Hil-la
Vuosi vaihtui eletään 2026, onnea meille kaikille, niin se vaan vuodet soljuu.
Kukkakuva antanee odotuksen ilmettä, kevättä kohti mennään, päivät valoistuvat ja emme huomaakaan, kun kukkasia katsellaan luonnossakin.
Onnea alkaneelle vuodelle, rauhaa ja rakkautta kaikille !
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia57 aloitusta · 961 kommenttia
- Rauhaa ja hyvää oloa tällekin keskiviikolle toivoisin, mitäpä sitä muuta.
Tänään aloitamme Skipon peluun, ei tunnu kovinkaan innostavalta, mutta uskon kuitenkin hyvillä mielin kotiin tulen pelaamisen jälkeen.
Pelikaverit niin hauskoja ja elämää pursuavia, että mukaansa ilon pitoon vievät.
Paljonkos sitä tarvitsee, kun mieli on hyvä ja halu päiväänsä viihdykettä tälläkin tapaa hakee.
Sään muuttumista huonoksi ennustivat, mutta vielä ainakin kaunista on.
Tuosta varakkuudesta ei kohdallani voi mitään sanoa, kaiketi nyt elän runsainta aikaa, kuin koskaan ennen, johtuneeko siitä, että ei kulutus minkään asian kohdalla ole suurta.
Kaikesta jo aiemmin hankitustakin pois haluan vähän kerrallaan päästä, ajatellen aikaa, kun lapseni joutuvat kotiani tyhjentämään.
Haikealta vähän tuntuu luopuminen asioista joiden eteen on saanut ponnistella, mutta ymmärrys mukana kulkien siitäkin, että kaikesta joudumme luopumaan, kun aikamme on valmis.
Lapsillani on valmis elämä ja heidänkin jälkeläiset ovat kotinsa valmiiksi saanet ja oman näköiseksi, joten kierrätykseen paljon joudun antamaan.
Kotini olen niin selkeäksi ja mukavaksikin tehnyt, että kiitollisin mielin katson menneeseen ja toivoa, iloa tuntien tulevaan.
Tulevaa ei kukaan voi ennustaa, mutta toivon elämäni seesteisenä kulkevan.
Olen huomannut entisen intoni aina esiin tulevan ja kaiken mukavan näkemäni aion näpräillä, mutta sitten muistan, että en taritse, siihen into katoaa.
Harmillista kuitenkin, olen aina ollut kova tekemään kaikkea mielestäni kaunista kotiini ja muillekin, nyt kaupan hyllyltä kaiken haalivat.
Aika on ohitseni mennyt, ei mahda sillekään mitään.
Palomalla onkin tekemistä, kun kirjaansa valmistelee, en tohdi edes ajatella miten jaksatkin, intoa siinä tarvitaan ja mielikuvitustakin.
Kaikille ei noita kykyjä luoda esimerkiksi kirjaa, ole annettu, hyvä kun joku osaa ja jaksaa.
Korpikirjailijan kysymykseen voin vastata, että käyn kyllä kampaajalla, tarvittaessa, mutta maksan kampaaja taksan mukaisesti, siivouspalveluja en käytä, koska omaa kuntoani koetan yllä pitää niin kauan kuin suinkin jaksan.
Tuota ajatusta, että kuluttaisin verojen kerryttämistä valtiolle en vakavasti ole ajatellut, olen ikäni maksanut veroja, kuluttanutkin, mutta en katso pakollisen kulutuksen enää koskevan minua.
Osani olen tehnyt kansan hyvinvoinnin eteen ja toivonkin, että siitä hyötyisi juuri he joilla todellisen tiukkaa elämä on.
Veroja maksan eläkkeestänikin mielestäni aika paljon, mutta se minun osuuteni pienenevästä ostovimmasta.
Ruokaakaan en osta vain siitä syystä, että kuluttaisin paljon, tarkkaan katson hinnat ja sen mukaan suunnittelen ruokamenoni, en ruokaa hukkaa missään muodossa.
MdK, oikeassa olet tuon hälytyskellojen soinnin suhteen, nykyään ei voi olla varma mistään hyvältä kuulostavalta asiasta, aina vaara piilee, oma hyväntahtoisuus ei kohtaa rehellistä vastaanottoa.
Minäkin olen kokenut tuon "asian vierestä tapahtuvan" luvataan vaikka mitä hyvää ja kun tilanne eteen muuttuu, onkin aivan huuhaata tarjottu, mikään ei paikkaansa pidä.
Enää ei luottamus kuulu kaikkien asioiden kohtaan ja huonompaan suuntaan ollaan menossa.
Päättäjiinkin on luottamus kadonnut täysin, aina on joku porsaan reikä mistä läpi pääsevät.
Näillä sitä on yritettävä pärjätä, mikä joskus näinkin vanhan ihmisen kohdalla vaikeaksi muuttuu, pinnisteltävä vaan on, että selviää.
Keinottelu ja petos on tämän päivän elämää, selvitä pitää miten kuten.
Epäilyä melkein joka asian suhteen on aina todettava ja ehkä mielen virkeys tästä hyötyy, mutta ihmisenä oleminen ei tätä tarkoita.
Oikein toimiminen on ollut ohjenuorani ja siitä pidän kiinni loppuun asti.
Nyt päivän puuhiin ja sitten peliseuraan, viettäkää mukava päivää, ehkä selvämme kaikesta hyvän tahdon avuin. - Huomenta kauniina alkavaan päivään, miksihän elän nykyisin mielessäni lauantai päivää, pitää oikein torhentautua, että tajuaa päivän missä mennään.
Huomenta sinullekin ikäduunari, kiva, että olosi on mukava hoiva kodissasi.
Tänä aamuna kuuntelin taas aamujuontajien tarinointia ja iloisen mielen minäkin heidän sanailustaan sain.
Nukkumisesta puhuivat ja siitä miten varusmiesten koulutus on siirtynyt suurilta osin luontoon.
Nukkuvat jonkinlaisessa riippukeinussa, makuupussissa ja puiden suojassa, kroonien vuoksi ei enää telttamajoitusta, eikä kaminoita, liian helppo kohde olisi näille "pirumoisille herhiläisille"
Näin sodan käyntikin miehistön elämää muuttaa.
Nyt sitten eläkeläisetkin ovat joutumassa muutoksiin, hallitus on tämän tapaisia suunnitelmia esittänyt, no mitäs sillekään voi.
Ainahan se pussissa tuntuu, presidentti kehottaa kansalaisia kuluttamaan, luulen , että noiden suunnitelmien toteutuessa ostaminen vähenee.
Olen pienessä mielessäni tätä eläkeasiaakin pohtinut ja tullut siihen tulokseen, että kaikille sama eläke, vuosien täyttyessä, mutta samaan syssyyn totean, että tämä ei onnistu, jossakin vastustelu kovaksi kiihtyy, jopa ministerien kohdalla.
Tämän päivän uutiset harvoin ilon pintaan nostaa, nuo maailmankaan uutiset eivät mitään iloa jaa, aina on nämä valtioiden päämiehet jotain uutta keksineet.
Tuo politiikka tahtoo aina esiin tulla vaikka sitä ei pitäisi, ainakaan isosti esiin tuoda, mutta onhan se kuitenkin meitä kaikkia koskettavaa juttua ja jotenkin sivuaa täällä kirjoitellenkin.
Nyt kovasti keskustelua on yksi maahanmuuttaja saanut kielteisellä tavalla, kuitenkin meillä on ollut vuosikymmeniä ollut maahanmuuttaja eduskunnassa, aika rauhassa on asioiden hoidossa ollut, varmaan paikkansa ansainnut, miksi ei joku toinenkin voisi näin tehdä?
Minä poropeukalo sain K-sovelluksen vihdoin laitettua kännykkääni, mutta oli aikamoinen homma, ihmettelen miten minua heikommin osaavatkaan voivat selvitä, sillä luulen olevani vielä melko oppimisikäinen;)
Ymmärrän kyllä tarkkuuden millä näitä tietoja varotaan kovin reilusti esiin tuomaan, onhan näitä jotka kaikesta yrittävät hallaa tehdä, eri pankeilla on omat systeeminsä.
Tunnustettava on, että aina vaan vaikeutuu nämä yhteiseksi hyväksi tarkoitetut asiat.
Nuo MdK mainitsemat asiat ovat ikävä kylä totta, kaikessa koetetaan hyötyä, voittoa tehdä.
Jopa kuoleman tapahtuessa koetetaan näin hyötyä saada.
Ketkä tätä keinottelua tekeekään, ei varmaan osoittava sormi ole niin sanottujen rahakkaiden suuntaan, no heillä omat kohteensa ja taitonsa.
Ikävää kuitenkin on ja tuomittavaa kaikkien kohdalla.
Kaikkien onnen kantamiin ei varmasti koskaan päästä, mutta jo työnverotus on aikoinaan, ehkä aika suurenakin tehty, vieläkö vanhuuden tullen on meitä rassattava.
Nyt on purettu sydäntä ja sanaista arkkua, toivottavasti ei anna aihetta kinaamiseen.;)
Vietetään kaunis, koleakin päivä jokaisen oman maun mukaisena ja ollaan tyytyväisiä. - Viimeinen syyskuun täysi viikko alkamassa, keskiviikkona jo syyspäivän tasaus, siitä se alkaa pimeä aika ja loskaiset kelit.
Olen haalinut kuivaa tavaraa kotiin, ettei sitten huonojen kelien aikaan niitä tarvitse rahdata ja onhan neuvottu miten kaiken mahdollisen sotaisten enteiden vuoksikin pitäisi varastoja olla.
Muistan miten on kerrottu näin tehtiin myös viime sodan edellä, varusteltiin mahdolliseen sotaan, toivottavasti tämä asia ei tällä kertaa sitä tarkoita.
Ohjeet näistä varusteluista kuitenkin käytävän seinällä on ja niistä pitäisi ohjeistukset lukea, pommisuojakin olisi tarkastettava.
En kuitenkaan usko tämän varustelun tarkoituksen toteutukseen, elämme kumminkin jo vuotta 2026 ja sivistys on levinnyt, järjellinen ajattelu saanut jalansijaa, vain muutamat vallan haluiset johtajat tätä asiaa esiin tuo.
Kuuntelin radiosta sanailua siitäkin, että puhuminen on vähentynyt huomattavasti, tekstiviestit ja sähköinen media ovat vähentänyt puhetta.
Myös sanojen väärinymmärrys on lisääntynyt, suomen kielioppi antaa puhumiselle mittavan laajuuden, sama sanoma voi lukiessa muuttua tarkoitusperältään aivan muuksi.
Sanoja voi yhdistää, esimerkkinä kertoivat, en/mä/tiiä ja no/niin, hymiö perään ja sanonnalle annetaan selvyys.
Tuletko kahville, kysymys ja perään silmänisku hymiö, asia selviää vihjeellä.
Onhan se huomattu palstallakin, miten asiat samalla sanomisella voi kääntyä vaikka miksi.
Tuleeko meistä pikkuhiljaa kaikkine tekoälyinemme puhumaton kansa.
On aivan hyvä, että tätä puhumisen lahjaa voidaan edes kirjoittaen käyttää.
Korpikirjailija sanoit, että et tykkää sosiaaliapujen käyttämisestä ja jouten olemista, aika moni on samaa mieltä, mutta olosuhteet sen asian useinkin määrää.
Jos työtä on mahdotonta löytää on pakko elääkseen turvauduttava sosiaaliapuun, mikä aika harvalle on mieleinen asia.
En tiedä kuinka suuri on joukko, mikä ihan laiskotellen näitä apuja käyttävät, ehkä ei ainakaan enemmistö työttömistä tätä ole.
Olevat olot pakottavat tähän ikävään olotilaan uskonkin, että suomalainen luonteen piirre on halu selvitä itse omista menoistaan ja halu olla oman elämänsä herra.
Liian helppo eläminen saattaa houkuttaa tähänkin harmittavaan kierteeseen, nuoremmille elämän alkua aloittaville pitäisi olla mahdollisuus tuntea itse määräävänsä ja suunnittelevansa oman elämän kulkunsa, ilman työtä sitä mahdollisuutta ei ole.
Surullinen luku on tämä työtä vailla olevien määrä.
On hyvä kaikesta huolimatta, että nämä sosiaaliedut elämää avustavat, ketään ei jätetä yksin selviämään vaikeuksiensa kanssa, vaikka monelle tämä nöyryytys on liikaa ja sormella osoittajia löytyy.
Olen niiden onnellisten joukossa elänyt, jotka on omin avuin selvinnyt, ne kaikille kuuluvat avut olen saanut, yhtään anomusta en ole kirjoittanut, mutta hyvilläni olen, että apua annetaan sitä tarvitseville.
Nyt tähän päivään, pyykin silitystä tiedossa ja sitten pitkä rupeama La Promessaa, saattaa olla, että torkahtelen sitä katsoessa, niin pitkäveteiseksi on mennyt, mutta katsottava vaan on.
Nykyisin piste lauseen lopussa on virhe, näin myös kertoilivat aamuradiossa, ok on hyvä, mutta piste perässä ei sitä ole, kenen mielestä näin on, en tiedä, mutta vanhaan tapaan pisteeseen lauseen lopetan, joten piste koko kertomalleni.
Harmaa on yleisilme säällä, mutta syksyä elämme ja siitä kaikki nautittava on tarjolla, joten nautitaan:) - Sunnuntaiaamupäivä tuulisella säällä aloitellaan, aurinko paistaa, mutta koko yön satoi.
Voi olla, että vettä saadaan, kun tämä syksyinen sää niin monilla rattailla ajelee.
Sieniä nousee ja jos ei pakkanen yllätä voi löytyä hyvinkin satoisa sienipaikka, puolukoita on harmiksi asti, näin kertoi saunakaverini, on mehuksi, hilloksi laitettu, tuoremehukin valmistettu, pakkaset kuulema täynnä.
Neuvoin johonkin pakkasen kestävään astiaan survomaan ja parvekkeelle jäätymään, niin ennen puolukoita säilytettiin.
Mieleeni tuli, miten neuvokkaita emännät olivatkaan aikana jolloin pakkasia ei olut, kuitenkin ruokaa talveksi oli säilöön saatava.
Puutiinu täynnä puolukoita ja siitä sitten vuoltiin tarpeen tullen, suolattiin ja kuivatettiin, kaikki käytettiin tarkkaan.
Arvasin MdK vieraitaan kestitsevän, ihana varmaan tuo koira ystäväkin.
Uudet ystävät aika harvinaisia, heistä on syytä tapailla, jos tilanne sallii.
Rikas olet omistaessasi serkkujakin sisarusten lisäksi, minulla yksi ensimmäinen serkku elossa, sisaruksia ei ollenkaan, joskus kaipaisi joitakin saman elämän tavan eläneitä, tähän on tyytyminen.
Pieni on sukuni ja miehen suvusta ei ole kuin kälyni ja kolme lastaan.
Pahoittelin tuota sanontaani mallin ottamisesta ano 00031, lähinnä tarkoitin sitä, kun useinkin viitataan ruotsin oloihin ja vertaillaan ihan aiheestakin heidän ja meidän olemista, olemmehan pieniä maita maailman kartalla ja yhteinen taival on jälkensä jättänyt.
Historian kirjat kertovat tästä yhteisestä elämästä, jolloin todella säännöt sieltä naapurimaasta tuli, nyt olemme itsenäinen kansa omien sääntöjemme mukaisesti.
Oppi oikein toteutettuna on aina otettava vastaan, tulipa se mistä tahansa.
Paloma kertoili kuvien myötä tulevista muistoista, kuvat kyllä muistikuvia lisää menneestä, on kuin heräisi menneeseen elämään, kun antaa katselulle aikaa ja pohdittavaakin löytyy.
Pakko on itseltään kysellä, että noinko elimme ja noinko asiat sujuivat.
Joskus kyynel silmään tulee, kun jo pois nukkuneita kuvissa näkee, ikävä kasvaa.
Yksi kuva minusta korituolissa istuen ja radio vieressä, varmaan juuri ostettuna se oli aarre, rahaa säästettiin ostamiseen kauan, muun kalustuksen ohessa, olen siinä niin onnellisen näköinen, että en varmaan unohda tuota tilannetta, kuva siitä ajasta muistuttaa.
Täällä taas ollaan, ja sunnuntaipäivä vietetään;)
Nukuin pitkään ja n yt jo puolipäivä lähestyy.
Kivaa syksyistä päivää kaikille. - Vesisateista lauantaiaamua, tai aamupäivää jo eletään.
Nukuin pitkään, kai se matonpesu vieläkin pohjusti ja kaupassa käynti lisäsi voimien puutoksessa.
Torilta sain mukaani omenia ja ne soseutin, muutama rasia vielä pakkaseen mahtui, nyt se homma on lopetettava, tai uusi pakkanen on ostettava, no ei kuitenkaan, ihan sopivasti minulle riittää.
Kaali taas lähti kaupasta mukaan ja kaalikääryleitä syntyi uunipellillinen, heti kohta muutama hävisi, on ne iin hyviä.
Maitoa oli vanhenemassa ja niinpä uunipuuron tein myös, sekin vaihteeksi mieleen tuli.
Ruokapuoli suunniteltu, osin valmistettukin ensi viikolle.
Hurskastelua sanot ano 00027, ei taida hurskastelua olla, kyllä demokratia meinaa hukkua aivan toisenlaiseen politiikkaan, harvain valta on tavoitteena ja sanelu politiikka.
Nämä sosiali-mummot on nähneet monen hallituksen touhut ja kyllä nyt on kaikkein kehnoin vallan saanut.
Maahanmuutto on suurin huoli joillakin ja kuitenkin työvoima loppuu joiltakin tuiki tärkeiltä aloilta, toivoa sopii, että saamme työtä pelkäämättömiä maahan muuttajia ja koulutus heitä asettumaan tukisi.
Omalla paikkakunnallani Ukrainan pakolaiset ovat antaneet panoksensa moneen asiaan ja esimerkiksi torilla leivonnaiset kauppansa tekee.
Marjan myynti ja käsityöt tekevät kauppansa ja on ilo katsoa hymyileviä, ystävällisiä ihmisiä niitä kauppaamassa.
Omakulttuurinsa heillä kaikilla, mutta sopeutuminen maan oloihin on useammalla haluna, siihen hyvänä apuna oma suhtautumisemme.
Evakkoaika on varmaan monelle ollut kova koulu, vaikka olivatkin suomalaisia, mutta nyt kaikki on olonsa löytänyt, samoin kotiutuvat ja maan tavat oppivat maahanmuuttajatkin.
Toivoa sopii, että kotoutuminen onnistuu, siihen vaikutamme itsekukin oman panoksen antamisella.
Totuus on, että työntekijöistä tulee olemaan pula, oikein suhtautuen, kouluttaen ja inhimillisyyden voimin asia toivottavasti korjaantuu.
Kaikessa ei tarvitse mallia muualta etsiä, aivan itsenäisesti voimme päätöksiä tehdä ja hallita suomen oloja.
Tulevalta hallitukselta tullaan odottamaan päätöksiä, mitkä nostaa asiat raiteilleen ja se paljon puhuttu onnellinen kansa saisi oikeudenmukaisen kohtelun, vauvasta vaariin.
Maailma on erilainen ja sen samaan muottiin muuttaminen vie aikaa, hyvää tahtoa ja inhimillisyyttä, ehkä joskus onnistuukin.
Tässä tämän aamun mietteet, ei varmaan kaikkien mieleisiä, mutta sanan vapautta käyttäen minäkin näin puhun.
Omia mielipiteitäni kerron ja kokemusteni pohjan ollessa koetun elämän muokkaama. - Huomenta, kauniina alkavaan päivään, mutta viileäksi se menee, 9 astetta mittarissa.
Sanderson, kiva että kuitenkin muistit, tien löysit kiikkustuoliin.
Samoja vaivoja minullakin, polvet meinaa lakkoon mennä, eilisen maton pesun jäljiltä, kovin jäykkinä nyt toimivat sen minkä toimivat.
Matot kävin hakemassa pyykkituvasta, valuivat siellä yön ajan ja nyt parvekkeelle lisää kuivumaan.
Tuo politiikka ei kovinkaan mieleinen aihe ole, mutta eihän voi aivan sivuuttaa, vaikuttaa aika paljon meidänkin elämään, kuka hallitsee ja päätöksiä tekee.
Suomenkin tilannetta seuratessa ei voi käsiä taputella, että hyvin menee.
Tuo maahantulo on kompastuskivi joillekin, vaikka tiedossa on, että tarvitsevia käsiä tarvitaan.
Pyrkimys kaiketi on kielen oppiminen ja sopeutuminen maan oloihin, se vie aikaa.
Vanhukset jo aivan heitteillä juurikin hoitajien pulasta, eikö meillä ole hoitajia koulutettu tarpeen mukaan, vai palkkausko vie hoitajat muihin maihin.
Kysymyksiä ilmassa leijuu ja aina vaan saa kuulla, että hoivapuolen menoja supistetaan.
Tämä on sitä politiikkaa, jolta ei voi silmiä sulkea, keskustelukin aika maltillisena pysynyt, riitely täällä ei paljon auta.
Hymyilytti tuo hautajaisleivonnaisten pakkaseen teon, ei sentään, mutta jos lähiaikoina noutaja tulee, pakkaset muuta on pullollaan.
Olen samoin melkoisen kärsimätön asioiden hoidon kanssa, kuten demeter kuvaili omaa tilaansa.
Asioiden pitää sujua, niin kuin on suunniteltu, päässä pyörii asiat joita ei heti tehdä ja se rassaa, jopa yöunia.
Maksoin eilen tilaukseni, jonka palauttamista yritin, mutta ei selvinnyt ja lopulta olisi palautuskulutkin itse pitänyt maksaa.
Sellaista ei aiemmin Klingelin kanssa koskaan tapahtunut ja tuotteet oli varmasti hyviä, peli pelasi.
Nyt mistä Kiinan suunnasta tulevatkaan ja laatuero on selviö, mainostetaan paljon ja sitten meikä hölmö menee tilaamaan.
Nyt on oppirahat maksettu ja tilauksia en mistään hintojen edullisuuden vuoksi tee.
En oikeastaan mitään tarvitsekaan, kotona istuen kelpaa vanhatkin, mutta sitä höyrääntyy, kun jotain halvalla tarjotaan.
Poikani sanat, että hälytyskellojen pitäisi soida, kun jotain hyvän tuntuista halvalla tarjotaan.
Vanhanakin lankeaa hyvin tarjottuun syöttiin.
Nyt lopetan tämän aamun tarinat, kyyti tulee tuota pikaa hakemaan ja taas kauppareissu tulee tehtyä, oikein kivaa päivää. - Huomenta, olen ollut uuttera tänä aamuna, kävin pesemässä pari käytävän mattoa(1,5 metrisiä) ottikin polviin yllättävän rankasti, vaikka pitkällä harjalla lattialla pesin.
Se asia ei nyt enää päätäni vaivaa, vielä pari pientä mattoa odottaa, mutta taukoa on pidettävä.
Aina ajatukset kulkee sitä rataa, kun aikani jättää en likapyykkiä haluaisi jälkeeni jättää ja kun joku asia saa päätöksen, onnen tunnetta tunnen;)
Vihannessoppa onkin hyvä ruoka aika usein sitäkin teen, kovin suuria määriä en tee, koska monena päivänä syötynä, ei yhtä hyvältä maistu.
Jääkaapissani on ateriat jaettu niin, että useamman ruuan syömiset vuoropäivin., hukkaan ei mitään mene.
Kuuntelin eilen välikysymyksen selvittelyä ja olihan se sekavaa, mutta loppuun asti en kuunnellut, saiko hallitus eduskunnan luottamuksen?
Totta on, että maanviljelijät eivät tuotteistaan oikeaa hintaa saa, isot kauppaketjut voiton kerää ja ne suuret tilalliset joilla konevoimin yksi mies hallitsee kaiken.
Työpaikkoja uskoisi, että monikin tila antaisi, mutta koneita tukevat toiminnot mahdollistaa työn koneitten avulla tekemään.
En ole paremmin perehtynyt asiaan, mitä media meille tiedottelee.
Hyvin on asiat mallillaan, miljardeitten korkomenot odottaa, säälin seuraavaa hallituksen hommiin ryhtymistä, ei ole kovin helppoja aikoja luvassa.
Vaalit enteilee jo meilläkin tulemistaan ja puheet sen mukaisia.
Muistan olleeni sellaisessa kyläpaikassa Helsingissä, että talossa oli vierashuone jossa sai vieraat yösijan, siellä oli muutenkin erikoista, ruoka tehtiin vuorosysteemillä, oli iso ruokasali missä sai ruokailla, samoin siivoukset oli vuorollaan itse kullekin suunniteltu.
En ole kysynyt, vieläkö sen toiminta pelaa.
Tuosta naurun voimasta minäkin sen verran, että eilinen saunareissu sai piirteet muisteloiden myötä hauskaksi, hyvältä tuntui, kun naurua ei useinkaan saa sydämen pohjasta aikaiseksi.
Tultiin siihen lopputulemaan siitäkin, että huonoja tekoja elämän varrella on turha muistella, ei ne siitä parane.
Demeter sienimaailmassa on liikkunut, kyllä sekin on oivallinen tapa kuntoilla, minulla oli mökkini takana aikoinaan herkkusieni kasvustoa, sain monta sieniruokaa niiden avulla ja kun pienenä muisti kerätä, ei matoja ja niiden polkuja näkynyt.
Puhuimme mieheni kanssa jopa sieni viljelystä, mutta puheeksi jäi, kuten moni muukin asia.
Puolukassa ja marjassa yleensä käytiin siihen aikaan paljon, muistan ennen auton omistamista, meillä oli moottoripyörä ja se oli täyteen lastattu kerättyjä marjoja, minulla reppuselässä ja mieheni edessä pahvilaatikko, mihin mahtui useampikin sankollinen, veimme marjoa myös vanhemmilleni.
Paljon sitä on kerennyt tekemään työn ohessa, mutta se tehtiin mikä kyettiin elämän eteenpäin menoa ajatellen.
Pienistä tuloista sitä on tähän päivään päästy, nyt voi todeta, että ruokaa pöydässä riittää.
Tänään sitten pyörittelen peukaloita tai sukkapuikkoja, jos hyppysissä pysyvät, ruoka on valmista ja muuta ihmeellistä en keksi, hyvää päivää teille itse kullekin. - Huomenta sadetta enteilevään päivää.
Kiitos Kristiina23 ja kiva nähdä nikkisi pitkästä aikaa.
Enpä olisi huomannutkaan, että nimipäiviä juhlin, niin näkyy olevan kalenteri kertoo, onnea sinullekin tulevien syntymäjuhlillesi, vuodet vierii ja ikää kertyy meille kaikille.
Tuosta sanasta taide on paljon viitteitä moneen suuntaan, melkein kaiken voi taiteen nimiin laittaa ja koko elämä on sitä suurinta taidetta, miten hyvin sen teossa onnistukaan, jokainen eri tavalla.
Suurten, nimeä saaneiden taidekin joskus näin tavan ihmiseltä vaatii ymmärryksen laajentamista,
Moneen ehdit ja jaksat korpikirjailija, sormesikin vielä näppärät, kun pieniä yksityiskohteita pystyt rakentamaan.
Minulla ei puikot meinaa käsissä kestää, aina siivouspäivinä niitä huonekalujen alta noukin.
Äänestämässä olen käynyt aina ja koetan loppuun asti ääntäni käyttää, häviölle useinkin menee, mutta yritys hyvä kymmenen, aina voi toivoa, että maailma onnellisemmaksi muuttuu kaikille.
Useimmiten käy niin, että kansa joutuu kipuilemaan päätöksien esiin tullessa.
Musiikista vielä, kyllä se sitä metalliheviä oli ja on poikanikin maku, kiertää vielä kaikissa konserteissa, mihin vain ehtii, ulkomaillekin, Pelle Miljoona oli idoli jossain ajan kohdassa, itse en sitäkään koskaan ymmärtänyt.
Ehkä ei ymmärrystä kaikki äidinkään touhut saa, joten makunsa kullakin.
Nousee päivä, laskee päivä, niin, näin lauloi viulunsoittajakin ja totta on, taakse jää eilinen ja huominen tuntemattomana nousee.
Onkohan MdK vieraitten kanssa unohtunut seurustelemaan, mukavahan se on jotain poikkeavaa arkeen saada.
Tänään päiväni ilman suunnitelmia alkaa, vaikka löytyyhän niitä "pitäisi" hommia olevan, mutta aina voi siirrellä niitä ikävämpiä toiseen päivään.
Parvekemattojen pesu yksi niitä siirtelyn kohteena olevia, mutta pestyä ne tulee, en muuten rauhaa saa.
Pyykkituvan lattialle matot ja pitkävartinen harja käteen, suitsait puhdasta tulee, se toimeen tarttuminen vain viipyilee.
Sama vaikeus roskien viennissä, mutta kun sen saan tehtyä, olo on kuin suurenkin homman olisin tehnyt;)
Mukavaa päivää teille kirjoittajaystävät. - Huomenta, niinpä nostin taas ketjun näkösälle, on harmi, että niin nopsaan varjoon siirtyy, mutta etsivä löytää, kiitos vaan kaikille nostajille.
Aloitteiden tilaa on pienennetty, 40-20:neen, kai mainoksia on lisätty eurojen toivossa.
Hyvinhän tämä näinkin toimii, pieni etsiskely vauhtia antaa;)
Noista lasten harrastuksista huomasin olleen puhetta, voin yhtyä niiden kalleuteenkin jossain tapauksissa, pojalleni ostin aikoinaan sähkökitaran, perustivat bändinkin ja yhden levyn teonkin maksoin, siihen jäi se harrastus.
En harmittele, sillä siitä jäi hänelle kumminkin jatkuva musiikin kuuntelu ja se antaa elämäänsä sisältöä.
Tytär sai pianon ja jonkun aikaa soittotunteja maksoin, mutta niin jäi hänenkin mahdollisen taiteilijan elämän hankkiminen, mutta musiikkia ainakin omaksi ilokseen harrastaa.
Balettituntejakin maksoin neljä vuotta ja edellytyksiä olisi ollut jatkaa, mutta halut lopahti ja siihen sain tyytyä.
Itse kansalaisopistossa monta vuotta kävin oppimassa maalausta, mutta tulos ei ollut kehityskelpoinen, joten sen jätin, ihastelen toisten taitajien töitä.
Harrastuksia löytyy, hinnan kiroissakaan ei kaikki ole, joten harrastakaa jokainen jotain, näin aika kuluu ja mielekästä ajan kuluttamista tuo mukanaan.
Tuo ajan kuluminenkin on kaksiteräinen miekka, eihän vanhenemista kukaan kai toivo, silti ajan kulua etsitään, se on sitä elämää kaiken aikaa;)
Tuo äidin jääminen taka-alalle on myös tämän ajan ilmiö, ei nuoret ehdi liioin mummojaan tapaamaan, niin paljon on keksitty elämän sujumisen suhteen, kiire on aina jonnekin.
Pienestä se kiire aloitetaan, huomasin juuri pojan nuorimman tyttären perhe kuntosalilla käy pienempiä myöten yhdessä harrastamassa.
Minä yritän välttää noita ulkomailta (Kiinasta) hankkimista, kun kotimaan työtilanne on mikä on, vaikka minun tiluksieni määrä ei työpaikkoja luokkaan, rikka rokassa kumminkin.
Olen jotain ihan epähuomiossa tilannutkin ja työn laatu ei ole vertailukelpoinen kotimaisiin tuotteisiin.
Kotimaastakin etsien löytyy halpaakin, mutta totuus on, että halvemmalla ulkoa saa, mutta palautukset joskus harmia aikaan saa.
En ole tarkkaan seurannut tuota Ruotsin tilannetta, mutta jännäksi menee, kun vasta huomenna ratkeaa, eikös siellä vaihdu hallinto jos oikein ymmärsin, toivottavasti samoin käy meillä.
Maahanmuutto täällä on keskustelun suurin erhe, mutta tilanne on niin, ettei ilman sitä selvitä, ei löydy työntekijöitä.
Oikean koulutuksen ja hyväksyn suhteen ainoa pelastus meidän työvoiman saantiin.
Ikävältä kuulostaa valtionvarainministerin sanoma, kun joskus silmään sattuu, aina ne supistukset juurikin sitä väestön osaa koskee, joilla ei mitään ole.
Politiikkaa en tykkää esiin tuoda, nyt tuo Ruotsin tilanne jotenkin sai kiinnostumaan, se sitten siitä.
Samaan tapaan valmistelin aina vieraiden tulon edellä, kaikki vaan valmiiksi minkä vain pystyi tekemään, sillä tapaamisen tarkoitus on ystävien kanssa keskustella ja kuunnella heidän elämän sujumisista.
Varmaan elämys tuo veljesi tapaaminen, onhan 50 vuotta jo aikamoinen muutoksienkin suhteen, jännää kuulostelua onko ihminen muuttunut ja mihin suuntaan.
Tekoäly ei oikein saa lämpenemään, tai en osaa oikein hyödyntää, ihmisen ääntä kaipaan ja se sitten on riittänytkin, on aivan ihana lukea viestejä, kuin kirjeitä saisi.
Joka aamu avaan koneen ja luen mitä on aikaan saatu ja kivasti on nykyään mennytkin.
Melko sopuisaa on viestittely, onko valvontaa enemmän sitä en tiedä.
Nyt kuitenkin päivän touhuiluun, mitä sitä keksiikään, aina ilta tavoittaa.
Huomiseksi sadetta on lupailtu, mutta tänään aurinko paistaa, nautitaan. - Huomenta uuteen aamuun, viikkoon ja jo puoleen kuuhun syyskuuta, 7 asteen lämpötila muistuttaa myös syyskuun kulumista, kohta liukkaudet alkaa.
Kesävaatteet kohta joutaa komeron nurkkaan ja lämmintä aletaan etsiä päälle pantavaksi, vielä näkee hyvinkin vähän päällä olevia, itsekin olen lämminverinen, jos käytetään mittarina sitä miten päälleen vaatetta etsii.
Ruska alkaa näkymään puissa, koivut keltaisiksi muuttuvat ja vaahterat värejään sekoittelee, maaruskaa ei näillä leveyksillä juurikaan ole, mutta Lapissa sitä kerrotaan jo olevan.
Rikasta on suomen luonnon anti aina, jotakin vaihtelua tuo jatkuvasti, kohta puut pukeutuu harsopukuihin ja näky saa ihmisen huokaisemaan sitäkin ihanuutta.
Tovi on vielä odoteltava sitä näkymää.
Arki alkaa ja sää näyttää mukavalta, ikkunan pesuakin voisi alkaa suunnittelemaan.
Ainainen homma sekin, kukahan keksisi ikkunat, joita ei pestä tarvitsisi?
Minä olen jo hyväksynyt ja oppinut etsimisen taidon, helposti voi nostaa ketjun "ramille", jos halua on ja minullahan on.
Kaipaan joka aamuisia tervehdyksiä lukeakseni ja aina ilostun, jos joku uusikin on mukaan liittynyt.
Kuulin radiosta Päätalon Ii-joki kirjojen äänikirjaksi luetun ja suosio on suuri lukijamäärä katsoen, olen lukenut kirjoina kaikki ja pidin kovasti, vaikka joskus ainakin viimeisimmät mielestäni liiankin seikkaperäisesti asiat julki toi.
Pitäisikö äänikirjoina kuunnella, muuttuisiko mielipide?
Puhetta kuunnellen voisi ainakin keskittymisen terävänä uskoa pysyvän.
Demeter kerroit tuosta Matta ja Maria asiasta, olen aina itseäni Marttaan samaistunut, kun sisareni oli Marian mielialoihin sopivampi, minä kiireiden ja touhukas, sisareni kaiken kauniin aisti ja itsekin niitä aikaan sai, omaksi ja muidenkin iloksi.
Nyt vanhemmiten olen sitä Marian osaa yrittänyt minäkin opetella, näkemään maailmaa muutenkin kuin työtä ja aikaansaamista silmällä pitäen, opettelemalla toistenkin elinehtoja , puutteita ja vaikeuksia, pyrkimällä avuksi olemaan.
Hyvin vähäistä se on, mitä luulen auttavani, mutta kuuntelukin voi joskus auttaa huoliensa taakan alla olevia.
Toisen ihmisen osaan pyrkiminen, ymmärtäminen, on hyvin vaikeaa toteuttaa, siihen kuitenkin tavoitteet yritän laittaa.
Meillä jokaisella on oma yksinomaksi tarkoitettu asia, huolien määrä, jota toiset ei voi arvata ja siksi ääneen kaikkea sanomista olisi mietittävä useamman kerran, ja se pätee myös ja hyvinkin suuresti myös täällä palstalla.
Nimittely ja lyttääminen on kaikki pahasta, sillä voi vain nostatella omaa huonoa itsetuntoa, mutta ajan oloon sekin kostautuu, kaikki joudumme jossain vaiheessa ikävyyksien eteen ja miettimään asenteitaan koko elämään.
Myös lytätty ihminen on haavoittuva ja heikoilla mukana kanssamme jokapäiväisessä elämässä, miksi tuntematon joutuu aivan vieraiden ihmisten hampaisiin, miten hän sen ansaitsee.?
Miettimistä jokaisen toivoisin kirjoittaessaan käyttävän.
Korpikirjailijalla on touhua, aina löytynyt ja lisää vaan pyrkii haalimaan , toivon onnen myötä kulkua ja jaksamista.
Jälkipolvista kerroit, miettinyt olen minäkin, tytär on enemmän isänsä perimän saanut, kun poikani taas tunnistan minun mielipiteiden seuraajaksi, ajattelemme paljon samaa asioista, jotka meitä ympäröi.
Kyllä tytärkin on ominut minun Martta ilmiöitä, mutta ajatusmaailma kulkee isän mietteiden seurana.
Pitää etäisyyttä asioihin, mihin ei halua puuttua, kun minä joka asiaan tahdon sotkeutua..
Kyllähän se on hyväksyttävä sekin, että niin huonot, kuin hyvätkin asiat periytyvät.
Ollaan sitä mitä ollaan, kaikessa ei voi miellyttää, ei edes tarvitse yrittääkään.
Nyt päivän touhuihin, johan tässä tulikin "rupattelua", mitä sitten sanoinkaan?
Kivaa viikonalkua kaikille. - Huomenta viikonlopun viettoon, sateesta kuinkas muuten, mutta kuluu se aika sisälläkin.
Minä tämän kotini pölyjä alan ajelemaan, jo eilen vein matot parvekkeelle, haistelivat yön miltä kostea sää tuntuu.
Olen oikeaa korvaani testaillut, huononee kuulo siinä, sirahtelee kuin heinäsirkka päätä kääntäessä, olisiko aika käydä tohtorissa.?
Olisi paljon muutakin kerrottavaa tälle tohtorille, mutta turha kai ajatellakaan, että mummon höpinöitä kuulisivat.
Voisin kertoa, että sormet kai terveimpinä on pysyneet, kiitos kuuluu paljolle puikkojen kilinälle, liikehän on lääke;)
Se siitä.
Ikäviä ja paljon surua tuottaneita tapahtumia on tällekin vuosisadan alulle tapahtunut, onko niin, että joka vuosisata jollakin tapaa kohtaa tuskaisia tapahtumia, hirmutekojen voimalla, jos ei sotia suoranaisesti niin muita tuhoja.
Sodatkin pintansa pitää aina jossakin maailman kolkassa, jospa säästyisimme niiltä, hyvin on muistoissa vielä edellinen.
Samaa mieltä tuosta opettajien voimattomuudesta saada oppiminen pääasiaksi koulun käynnissä, koulunhan pitäisi aikuisuuteen kaikella tavalla nuoriamme johdattaa, nyt se on tehty melkoisen mahdottomaksi.
Jollakin tapaa tuntuu, kuin nuorille elämä liian ruusuiseksi tehdään, kaikkea saa mitä rahalla voi ostaa, nykyiset nuoret perivät omaisuuksia ja into itse tekemiseen katoaa.
Hyvää tarkoittavat vanhemmat hellivät ja paapovat lapsiaan ja näin katoaa oma halu selvitä eteen tulevista haasteista.
Koulun pitäisi olla innostava ja ohjeita antava selviytymisistä tulevassa elämässä ja kaikki koulussa opittava olisi saatava nuorten ymmärrykseen, että se kuuluu heidän parhaakseen tulevaisuutta ajatellen.
Opettajat eivät ihmeitä tekeviä ole, jos rauha kouluissa ei ole hallinnassa oppiminen ei onnistu ja taso laskee.
Kodin ja koulun yhteistyön olisi pelattava. ikäviä esimerkkejä näkee tästäkin asiasta.
No ei pidä yleistää, on niitäkin nuoria, jotka vakavasti suhtautuu koulutyöhön, ymmärtävät oman etunsa asiassa.
No olen puhunut, eipä taida kantaa puheeni mihinkään.
Olen tuotakin pohtinut, että miksi piilosta kirjoitellaan, hyvinkin ilkeitä uskaltaa sanoa, onko tämä verrattavissa jotenkin tämän ajan epävarmuuteen, ei uskalleta sanoa sitä mitä haluaisi, kuin anonyyminä.
Mistä kumpuaa tuokin ilmiö, helpolla voi loukata ja arvostella, mutta ei sitä pysty tekemään edes nimimerkin takaa, saati omalla nimellään.
Sitäkään en ymmärrä kuka ja miksi nauttii saadessaan loukata jotakin toista, puskasta huudella, ei niin kivoja asioita.
Itselleni harvoin nousee se henki, että haluaisin sanoa jotain loukkaavaa, mutta joskus kumminkin, mutta olen saanut haluni sammumaan, ajatellen, että mikä siinä minua lämmittäisi?
Miksi pahoittaa tuiki tuntemattoman ja tietämättä lähtöasemia kenenkään kohdalla elämästä, antaisiko se omalle minälle nostetta, en usko.
Asiat ei minun käskystä, edes toivomuksista muutu, joten näillä on edettävä.
Siitä olen hyvillä mielin, että ketään en pois ole käskenyt (en pysty) ja ihmettelenkin noita kehotuksista, mitä täällä olemiseen annetaan, minuakaan ei kukaan kirjoittaja voi pois käskeä, ei hiljaa olemaan, muu taho sen tekee.
Pysyn mielelläni tässä ketjussa, luen ilolla näitä mukavia viestejä, jotka saavat uskomaan, että on olemassa mukavia ja sopuisia kirjoittajia, joille tämä arkinen ja siitä kertominen hyvän mielen tuottaa.
Onneksi löytyy vielä heitäkin, joille kiikkustuolikin kelpaa, kaikkine viesteineen, iloineen ja vastoin käymisiinkin ja uskoa, että pienikin iloa tuottava saa paljon aikaan.
Nyt sitten elämään live elämää ja ponnisteluun tämän kodin siistimisiin, tämäkään ei houkuta, mutta ilo sitten työntehtyään, nauttia näkemästään.
Intoa lauantain puuhiin teille toisillekin. - Huomenta ja heti vastaan anojen moitteisiin, että antakaa olla, ei nämä mollaavat viestit kirjoittelua lopeta.
Olemme vakaasti oppineet sietämään kaikenlaista, ei tehoa moitteet, ainakaan minuun.
Tiedän tarkkaan mitättömyyteni ja olen sinut silti itseni kanssa, mutta kiikkustuoli antaa iloa päiviini.
Olen samaa mieltä, tuosta innon saamisista eri hommiin, kun täällä saa toisten tekemisiä lukea ja joka päivälle jotain vähemmän mielyttäväänkin puuhaan tarttuu.
Minulla on puolukkamehu valumassa, sain eilen sankollisen kukkupäisenä ja söinkin niitä isolla himolla.
Puolukan happo on minulle ainakin näin syksyllä tervetullut nautinto, osan olen jo survokseksi aikaisemmin laittanut, tykkään ruuan lisukkeena.
Eilen ostin lantut ja ne keitin ja survokseksi valmistin, jouluksi lanttulaatikkoon valmiina työstettäväksi.
Pienen osan kuutioiksi laitoin, tykkään että maukkaampia on lantut juuri maasta otettuna.
Hyviä oli nytkin lantut, ei piikkisiä, kuten joskus olen ostanut.
Nyt on kaksi pientä pakastinta täynnä, kun mehut sinne vielä laitan, muuta ei sovi, keväällä jos niin kauan elän, tyhjiä molemmat.
Eilen taas sain huomata, että väsyminen kohtaa pienienkin ponnistusten jälkeen, vävyn piti palata kotiin hakemaan tytärtä, kun en sisälle laskenut, ovikelloa oli soittanut monta kerta, kun puhelintakaan ei mukana ollut, joutui takaisin ajamaan marjasankkoni kanssa.
Hämmästyin, kun kaksin oven takana seisoivat, tytär vähän ärtsyn näköisenä kysyi, että miksi et ovea aukaisut aiemmin..
Piti todeta , että nukahdin tuoliin ja en kuullut ovikellon soittoa.
Näitä nukahtamisia alkaa nyt tapahtumaan useimmin, pitänee kuuluvampi ovikello ostaa.
Olen huomannut aiemminkin, että nukahtelen useinkin istuiltani ollessa syvään uneen, taitaa olla niitä lopunajan alkuja.
Pientä huolta kai herättää myös tyttärelle, joka enemmän kanssani touhuilee.
En lue useinkaan muita ketjuja ja en tiedä mitään Tellukan esiin tulosta, häntä en aikoihin ole nähnyt kirjoittamassa.
Eiköhän hillitä mielikuvitusta ja luetaan sitä mitä oikeasti kirjoitetaan, arvailut ei sopua lisää.
Kiikkutuolin vakikirjoittajia kaipaan, mutta elämä on itse kullekin omanlainen, aina ei tiedä mitä kellekin on tapahtunut, tai missä elämän tilanteessa elää.
Asiaa ei auta toisten moittiminen, jokainen toimii omin tavoin ja miettein.
Nyt mehuja pullottamaan ja voin sanoa säilömiselle lopetuksen, no korjaan vielä, pieni omenasato on vielä saamatta.
Kääretotun täytteeksi sitäkin tarvitsen, jos joskus innostun sitä tekemään.
Hyvää syyspäivää! - Sataa, sataa lotisee, ennen sanottiin ,että laariin menee, jospa nytkin, eikös sähkön tuottaminenkin vettä kaipaa.
Jostakin lukaisin, että taas on jotain uutta tulossa, hallitus on lakia uudistanut sähkönkin osalle, lakeja laaditaan ja uusitaan sillä menolla, että mukana ei kestä.
Katselin jotain ohjelmaa, taisi olla Tervon ja Halmeen jutustelua, hoivakodissa istuivat ja jututtivat hoitajaa, joka kertoi hoidonmaksavan 6000 euroa kuukausi, heräsi kysymys, kenen eläke siihen riittää ja sekin, että onko tuon arvoista hoitoa missään, luksusta jo on.?
Ihmettelyä syntyi kysyjienkin suunnalta.
No onhan niitä isoja eläkkeitäkin, näin on kerrottu, kysynkin miksi eläkkeellä ollen pitää vielä olla eriarvoisia eläkkeitä, kaikille sama eläke, millä toimeen tullaan.
Ei kenenkään kuulu miettiä, ostanko ruokaa vai lääkkeitä.
Taas minun ajattelua, mikä ei varmaan miellytä.
Noista keräyksistä, olen kuullut minäkin, että perille menee pieni osa, mutta toivoton olo tulee, kun näkee ja kuulee sen hädän, mikä maailmassa on, että jotenkin on apua yritettävä antaa, vaikka olematonta on eläkemummon annit, toivon aina, että ne suurikenkäisetkin heräisivät ihmisten hätään.
Pienistä puroista ne virratkin syntyvät, jospa tämäkin asia noin menisi.
Sinisilmäiseksi voin itseäni sanoa, vaikka vihertävät silmäni onkin;)
Onhan se ihanaa leikkiä väreillä ja yrittää jälkeä saada taulunpohjaan, olen sen ilon kokenut, mutta lopputulos ei useinkaan mieltä lämmitä, puhun itsestäni.
Kyllä se taiteilian viimeinen silaus puuttuu, mutta kun taitonsa tietää, ei kovin pettynyt voi olla.
Iloinen voit olla kaikesta intosi voimasta, millä kaikkeen tartut korpikirjailija.
Mitään tuon tapaista marjaan menoa en ole kokenut, mistä MdK kertoi, kerrassaan ihanalta kuulosti, noin pitäisi tämänkin päivän ihmisten repäistä kaikkien kiireidensä keskellä.
Voisi jopa jättää kuntosalilla käynnin väliin ja elämys varmaan sieluun asti menisi.
Tuota pitäisi markkinoida yleisesti, voisi olla jopa työpaikanhengen nostava homma.
Tänään saan sakollisen puolukoita, joka vuotinen marjastaja ne kotiin tuo, tyttären aikaan saama tuttavuus.
Sitten vaan, kun omenien tuoja muistaisi, kaikki olisi reilassa.
Viemärinkorjaus talossani, hankaloittaa elämää ainakin tämän päivän, ei ole pitkääkään aikaa, kun joku vika korjattiin, nyt uusiksi, oli kuulema huonosti tehty, nykyisin ei mikään ole kuin ennen, ei voi luottaa, että työt kunnolla tehtäisiin.
Sekään asia ei ole niin kuin oli ennen, työt tehtiin niin, ettei jälkisanomista tullut.
Voin kyllä joltain osin sanoa, että esimerkiksi poikani työssä raportit kaikista työvaiheista valokuvien kera otetaan.
Kalliiksi tulee tämäkin remppa, mitä nyt tehdään ja harmittaa toisten huolimattomuuden aikaan saannosta maksaa, vakuutuksen osuutta en tiedä.
Totuus on se, että maksettava on, eikös juu, mitä tässä maailmassa velkaantuu....
Tuosta huumorista ja sen kestämisesti, kyllä hyvän huumorin kestää, jos on hyväitsetunto ja joskus on hyvä itselleenkin nauraa;)
Kohta hakevat tori/kauppareissulle tytär ja vävy, vielä pitää käydä katsomassa, mitä hyvää tori tarjoaa, saattaa vielä pakkanen täydennystä saada.
Kiitos viestistäsi ano 00151, noin se menee, kun ajatus vanhuudestakin pilkan kohteeksi joutuu, mutta kaikilla on sama edessä jos elinpäiviä kertyy, ja ajattelen, että pahemaksi voi vielä mennä.
Hyvää päivän jatkoa kaikille, sade ei vanhojakaan kaada. - Huomenta sateesta, on taas vettä tullut, jokohan järvet ja joet on täyttyneet entisiin uomiinsa?
Noista kirjoitteluista mitä täällä tehdään en kenenkään viesteistä ole saanut selville perheen sisällä tapahtuvista, ei niin esille tulevia juttuja.
Jos nimettöminä kirjoitamme tuskin kukaan jonkun läheisen tavatessaan voisi sanoa, että tuo poikasi tai tyttäresi, en ainakaan minä viesteistä persoonaa esiin saa.
Asiat mitä yleensä kerrotaan on jokapäiväisiä tapahtumia, ehkä suruja joita ei tutuille voi edes kertoakaan, täällä voi lohdun sanan saada tuiki tuntemattomalta.
Minä olen tehnyt tutuksi myös asuinpaikkani, mutta enpä epärehellisiä kirjoitakaan, joten jos joku tunnistaa, ei suurtakaan harmia.
Totuutta kerron näistä arkisista elon päivistä, jos joku niistä voi itselleen jotain tietoa saada, siitä vaan.
Kai se tunnistaminen nykyisin voi selvitä monesta, muitakin kanavia on, mistä voi tietoa hankkia.
Sovitaan niin, että ken haluaa itsestään ja omaisistaan viestitellä, se sallittakoon, luulen, että ketään ei kiinnosta toisten eläminen siinä määrin, että viesteistä jotakin ikävää etsii.
Minua ei uteliaisuuskaan saa enempää tietoa hankkimaan, mitä en viesteistä saa, tuskin salaisuuksia kukaan tänne laittaa.
Minulta jäi nuo "missitkin" väliin, en muistanut, en kyllä enää jaksaa edes katsoa tätäkään sessiota, monen muun lisäksi.
Kaikki nykyinen on jotenkin "pilattu" ei luonnekuutta ja vilpitöntä kerrontaa enää monestakaan asiasta saa lukea tai seurata.
Tunnustan ronkeliksi tulleeni, mikään teeveen anti tai suurin osa on hyvin tekoälyn mukaista, huomaan katsellessani kyllästyväni hyvin nopsaan, radiota mieluummin kuuntelen, ehkä siitä syystä, että puhe on aidomman tuntuista ilman kuvaa.
Olen kaiketi yliannostuksen saanut, kun yksin istuen jotain seuraa yritän saada.
Suuri syy siihenkin on tämä ikä, jo melkein kaiken näkeminen, niin hyvän kuin pahankin.
Kirjoitellen voi sisintään purkaa ja kun on oppinut vastakaikuihin sen paremmin huomiota antamatta, huoletta voi omia murheitaan purkaa.
Kyllähän nuo hyvää tarkoittavat keräykset joskus mieltä kirpaisee, minäkin jo kuukausilahjoittaja olen pienellä summalla Amnestyn osalta ja muitakin silloin tällöin ilmaantuviin euroja laitan.
Eilen tuli taas kirje, pitäisi vielä kertamaksulle osallistua keräykseen, tuntuu kuin pohjattomana pitävät eläkkeellä elävien pussia.
Onhan totta, että kaikenlaiset avut on hallitus poistanut ja apua tarvitsevia vaan lisääntyy, se siitä hyvätekeväisyydestä.
Noinhan se on, että lukijat oman versionsa joka viestistä tekevät, eli lukevat kuin piru raamattua, etsien jotain sopimatonta viestien sävyyn, mutta eipä välitetä, kirjoitellaan vaan, mitä mielessä liikkuu.
Luulen, jokunen löytyy lukijoistakin, joilla samantapaisia asioita mielessä liikkuu ja näin vahvistamme kirjoittajien kesken tätäkin asiaa, arki kuitenkin voi erilaisia tapahtumia eteen tuoda ja niistä on kiva lukea.
Minulla on vahva usko siihen, että suurin osa meistä vanhoista, jotka tänne kirjoitamme, aivan hyviä ihmisiä ollaan, pahatahtoisuus on jo kadonnut, ihmisinä ihmisille pystymme olemaan.
Lämpöäja rakkauttakin voi muutamilla sanoilla osoittaa, siitä jo moni voi hyvillä mielin olla.
Kaikille toivotan kivaa päivää, sadesää ei meitä häiritse, aina jotain puuhaa löytyy, minullakin parveke kohta tyhjennetty, kunnes valoja ruvetaan taas esiin tuomaan. - Huomenet tähänkin alkavaan päivään, vettä sataa vaihteeksi.
Kyllä se aina mielessä pyörii, nuo ketjun jättäneet, mainita ei vaan aina viitsi, kun siitä haloo tahtoo syntyä.
Ymmärrän kyllä heitäkin, joilla halu kirjoitteluun vähentyy, olihan se välillä aikamoista kinaamista, mutta nyt rauha on ketjussa
Väsyminen myös osa tekijä, ajattelen itseäni, aika usein mieleen tulee lopettaminen, mutta se itsekäs ajatus, oman mielen virittelystä tälläkin tapaa puoltaa asiaa.
On aina mukava lukea vaikkakin tuntemattomien ihmisten elämisistä, jotenkin kaveruutta tuntien.
Demeter mainitsit omia kiireitäsi/jaksamisiasi, onhan se aivan totta nuo sanomasi, lapset totta kai aina etusijalla ja ison talosi hoitaminen, jäisi minultakin varmaan kirjoittelu vähiin.
Kiva kuitenkin, että jaksat ketjussammekin piipahtaa, antaen aiheita elämisen tasolla, omasta näkövinkkelistäsi.
Tänään tilaan sankollisen puolukoita, hinta 30 euroa ja kotiin tuotuna vielä, helpolla puolukkani saan.
Omenan tuojia vielä kaipaan, toivottavasti muistavat minuakin, aina on syksyisin kassillisen minullekin tuoneet.
Kotimaista omenaa tykkään syödä siltäänkin ja tuonti omenat saavat olla kaupassa jouluun asti.
Tuota sarjaa en ole huomannutkaan mistä kerroit Paloma, pitääpä etsiä, varmaan mielenkiintoa antava..
Korpikirjailija pensseli heiluu, muiden hommien lisänä, aikaansaava olet, ei ihan pieni taulu nytkään työn alla, toivon jaksamista.
MdK sai veljen lähtemään taas seikkailemaan maailmalle, siinä jo pituutta matkalle ja kaikenlaista voi tapahtua toivotaan onnen mukana matkaavan.
Matkaaminenkin on harrastus, mikä mieltä kiehtoo.
Minä en ole tutustunut noihin kotiin tuotaviin ruoka annoksiin, mutta kielteistä kerrontaa on kuulunut.
On hyvä, että tämän kaltaista palvelua kumminkin löytyy, voisi monikin vanhus ilman ruokaa kuihtua, kun itse ei jaksa tai osaa tarttua hommiin.
Yksinelävän vanhuksen vireys ei parasta mahdollista useinkaan ole ja kun voimat loppuu, on tyytyminen olevaan.
Olen ylen onnellinen, että jaksan ja innostunkin itse itseäni passaamaan, toivottavasti tämä olotila jatkuu.
Yritän tätä oloani ja sen toimivana pitää kaikilla jaksamisen äärirajojen toiminnalla, siksi itse haluan kaiken mahdollisen tehdä ja toimittaa.
Joskus eteen tulee tenkkapuu, mutta miettien, että ihmisten tekemiä ne on kaikki, miksi siis en minäkin ainakin jotenkin ne saa tehtyä.
Nukuin pitkään ja nyt on aloitettava nämä päiväksi ajattelemani hommat, parveketta siivoilen pikkuhiljaa, kukkia roskiin ja multaa kannan pensasaidan juurelle.
Aina syksyllä ajattelen, että ensi keväänä ei multaa minulle tuoda, mutta joka syksy sitä vaan ulos kannan.
No kaiken suhteen, vannomatta paras, viettäkää mukava päivä. - Huomenta kauniin näköiseen viikon alkuun, monella säällä onkin tässä eteenpäin menty.
Katselin tanssii tähtien kanssa ja sekin tuntuu muuttuvan, ei niin katsottavaksi.
Tanssijat olivat yllättävän hyviä, mutta löytyi joukosta vähän huonommin osaajia, mutta alussa vasta ollaan.
Uusi juontaja jäykän oloinen, mutta ehkä jännitys päälle painoi hänelläkin.
Mielestäni ei viimeiseksi tullut, kaikkein huonoin ollut, näyttävä pari ainakin.
Mitäpä tämän ikäinen arvostelemaan rupeaa, aika on ajanut ohi.
Ruisleivän teosta keskustelu on ollut, muistan taikina korvon ja hierimen minäkin.
Taikinan juuren (vellin) äitikin teki korvoon, missä reunoilla oli taikinaa vanhasata taikinasta ja pala itse taikinaa.
Aamulla sitten alusti kiinteäksi ja ristin päälle painoi, iltapäivällä sitten paistoi.
Leivät säilytettiin samassa korvossa, viileässä komerossa, en muista koskaan homeeseen mennyttä leipää, kai ne niin pian loppuun syötiin.
Lämmin leipä melkein maisteluun meni, vaikea vaan oli leikata, kun kuori vielä kova.
Poika soitteli illalla pitkästä aikaa, kiireinen oli, matkalla Turkuun, räjäytys kokeeseen, mikä viiden vuoden välein tehdään.
Ei tuntunut uuden omistajan kanssa peli oikein pelata, kun samat työt joutuu tekemään, kuin päävastuussa ollessa ja tuntui kyllä hommia olevan.
Kaksi vuotta vielä on lupaamansa aika, minkä ohjaimissa oli luvannut olla, toivottavasti jaksaa.
Ikävä tuo "hipailusi", kun viestisi jää lyhyeksi, mutta kiva kuulla kumminkin voimissasi olevan Demeter.
Ramoonaa vain ei kuulu, ei näy?
Kiva laittaa vieraille tarjottavaa, en enää oikein osasikaan, niin vähän vieraita käy, soittamiseksi on yhteydet menneet.
Hymy oli kaukana, kun huomasin sauna aikani jo alkaneen, kummasti kesti jalat kipittää saunan lauteille, saunakaveri jo tuli saunasta pois, kun sinne porhalsin.
Ei soittanut ovikelloa mennessään ajatteli jo minun menneen, käymme saunassa yhdessä, minulle sattuneen kompuroinnin jälkeen, kiva on sauna kaveri olla.
Olisi soittanut takaisin tullessaan, kun epäilys asioiden laidasta olisi mieltä hiertänyt.
Minulla on viimeinen sauna vuoro, siksikin kiva, kun on kaveri.
Minäkin aina kirpparille sukkiani joidenkin muiden myytävien joukkoon laitan, viime kerralla kirpparin omistaja korjasi hintojani, kun liian halvalla olisin myynyt.
Taulujanikin jokunen voisi myyntiin tarjota, mutta enpä rohkene, ei kata taiteen määritelmää, kun minusta aika jättää, niiden kohtalo on kaatopaikka,näin uskon.
Minä olen heikkona vanhanajan astioihin, niitä en millään raaskisi poistaa , ei niitä monta olekaan, mutta ovat mielestäni säästämisen väärti.
Nyt sitten viikon alun puuhiin, La,Promessa istunto monta tuntia vie päivästäni, mutta ehtii siinä jotain muutakin hommailla.
Puolukoita ja omenia on jostain haalittava, sitten alkaa kaikkea jo pakkasesta löytyvän.
Aloitellaan viikko hyvillä mielin , aurinko paistaa ja elämä hymyilee, toivottavasti toisillekin. - Sunnuntaiaamu, pilvinen ja melko viileäkin, nyt eletään sitä aikaa, että sää vaihtelee.
Eilen tapahtui virhe jota en aiemmin ole kokenut, nukuin sauna-ajasta rokuliin, katsoin telkkaria ja melkein tunnin nukuin, säikähtäen heräsin ja tuli kiire saunaan.
Ehdin kyllä saunomaan, meillä on tunti sauna-aikaa, joten asia hoitui, mutta ajatus siitä, että tämänkaltainen rupeaa tavaksi tulemaan, ei ilahduta..
Väsynyt olen kyllä viime aikoina ollut, mutta ei kai se mitään kovin ihmeellistä ole, ikäni huomioiden.
Naapurini toi karvalaukkuja pienen ämpärillisen, ne siivosin, likoon laitoin ja mietittyäni hetken tein pannukakun ja siitä lämpimäisiä vein sienet tuoneille, pieni purkki omenasosetta kyytipojaksi, kun eivät maksua halunneet.
Omenasosetta tein torilta ostamistani pienestä määrästä omenia, joita eurolla kilo myytiin, oli kolhuja ja näkövaurioita, mutta niin hyviä, että suuhuni napsin ja hyvä sose niistä tuli.
Ilahduin kovasti, sillä nyt on jouluksi sienisalaatti tarpeet pakkasessa.
Olen hyvin tarkka sieniä siivotessa, kaikki madon mahdolliset kulkemat poistan, näin ei varmaan myytävinä oleville tehdä.
Oma tekemä, olipa mikä tuote tahansa kysymyksessä on takuu varma, sietää tarkastelun.
Olipa aikamoinen kertomasi MdK, olet joutunut kokemaan elämässä niin paljon, että tässä minä pyörittelen päätäni, minua ei kertaakaan edes ole leikattu.
Keuhkotauti oli kamala tauti, minunkin lapsuuden ystävän kotona äiti kuoli kohta sodan jälkeen ja kakki seitsemän lasta jossain muodossa taudin kokivat, varmaan jo hoidon kehityksen myötä elossa kestivät.
Paljon perheen lasten kanssa touhusin, mutta en tartuntaa saanut, muistelen, että äidillä oli omat astiatkin mitä käytti ruokailussa, kai sekin yksi keino taudin taittamiseen.
Paljon on lääketiede saanut parannuskeinoja tautien kohdalle, mutta nyt jyllää voimat, joihin ei vielä apua löydy.
Kehitysmaissa taudit leviävät ja niitä sitten matkaajat tuovat muuallekin.
Huumeet joita ihan vapaaehtoisesti käytetään, yksi elämää heikentävä asia.
Paha ei maailmasta lopu, vaikka kuinka viisautta kaiken suhteen lisääntyy, sotiminenkin kaiken tuhon kanssa vaan riehuu, siinä tavoitteena vallan ja rahan ahneus.
Kysäisempä mikä oli sanomasi ano 00126, ei ymmärrys yltä tietoon asti, ei arvailukaan;)
Ruisleipää, hyvin hapatettua varmaan vaan siihen aikaan tehtiin, ja terveellistä vielä tänä päivänäkin, en vaan ole äidin leivän makuista löytänyt, sekin taito jäi opettelematta.
Olen joskus yrittänyt, mutta tulos ei samalle tasolle yltä, ehkä vaatisi puilla lämmitettävän uunin, sähköllä ei minulla ainakaan onnistu.
Puolukkametsään mieli tekisi, mutta mitäpä sinne kompuroimaan kaipaan, no en kyllä pääsekkään.
Ihana vaan olisi punaisena hehkuvat mättäät nähdä. suuhunsa napsia niin kauan, että kieli ei enää sietäisi.
Haaveilut sikseen, on sitä sunnuntainakin jotain ruokaa laitettava, punajuurilaatikko on valmiina (maistuva), perunat ja sisäfilepihvit, omatekemät kurkkusalaatti ja punasipulipikkelsi höysteenä, jopa nälkä siirtyy.
Onnen täyteistä sunnuaita toivottelen kaikille kirjoittajille. - Huomenta, viikonloppu edessä ja se kaiken kruunaava sauna-ilta.
En enää jaksa kauan löylyssä olla, mutta kuumuudesta pidän, vaikka lyhyempänä, hieman ihoa kun kirpaise ja hiki pintaan nousee, on löyly tehnyt tehtävänsä.
Kummasti se rentouttaa meinasin sanoa lihaksia, mutta kun ei niitä enää juurikaan ole, niin sitten muuten vaan.
Miehelläni oli tapana kehuskella lihaksillaan ja olihan ne kintut lihaksikkaat, kun käveli joka päivä 14 kilometriä, laskettelikin vielä eläkkeellä ollessaan.
Samoin olen minäkin miettinyt tätä kirjoittelua omaksi hyödykseni tekeväni, kyllä siinä hieman joutuu aivojaan rassaamaan, kun yrittää kirjoittaa niin, että ei kenellekään pahaa mieltä tuottaisi.
Ilon tunne itselle, kuin myös kanssakirjoittajille.
MdK kirjotit tuosta hiljaiseloon totuttautumista, jotenkin siihen alan jo tottumaan, en kaipaa juurikaan mitään väkijoukko tapahtumia, ei edes mieli mihinkään tee.
Onko niin, että on nähnyt ja kuullut sen mitä pystyy vastaanottamaan ja jopa mielikin tyytyväinen on.
Ajattelen kyllä esimerkkinä kälyni, joka ei pysty enää mitään tekemään, kertoi aina vaan istuvansa, kun edellisessä kodissaan oli.
Nyt hoivakotiin päästyään tykkää istua yhteisessä aulatilassa, missä aina muitakin, näkee ihmisiä ja voi vielä keskustella, jos joku puhelias mukaan sattuu.
Ihmettelee vaan miten vähän ihmiset puhuvat, kai se on niin, että puhekin katoaa, jos ei sitä harjoita.
Siksi kirjoitellaan vaan, vaikka höpinäksi sanovatkin, aivot virkistyvät.
Maissista en ole oppinut tykkäämään, no öljyjen käyttöön rupesin, kun kolestroli arvot kohosivat.
Pitäisi käydä niitäkin testaamassa, mutta en saa aikaiseksi tilata aikaa, varmaan sitten , kun jotain sattuu.
Puolukan ostoa mehuksi asti odottelen minäkin, hieman kypsempiä pitää mehumarjat olla.
Omenasatoa on vielä tavoitteena saada, muutama purkki sitäkin, onhan se hyvää vaikka pannukakun höysteenä ja kääretorttukin hyvää tulee.
Erilaisiahan sitä kaikki ihmiset ollaan, mikä ihan hyvä onkin, johan sitä kuolisi, kun kaikki samalta kokisi.
Toivoisin kumminkin olevani sellainen pullantuoksuinen mummo kaikille, en nykymummo välitä olla, sillä heillehän kuuluu olla tyylikkäitä ja aikaansa seuraavia.
Liian vaativaa minun elämäntyyliini.
Aika itsenäistä on eloni ollut, en helpolla ole suostunut, en vieläkään suostu mihinkään valmiiseen muottiin, itse teen päätökseni kaiken suhteen vielä ainakin, voihan tulla aika, että joudun toisten ohjailuun.
Onhan sekin ihana, että saa valita oman tapansa elää, kunpa kaikki niin tekisi.
Nyt teen lähtöä Matkahuollon palvelupiteelle, paketin palautukseen, miten onnistunen.
Eka kertaa lähettäjänä, noutanut kyllä olen useammin, vielä on tämäkin opittava kaiken muun lisäksi.
Ohjeet saattaa olla ihan yksinkertaiset, mutta minä tupeksin kaiken kanssa, katsotaan miten onnistuu.
Hieman pilviseltä näyttää, näinköhän vesisateen saan niskaani, mutta en sokerista ole , joten tulkoon vaan. - Huomenta ja taas uusi päivä aivan tekemistä vaille valmis, mitä sitten tehtäneenkään.
Pitää kiittää ymmärtäviä anoja, joita on ketjuun tullut useampi ja ymmärrystä mummot saavat.
Ainahan joku joukkoon löytyy, joka ei kiikkustuolista tykkää, mutta näin vain tämä menee, lupa on saatu kirjoittaa ja tuo + tuolla perässä tarkoittaa, että kaikki sitä 80 vuotta vanhemmatkin mukana voi olla.
Meille kaikilla on ja on ollut mummoja ja ukkeja, varmaan useammalle hyvinkin rakkailta tuntuneet.
Nyt yritän valottaa kantaa, että oikein hyvä olisi, jos kaikki voisivat jollain tapaa osallistua näihin tämän ajan ilmiöihin.
Vaivatkin saattavat joskus unohtua, kun saa lueskella samanikäisten elämän kulkua, siis ei keltään pois, jos mukana pyörimme.
Samaa epäilen minäkin korpikirjailija, mutta kovin pieni harmi tuo on, joten suotakoon .
Sen verran osaan, että toiselta sivulta osaan etsiä;)
Kateellisuudesta kirjoitettiin, en ainakaan minä ole havainnut siitä puhuttavan tässä ketjussa kenenkään suulla, omana itsenämme kirjoitamme, omia tapojamme esiin tuomme, ja vastapainoksi odotamme toisilta kirjoittajilta samaa.
Varmaan on huomattu, miten onnistuu, kysymykset ja niihin tulevat vastaukset ilman sen kummempia esiintymisiä.
Muistoja herätellään ja kaikkia mukavia tekemisiä kertoillaan, se kuuluu tähän ikään.
Ehkä toivoisi, että niistä pieniä otoksia jokainen oman elämänsä selviämisiestä saisi.
Huomata voisi, miten maailma on muuttunut ja miten ennen elettiin paljon köyhemmin, mutta elämä sujui yhtä hyvin kuin nytkin, jopa jollain tapaa paremminkin.
Neuvomiseksi ei tätäkään voi sanoa, vaan kertausta omasta elämästä, vahvistusta toisten samoja kokeneiden viesteistä.
Kokemuksia voisi kertoilla kirjoittelustakin ennen ja nyt, sillä muutos on valtava, ennen ilolla sai tulla koneelle lukemaan kirjoituksia, koska melkein vain iloa tuottavia silmiin tuli.
Nyt eletään tätä aikaa, ei aina miellytä, mutta turhapa on valittaa, sillä kaikilta matkan teko päättyy ja häirikkönäkin olo loppuu, jaksakaa viestittelymme, tilaa jää kaikille sanansa sanomisiin.
Odotan joka aamu MdK kannustavaa kerrontaa ja ihastelen hänen kykyään elämisen kanssa, vastoinkäymiset voittaen, aina hyvällä tuulella meille tarinoi, vuosien takaisia.
Aina jotain uutta asiaa ilmenee ja innon tämän elon loppujakson jaksamiseen antaa, kiitän mukana olostasi.
Samoin Paloma valottaa elonsa polkuja ja tätäkin päivää, hänellä paljon kerrottavaa löytyy, elämän polkujensa matkoista, kirjan kirjoittamiseen ei kaikki edes uskalla ruveta, hyvä Paloma.
Vakikirjoittajista voisin mainita myös demeterin, jota kaipaan aina, kun pidemmän ajan pois on, hänellä aina jotakin viisautta kerronnan mukana välittyy ja itsensä liikkuvana pitävänä hyvä kannustus myös minulle ja se paljo lukeminen hänelle se rikkaus, jota minäkin kaipaisin.
Pieneksi on joukko nimimerkillä kirjoittajia, joten voin näin kiitoksen antaa jokaiselle erikseen, unohtamatta anoja, joilla myönteinen sanoma myös kannustusta antaa.
Joku voi ajatella, että neuvoja jakelen, ei näin, toivon vain myönteisiä, rehellisiä viestejä, en moitteita, koska ne ei intoa lisää, ja herkempi lukija voi masennukseen tien löytää.
Yksinkertaisesti sanottuna, sitä itse kunkin arkea ja siinä sujumista toivoisin.
En jaksa edes ajatella, että joku voisi jotain parempaa luulla olevansa, kuin omana itsenään viestejä laittaa, toivon mukaan myönteisten ajatusten antamista tavoitellen.
Tässäpä tätä taas tuli, vastauksia odotan ja mukana kulkemaan pyydän, aivan omin ajatuksin ja elämisen taidoin. - Torstai, se toivoa sisältävä päivä aluillaan.
Sää on senkaltainen, että aurinkoa voi tirkistellä ainakin osan päivää.
Hyvin nukuttu yö takana ja helppo on päivä aloittaa, mitä tuonee tullessaan?
Ano 00097, et varmaan huomannut, että mainitsin myös kerääjän palkkansa ansainneen, mutta ainahan pussista lähteviä euroja säälii, vaikka ymmärrys on myös kerääjän puolella.
Demeter, näin on kuten kerroit ja toisetkin samoja vaikeuksia kokee näiden ihmelaitteiden kanssa.
Kankeat sormet ei pieniin näppäimiin taivu ja aina saa korjailla tekemisiään, aikaa kuluu siihenkin, vaikka aika ei kortilla olisikaan, mieluummin vaikka ikkunasta katselee, kuin yritystä yrityksen perään tekee.
Pitänee pyytää anteeksi, kun kauppaan menen myyjiltä, kun tukkona kassalla olin, kunnes tuli toinen myyjä asiaa selvittämään, tai sanoisiko ymmärrystä päähäni takomaan.
Intin vaan itsepäisesti, että sovellus on kortissani, siinä tytärkin punaisena hehkui, kun minä paasasin, hän sitten selvitti tilanteen myyjän kanssa ja rahat sain takaisin.
Kotona vasta sain ajatuksen päähäni, että on kaksi eri sovellusta.
Harmitti kassalla, kun takana oleva rouva huokaili ja mutisi, kun niin kauan siinä kassan kulkua estin.
Onneksi en hänelle kuitenkaan alkanut ärsytystä purkamaan, olin kyllä melkoisen tuohtunut asianjohdosta, vaikka syy oli minussa.
Tosi tuokin mistä MdK mainitsit, melkein joka päivä saa puhelin latauksessa olla.
Pienenhipaisun kautta aina ne ei tarpeettomat asiat onnistuu ja esiin tulee.
Kyllähän se kaupunki houkuttaa kodittomatkin kaupunkiin, toivossa on parempi kuva työn saamisesta kuin asunnostakin, vaikka kumikaan ei helpolla onnistu.
Kamala asia, jos ei kotia olisi, mutta näin on monellekin syrjäytyneellä.
Jotakin heidän auttamisen olisi tehtävä, elämme yltäkylläisessä maailmassa, kakun jakaminen oikein tämän asian hoitaisi.
Tuosta nuorten naureskelusta vanhojen ihmisten kohdalla, on kyllä aika yleistä, muutenkin sääliä ei tunneta, vaikka eteen aivan avuton vanhus osuu.
Poissa on kunnioitus vanhuutta kohtaan, mutta ajatus siitä, että eipä tiedä miten kovan koulun joutuvatkaan kokemaan omalla kohdallaan, en toivo kuitenkaan pahemmaksi menevän.
Oikeassa olet Paloma, ei osaa tämän päivän nuorempi väki siihen mihin me olemme opin saaneet, jopa pakon edessä, kun jokapäiväinen eläminen sen vaati
Onhan niinkin noiden kirjailijoiden kirjoittamissa kirjoissa, että osa pitää olla myös omaa mielipidettään, sillä asia värittyy, saa laajemman tuntuman kirjan sisältöön.
Paljon on tehtävä asian kanssa, jos ja kun menneistä asioista on kysymys, historiaa ei saisi vääristää.
Monta kertaa jää totuudellisuus lukijan arvioon.
Varmaan tuo Tervon arviointi alle puoleen tätä minunkin antia lyhentäisi.
No, enhän kirjailija olekaan, joten saanen anteeksi;)
Olen huomannut, että vanhetessa olen noita" huonosti kasvatettuja" aina vaan enemmän huomata, onko minun kärsivällisyyden loppuminen syy moiseen.
Voihan hyväntahtoista hymyilyäkin olla, ne omat mummot ja papat mielessä pyörii.
Korpikirjailija vaan luo uutta taidettaan ja jaksaa olla innostunut monista asioista, mitkä taiteen tekemiseen liittyy.
Minä kauhulla katselisin valkeaa taulun pohjaa, en mitään iloa sen sottaamisesta kokisi, sillä sitähän se kohdallani olisi.
Jospa tuli aihetta huomautteluun, otan vastaan kaiken, mikä on tulevaa.
Olen pannut merkille, että melkein joka päivä saa ketjua nurkan takaa hakea, mutta löytyyhän se sieltäkin;)
Iloa päiväänne!