimätön olla, ettei ahvenen kuolemaa sure?
Toivottavasti pääsitte piknikille, täällä ei kyllä sää siihen sopisi, mutta ehkä jotain muuta keksitte yhdessä oloa juhlistaen ja soppa kai maistui MdK.
Aika kuumaa on veljesi matkan jatkuessa ollut, mutta suomalainen kaiken kestää;)
Ikävää kun joku ruoka on väliin jätettävä, kaalikin niin hyvää, onnekseni sellaisen ruuansulatuksen omistan, että kaikki toimii, kiviä en ole kokeillut, ehkä nekin onnistuisi.
Tuo ajatus, että mummoista tulee kukkaniittyjä on jotenkin mieltä nostavaa, kun joskus täällä kielteisestikin mummoihin suhtaudutaan.
Täällä minun kauppani edessä on usein jotakin ajankohtaista myyntiä, viimeksi mansikoita, mutta en olisi saanut kotiin tuotua, joten nyt onnistui torilta, kun autolla pääsin ja vielä kantajat mukana.
Ano 00103 , kyllä kesä on ihana ja kun vielä olokin sellaiseksi saadaan, niin mikäpä kivampaa, kuin vaikka pyöriä tuolillaan;)D
Nautittavaa tuokin Ano 00106, kun jalkapalloa katsellen voi aikaansa viettää, kuka sitten siitäkin tykkää.
Vettä taas vaihteeksi sataa, mutta vettä tarvitaan, aina toivoisi päivien sateettomina olevan, yöt voisi sataa, harmittaa ainainen sade lomalaisten vuoksi.
Nyt menen kukka amppelien laittoon , ostin uudet kukat amppeleihin, kun ei oikein hyvin onnistunut tilatut kukkani kasvun suhteen.
Vielä ehtii nauttia muutaman kuukauden ennen pakkasten tuloa, keksikää kivoja asioita päiväänne, nauretaan töppäyksillemme, nauruhan pidentää ikää ja muutenkin hyvän mielen antaa.