Hil-la
Vuosi vaihtui eletään 2026, onnea meille kaikille, niin se vaan vuodet soljuu.
Kukkakuva antanee odotuksen ilmettä, kevättä kohti mennään, päivät valoistuvat ja emme huomaakaan, kun kukkasia katsellaan luonnossakin.
Onnea alkaneelle vuodelle, rauhaa ja rakkautta kaikille !
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia57 aloitusta · 961 kommenttia
- Huomenta ja nyt pilvistä aamua. ilma on kuin auringon pimennyksen aikoihin, seisova, tapahtumaköyhä.
Linnutkin kadonneet, sanonta Laurilta langoille, Perttuna kokonaan pois, näkyy pitävän paikkansa.
Nuo sananlaskut sopivat moneen kohtaan, äitini muistan sanoneen, kun joskus inttämään innostuin ja äidin kuuleminen unohtui, puhu sinä, olkoon puheeni mitätön, sinun mitään tekemätön.
Paljon sananparsia vanhat niihin nuoruuteni aikoina viljelivät, olivat hyvin osuviakin.
Miniäni pistäytyi eilen, toi ihania kantterelliä sankollisen ja kertoili surustaan, kun toinen koira oli kuollut.
Rotua en muista, mutta vähän benhardilaisen näköisiä ovat.
Kerttu koira oli mukanaan ja seurasi emäntäänsä kuin hai laivaa, varmaan yksin jääminen oli sillekin ikävä kokemus.
Sieniä miniä kertoi metsässä olevan valtavasti, ei enää jaksanut kerätä.
Puolukkaakin sanoi tulevan paljon, se etu myös on siitä, kun sivussa asuvat, metsä tarjoukset lähellä.
Käärmeitä myös on tänä kesänä ollut paljon, kertoi rakennuksen teon aikaan, kivien räjäyttäjän todenneen, että nyt ei käärmeitä näy 20 vuoteen, piti paikkansa, nyt sitten se aika on kulunut ja käärmeet liikekannalla.
Miniä sanoi, että niihinkin tottuu, no en minä ainakaan.
Kerttukoira on ihana, pojan mökillä ollessa, saatteli yöllä minut vessareissulle ja yhdessä sitten unia jatkoimme.
Minäkin sain kampaajan lopulta, ensi tiistaina tukka lyhenee.
Yritin pitkän aikaa tilata netistä, mutta joku häiriö siellä oli, sillä kampaaja kertoi koko ajan auki kampaamon olleen.
Matka on lyhyt, siksi pahoillani jo ehdin olla, pitääkö uusi kampaaja etsiä.
Eilen sain punajuuret purkkiin ja sienet myös pakkaseen.
Tein vielä kaalilaatikon ja riisipuuron, suuren kasan juureksia laitoin myös uuniin kypsymään, maistuvat ihanilta vaikka siltään napsisi.
Kaali on nyt halvimmillaan ja se on yksi herkku eri tavoin valmistettuna.
Vävyni tulee taas mökiltään kohta hakemaan ostoskierrokselle, täyttää omat varastonsa ja hakee sitten minut kassini kanssa, näin saaresta tulo minuakin hyödyntää.
Viikonloppuna on hulinaa heidän mökillään, kun tyttären pojanpojat perheineen tulevat mökin riemuista nauttimaan, pienillekin varmaan ihana kokemus.
Kesä meinasi loppua ennen mökillä käyntiä, mutta ehtivät vielä kumminkin, kohta alkaa opinnot yliopistolla ja loma vasta nyt joutui poliisimiehelle.
Näin kesän loppumista juhlivat ja valmistautuvat syksyyn ja talveen.
No tässäpä taas tuli "rupatusta" ilolla päiväni aloitan, mukavaa päivää teille toisillekin. - Huomenta jälleen ja nyt jo torstaipäivä aluillaan.
Hyvää säätä, varmaan koko maahan on ennustettu, kelpaa vaikka metsään mennä.
Kiitos ohjeistuksesta ano 00187, kuin myös ano 00186, niitä vanhoja ei pitäisi muistaa, mutta mieleen joskus tulee, joskus erehtyy niitäkin esiin tuomaan.
Oikeassa olet korpikirjailija olisi todella aiheellista enemmänkin lukea kirjailijoiden tuotteita, mutta siteeraukset ajattelemisen aikaan saa, siis paikallaan on niiden esiin tuominen.
Ano 00184, vaikeaa on joskus aivan tarkkaan ymmärtää, että kenelle viesti on tarkoitettu, siksi toivoisi selkeitä kysymyksiä, ei vihjailevia.
Pääasia, että asia selkeytyy.
MdK pyykkituvissa eilen käväisi, niin olipa se pyykin puhtaaksi saaminen joskus hankalaa, sen kokenut minäkin.
Täällä oli yhteisiä pyykkitupia joita sai tilata koko päiväksi, siellä avioliiton alkuaikojen pyykit pesin äidin ja siskon kanssa, olipa miniäkin mukana joskus.
Pyykkipaljuja oli useampia ja niiden pohjalla harjalla hangaten pyykit puhdistuivat.
Iso muuripata ja siihen sitten valkopyykit lipeään kiehumaan, puhdasta taatusti tuli.
Lopuksi sitten "lapattiin" lipeässä kirjavat ja työvaatteet.
Äidin kotona pyykit kuivattiin vintillä ja yhdessä vielä käytiin mankelissakin.
Aika pian sitten koneelliseksi pyykin pesu muuttui ja samaa kivaa tapahtumaa ihan ikävä oli, sillä eväiden kanssa yhdessä olen ei työkään liian raskaalta tuntunut.
Nyt suurin työ kuivamaan laittaminen, mutta ei sekään näin yhden henkilön pyykin määrässä rasita pahemmin.
Avioliiton alkaessa ei vielä telkkaria ollut ja silloin jäi lukemiselle aikaa, silloin joutava aika kului kirjojen parissa.
Vuosi taisi olla 1962 tienoissa, kun meillekin telkkari saatiin ja se lukemisen innon lopetti.
Ei ollut tietoakaan muista tämän päivän laitteista.
Puhelinkin se lankapuhelin saatiin 1960 luvun lopulla, kiihkeää on edistymisenpolku kulkenut, nyt pää pyörällä kuulee tekoälyistä ja muista utopialta tuntuvia asioita.
Sodat kuitenkin jossain päin aina pintansa pitää, oppia ei menneistä osata ottaa.
Nyt keittämään punajuuria ja säilömään purkkeihin talven varalle.
Onnelista päivää, olkoon päivänne hyvä. - Kirjoitit yksikössä ja minun viestiini vastasit, mutta eipä tässä aihetta enempä'n.
Asenteeni sinua kohtaan ei mitenkään poikkea muiden viestittelystä, vastailen, kun aihe siihen ilmenee. - Huomenta keskelle viikkoa ja auringon pimennyspäivään, jos joku katselee sitä, on muistettava suojata silmänsä, näin neuvoi radio.
Minulla on muistissa yksi auringon pimennys, se oli jotenkin jopa pelkoa herättävä, kaikki hiljeni luonnossa, linnut ei laulaneet, oli sellainen kuollut hetki.
Täällä päin se näkyy, jos on pilvetön taivas siinä 20 aikoihin illalla, juuri auringon laskun aikaa, korkeisiin paikkoihin on sitä kiivettävä katsomaan jos halua riittää.
Muistan kuulleeni, että ojanpenkatkin heinistä puhdistettiin, koska mittavia peltoja ei kaikilla ollut ja ruokaa piti karjalle saada,, elanto oli kaikella tapaa pakko tehdä, ne parikin lehmää perheen elantoon hyvän lisän antoi.
Tervetuloa suomen puolelle, varmaan odotettuja tapaamisia ja muisteloita teillä.
Onni oli mukana , kun omaisesi säilyivät joutumasta tuhon kohteeksi siellä kaukana meistä.
Toivotaan sään olevan suosiollinen.
En toki "herneitä nenuun vetänyt", tiedän, että kaunasi on pitkäaikainen, niin minun kuin muutaman toisenkin kirjoitteluun, ei se mitään, kun sen tietää, joskus mietin mistä se johtuneenkaan?
Kirjailijoiden joita usein mainitaan, elämästä en paljonkaan tiedä, mutta siteeraukset silmään pistää ja ajatuksia mieleen nostaa, ohjeistuksestakin viitteitä antaa.
Juuri noin monen siteerauksen kohdalla ajattelen minäkin ano 00183, hyviä ohjeistuksia ovat, kun vaan osaisi niitä toteuttaa..
Mietintää ainakin herättää.
Tiedätkö MdK, minulla samat ongelmat tuon kampaajan suhteen, koko heinäkuun ovat lomalla olleet ja vieläkään en yhteyttä saa ja tukka alkaa olla jo vaikea hallita.
Vaikka sitä ei kovin paljon olekaan, silmille meinaa väkisin tulla ja niskassa kääntyy ylöspäin.
Kärsivällisyys ei enää kauan kestä, kun uuden kampaajan etsin, tämä nykyinen vaan niin lyhyen matkan päässä on.
Pahoitteluni, että en eilen huomioinut veljesi pois menoa tiedän miten syvältä riipaisee, kun joku läheinen viime kotiin lähtee, lämpimät osanottoni.
Elämä jatkuu, muistot kultaantuu ja mielikin asian hyväksyy.
Niin se vaan on, että elämä jatkuu, ei tietoa anna, milloin noutaja tulee ja turhaa sitä on miettiäkään, eletään ihmisiksi, se riittänee.
Eipä suuria puuhia tänäänkään, mutta ilta se eteen tulee, kummi-tyttöni eilen piipahti ja toi ikonin mieheni kuvan viereen.
Äitinsä kodin tyhjennyksen yhteydessä löytyi lukuisa määrä ikoneita, hyvin työteliäs kälyni oli ja niin taitava.
Pojalleni tytär ison ikonin antoi ja hän siitä ylen onnellinen, tuohan se viestin isänsä uskonnosta, tyttäreni oli jo aiemmin saanut kummi-tatinsä lahjana.
Tuntuukin ihan mahdottomalta, että niin monessa taitava ihminen, nyt muistojensa muistamisessa työtä tekee, elämä on arvaamaton.
Ihanaa oli kuitenkin huomata, että onnellinen oli kodistaan ja hoitajien ystävällisyydestä.
Näillä miettein hyvää ja antoisaa päivää;) - Pilvistä ja kosteaa säätä, lämpökin 16 asteen nurkilla.
Noiden helteiden alueilla ei nauru raiu, radiossa kertoi joku professori kuumuuteen kuolemisesta ja ei helpolta tuntunut sekään.
Ilmastonmuutoksesta myös keskustelivat ja kyllä se melkoisen lapsenkengissä on, meillä, muualla vielä heikommin.
Päätöksien tekijät eivät yhteistä tahtoa löydä, kulutus kasvaa ja mahdollisuudet aina vaan heikkenee.
Kunpa muistaisimme, me täällä pohjoisessa, miten ihanissa olosuhteissa saamme elää.
Kävimme eilen kälyni uudessa kodissa, samalla onnittelimme 90 vuotiasta.
Kaunis koti, oli tytär paljon muistoja, maalauksia ikonien ja astioiden muodossa kotiin tuonut.
Kälyni oli taitava ikonien ja porsliinin maalaaja ja nyt ihastelun kohteena tässä nykyisessä kodissaan.
Hyvin on kotiutunut ja hoitajia kiitti, ruokailu onnistuu osaston yhteisissä tiloissa ja tytär oli hyvillään äidin piristymisestä juurikin säännöllisen ruuan johdosta.
Tykkäsi istua yhteisissä tiloissa, kun siellä näki ihmisiä, ihmetteli, että niin moni ei puhu mitään, yritimme selvitellä syitä puhumattomuuteen.
Eihän se kovin halvaksi muodostu tuokaan asuminen, muutaman neliön huone, yli 500 euroa, hoidon hintaa ei vielä tietäneet, mutta ainakin toinen mokoma lisää., todettiin, että ei eläkkeestä juuri mitään jää.
Tytär toi kahvit mukanaan, ei keittomahdollisuuksia ole, ei jääkaappia, joten hyvin vähän voi herkkujakaan sinne viedä.
Tärkeintä kumminkin on se, että kodikseen asunnon tuntee.
Minulla on lyhyt tukka, ollut melkein aina ja ohenee kovaa vauhtia, vaikka kuinka yrittää ostaa vahvistavia shampoita, ei auta.
Tietoisesti en mitään sairautta en lääkkeitäkään paljon tarvitse, mutta kai tukan ohenemiseen ikäkin vaikuttaa.
Kilpirauhasen vaiva voi sekin jotain harmeja tehdä, en vain osaa mitään yhdistää, joillakin oireet tuntuviakin.
Minäkin joskus turvauduin tekoälyyn, mutta kysyin niin vaikeita, että siirsi ihmisvastaajalle.
Noiden eri ohjelmien lataukseen voisi hyvinkin apua antaa, kun sormi suussa useinkin olen.
Nuo "hipaisut" harmittaa mistä demetr mainitsit, kokenut olen monta kertaa, nykyisin saan korjailla viestiäni usein, joko liian kevyesti näppäintä painan tai sitten näppäimet eivät oikein toimi, aika usein kirjaimia välistä puuttuu, sekin ärsyttää.
Olen melko nopeaksi tämän näpyttelyn suhteen oppinut, mutta korjailu sitten aikaa vie.
Muistiani ei vielä voi huonoksi sanan täydessä merkityksessä sanoa, mutta nämä koneella tehtävät konstit aina unohtuu ja sitten saa etsiä ja selata, siinä aikaa kuluu.
MdK on taidokas tietokoneenkäyttäjäkin, löytää elämänsä polun kohokohtia, kuten nyt kotiseutunsa ja näin pystyy elämään sitäkin aikaa keskustelun myötä siellä nyt elävien kanssa.
Minulla ei taitoa, ei kärsivällisyyttä etsiä asioita ja jotain yritän, aina periksi annan, jos ei heti jotain ala ilmenemään.
Nuoriani, asian ymmärtäviä en raaski pyytää, heillä omat kiireensä, kai jo kyllästyneetkin, kun aina käydessään saavat konettani selvittää, kyläkäynnitkin kai siitä syystä vähentyneet.
No ei tuo syy todellinen ole, ovat niin meneviä joka puolen, että kiirettä riittää.
En näkisi "jonninjoutavina" mitään viesteissä kerrottuja, asiaa on ja kiva on lukea erilaisia mielipiteitä.
Jäin miettimään tuota Pelle Miljoonan asiaakin, en mikään fani ole, mutta yllätin itsenikin laulelevani mukana, kun joku kappale radiossa soi.
Sanoitukset puhuttavat ja sävelkin korvamadoksi asti yltää. taiteilija hänkin muiden hyvien laulajien joukossa.
Oma makuni on hieman vanhemmalta ajalta, mutta kyllä Janne Tulkkikin saa mielen heräämään.
Nyt aiheellista palata taas tähän elämisen arkeen ja kone vähäksi aikaa kiinni joutaa, iloista päivää kaikille. - Sunnuntaiaamu jo pitkällä, nykyisi tuo herääminen venyy, siitä johtuen aamupala myöhässä ja lounas aina vaan myöhemmäksi siirtyy.
Aamupäivä voi minulla venyä ja reilusti neljä tuntia kuluu seuraavaan tankkaukseen ja vieläkään nälän tunne ei herää.
Minulle on vakuuteltu, että liian pitkä aika on aamupalan ja lounaan välissä, pitäisi joka kahden tunnin välein jotain syödä vaikka omena, mene ja tiedä.
Minulle ei vaan mitään himoa ole ruokailuun aamupäivällä, mutta sitten illan suussa olisi aina jotain suuhun pantavaa löydyttävä.
Päiväni kuluvat hyvin toistuvina, sama rutiini aina syömisessä kuin muussakin.
Keskustella voi tästäkin asiasta ja tavoista.
Minusta on aivan ihanaa noita sitaatteja lueskella ja niiden viisauksiin hukkua, hukkua siten, että miettimistä ne herättää.
Demeterillä onkin niin paljon annettavaa tuolta saralta, paljon lukeneena ja muistinkin pelatessa, monia viisauksia ja ajattelun aiheita esiin tuo.
Mietin juuri aamulla sängyssä loikoen, että mitäs jos alkaisin lukea kirjahyllystä jotakin mieleen hyvänä jäänyttä kirjaa ja tiedä häntä vaikka olisinkin kypsynyt lukemaani ymmärtämään., siis keskittymään.
Keskittyminen on asiaan kuin asiaan heikonlainen, mutta kauhistuin kun rupesin lukemaan postiin tullutta Microsoftin uutta oheistusta.
Pyöritin ohjelmaa ja aina vaan jatkui, viitaten jos haluat tietoa siitä paina tästä tai tästä, tämä jatkui, en loppuun jaksanut, kysynpä vaan kuka tämmöisiä ohjeistuksia jaksaa lukea ja ymmärtääkin jotain, en minä ainakaan.
Minulle on tunnetusti vaikea jotain kuivaa lakitekstiä lukea ja nämä nykyisetkin neuvot ja ohjeet päästä katoaa.
Mdk:koon päässä taas paljon pysyy, niin muistoja kuin asiatietoakin, vielä nuo väritetyt kuvat joita esiin tuot antaa ilon lukea, siihen pystyn samaistumaan joskus minäkin.
Sekin taito on tai sitten ei lainkaan.
Joskus lasten pieninä ollessa, kun marjaan menimme, minulla oli työnä keruun lisäksi "satuilla" lapsille mielikuvia metsän elämästä, että jaksoivat edes suuhunsa marjoja poimia.
Kotona aina väliin pyysivät kertomaan marjametsän juttuja, no enhän niitä muistanut.
Arvelit kukkasi olevan raakkipuu, ei ole, koska tämä on vain vihreä(kuivattaa ikävästi lehtensä päät) ei mikään kaunis kasvi, ei kuki, en ainakaan mitään sen kaltaista ole huomannut, mutta kasvaa ylöspäin vauhdilla ja siksi on leikattava.
Toki antaa elävyyttä huoneeseen muiden isompien kukkien kanssa, mutta talvipuutarhaa ei minun asuntoon sovi, joku isompi kukka kumminkin.
Kukat vaativat aika paljon vaivaa, jos meinaa ne kauniina pitää, siihenkin halut ovat katoamassa.
Kyllä samaistun paljonkin ajatuksiisi MdK, hyödynnän elämän iloa mitä kirjoittaen jaksat jakaa, toivoisi samoin useamman näin kokevan, sillä näin sitä keskustelua syntyy.
Olen huomannut myös sen, että joku ketjua siistinä pitää, kun poistoja aina vaan ilmaantuu, se hyvä.
Tuo elämän muokkaaminen, mistä korpikirjailija mainitsi ei aina ole omissa käsissä, sitä vaan joutuu tahtomattaankin sellaisiin tilanteihin, että ei ole vaihtoehtoja.
Siitä johtuen on pakko sopeutua tai tehdä oman elämänsä vaikeaksi, kaikessa ei onni mukana kulje.
Lohtua antaa toisten kokemukset ja vertaillen löytää lohtua asioiden edessä, kun tulee tenkkapoo eteen.
Juuri siitäkin nämä sessiot toisten kanssa antavat elämän uskoa ja voimaa oman elämän ohessa.
Kohtalolla on näppinsä elämän muotoilussa, eihän kukaan sairauksiakaan elämäänsä halua, ne vaan tulevat milloin missäkin muodossa.
Eletään nyt taas tämäkin kaunis päivä tehden päätöksiä hyvistä aikeista, tai ollaan vaan miettimättä sen suuremmin.
Marjat metsästä tänäkin päivänä siirtyy monen koreissa kotiin ja tulevien päivien hyödyksi kodissa lisäävät.
Isolla innolla minäkin noita säilömisiä odottelen, mitä kaikkea voinkaan talteen laittaa, sitten talvella kesää muistella. - Hyvää lauantaiaamun, pilvisestä ja yllättävän viileästä aamusta.
Ne alkaa yöt viiletä ja hallaakin on pohjoiseen luvattu, näin se kesän loppuminen vauhdittuu, mutta vielä voi yllätyksiäkin sään suhteen olla.
Eilen soitti liki saman ikäinen ystävätär ja kertoi surullisia asioita kohdaltaan.
Hän sairasti syövän selvisi siitä, nyt kertoi voimien tyystin menneen, syy kilpisrauhasen vajaatoiminta ja yhtenä aamuna toinen silmä oli ilman näkökykyä , nyt odotti Kuopioon menoa ja tarkempaa selvitystä.
Pysäyttävä ajatus, miten nopsaan saattaakaan kunto kaikin puolin mennä, hänen liikkuminenkin hyvin huonoa ollut jo pitkään.
Ajatuksia herätti, miten voikaan ennen niin reipas ihminen, aina kaikkeen osallistuva voi moiset vaivat saada.
Yritin lohduttaa, että nykyisin saadaan pistoksilla silmätkin näkökykyiseksi, ainakin jollakin tapaa, muistin MdK kertoman.
Surullista ajatella myös omaa tulevaisuutta, mitä onkaan edessä?
Tätähän se on, minäkin melkein erakoitunut, yksin istun kotona, teen ruokaa, siivoan ja elän normaalia elämää, mutta heikentynein voimin ja yksin.
Kai se on niin, että elämään kuuluu menovaihe ja kaikki siihen kuuluva ja sitten tämä nykyinen elämä.
En tunne katkeruutta, en kaipaa entistä, mutta tulevaisuus pelottaa, jo oman kuntoni vuoksi, miten sitten jos näkö menee voimien kanssa ja joudun vieraiden hoitoon?
Uskon silloin olevani rajojeni äärilinjoilla ja eläminen ei maistu.
Sattui silmääni palstalta ketju missä kuolemasta puhutaan ja se sai ajatukseni tähänkin asiaan uppoamaan, ystävättären soitto lisänä.
Siivousta aloittelen ja mieli pitäisi innostuksesta ja voimasta hehkua, kuitenkin veto on pois pyyhitty, mutta en aio tätäkään asiaa tekemättä olla, vaikka kontaten sen suoritan noin kuvaannollisesti.
Rytmi ja ryhti on elämässä näillä kymmenillä oltava, muuten sängynpohjalta itsensä löytää.
Arki on joskus hyvinkin raskaan tuntuista, mutta aina se hyvä mieli tuo iloa jotain saa päätökseen.
Tuo pula-aika mistä MdK kertoili on hyvin muistoissa, ilman "kaikkea" se sujui, ei osannut edes toivoa muuta, lähipiirissä kaikilla samat tavat ja mahdollisuudet.
Ehkä tuo ero ihmisten välillä kasvoi, rikkaat huomioitiin, mutta ei se elämää rasittanut, sopeuduttiin elämään jokainen niiden mahdollisuuksien mukaan, mitä milloin oli.
Omaisuuden kerääminen ei ollut pääasiaa, oli vaan elämisen opettelu ilman kaikkea rikkautta ja se onnistui ja innostikin jollakin tapaa.
Ehkä se henkinen rikkaus kuitenkin kasvoi ja opittiin omatoimisiksi ja etsimään iloa pienemistä mahdollisuuksista ja elämä maistui.
Noin oli, miten kuvaat nuo keksinnön ajat MdK, sota-aika oli keksintöjen aikaa myös kaiken kauheuden aikanakin piti elääkseen keksiä asioita, että selvisi.
Äidit ja naiset yleensä taistelivat ruokien aikaan saamisien kanssa ja keinot oli moninaisia, joskus uskomattomia.
Sodan melskeenkin keskellä miehet nikkaroivat jos minkinlaisia asioita kotiin vietäviksi, iloa tuottaakseen.
Demeter mainitsi tuon appelsiinin, minä sain varmaan sota-aikana ensimmäisen maistiaisen appelsiinistä, oli vielä veriappelsiini, minkä jouduin puolittamaan ystävän kanssa, joka oli meillä käymässä.
Karamellejäkään ei ollut, kun tätini lähetti paketin Helsingistä oli siellä karamellit jotka oli kääritty paperiin, nimeä en näille herkuille tiennyt, siksi pyysin nyyttipaperia, kun karamelliä halusin.
Tuo lapsenusko ja mielikuvitus on voimia antanut ja ohjannut elämääni, mikä on monessa kohden apuna ollut.
Minulla olisi raakkipuun alkuja tarjolla, kun korppis isoja kukkia haluaa, piti leikata latva poikki, kun kattoon asti kasvoi,
Ei ole minunkaan peikonlehti kunnossa mutta optimistinen olen ja toivon siitä virkistyvän.
Tänä kesänä ei kukkani parvekkeella onnistunut, ainoa koko ajankukassa oleva on pelakuu, siitä vaan lehtiä raksin ja nuppuja esiin tulee, ensi kesään jos elän, en muuta otakaan hoidettavaksi, kuin pelakuut.
Nyt on viisainta lopettaa, taitaa jo se 5000 tulla täyteen ja närkästys eikun kasvaa heille, joille lukeminen tuskaa tuottaa;)
Tehdään päivästä mukava, vaikka vastoinkäymiset joskus mieltä rassaa. - Viikonloppu häämöttää ja uhkaavia mustia pilviä pohjoisen (Kuopion) suunnassa leijailee.
Koulut alkaneet ja varoittelua teillä ajeleville muistutellaan varomaan pieniä (suuriakin)
liikkujia.
Minun kouluni oli pienessä kylässä, nimeltä Vuohijärvi ja sieltä jäi ihana nuori opettaja mieleen, siihen aikaan opettajat vierailivat lapsien kotona, niin meilläkin.
Tallessa on hänen kirjoittama muisto muistokirjaani, mikä niin ollen oli melkein jokaisella tytöllä käytössä.
Senkin muistan , että kädet tarkastettiin joka aamu, piti olla puhtaat ja kynnen alla ei likaa suvaittu, kai se oli jotain terveyteen liittyvä asia.
Muistoja kouluajasta aika paljonkin mieleen tulee, sitten ylemmät luokat kävinkin täällä, isossa tiilitalossa, mikä sodan aikana oli sotasairaala ja nyt nykyisin museona toimii.
Olen monta kertaa harmissani muistellut, miten vähän tulikaan kyseltyä ajasta vuosisadan (1900) vaiheista, niistä olisi kertojia löytynyt, nyt kaikki kirjoitusten varassa.
Hitler oli ja vaikutti myös minun koulun alun aikoihin, aloitinhan kouluni 1944, pelkoja ja puutetta se aika sisälsi.
Vielä naimisiin menoni aikoihin (1956) puutetta näkyi, melkein kaikessa, siitäkin kerrottavaa löytyisi.
Ehkä näistäkin ajoista olisi hyvä kertoilla, tämä aika on mennyt niin pitkälle, että kaikki huomio keskittyy vain oman elämän kulkuun, ei huomioida ympärillä tapahtuvia asioita, saati avun antamista pulassa oleville.
No se on asia mihin harvat enää lämpenee, kun pienestä pitäen jo lapsille sitä unohdetaan esiin tuomaan.
Kuuntelin eilen radiosta, kun ihotautilääkäri kertoili lasten ihon huononemista, johtuen
aikuisille tarkoitettujen voiteiden käytöstä.
Pojan vanhemman tyttären luonani käydessä, pieni koulun aloittava tyttö pahoitteli minulle, miten äiti ei anna meikkejä käyttää, kun kavereillakin ne käytössä on.
Yritin varoitella, että ei vielä vuosia asia ole tarpeellinen, siihenkin vastaus tuli, kun on lasten meikkejä olemassa.
Vakuuttelin asian liian aikaisin aloittavan ihon vaurioista, saa nähdä miten kauan äiti pitää päänsä.
Nuo arkistoidut viestit ei minun intoa nosta niiden etsimisiin, niskani jo alkaa oireilla, kun kauan koneella istun, kai asento jännittää lihaksia.
Uskon kyllä, että aineistoa löytyy kaikenlaiseen, jopa häirintään, mitä ei enää tämän ikäisten kohdalla poliisin puuttumisiin pitäisi joutua.
Onhan olemassa nettipoliisit, joita nuorien palstoilla liikkuu, ei millään uskoisi, että vielä meidän palstalla joutuvat häiriöihin puuttumaan.
Tuota rauhaa kirjoitteluun on ihana ollut kokea nyt jo muutamia viikkoja, kunpa jatkuisi, mielestäni ei kenenkään maailma horju, jos yksi vanhoja muisteluja sisältävä ketju täällä pyörii.
Kirjoittelu jo 80+ ikäryhmä soisi antavan vinkin siihen, että kaikki muistelu ja arjen puhe on hyväksyttävää.
Rauhaa palstalle, siihen yhdyn ja myös se, että vielä sitä lupsakkuuttakin löytyy;)
Jatketaan iloisin mielin. - Huomenta harmaaseen aamuun, vettä on yöllä tullut ja luvassa on koko päivän sateita lähiaikoina.
Torilla käytiin vävyn kanssa ja kauppareissukin onnistui, ostokset sisään asti sain itse nykäisemättä.
Ostin mustikoita neljä litraa, punaviinimarjalaatikon ja ne on jo mehuina pakkasessa, mustikat rasioissa.
Ostin myös edellisen päivän tomaatteja, euron kilo, tomaatit kuorin, sipulin ja omenan myös, tein niistä sosetta ja pakastin, talvella kiva lisä keittoihin ja kastikeihin.
Tomaateista kuori melkein itsestään lähteen kun niitä kiehauttaa.
Tyytyväinen olin päivän aikaan saamisiin, loppupäivä sitä huilaamista sitten olikin.
Tänään on kaalikääryleiden teko, yksi maistuvista ruuista sekin, vie vaan vähän enemmän aikaa, mutta sitähän minulla on.
MdK tuosta asumisen mukavuuksista, minulla hyvin rauhaisa talo, tai ainakin tämä yhdeksän asunnon osuus,(yksi käytävä) hissiä ei ole, itse asun eka asuinkerroksessa, yöt on käytävän ovi lukossa, se melkein pakkokin on näin kadun varressa kiinni oltava.
Mitään muuta harmia en muista tapahtuneen, kuin yhden kesän roikkuvat amppelit varastettiin, olivat todella kauniit, yhden päivän saimme niitä ihailla.
Sain tekstiviestin eräältä muusikolta, joka töistään talon ohi kotiinsa meni, auton rekkarikin ilmi tuli, mutta vanhoja tekijöitä varkaat olivat, sellaista autoa ei rekisteristä löytynyt.
No vahingosta viisastuivat kukkien laittajat, nyt isot ruukut ovien vieressä, ei ihan nopsaan niitä kannella.
Tuosta kirjoitusoikeudesta pitkiin viesteihin olen samaa mieltä kanssasi MdK, miksi olisikaan tuo 5000 merkintä, jos tarkoitus olisi vain joku lause ketjuun laittaa (usein sekin sääntöjen vastainen), tykkään aiheita sisältävistä viesteistä.
Se jos mikä antaa puitteet keskustelulle, kaikesta mahdollisesta tapahtuneesta, siis arjen elämisestä.
Maailman tapahtumat kiinnostaa, mutta niitä on turha täällä suuremmin pohtia, ääni ei kanna pitkälle.
Noita koirien ulkoiluttajia olen seuraillut ja aikamoisia näkeekin, koiraa juoksutetaan narun perässä, ja sitä koiralle tärkeää viestien lukemista ei juuri toteudu.
On toki toisenlaisia omistajia, yhteishomma sujuu, pysähdellään tarpeen mukaan.
Korpikirjailijalla on ollut sisältöä päiviinsä, hieman poiketen tavan arjesta.
Muistan minäkin ajan, jolloin yövieraitakin kävi, aina pois lähdön jälkeen tyhjältä tuntui.
Pianhan taas on mieleisiä vieraita tulossa, näin kerroit, iloa pitkäksi aikaa kesä elämääsi tuokin.
Väärin ehkä yleistin, kun sanoi, että emme ketjujanne edes lue, en todelle toisten suulla voi puhua, mutta luulen että häiriköimässä ei ainakaan kukaan tämän ketjun vakikirjoittaja ketjuissa käy, näin haluan uskoa.
Sananvapaudesta on myös sääntönsä, ei varmaan noita taas ilmenneitä moitteita säännöt sisällä.
Asiallisuudesta varmaan säännöissä puhutaan, ja niihin ei kuulu nimittely, ei ulkonäön, ei edes savolaisuuden mainitseminen määrätyllä tarkoituksella.
Savossa olen syntynyt, täällä kuolen, ja ei mitään valittamista asiasta ole syntynyt.
Olen kiitollinen tästä pienestä rauhasta mikä on hetken kestänyt, lisää samaa toivon edelleen.
Aikuinen ihminen sanoit ano 00126, miksi ei voi noin sanoa, jos asiassa on perää, ei se ole lapsellisuutta, sanoisin, yhtä lapsellista on mainita asiasta.
Toivoisin, että lukisitte nuo yhden lauseen tokaisut ja miettisitte miten paljon ne antavatkin keskustelun pohjaa, pelkkää riidan aiheita,
Jatketaan ja kirjoitellaan sopuisasti. - Kova väite, ettäkö valehtelisin, se ei kuulu minun elämääni, täällä ei missään muuallakaan.
Jos joku tuo, minä en ainakaan, hvvin harvoin edes luen muita viestejä.
Nuo kaksipuhelut syntyy siitä, että muita ei aina mukaan jouda, tai viitsi kirjoittaa, kun aina näitä harmeja esiin putkahtaa.
Paheksuntaa en toivo, mutta lukemista en pakota. - Huomenta taas ilmestyn, vaikka ei kaikilta lupaa olisikaan.
Olen harmistunut ,kun taas tuo nokittelu saa jalansijaa ja kaikenlainen nälviminen alkaa.
Toivomuksiin, että sähköposteihin turvautuisin, ei ota tuulta purjeisiin, koska minulla on lupa tänne kirjoittaa siinä missä teilläkin, kaikkeen tyytymättömät viestien lähettäjät.
Minulle ei ole koskaan tämän yli 20 vuoden aikaan tullut ylläpidon taholta moitteita, jos ei kiitoksiakaan.
Koskaan en myöskään muistini mukaan ole loukkaavasti kirjoittanut kenestäkään, en nimitellyt ketään.
En myöskään ketään kirjoittajaa nykyisin tunne oikeassa elämässä, pelkkien viestien myötä kirjoittelemme ja tykkään kaikkien kirjoituksista, joilla on jotain sanottavaa.
Yksitoikkoiseksi käy nuo muutaman sanan lauseet, ei anna minkäänlaista halua vastailla, puuttuu asia ja vastaus.
Nykypäivä ei juurikaan anna aiheita hyvään viestintään, siksi on ihanaa, että muistimme vielä pelaa ja voimme palate entisiin, niin hyviin ja antoisiin aikoihin.
Se, että pystymme vielä muistamaan ja kertoilemaan menneitä tapahtumia luulisi olevan rikkautta jo historian tuntemukselle, sillä ihminen joka ei tunne juuriaan, ei ymmärrä myöskään elämää.
Vierivät kivet eivät sammaloidu, niinkin on sanottu ja jos ajattelee miten moni meistä tämän ikäisistä ei konetta ja näitä nykyisiä laitteita tunnistakaan, meistä jotka jollakin tapaa tähän pystymme, on arvo jota pitäisi arvostaa.
Tuomme muistikuvia elämästä, meidän nuoruudestamme, sodasta ja sen kauhuista, eikö näiden asioiden lukeminen ole jo historiaa parhaimmillaan.
Mikä on asia mikä teille ei sovi?
Yksi ketju, jossa otsikko isolla, joten aivan hyvin voi jättää lukematta, jos kiinnostus ei yllä tälle tasolle.
Ketjuja voi aloittaa vaikka monta päivässä, niihin kertoa sitä ja kiinnostavaa tekstiä, emme varmaan tule kukaan sitä estämään, emme edes avaa ketjujanne.
Tätä toivon teiltäkin, joilla ei ole kuin ikävää kerrottavaa, kaikki asialliset ovat tervetulleita.
Ei varmaan mitään kivaa luettavaa viestini ole, mutta ei minustakaan nuo yhden lauseen viestit mieltä ylennä.
Itsepäinen olen ja aion kirjoittaa niin kauan, kun oma mieleni niin tahtoo, tai ylläpito sen sallii, uskallan epäillä, että tämän ketjun loppuminenkaan ei palstaa säästä noilta ilkeyksien ja valittajien taholta.
Menkää nuoremmat itseenne ja miettikää sitäkin, että ikää tulee teillekin, onko enää mitään mahdollisuutta jatkaa teidän viestittely tavoilla palstoja`?
Toivon, että tämä mahdollisuus säilyy ja saamme viestitellä jokainen omien ajatuksien esiin tuomisella, ilman sen suuremman numeron tekemisistä, mahdollisuuksia kaikilla.
Hieman poikkesin tavanomaisesta, mutta nyt oli sellainen tuntuma, että jotain olisi sanottava ja näin sitten sanoin. - Taas uusi aamu ja kaunis päivä aluillaan, kovasti on viime päivinä iltapäivälle aina pilviä keräillyt ja sitten vettäkin on saatu.
Kuuntelin aamuradiota ja sikarutosta oli puhetta, kamalaa jos se leviää, harmia monelle taholle,
Meitä koetellaan tavalla jo toisella, sitten vielä kuulin uutisen, että voi ostaa paikan koulutukseenkin ilman kokeita, no jo on aikoihin edetty.
Kauhistuttaa ajatus, millä avuin maailmaa hallitaankaan, jos rahalla kaiken voi ostaa.
Eipä siitä sen enempää, kun kykyni ei riitä kapuloita rattaisiin laittamaan.
Vielä tuosta Aallon tuotannosta omia kokemuksia niiden käytännöllisyyksistä talouden hoitoon, kädenjälki näyttää, että naisen ajattelumaailma puuttui kokonaan.
Kodin hoidolliset puolet jäi aina kaiken upean ja taidokkaan rakennuksen jalkoihin.
Ajatellen tuota asumismuotoa, missä asuimme mieheni kuolemaan asti, ei onnistuisi nyt lainkaan, rappuja ja kiipeämistä, ajatukset vie sodan jälkeisiin aikoihin, milloin tämäkin rakennus tehtiin, puiden ja veden kanto oli kyllä voimia kysyvä homma.
Puitteet muuten hienot ja luonnonläheiset, sitten entisöinnin jälkeen helpotukset astui kuvioihin ja asuminen ainakin vielä siinä kunnossa oli ihanaa.
Ihanaksi sen teki myös se, että entisöivä urakoitsija antoi vapaat kädet kunnostaa pihaa ja kyllähän näkymä muuttui, kun heinien alta upea kivetys esiin tuli ja siihen sain istutuksia laittaa.
Takapihalle laitoin pienen näkösuojan naapurin asuntoon sireenipensain, jokainen sitten alueensa teki ja laittoi omilla tavoillaan.
Pihan perillä oli aloitettu kiviaidan rakentaminen tontin rajalla, sitä korjailin ja lintujen syöttöpaikka sinne sitten sijansa sai.
Siellä sain purkaa ideoitani ja energiaani, mikä muistona mielessä elää, valokuvin voin muistoja lisätä.
Tuon mallisen kiikkutuolin minäkin sain nähdä maalla missä useita kesiä viihdyin, oli niin kiikkerä, että keinumaan en uskaltanut.
Minä tykkäisin keinutuolissa "nykkäillä", mutta ei sovi enää kotiini.
Tuo La Promesan uudelleen jatkumista odottelen, seuraan ykköselä' sarjaa uudelleen nyt jo kolmatta kautta sielläkin eletään.
Sinulla varmaan arvosteluaiheita löytyy, kun niin paljon kirjoja luet demeter ja varmaan sattuu arvostelukin kohdalleen, asiatuntija olet lausuntoja antamaan.
Huomaa kirjotuksistasi, miten paljon osaat kirjoja esitellä, varmaan iso anti elämäsi sisällölle.
Paloma viinimarjoja kerää omista pensaista, minä huomenna torilta aion hakea laatikollisen ja mehuksi laittaa, mustikoitakin muutaman litran ostan, pitäähän sitä kesää muistella talvellakin ja piirakkamarjat pakkaseen laittaa.
Punajuuria on myös säilöttävä muutama purkki ja punasipuli on myös säilykkeenä hyvää.
Edellisen päivän tomaatteja ostan ja niistä keitän sosetta, sekin hyvä mausteena keittoihin ja kastikeihin, edellisen päivän siksi, että kuuluvat euron pöytään ja hyvin kelpaavat soseeksi keittää
Aallon tuotannosta riittäisi kuultavaa ja katseltavaa, mutta en jaksa selata koneella, kun tämä niskani myös jäykkyyttä kokee koneella istumisesta, sen verran lihakset jännittyy.
Olisiko jotain tehtävissä tämänkin asian suhteen, en tiedä, pitänee rajoittaa istuma aikaa.
Kauan olemme näissä ympyröissä pyörineet MdK ja aina on kivaa ollut, en muista koskaan mitään nimittelyä minkään suhteen tapahtuneen, no olihan Hajupoika, mutta ei koskaan Kahvipirttiin ilkeilyjään tuonut.
Nyt päivä jo pitkällä, olisi jotain puuhaa ja touhua keksittävä, lihapullia aion ruuaksi laittaa.
Iloa elämäänne! - Huomenta viikonalkuun, kauniina taas, niin meni eilinenkin iltaan asti kauniina ja sitten sadetta.
Radiosta kuuntelin Aallon tuotannon puutteita suuresta tuotannostaan ja taitavuuden ansiosta löytyy puutteitakin.
Oma kokemukseni talosta, joita piti rakentaa useampi, mutta jäi tähän yhteen, asujat koostuivat konepajan pikku esimiehistä ja pomoista.
Talo kohoaa mäenrinteestä upean näköisenä ja nykyisin myös kauniina.
Kuusi asuntoa kolmessa kerroksessa, alhaalla, aikanaan kai liiterinä ja varastona toiminut ja toiseen kerrokseen erikoisen jyrkät raput, on kuin taivaaseen nousisi.
Tässä toisessa kerroksessa olohuone ja ruokahuone, pieni keittiö ja sitten kolmanteen kerrokseen noustaan raput joissa tyypillinen aaltoileva muoto kaiteessa, mikä melkein jokaisessa rakennuksessa tunnus Aallon tuotannossa.
Sitten ne puutteet jotka siellä asuessa tuli ilmi, oli se, että takapihalle ei ollut ovea, siitä jo kerroinkin, sen puhumalla sain sinne toteutumaan.
Paloturvallisuus oli jo suuri vaje, kun vain yksi ovi kolmeen kerrokseen, tai kahteen asuin kerrokseen.
Yläkerroksessa oli iso makuuhuone, missä vain pienet ikkunat katon rajassa, niistä ei olisi sopinut tulipalon sattuessa ulos.
Tämän päivän vaatimuksia ei täyttänyt siltä osin ja nyt puutteena edelleen kolmannen kerroksen ulos pääsy, jos alhaalla tulipalo syttyisi, no se varmaan nykyisin talossa asuvat hoitavat.
Täällä on paljon Aallon suunnittelemia taloja, mutta eivät päässeet mukaan tähän luetteloon minkä arvostuksen Aalto sai.
Myös tehdas alueella hänen piirustusten tuotantoa ja johtajien kesänviettopaikka on hänen piirtämänsä ja kalusteuksen suunnitteli Aino Aalto.
Olen siellä käynyt ja todennut upeasti kalustetun, silmiin pistävän pitkä pöytä, painavat tuolit antoivat ilmeen siitä paikasta , kaarevine muotoineen
Myös tehtaan johtajan asunnon hän piirsi, sielläkin kalustus kookasta ja aaltoilevaa, alakerrassa oli kellari ja siellä roikkui lihakoukut, mitkä aikoinaan palvelivat säilytyksessä, tätini oli rouvan niin sanottu "oikea"käsi
Tuli pitkä selostus Aallon tuotannosta, mutta sattui juuri radiokin näihin puutteisiin tarttuneen, mitä ei niihin aikoihin osattua edes ajatella..
Minulla tuo pakollinen aamujumppa on sitten se pakote, jonka jättämättä tekeminen saa omantunnon kolkuttamaan, kuten sinulle MdK aamu lenkkisi.
Minulle runojen maailma harvakseltaan saa elämyksen tunteen, sisareni siinäkin asiassa oli minua osaavampi, hän lausui ja sai kiitosta.
Minä siinä Martan roolissa varmaan sitten parempi;)
Kukapa muu niihin ihmisen vaivoihin voisi paremmin kantaa ottaa, kuin itse, kipunsa ja olonsa tuntien myös hoitaa osaa.
Minäkin kuljen panta kaulassa, kun tuo huimailu meinaa kiusata.
Verenpaine on kohdillaan, siis niskoista tämä johtuu, näin tämä oma lääkäri minussa kertoo.
Jos tarkoitat minuakaan 00075, niin näin se vaan menee ja sinä et mahda mitään, voit moitteet heittää, mutta ei lopu, vasta kun oma minä topin pistää.
Noita ihmeitä voi ilmetä, kerroin jossakin vaiheessa eteeni ilmaantuneet koko sivu täynnä minun aloituksiani, hetken kesti ja katosi, en löytänyt sitä mistään.
Lopetan tällä kertaa, jos jaksatte lukea, kiitän siitä ja toivotan kaunista ja lämmintä päivää. - Iloa, hymyä,,,
Voi olla, että untasi muistelet,
tai muuten muistikuvissa liitelet.
No paha ei ollenkaan ole tuo,
jos ilon rintaan Sinulle tuo.
Kai päivä tämäkin hyvä olla voi,
sävelet lempeet sinulle soi.
Niin paljon siihen vaikuttaa tuo,
miten elämää itse arvioi, puntaroi.
Tätä toivon Sinulle ystävä tuntematon,
hymyä, iloa päivääsi suokohon.
Jokainen onnea etsiköön,
jokainen sen myös kohdatkoon.
Iloiten kuljemme päivän tään,
kera auringon hymyä säteillään.
Hyvämieli on tänään mulla,
miten lienee runonurkan ystävät sulla?
Vuosi 2006 - Huomenta sunnuntaiaamuun ja pilvipoutaiseen säähän.
Viilenevää lupailivat, no ei hätää, kyllä sitä lämpöä kuitenkin vielä syyskuussakin saamme nauttia, joskus on ollut hyvinkin hikisiä syyskuun päiviä.
Hävettää täällä kotona istua ja lukea noita MdK vauhdikkaita juttuja, minä vaan ne pakolliset käynnit kodin ulkopuolella käyn, laiskuus on ottanut vallan, hyvin vaikeaa on mihinkään lähteä.
Puolustelen kyllä sillä, että kotini on niin minulle sopiva, että ei haluja mihinkään muualle.
Kuunnellesani saunakaverin juttuja, hänellä on halua mennä aina jonnekin, missä ihmisiä näkee, mökilleenkään ei halusta mene, koska siellä ei ole ketään.
Mies viihtyy mökillä, kerää marjat ja sienet ja toteuttaa rouvan pienimmätkin toiveet, mutta sieltä puuttuu ne väriä antavat ihmiset.
Hän on 75 vuotias, ehkä minun ikääni tullessa jo rauhaa kaipaa.
Meninhän sitä minäkin joskus, nyt sitten tämä oma koti riittää.
Tuli mieleen tekemiseni takavuosina, olen kertonutkin miten aikoinaan edellisen asunnon, A,Aallon suunnitteleman talon pihan kunnostin alkuperäiseen näkymään,
Jäin työttömäksi ja koko kesä oli aikaa touhuilla pihatöissä, toin mökiltä kaikki taimet, pensaat joita istuttelin, sain urakoitsijalta, joka entisöi taloa, luvan tehdä pihan suhteen oman näköiseksi.
Myös takaovien teon sain aikaan, vaikka suojelukohde olikin, , piirsin mielikuvan miten se onnistuu ja niinpä ovet tehtiin.
Nyt näkymä ja elämisen ihanuus oli paikallisessa lehdessä, kaunis piha kukkineen ja pensaineen, takapihalla jokaisessa asunnossa oma paikka kahvitella, aiemmin oli kierrettävä talo jos meinasi takapihalle mennä.
Hieman kirpaisi ajatus, että olinhan jotain aikaan saanut minäkin, nyt en itse niistä nauti, no vapaaehtoisesti luovuin, kiva, että toiset nauttivat.
Sama muistojen taival ensimmäisen oman kotini pihasta, sinnekin koivun ja pihlajan alut istutin, mökiltä tuotuja nekin.
Katselen kauppaan mennessä isoja komeita koivuja, pihlajia kukkineen, tätä tämä elämä on, aina joku laittaa ja unohtuu lopulta.
Kehumiseksi aina vaan menee, mutta omia muistoja joita ei toiset tiedä/muista.
Totean , että paljoon olen näppini laittanut, ei ihme jos nyt oleiluun kallistuu elämä.
Demeter, et yksin ole noiden ongelmien kanssa, minulla myös nämä tekniikan ihmeet ovat arvoituksia, turhan rohkea olen välillä ja painelen nappeja sinne tänne ymmärtämättä mitä tapahtuu.
Sitten etsin paluuteitä ja jotenkin toimivaksi laitteen saan, olipa kysymys kännykästä tai tästä koneesta.
Tytär aina varoittelee, älä aina mene mihin nokka osoittaa, ole varovainen, mutta olen itsepäinen siinäkin ja suuttumus rohkeutta antaa, minullehan ei koneet estoja aseta, no seurauksia tulee, jospa jotenkin eloni loppuun selviän.
Aivan oikeassa olet, myös ne huolien helpottamiseksi on hyvä niitä kertoilla ja siihen ketjumme antaa mahdollisuuden, joskus voi apuakin saada.
Korpikirjailijalla on aina joku suunnitelma mielessä, vierivät kivet ei sammaloidu, näin sanotaan ja kohdallesi sopii hyvinkin.
Kyllä muistan miten heti mieheni kuoleman jälkeen remonttiin mökin laitoin, uusin kaiken silloisen tavan mukaiseksi, ei mitään turhaa kuitenkaan, mutta oli eräänlainen surutyö sekin, miten monta kertaa yksin jääden itkut alkoi, sekin oli kestettävä ja tässä olen muistoineni.
Kaikkea mikä on suunnitelmissa ja itselle tärkeää voi hankkia, mutta levätäkin pitää ja
muistaa, että tänne kaikki jää, kun sen aika tulee.
Eliaanan tapaan noita murrosajan murheita tuli ihan tarpeeksi, mutta kaikki hyväksi kääntyi, kai sitä jotakin "oikean" elämän oppia kuitenkin oli jakanut.
Nyt viides polvi saa olla nuorempien huolien kantajiksi tulleet, minä tietenkin kädet ristiin laitan heidänkin onnistumisen toiveissa.
Maailma vie, siihen ei kättä eteen laita, mutta toivomus kaikesta hyvästä mukana kulkee.
Vielä tässäkin ikää joutuu joitakin asioita kyseenalaistamaan, mutta kaikki järjestyy, kun on vahva usko.
Onnekasta päivää jokaiselle;) - Elokuun ensimmäinen aamu ja alkaa aurinkoisena, mutta uhkaavia pilviä taivaanrannalla.
Eilen sitten oli se ukkosen jyrinä kuultu ja vettä tuli kaatamalla, toivoin ikkunani saaneen puhdistuksen.
Toiveajattelua, kyllä ne vaan on taas syksyllä pestävä.
Noita pettymyksiä väliin tulee, aina on hattua itselleen nostettavaa, jos ne osaa sivuuttaa ja jatkaa elämäänsä omin aikein.
Hyvä kuitenkin, että sinulla korppis on tuo mökki, missä voit akkuja ladata.
Saman neuvon olisin demeterille antanut, tuon luukun avaamisesta, minä sen myös aukaisin ja sain vedet lattialle, muuta ei tullut.
En muista miten kone sitten alkoi toimimaan, kävikö korjaaja, vai itsekseenkö korjaantui.
Kärsivällisyyttä tarvitaan, kun tuon tapaista palautusta saa huoltofirmalta, täällä "maalla" kumminkin päivän varoituksella asiat hoituu.
On ne niin vahvassa ne lapsuuskodin maisemat ja muu elämä, että eivät mielestä helpolla lähde, nyt kokiessasi asiat taas uudelleen muistot vahvistuivat, mutta ihana asia se kuitenkin on.
Jos muistot katoaa, mitä tulee tilalle, uskon että ei vastaavaa tunnetta löydy.
Olen vähän kade tuosta tasapainosi kunnossa oloon demeter, minä en voi kuvitellakaan metsään lähteväni, hyvä kun kävelysauvojen kanssa asfalttia tallaan.
Lohduttelen mieltäni, olenhan jo paljon vanhempi teitä toisia.
Palomalla elämä matkojen tuntumissa elää, jos ei omia niin lasten myötä voi matkata.
Kun terveys paranee ja kunto nousee, pitääkin kaikki irti elämästä ottaa ja kun sisaruksia on, toki ihana heitä tavata.
Yhteisiä muistoja, tapahtumia voi muistella ja niistä sitten suvun tarinaa värittää.
Onnea vaan jatkoonkin, hyvin onnistuneen kuntosi hoidossa.
Noita MdK töitä mitä luettelit ennen maataloissa tehtyjä olen elokuvissa nähnyt, mutta kyllä sen verran olen myös työn touhussa mukana ollut, että perunan keräämistä olen saanut kokea.
No tietenkin ne omat viritelmät hyvin pienistä kasvinmaista ja niiden tuottojen kanssa olen myös saanut jotain tuntumaa.
Iloa tuntenut aika vaatimattomista tuloksista, mutta se itse tehtyjä ja hoidettuja antoi mahtavan ahaa elämyksen.
Onnistuin liki puolimetriä raakkipuuta lyhentämään ja taas kasvu voi jatkua, kuka sitten seuraavan lyhennyksen tekeekään, on arvoitus.
Tänään aion tehdä mustikkapiirakan, aivan omin miettein, lisään mitä mieleen tulee, sehän sanotaan olevan säveltämisen taitoa, siis ruuanlaitossa, aina pyrin oman suuni makuja etsiä, aika usein onnistuen.
Minulla on vielä vanhaa mustikkaa pakkasessa, uudelle on tilaa tehtävä, pienen määrän sitäkin pakkaseen haalin.
Nyt päivän puuhiin, teen mitä eteen tulee, aina sitä jotain ilmaantuu.
Voikaa mahdollisimman hyvin ja nauttikaa elokuun, sen viimeisen kesäkuuksi nimetyn annista. - Huomenta kauniiseen aamuun ja heinäkuun viimeiseen päivään, tyttäreni syntymäpäivään.
Vuosikymmeniä jo siitäkin kulunut, minä silloin nuoruuteni parhaissa vuosissa.
Kiitollisin mielin niitä aikoja muistelen, elämä hymyili kaikkien suunnitelmien myötä, kaiken sen olen saanut nähdä toteutuvan, tosin tiukoilla vaatimuksilla itselleni.
Ehkä suurin osa ajasta meni töissä uurastaen, äidin rooli ei parhaimmillaankaan tainnut koskaan olla, mutta onneksi oli mummo ja ukki, heiltä rakkautta riitti, minulle kuin tyttärellenikin.
Siitä tulikin ajatus, kun radiossa pohtivat mummojen sadun lukemisen taitoa, siihen uskoisin minäkin pystyväni.
Uskon sen verran mielikuvitusta omaavani, että eläytyminen onnistuisi ja vaikka kehumiseksi meneekin, ääneni on pysynyt suhtkoht hyvänä, ei paljonkaan muuttunut iän myötä.
Nyt joutaisin satuja lukemaan, mutta lapsenlapseni jo itse satuja lapsilleen lukee.
Varmaan muistoja herättävä matkasi kotipaikalle oli ja niitä muistellen elämä sujuu nykyisessä elämässäsi demeter.
Monasti juuri mökeiltä, niistä alkukantaisista oloista sitä samaa hakee ja monet juuri niitä mummon mökkejä kunnostavat.
Mökiltäni minäkin sitä vertailevaa elämää aikoinani hain, nyt on laitettu kaikki tämän ajan vaatimusten tasolle.
Valokuvien myötä niitä aikoja saan muistella.
Jos toivotellaan kaikki tervetulleiksi kirjoittamaan ketjuun, niin sitä tarkoitamme, mutta toivomusten kera.
Eikö kaikille ole ihanampaa lukea jotain sanovia viestejä, kuin ilkeyksiä, mitä olemme myös saaneet todistaa.
Toivon ketjun säilyvän tämän näköisenä., omisteta ei kukaan, sen jokainen ymmärtää, eikä kiellot kirjoittajien suulla vaikuttaneet, jotain muuta tapahtui, kun ketju rauhan sai.
Asialliset, mukavat elämää sisältävät viestit tervetulleita, samoin voi kertoilla vastoinkäymisestä, jos niitä eteen tulee, sekin keventää oloa.
Aika vakavalta vaivoilta nuo hoitoa tarvitsevat vaivasi kuulostaa, toivotaan kaiken kuitenkin hyvään suuntaan menevän Paloma.
Samoin aivan kauhealta nuo silmäsi hoidotkin tuntuvat Mdk, minä jo pelkäisin mennä toimenpiteen ääreen, olen niin vähän tarvinnut mitään tuonkaltaisia hoitoja, toivottavasti en tarvitsekaan, pelkuri tunnustan olevani.
Vitsinä kyllä pidin itsekin tuota maailmanympäri matkaa, mutta paljonhan Ramoona miehineen purjehtii.
Arvailuksi aina menee, kun ei ole kanavia asiasta selvää ottaa.
Eilen kaupalla käydessä sain ostaa halpoja avomaan kurkkuja 0,99kilo, no siitäpä sitten suolaamaan ja neljä purkkia nyt jääkaapin ylähyllyllä odottaa kuluttamista.
Vain vähän vaivaa ja alle viiden euron kulut, minkä olisin saanut moninkertaistaa valmiina ostoon.
Mikä myös tärkeää, tuntui kivalta saada näinkin aikaa kulumaan.
Voi miten surullisia asioita kuuluukin radiosta, pitäisi varmaan laittaa korvatulpat uutisten ajaksi, mutta ei ihan kaikelta voi kuitenkaan itseään säästä.
Ihmishenki on vain luettelo mediassa, mutta mitä tuskaa omaisille onkaan.
Nyt taidan olla rohkea ja kivuta tikkaille, on leikattava raakkipuun latva, kun meinaa porautua katosta yläkertaan.
Hieman tuntuu hankalalta, mutta onni mukana sekin onnistuu, näin uskon.
Kivaa päivää kaikille, paistakoon aurinko iloista päivää toivotellen. - Huomenta aikaiseen aamuun, samoja tapoja kuin MdK, kello oli vaille viisi, kun silmäni aukaisin, en uskaltanut enää niitä sulkea, uni olisi vienyt mukanaan.
Vävy tulee hakemaan ja käydään torilla ja sitten jättää minut kauppaan ja menee omille asioilleen, noutaa sitten minut, kun on asiansa hoidettu.
Säästyn kärrini kiskomisesta, kun tavaraa taas iso lista, jääkaappi melkoisen tyhjä.
Eilen saunassa taas naapurini ja minäkin harmejamme kertoilimme, hänellä oli ollut mökillä vieraita ja nyt neljän hengen pyykkejä selvitteli.
Kyllä siinä jo kone täyttyy, kun kaiken pesee ja entäs se ruuan kanssa selviäminen, kun vähän konstikkaita vielä olivat.
Kolme nuorta neitiä ei isän mukaan ollut tottuneet kesäkeittoa syömään ja jotain oli keksittävä tilalle.
Sanoinkin, että minä olisin esiliinat eteen laittanut ja olisivat itse saaneet eväänsä laittaa.
Se näistä kesäloma vieraista, miksihän eivät kuljeta edes lakanoita mukanaan.
Minulla ei noin ikäviä vieraita ole käynyt, no siitä on aikaa, kun yövieraita olisi luonani ollutkaan.
Nämä vieraat oli aviomiehen lapsi ja hänen lapsensa, ei heitä auttanut koulaamaan ruveta. väsymyksen sai palkaksi.
Samalla tavalla on minunkin talossa, tervehditään ja siihen sitten jää tuttavuus, tämä yksi pariskunta on enemmän kanssa käymisissä, sanoinkin, että soittakaahan ovikelloa usein, että en yksin tänne jää pidemmäksi aikaa.
Hyvillä mielin ajattelen kälyni osaa, että hoivakotiin pääsi, onhan siellä päivystys koko ajan.
Minulla nuo puutavara liikkeet on laitakaupungilla, eikä mitään askartelukauppaakaan koko kaupungissa, siltä osin köyhyyttä tarjolla, kangaskauppaakaan ei täällä ole.
Kuopioon olisi mentävä, jos jotain muuta kuin päivittäistavaraa haluaisi.
Tuppukylä niiltä osin on kaupunki, mutta enpä vaihtaisi kuitenkaan, niin hyvä täällä on asustaa, sen sanovat vierailijatkin, ihmiset ystävällisiä kautta linjan.
Maalausta harrastaessani oli vielä kehysliikekin ihan kivenheiton päässä ja sinne aina tekeleeni vein, upposi sinnekin jokunen euro, ei mitään halpaa lystiä sekään, mutta kestävät loppuelämäni.
Kyllä pitäisi minunkin nuo verikokeet otettava, aikaa jo toista vuotta edellisestä kerrasta, mutta kun ei mitään oireilua, en ole tärkeänä pitänyt.
Olisihan niitä vaivoja, mutta ne siirtyvät paikasta toiseen, välillä tyystin katoavat, en jaksa niitä ajatella tärkeiksi, mutta tiedän, että kerran vuoteen ne näytteet olisi otettava, kun ikää karttuu.
Tuo ajatus, että joka aamu tulisi melkein tuntematon ihminen kotiini ja katsoisi, että syön ruuan ja otan lääkkeeni ja mitä muuta siihen sitten kuuluisikaan, pahalta tuntuu edes ajatella.
Koskaan ei voi tietää mikä odottaa, kuitenkin aina mielessä toivomus kuolla niin sanotusti saappaat jalassa.
Ramoonaa olen usein ajatellut, onko hän ja miehensä lähteneet maailman ympäri matkalle, purjehtimaan, kun koko kesänä ei mitään ole kuulunut.
Hän on tutuksi tullut jo Kahvipirtti ajoilta, monta hauskaa vuosien kuluessa koimme, näin kirjoittaja ystävinä.
Näin ne tuppaa katoamaan ystävät täällä, kuin oikeassa elämässäkin.
Niinpä vierähti aamu taas tänään ja päivä on hyvällä alulla, mitä tuoneekaan mukanaan?
Iloja ei liioin maailmalta kuule, mutta jospa oma pieni elämä niitä sisältäisi, näin toivon samaa kaikille teille kirjoittajaystävät. - Huomenta kauniiseen auringon paisteeseen, tulipas se lopulta näyttämään loistoaan.
Taivas kauniin sininen, ehkä tänään elellään ilman sateita.
Radiosta kuuntelin juontajien jutustelua siitä miten on tutkittu parkkipaikkojen käyttäytymisasioita ja tultu siihen arvioon, että varakkaat ihmiset menettävät hermonsa useammin, jos ei parkkipaikkaa pian löydy.
Kaikkeen sitä euroja laitetaan, kuin tämänkin asian tutkimiseen ja kaikkea muutenkin esiin tulee tämän näköisiä tietojakin.
Tytär soitteli mökiltä ja kertoi jo paistaneensa mustikkapiirakan, nousevat aikaisin ylös, mutta illalla sänky jo hyvissä ajoin kutsuu.,maton pesuun lähtöä teki.
Terve tapa, aamun virkku olen minäkin ennen ollut, nyt vähän tyyliäni olen yrittänyt muutella.
Minunkin tomaateissa on kukkia paljon ja raakoja tomaatin alkujakin, kirsikkatomaatti on lajike, ehkä kypsyvät nopeammin ja napsia suuhuni siellä loikoillessa.
Siitäkin on tullut tapa, katsella taivaan pilvien liikeitä ja laiskotella.
Tuli mieleeni metsämansikan keruun maalla ollessa, mansikkamaidon aina sain ihan talon ympäriltä ja maku oli aivan toinen, kuin puutarhamarjoissa.
Minä vielä silittelen pyykkiäni, mutta pöytäliinat käyn manklaamassa, kun ei kärsivällisyys riitä niiden sileäksi saamista, pellavaliinat niitä vaikeimpia, onneksi harvoin niitä käytänkään, juhlajutuissa kuitenkin.
Palomalla paljonkin oman maan säilöön laitettavaa, oma hommansa, mutta kannattaa.
Poikani kertoi myös perunaa mökilleen laittaneensa ja hyvin kasvanutkin, hiekkamaan peruna on puhdasta ja hyvää.
Noista tulipaloista, kyllähän huoleton tulen käyttö monta paloa on aikaan saanut, mutta myös salaman iskut niitä aikaan saa.
Täällä lahden toisella puolen olen kuullut sarjoja jotka kyselevät onko Suomi venäläinen, ruotsalainen tai amerikkalainen, joitakin olen paikoin kuunnellut, niissä pohditaan näiden muiden maiden vaikutuksista suomalaisuuteen.
Kai ne ajat on ohi, kun niin Ruotsi kuin Venäjäkin vaikutti elämäämme, ehkä ei enää, nyt sitten amerikkalaisuus tunkee ovista ja ikkunoista, ei välttämättä lainkaan hyvä.
Soisi suomen pysyvän itsenäisenä tavoiltaan kuin päätäntänsä suhteen, olemme ihan hyviä omina itsenämme.
Hyviä on englantilaiset sarjat, siellä säilyy kansan luonteen kuva, hiukan pidättäväiseksi sanoisin, heillä on pitkä menneisyys, hyvässä kuin pahassakin.
Pitää selata Areenaa paremmin, sieltä voi löytyä paljonkin katsomatta jäänyttä.
Nyt pitää yrittää keksiä jotain järkevää tekemistä, kummi-tyttö lupasi tuoda äitinsä päiväpeiton korjaukseen, on anoppini aikoinaan tekemä ja jo ajan merkit näkyy.
Saa nähdä osaanko mitään tehdä, mutta kuvitelmat käsieni taidoista on joillakin mielessä, itse asiassa en mikään korjaaja ole ollenkaan, mieluummin uutta yrittelen.
Omat tekeleeni jo maailmalla ja uusia en uskalla alkaa tekemään, niskani ja käteni ei sitä salli.
Käteni "kuoleutuvat" usein, mikä siihenkin lienee syynä, huono verenkiertoko?,
Taas yksi Luojamme antama kaunis päivä elettävänämme, eletään se rauhaisasti, mukavien aatosten kera. - Huomenta uuteen aamuun ja jo melkein valmiiksi tulleen heinäkuun, viimeiseen tiistaipäivään.
Kovin on kostean näköinen sää, ukkosia lupailleet, mutta en yhtään ukonilmaa ole tänä kesänä nähnyt.
Etelä Euroopan lomailijoita odotellaan nyt runsain määrin maahamme, no hyvähän se olisi, mutta eipä osaa iloita, kun ajattelee paikallisia tuhoja ja harmeja.
Tasan ei käy onnenkaan lahjat.
Kummi-tyttöni soitti, että nyt oli äidille löytynyt hoivapaikka ja vielä melkein naapuritalosta, missä hän asuu.
Helpottaa hänen elämäänsä ja joka päiväistä huolta äidistään ja asiaa helpotta sekin, että äiti on jo pitkän aikaa kaivannut tätä muutosta.
Joskus asiat järjestyy, kun voimia riittää odottaa, nyt äiti pääsee oman huoneeseen ja jatkuvan hoivan turviin.
Iso urakka edessä, kun asunnon tyhjentävät, käyttötavaraa varmaan menee kierrätykseen, sillä eihän yhteen huoneeseen mahdu kaksion tavarat.
Korpikirjailijan idea maalata puutauluja sytytti minutkin, jospa löytäisin jostakin noita puita, voisin pieniä tauluja pieniksi muistamisiksi maalata.
Näen jo silmissäni jouluajan kynttilät, kukat, tontut ja enkelit, miten sitten onnistuisikaan?
No saahan sitä uneksia, tekemään aloittaminen sitten asian muuksi muuttaa.
Maksaa en ole aikoihin ostanut, aika vähän on kaupassani tarjollakaan.
Minäkin löysin kauan sitten pyörineen sarjan nimeltä Forsyten sukutarinan,
vuosisadan (1900) alkuun tapahtuneen .
Pankkiirisuku kaikkine kiemuroineen Englannissa tapahtunut, uusi versio, edellisestä en juurikaan mitään muista.
Historian kiemurat vie mukanaan, alkoikin jo Nefliksin kiemurat kyllästyttämään, niin paljon, kun siellä olen sarjoja katsellutkin.
Siellä enemmän nykypäivää ja ja se ei kaikilta osin ole aina hyvääkään, tosin historiaa ja eri maiden kulttuuria sieltäkin vois seurata.
Jospa löydän nuokin sarjat, mistä mainitsit MdK.
Pieniä on huolemme todellakin, kun ajattelee niitä tuhansia, jotka tulipalojen vuoksi kodistaan joutuvat lähtemään, veden tärkeys taas esiin tuli.
Kun kaiken maailmalla tapahtuvan jaksaa sisäistää, niin tajuaa miten hyvin asiamme onkaan ja miksi niin moni asia voitaisiin korjata oikein toimimalla.
Miten annammekaan maailma hallita tyhmien ja ahneiden ihmisten armeijan, missä ne viisaat piileksi?
Eipä taida mummon mietteet saada kansalaisia barrikadeille nousemaan, mutta näin on asioita saatu joskus jossain määrin onnistumaan.
Jätänpä mietteeni tähän, ehkä joku ärsyyntyykin, mutta ei aihetta, tämä on vain tämän ketjun osa anti, ei ole pakko edes lukea.
Viettäkää mukava päivä, sillä pian se tämäkin päivä ohi on.