Hil-la
Vuosi vaihtui eletään 2026, onnea meille kaikille, niin se vaan vuodet soljuu.
Kukkakuva antanee odotuksen ilmettä, kevättä kohti mennään, päivät valoistuvat ja emme huomaakaan, kun kukkasia katsellaan luonnossakin.
Onnea alkaneelle vuodelle, rauhaa ja rakkautta kaikille !
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia57 aloitusta · 961 kommenttia
- Jopas sohaisin arkaa asiaa, no ehkä ei kykyni ajatella riitä pidemmälle mitä järkeni antaa.
Ajattelin näin yksinkertaisesti niin, että täällä olisi tilaa rakentaa ja myös yritysten siirtyminen olisi mahdollisuuksien rajoissa.
Täällä on asuntoja reilusti tarjolla, kun ajattelee etelän kaupunkeja ja hintoja asunnoille.
Muutama suurempi yritys on jo tiensä löytänyt ja jos kulkeminen olisi helpompaa lisää tulisi.
Sitäkin pohdin, miten täyteen ahdettu Etelä-Suomi paineen kestää ja mistä tilat kaikelle yrittämiselle, entäs ihmisten kestokyky kaiken kiireen ja tungoksen keskellä.
Isosti en osaa ajatella, ihan vaan mummon mietteitä nämä ovat. tietenkin olisi yrityksiä saatava, eikö niiden sijaintia voitaisi ajatella tänne korpimaisemiin.
työnperässä on aina lähdetty, mutta eikö ole mahdollista suuntaa muuttaa, yrittäminen sinne missä on tilaa ja asuntoja, työhön pystyvää väestöä, ihmisten elääkin paremmin.
Nythän eletään tai ainakin suunnitellaan aivan mahdottomia, eikä mummonkin ajatukset voisi jossain määrin toteuttaa. - Huomenta, ikkunasta näkyy pimeys, mikä olisikaan aika synkkä, ellei katuvalot loistaisi ja pieni lumikerros maata valkaisisi.
Kaikella on puolensa ja nyt, kun lunta maahan asti jäi, alkaa liukastelu, meille vanhoille huonojalkaisisille hyvin vaarallista aikaa.
Onnekseni asun keskellä kaikkea ja hiekotus hoidetaan hyvin.
Tuli ajatuksiin omakotialueiden pihat ja monasti vanhat omistajat, miten onnistuu hiekoitus hommat ja entäs tuolla matkojen päässä asuvat selviävätkään.
Ano 18,45, olisiko hyvinkin onnellista, jos kaikki muualla kuin pääkaupunki alueilla tulisivat samaan joukkoon, eiköhän kaikkien etu ole, että suomi olisi koko alueeltaan asuttu.
Kulkuyhteydet eivät kehuttavia ole täällä itäpuolella maata, veroja täälläkin maksetaan.
Onneksi maalle paluu on monenkin nuoren ihmisen ajatuksissa ja vielä löytyy ihmisiä, jotka haluavat syntymäpaikoillaan elää ja asua.
Pihatöissä ahertavat Neeassa ja demeter, kohta teilläkin muuttuu lumitöiksi nuo puuhanne, toivon, että voimia riittää.
Onneksi apua saa ja sitä pitääkin käyttää, jos tuntee voimiensa riittämättömiksi, puhun teistä joilla nuo pihatyöt rasittaa, minä vaan ikkunasta katselen , kun hommat hoidetaan, laskut jaetaan 30 asukkaan kesken, siitä mukava tämä kolhoosi asuminen.
Tuo valkosipuli on jäänyt minulta kokonaan käyttämättä, kammo kai jäi, kun isäni niitä astmalääkkeeksi söi ja haju oli kammottava, tehoa siihen asiaan en saanut tietooni.
Tavan sipulia käytän paljon, en ole hilloihin kokeillut, kuten Lope La Promesassa teki ja hyvää oli.
Ikänsä vähällä rahalla selvinnyt ei helpolla opi tuhlariksi ja järkikin jo kieltää, kun ei tarvetta ole tuhlata.
Ennen vaatteita tuunattiin nykyisen muoti sanojen mukaisesti, eli jos ei nyt ihan paikka, paikan päälle toimittukaan, kunniassa oli vaatteita korjata.
Olen nuorisoa neuvonut sukien suhteen, varret talteen ja ne voi terittää uudelleen, varret vaan mummon kätösiin ja kohta kuin uudet sukat on käytössä.
Noita isoja kauppahalleja kammoksun, jo ajatus siitä, että joutuu kävelemään pitkiä käytäviä etsimään tuotteita, joita ei sitten kuitenkaan löydä.
Myyjiä ei löydy, on vain hyllyjen täyttäjiä ja heillä ei asioista ole tietoa, kun ovat palkattu juurikin siihen työhön mitä tekevät.
Olen tyytyväinen pieneen, aika hyvin varustettuun City- markettiin, sieltä löydän kaiken mitä tarvitsen, jopa vaatepuoltakin,
Nyt ostamani mekko oli kuin sattumalta silmään pistänyt kampaajani liikkeestä, hänen liike on erikoistunut erikoisten vaatteiden tuontiin ja kauppa näkyi käyvän.
Kimallusta juhlavaatteista ja sitten vaan arkeenkin sopivia mekkoja ja tunikoita, niinpä minäkin innostuin muiden mukana.
Nyt sitten päivän touhuihin, pakkasesta aion ruveta ruokia syömään, on tehtävä tilaa joulun aikaisiin ruuan säilytyksiin, varmaan ylijäämää tulee olemaan.
Suunnittelin jopa piirakoiden raakapakastusta, sitten tarpeen tullen tarvittavan määrän paistan, mielestäni valmiiksi paistettu ei parane pakkasessa.
Muistetaanpa varoen liikkua, missä lunta jo maan peitoksi on saatu, liukkaus piilottelee.
Varoen kai mummo lumessakin liikkuu, sanonnassa, miksi ei myös liukkaalla säällä;) - Taas on heräilty ja kahvit nautittu, radiosta kuuluu maailman menon kerrontaa.
Raideliikenteestä tänään puhe ja niinhän sitä taas kuuli, että Itä-Suomi vähemmälle jää, tämähän se on lopputulema kaikelle kehitykselle.
Voihan sitä ajatella, että siellä etelässähän ihmiset suurella joukolla tarvitsevat näitäkin palveluja, mutta ei pitäisi unohtaa, että meitä elää täällä rajan lähelläkin.
Kuulin myös sellaista, että puhelimia on kuunneltu luvan perästä, lähinnä kai huumeasioihin viitaten.
Mot ohjelma selvittää lisää, tuskin jaksan paneutua tähänkään asiaan, niin kamalalta kuin tuntuukin, tuhota maailma huumeilla, niin kuin ei sodat riittäisi.
Nuo data asiat saa myös jäädä sen tarkemmin selvittämättä, en ymmärrä, ei päässä pysy, hyvä kun omista asioista vielä jotenkin selviän.
Kauppalistaa en ole koskaan kirjoittanut, nyt kuitenkin joulun aika
vaatii asioiden ylös laittamista, muistiin ei enää auta luottaa.
Noista vaateostoista, kyllä ne muutamaan vaatteeseen (pakollisiin) typistyy, mekkoja en omista, olen farkku/ housu ihminen, nyt sitten rupean muodissakin kulkemaan, mustat paksut sukahousut ja leveä liehuva mekko, voihan se hämmästystä herättää, mutta rohkeasti vaan meinaan puheista välittämättä toimia.
Ehkä poikkeavaa iäkkäältä ihmiseltä, muuta onhan sitä viimeisillään kaikkea koettava, aina vaatteeni järjen äänellä ostettu, nyt repäisen.
Mekko on tumma, ehkä tummin sammalväri ja mustilla läiskillä väritetty, ei siis punainen vaikka punaisestakin tykkään, omista punaisen ulsterin.
Pieni massasta poikkeava tyylini on aina ollut, kuitenkin hyvin varma sellainen.
Olen hyvin itsenäinen melkein kaiken suhteen, hääpukunikin suunnittelin itse ja kaikessa luotan itseeni, vaikka voihan se toisten mielestä olla virhekin, kotinikin laitan aina mieleni mukaan, ei mitään sisustus apua ole tarvittu.
Kortilla maksu on minunkin tapani, mutta aina on mielessä se, että katetta löytyy ja jos usein mielihaluihin olisi sortunut, katetta ei olisi, suu säkkiä myöten on eletty aina.
Aina se aika mielessä on, kun tuntui, että ei tästä selvitä, mutta selvitty on tänne asti ja ehkä loppuun asti omillaan mennään.
Demeter jospa vielä asiat entisiin uomiin palaa ja voi huoletta viestin laittaa, toivoen , että myönteisesti vastaan tulijoita löytyy, tai siis sellaisia, joilla ajatukset samoilla linjoilla kulkee.
Tottahan toki eriävätkin viestit paikkaansa puoltaa, mutta ei ne jotka aina etsivät jotakin henkilöön menevää virhettä.
Koetta löytää iloa pursuva kirja, jolla nuo synkkyydet pois pyyhkäiset, vaikka pinnallistahan se olisi, huolet ja mielen vajoamat on voitettava vai kokemalla ja elämällä ne läpi.
Marraskuu on omiaan luonnonkin kuoleman nähtynä, mieltä maahan vetää, mutta ei aikaakaan, kun kevättä alamme odottaa, jaksamista.
Nuo lenkit mistä ano kertoi voisi myös jatkuvasti toistuen mielen nostaa.
On niin kiva lukea myönteisistä viesteistä, ei siksi, että niitä pakosta odottaisi, mutta on mukava lukea, että hyvinkin elämä joitakin kohtelee, siitä usko kasvaa omaankin selviämistaistoon.
Vaikeudet kuuluvat elämään ja ne on vaan yksinkertaisesti ohitettava.
Aina löytyy heitäkin, jotka tiedoillaan rikastuttavat, kun itse ei laiskuuttaan viitsi tietoa hankkia, nuo pilviasiat jätän kyllä suosiolla ohittaen, pilvissä on kuvanikin, tuskin niitä sieltä koskaan löydänkään, katselkoon kuka siihen pystyy.
Taitaisi olla aika aloittaa viikko tavanmukaisesti, pitkällä La Promesan rupeamalla, sielläkin konnakoukkuja aina vaan lisää ilmenee, mutta voi aina huokaista, onneksi ei koske minua.
Oikein hyvää loppukuun alkua kaikille ja kiitos mukana olostanne. - Heti pitää anteeksi pyytää tuon ruuan tekemisen osalta, vieläkö vinkki ehtii.
Teen maitokastikkeen ja siihen silppuan kovaksi keitettyä munia, pari riittää minun tarpeeseen.
Kurkkusalaatti ja punajuuret oma tekemistä, toriostoksista.
Pakkasessa on minullakin hernekeittoa ja lohifilee, sen huomenna uuniin laitan, porkkanoiden ja riisin kera, kermaa kastikkeeksi, on hyvää.
Mielitekojani koetan toteuttaa, kun aina ei ruoka houkuta.
Kasviskeitto on minullakin mielessä ollut ja myös kurpitsakeitto tuntuisi houkuttavan.
Tytärtä pyydellessä syömään jäämään, kun pistäytyvät, aina on kotona sulamaan otettua ruokaa, ei siis minun ruuat houkuta.
Ymmärrän kyllä, että sulamaan otetut on heti syötävä, jospa jouluun eläisin, silloin on sovittu ruokailu luonani.
Olen joutunut pohtimaan mitä jouluruokailuun kuuluukaan, kun ei muisti meinaa pelata, ne kuuluisiksi tulleet lisukkeet vähän haasteita antaa. sekahedelmäsoppa on keitettävä, vävy siitä tykkää.
Tässähän tässä jo jouluakin mieleen johdattelin;) - Huomenta pimeydestä, ei valoisuus juurikaan lisääntynyt vaikka lumiharso maata peittää.
Liukkautta voi varmaan jo löytää ja lenkille tai asioille aikoo.
Alkua kuitenkin jo talven muistutuksesta, pakkastakin viisi astetta.
Olipa vilkas eilinen päivä ja ketkäs loistikaan mukana olollaan ja arvostelevilla viesteillään?
Minun päähäni ei sovi tuo kina anonyyminä kirjoittavien ja kirjautuneiden välillä, asia nyt vaan on niin, että anonyymit sallitaan, ei siinä ainaiset kiistat asiaa lopeta.
Antaahan se tietenkin aihetta arvailuun ja jopa joidenkin varmoihin tietoihin, kuka anonyymin takana onkaan.
Taitaa olla tarttuva tauti tuo ennustelu, minäkin jo sorruin arvelemaan, että tunnistin jonkun hyvin selkeän anonyymin kirjoituksen.
Harhaa se varmaan oli, joten unohdan yrityksen arvailuun, kirjoittaa sitten kuka tahansa, itse ainakin tietää.
Kiitos anot rohkaisuista ja toivon flunssan pian ohi menevän, samoja puuhiahan ne nämä meidän puuhat tahtoo olla, ei mitään uutta paljonkaan, sama viestien suhteen, ei uutta aina keksi.
Kuitenkin, kun muita samanhenkisiä kirjoitteluja syntyy, tulee myös keskustelun aiheita,
Mielestäni tämä arjesta kertominen antaa myös aiheet viestittelyyn.
Muistelen joskus ollen kehotuksen "tule keskustelemaan leppoisasti kahvipöytään" ei mitään tasoa määrätty.
Kaikki aiheet ei aina sytytä, miksi niin pitäisikään, jokainen kuitenkin omansa saa esiin.
Demeter asiaa puhut, kiinnostusta ei aina löydä edes toisten viesteistä, tyhjää pää kumisee, siksi onkin mukava aina tarttua viestiin jonka aihe kiinnostaa.
Eipä se kovin kummaa vaadikaan, yksi pieni asia ja idea jatkoon syntyy, turhaltakin joskus kaikki toistot tuntuu, mutta toivossa paremmasta vain jatkoa toivoo.
Tänä aamuna sattui korvaani Arja Korisevan laulama laulu, Maailma on kaunis ja tilaa unelmille, hyvin sanottu, unelmia ja mielikuvitusta, niillä saa aikaan hyvän mielenkin.
Itselläni on unelmia, toki ne aika paljon liittyy nykyiseen tilaani, ei suuria asioita, ne pienetkin täyttyneet unelmat ovat elämän iloa nostattavia.
Olen varmaan aika paljon saman elämisen tavan oppinut, mitä sinäkin liekko toteutat, hyvin viihdyn minäkin yksinäni, sisältö päivääni antaa nämä aamuiset kirjoittelut ja kodin sisällä tehtävät hommat.
Elämä kulkee kyselemättä meiltä keltään, mitä haluaisimme, tyydyttävä on antiin, oli se mitä tahansa.
Minulla on ollut 14 serkkua ja nyt enää yksi minua nuorempi ja minä, vuoroani odotan minäkin, olen yrittänyt siivoilla turhaa pois, lapsilleni ei kaikki kotonani anna mitään tuntumaa, joutaa pois.
Tellukka on hyvä suorissa kertomissaan, jalat maassa kiinni tukevasti, turhaa puhetta vähän.
Tietoa varmaan paljonkin kirjoittajista aiemalta ajalta, minä en häneen ole aiemmin tutustunut.
Eiköhän tässä jo arvostelun aihetta löydy, vaikka toivonkin sen kaiken sivuuttamiseen.
Eletään ja annetaan toistenkin elää oman mielensä mukaisesti, heippa. - Huomenta viikonlopun alkuun, viikot vauhdilla lentää, puolikuu jo käsillä marraskuustakin.
Pariviikkoa ja ensimmäinen adventti, jouluvalot ikkunoille, pitää tarkastaa ovatko kyntteliköt kunnossa, ehtii ostaa uudet tarvittaissa.
Minulla on yksi kynttelikö avioliiton ensimmäisestä joulusta jäljellä, sitä vaalin kuin aarretta, tykkään muutenkin vanhoista tavoista ja tavaroista.
Perinteiden vaalija olen, mikään uutuus ei enää kiinnosta, periaatteet myös mielessä pysyy ja niiden voimalla jaksan eteenpäin.
Tämä kirjoittelu on myös osana muistin pysyvyydessä, pakosti on oltava karppina, että asiat mistä kerron pysyy raiteillaan, vaikka totuutta kirjoitan voi mielikuvitus sekoittaa, jos ei selkeästi asia esiin tule.
Näin voi lukija sekoittaa asian sisällön, luen kyllä viestini tarkkaan ja katson, että asiatieto on kohdallaan.
Ei kai niin tärkeä ole, jos viestini onkin yhtä höpötystä, ei minun elämä mitään mahtavaa sisällä, toistoja tulee ja joskus tunnen hyvinkin suurta harmia, että en pysty parempaan.
Elämänkulku on jättänyt omat kokemukset ja tapahtumat vahvasti mieleeni ja niitä haluaisin kerrata myös toisten kirjoittajien kanssa.
Olen saanut olla hyvien ihmisten ympäröimänä, kun näinkin kauan olen kirjoitellut, mukavaakin on ollut ja aina jotain uuttakin asiaa oppii.
Tämä aamuinen viestittely on kuin henkireikä ulkomaailmaan, olenhan omissa ympyröissä nykyisin pyörivä, kaikki menemiset on jäänyt, muistoissa kylläkin elää.
On paheksuttu tapaani kirjoittaa useimmiten vain aamuisin, mutta syykin siihen on, en halua ketjussa liikaa näkyä, koska minun viestini ei kaikkia miellytä, en siksi aina halua minääni esitellä.
Joskus, kun keskustelu sujuu on vain ihana seurata ja ihmetellä sitä antia mistä jokaisella on aihetta kirjoittaa.
Näinkin pienestä asiasta voi saada hyvää mieltä.
Oma elämäni on nykyisin aika vaatimatonta ja totuttujen tapojen kertausta, siksi nautin, kun lukemalla teidän viestejänne saan pohdittavaa ja ehkä aihetta vastaamiseen.
Elämänarkikin antaa aiheita keskusteluun, jos niin tahdomme, taloudesta selviäminen on jo iso asia, mistä voi vinkkejä jakaa.
Räntää sataa, on ihana kun ei ole pakottavaa tarvetta mihinkään lähteä, jatkan valokuvien parissa, ainakin parisataa kuvaa on roskiin joutumassa, niin paljon sitä mistä vain minulle muistoja syntyy.
Jätän aivan alkuaikojen kamerakuvat (silloisen) muistuttamaan avioliiton alkuajoista, voi olla, että joku lapsenlapsien joukosta haluaa myös niitä katsella.
Kokouksia, kerhoja, matkoja , myyjäistapahtumia ja muuta vastaava, huomasin viikatemiehen runsaasti vierailleen ja tutut melko suurella joukolla jo poistuneet rajan taa.
Nämä kuvat joutavat muistojen albumeihin.
Sade loppui, ei maa valkeaksi ehtinyt, mutta kyllä sekin aika lähellä on, odotellaan ja toivotaan kaiken hyväksi muuttumista, toivo on oltava, niinhän pääministerikin muistaa muistuttaa;) - Noin on kuten sanot, mutta mikä tilanteen tähän on ajanut?
Olisiko kuitenkin se, että kunnioitus on kadonnut, vanhempiin, opettajiin ja yleensä ihmisiin,, sen puute antaa mahdollisuuden tehdä huonoja valintoja.
Suuressa viisaudessaan lainlaatijat ovat varmaan toimineet, mutta se muuttuikin lapsen suojelun asiasta, lupaan tehdä mitä huvittaa.
Vanhempien auktoriteetti olisi saatava toimimaan, kuitenkin niin, että lapsi oikeasti ymmärtää sääntöjen tärkeyden.
En osaa sanoa olisiko vanhat kasvatusperiaatteet hyviä, mutta omien lasten kohdalla onnistuin.
Lapsiani en fyysisesti koskaan kurittanut, en myöskään sanan täydessä merkityksessä kasvattanut, he vaan kasvoivat ja ymmärsivät säännöt.
Kuitenkin päätökset teimme me vanhemmat, koulua käytiin ainakin se pakollinen osuus ja kaikki velvoitteet suoritettiin, kai siinä onnikin oli myötä.
Aina ei halujaan pystytty toteuttamaan, olenkin kysellyt nyt aikuisena olonsa aikaa, miten kokivat lapsuutensa/ nuoruutensa, ei katkeruutta.
Rehellisyys ja rakkaus olivat jokapäiväistä elämää ja sen he kertovat kokeneensa.
Myötäelän nykyisten vanhempien elämää, vaikka miten yrittävät, yhteiskunnan valtaa pitävät toimet vahvasti houkuttaa, tosin on poikkeamia niin vanhemmissa, kuin lapsissakin, aika usein toivottomuus antaa luvan periksi antaa.
Näin puhun tietäen , että keinoja ei ole mihinkään korjaavaan. - Huomenta tuttuun tapaan, näinhän sitä tuttujenkin kanssa jutustelu aloitetaan, tietenkin aamuisin, päivällä voi olla muitakin, vaikka hei tai terve;)
Kello näytti kahdeksaa, kun silmäni aukaisin, siitä se varmaan jatkuu unen määrä, mutta eipä huolta, menee se päivä sängyssäkin,.
Ajatukseni lentää, aamulla on mieli kekseliäs ja vilkas, tulipa tänä aamuna yksi ihmettely tai muistelo mieleen.
Olen lapsuuden kodista muutaman tavaran ottanut muistoksi ja yksi sellainen on Riihimäen lasipurkki.
Tällä hetkellä on ikkunalla rönsyliljaa kannattelee, kun sen pitää riippumaan päästä.
Mitä kaikkea tämä yli satavuotinen purkki voisikaan kertoilla ja mitä sisällään säilyttänyt.
Yhdellä sivulla lukee Riihimäki ja kodin tölkki, vielä on vetoisuus ilmoitettu, puolitoistalitraa.
Kansi on ajat sitten kadonnut, mieheni teki puukannen ( hän tahtoessaan oli näppärä sorminen) ja muistelen piparkakkuja siinä joulun seutuun olen pitänyt.
Eipä ole tätäkään aiemmin mietittyä, mutta ikää kertyessä tämänkin tapaiset asiat puhuttaa.
Olette nuorisovankiloista puhuneet, ajankohtainen asia. ikävä kyllä.
Usein tulee mieleen ne pienet ihanat taaperot joita odotetaan ja suunnitelmia tehdään tulevaisuuden varalle.
Missä sitten menee pieleen, ainakaan ei tämän pienen syytä liene mikään, onko niin, että vanhemmat eivät kypsyneet asiaan ja näin alkaa lapsi luisua niin sanotulle vaarojen teille.
Syitä voi olla monia, lapselle on rakastavat vanhemmat yksi lähtökohta elämälle, mutta siinäkin voi olla vaikeata kohdata oikein nämä hyvää tarkoittavat aikeet.
Liian suuret toiveet monta kertaa saa puitteet, mihin lapsi ei pysty vastaamaan ja siitä se pettymysten ja kelpaamattomuus luo pohjaa kasvun tilaan.
Vankila ei ole oikea paikka nuorelle, mikä sitten, jos siihen osaisikin vastata, eivät pysty viisaammatkaan.
Kotimaasta pois ainakin pysyvästi ei voi olla lääke tähän.
Tästäpä mietintää ja huolta monelle kertyy.
Lain tuntemus, seuraamukset teoistaan on jo lapsesta asti tietoon saattaa, mutta mikä onkaan oppi mitä tänä päivä annetaan, kaikki on luvallista, eihän aikuisillekaan laki pysty kuria saamaan.
Esimerkki vaikuttaa, niin hyvässä kuin pahassakin, yleinen pahoinvointi ei hyvyydestä kerro, eletään kuin ennen villissä lännessä.
Rakasta lähimäistäsi kuin itseäsi on ohje, mitä pitäisi monenkin opetella.
Ikävä kylmätotuus, että tulit muistuttamaan noista "totuuksistasi", en kommentoi niihin enää, toiseksi olen jäänyt, valheita vaan kirjoittelen.
Jätetään tähän.
Korpikirjailija, en pakolla ketjua aloittele, vaan ihan omista haluistani on kysymys, haluaisin vaihtaa mielipiteitä samanikäisten kanssa ja kiva, että löytyy heitäkin joilla halu samankaltainen.
Jospa sujuisi viestittely sovussa ja menneet on menneitä.
Jotenkin tämä otsikko on sopimaton, kyllä nojatuoli olisi parempi, ainakin minulle, kun en kauan jaksa ilman istuinta olla. - Sanoja tietää itse, ei ole tarkoituksella nimeä mainita, sanottu on paljon, ehkä paljon turhaakin.
En usko minäkään maailman rauhaan, mutta toivoa pitää olla ja toivon että Suomi ei mukaan joudu. - Hyvä kun vetäisit, kerro mitä oivalluksia syntyi;)
Meillä ei lumesta tietoakaan, mutta kyllä se ehtii ennen joulua tulla ja pakkanenkin,
sitten talvea elämme, toivossa on hyvä elää. - Pilvinen aamu, tätähän se marraskuun sää usein on.
Viimeisen anon viestiin sanon, että oikeutesi on olla mietteitään jakamatta, minua helpottaa, kun voin joskus purkaa myös ajatuksiani.
Ihmisinä olemme kaikki erilaisia, minä omasta minästäni vaan kertoilen,
usein kuitenkin tulee mieleen sekin, miten tuiki tuntematon voikaan kertoilla totena minun ajatuksia, eihän se ole mahdollista, itsellenikin joskus yllätyksinä eteen tulee.
Olen herkistynyt ikäni lisääntymisen myötä ja paha mieli usein seurauksena aivan olemattomista asioista.
Katselin eilen ohjelmaa korvessa eläneiden kertomana ja kokemuksia kaikki saivat, kuka mitenkin, minä en varmaan yhtäkään yötä olisi pystynyt siellä selvitä.
Kolmekymmentäviisi vuorokautta voittaja jaksoi ja vielä vaan intoa olisi ollut jäljellä, kunto kovasti kuitenkin heikentynyt.
Jaakonkin silmät kostui, kun voittaja Ville (olikohan oikein) kertoili voittorahojen kohteen, Ukrainan lapset, olisipa näitä ihmisiä enemmän, joilla sydän lämpenee heikommassa olevien hyväksi.
Kiitos teille toivotuksista mitkä lämmittivät kovasti, olen ihmetellyt minuun ilmenneitä epäilyä monesta asiasta, mutta olen yrittänyt sivuuttaa ne.
Oman itseni tiedän, osaamattomuuteni, mutta silti rohkenen kirjoittaa, koska ei missään säännöissä kai lue, että täytyy olla täysin virheetön.
Onneksi on paljon heitäkin, jotka lukevat viestini ja jättävät virheet huomiotta.
Ajatus, aihe kai tärkein on ja monet sen osaavat nähdä viesteissäni, kiitän siitä.
Eliaana on yksi selviytyjä elämänsä jatkumossa, tarttuu hommaan kuin hommaan ja sitkeällä yrityksellä onnistuu, tämän minäkin omassa itsessäni jotenkin tunnistan.
Tunnen iloa asioiden sujumisista, vaikka joskus vaikeaa onkin, nuo vaivat mistä Eliaanakin mainitsi meinaa puhtia alentaa.
Suuremmilta kivuilta selviäminen tekee elämisestä siedettävän, aina vaan ei näin onnellisesti käy.
Minun siskoni kuoli leikkauspöydälle, oli vasta 63 vuotias, juuri eläkkeelle päässyt.
Tuokin on aivan totta, että saa toivoa mieleisiään kirjoituksia, mutta ikävä kyllä aina ei onnistu, tulee paljon ei toivottuakin.
Nyt on aika siirtyä päivän haasteisiin, eilen aloitin valokuvien selauksen, aion poistaa kaikki ne kuvat, joita ei perilliseni tunne, säästän heiltä työtä jota kertyy paljonkin, kun aikani päättyy.
Itselleni kuvat jotain kertovat, mutta harvoin tulee albumeita selattua, liikaakin elämä muistoja pelkästään alkaa olla.
Kiva kun olette olemassa;) - Oli hauska runo, riimitys onnistui, kiitos!
- Olipa uutinen, ehkä 88 vuotias jo tuon tietää, vaikka tyhmäksi on sanottukin, ja puhumme Kelasta, ei lisätä enää muita tahoja.
Uskotko itsekään ettei vanhukset tiedä kuka lait laatii, kuuntelin taas jopa kyselytunnin ja heikoissa on kantimet päättäjilläkin, saati sitten minulla.
Seuraavaan korjaukseen en enää vastaa. - Kovin pieneen asian löysit taas nuo neuvomisesi ja minun mollaamisesi.
Arvostelet tulkitsevani Kelan sääntöjä väärin, Kela on laitos ja ihmiset siellä lait laatii ja jos nenäkäin tämänkin lain pykälän kohdalta voisin ihmisen kanssa jutella, saman harmin esiin toisin.
Lakien laadintakin voisi joskus olla ihmisiä huomioivaa, ajattelua vanhojen ja huonojen matkojen päästä asioimaan tulevia.
Tänä päivänä on vanhat ihmiset unohtuneet.
Minä saan lääkkeeni, älä huolta kanna ja yritän kiertää asioita mistä sinä joudut/pääset minua nolaamaan.
Tiedän senkin, että suurennuslasin kanssa aiheita etsit ja takaan, että niitä löytyy jatkossakin.
Arvostele toki, niinhän teetkin, mutta minä toimin omien tuntemusteni kanssa, en siis opetusta kaipaa ainakaan sinulta. - Paloma, teet kysymyksiä, joihin minulla ei ole vastausta?
Minun valtani ja hyväksymiseni päättyy silloin, kun viestini saan kirjoitettua.
Minä en osaa sanoa, en pientä, en suurtakaan ryhmää jotka kimppuunne hyökkää,
Mutta aiheen viesteillänne annatte niin hyvään kuin pahaankin, näin me kaikki toisetkin tekee.
Joskus on sellainen tunne, että ei mieli tee sekaantua, asia vaan pahenee.
En mielestäni ole sinua moittinut muusta kuin siitä, että vastaatte näihin ilkeisiin viesteihin ja jatkumo näin paranee.
Toivon kuitenkin asioiden jotenkin korjaantuvan, minä olen voimaton. - Uusi päivä uudet toiminnat.
Harmitukseni on suuri, ketju ei vaan kulje arkisten asioiden myötä, aina vaan kiistaa löytyy.
Anonyymi on palstan pitäjän puolelta hyväksytty, sitä kai ei näillä kiistoilla saada poistettua.
Joku nimimerkki kuten aiemmin oli tapana, olisi minunkin mielestä se, mikä poistaisi joutavan kinan eri kirjoittajien väliltä.
Ser ei tunnu olevan mahdollista, joten toimikaamme näiden mahdollisuuksien mukaisesti.
Olen lukenut ketjuja monen vuoden ajan ja tullut siihen tulokseen, että Korpikirjailija ja Paloma saavat aivan liikaa huomiota kielteisesti, mutta syytä voi löytyä myös heidän viestittelystään.
Vastailu näihin syytöksiin, mitä ilmenee myös heidän vastauksistaan saa aiheen uuteen purkautumisketjuun ja siinä sitä sitten ollaan.
Jos jokainen miettisi mahdolliset seuraukset viestiä kirjottaessaan, voisi lopputulema olla toinen.
Myös huomion kerjääminen kaiken osalta on harmittavaa, tarkoituksena on kirjoittaa, ei paremmuuttaan tavoitella, kirjoittelu ei ole kilpailua, kateellisuuskaan ei ole näkymätöntä.
Mitäpä jos jokainen lukisi ajatuksella viestinsä ja tavoittelisi niillä tasapainoa ketjuun, ei mielistellen.
Kiitoksen antaminen on aiheellista sen tarvetta tullen, mutta unohdetaan ikäviä asioita esiin tuovat viestit, tämä elomme on ainut kertaista kaikille, jokaisella erilaistakin, mutta ketju voisi ilon aiheista mieliä kohottaa.
Uskon, että mukavammaksi on mahdollista ketju aikaan saada ja yksinäisyyden poistonakin voisi toimia.
Aloittajan vastuulle ei noita ikäviä, ei oikeastaan mitään ketjussa tapahtuvaa voi laittaa, jokainen oman viestinsä vastaa. - Kirjoitan nyt aivan tosimielessä sinulle, voisitko jättää minun kasvatukseni jo unholaan, mitä en osaa sitä ei sinun korjaukset muuksi muuta.
Joku kirjoitti että ymmärryksen puute ei ole kirjoittajan vika, vaan lukijan taidon puute, se tässäkin asiassa.
Syytin Kelaa sanoit, miten sen tätä kautta voisi saada onnistumaan, yleensäkin näissä kirjoitussessioissa ei tavoiteta minkään alan päättäjiä, jotka lakeja laatii.
Minun moka sanoit, no ei maata tuo mokani kaatanut, omaksi harmikseni koitui ja sinulle tilaisuuden korjailla osaamatonta minääni.
Ei minua haittaa, ei satuta, olen tietoinen omista virheistäni, mutta tulkintojasi,
korjauksia en sinulta toivo.
Oman täydellisyytesi voit jossain muussa yhteydessä tuoda esille. - Huomenta ja hyvää keskiviikko päivää, viikot vaan vierii ja vanhuus etenee.
Markkinoilla kävin, mutta mitään ei mukaan lähtenyt, apteekki on torin vieressä ja näin käytin hyödyn kyydistäni.
Jopas löytyi kylmätotuudella aihetta ihmettelyyn minun toimistani
Voin kertoa, että tiedän nuo asiat, mutta aina ei asioita muista ja siksi tyhmänä taas kerran toimin, asia on nyt hoidettu ja yritän parantaa tapani tältäkin osin.
En edes suuremmissa unelmissani voisi vaatia minuun kohdistuvan palvelun muuta kuin muillekin olevan, miksi niin haluaisin.
Farmaseutti tästä pitkän matkan takaa tulevan harmituksen kertoi, kun "ei oota" joutuvat myymään.
Kiitos ano tuosta neuvosta tilata lääkkeet kotiin, senkin mahdollisuuden tiesin, mutta hävettäisi näin toimia, kun aivan laiskuuttani en tätä hiukan yli puolen kilometrin matkaa viitsi tehdä.
Oman kuntoni vuoksi jo pitäisi lähteä pieniä matkoja kulkemaan, kyytiäkin saisin omasta talostakin, mutta en vielä pakon sanelema siinä asiassa ole.
Eipä voi kauankaan mennä, kun apua todella tarvitsen, nyt vain itseäni pitäisi niskasta muistaa roikottaa.
Tyttären kanssa sovimme aina , kun yhteisiä menoja tulee, kiertelemme kaikki mahdolliset tarvitsevamme samalla kertaa.
Ikävältä tuntuu tuo Paloman kimppuun menevä keskustelu, eikö voitaisi unohtaa jo nuo kaikki aiemmin sanotut, molemmin puolin ja jatkaa yrityksellä ymmärtää toisiamme.
Tämä oman elämän kertominen on joillekin liikaa ja poikkeavuudet ärsyttävät, mutta arki on erilainen kaikilla ja arjen asiathan on päällimmäisenä ketjussamme.
Minun elämässä ei juuri muuta olekaan, kuin arjesta selviäminen ja vielä olen itsenäisesti pystynyt sitä elämään, siitä olen kovasti kiitollinen.
Hidastettua on kaikki tekeminen, mutta eihän ole onneksi aikataulua tehty, missä pitäisi selvitä, aikaa on rauhoittua kaiken tekemisessä
Leipomista ja ruuan tekoa tykkään tehdä, kuulostelen mielitekojani ja niiden mukaan toimin.
Haastan itseäni joka päivä jonkin isomman asian toimittamaan ja sitten olen kuin tärkeänkin asian hoitanut ja tyytyväinen mieli siitä saatu..
Jouluiset asiatkin jo mielessä pyörii, ennakoin kaikkea, on kuin puoliksi olisi jo tehty, vietämme joulun tyttären ja vävyn kanssa luonani, me perheemme vanhimmat.
Ravintoloissa käyn harvoin, joten ruokien hienommat nimet ei varmaan kieleni kantimiin sattuisi, mutta aina on ruoka eteen tullut vaikka en ole osannut toimia oikein, ulkomailla muutenkin vaikeaa kieliä osaamattoman toimia, mutta selvitty aina on.
Tavan savolainen kai selviää joka paikassa, ainakin minulla on ollut tuuria senkin suhteen.
Minun elämä on ollut melkoisen helppoa, tosin en ihmeitä ole pyytänytkään, silti tulee aina näitä harmejakin esiin tuotua ja häpeää tunnen, kun ympärillä olevia tosi vaikeuksien kanssa eläviä kuuntelen.
Nyt mieleni tekee hernekeittoa, jokohan innostuisin sen valmistamiseen, sitä sitten pari kolme kertaa voisi lämmitellä.
Tehdään päivästä mukava aika paljon sekin itsestä riippuu, jos kolotuksilta välttyy voi pieniä kivoja asioita toteuttaa, tuumasta toiseen, heippa! - Huomenta aamuun, kiva, koska aiomme mennä syysmarkkinoille tyttären ja vävyn kanssa. nyt vähän kuivemman näköiseen ilmaan.
Apteekissa myös käyn, kun viime reissulla ei verenpaine lääkettä voinut saada, Kelan säännösten estäessä.
Jotenkin taas tuli hieman hapan mieli, kuka nyt verenpainelääkkeitä varastoisi, mutta kai varovaisuus on tarpeellista, minulle vaan ylimääräisen kävelyn aiheuttaa ja se ei aina helppoa ole.
Joidenkin nurjat toimet aiheuttavat harmeja usealle, farmaseutti harmitteli myös asiakkaiden puolesta, kun jostain sivukylästä joutuvat uuden reissun tekemään.
Tämä keskustelu on aina jonkun mielestä epäonnistunutta, milloin liikaa, milloin liian vähän, tarkoitus kuitenkin olisi, että kun joku asia antaa aihetta siitä voi ja pitääkin puhua.
Kantaa ottaen uusia vastaajia löytyy, jos aihetta ilmenee, se on sitä keskustelua arjestakin.
Minusta on ihan lukea demeterin ja muidenkin pitkiä viestejä, joista kerrontaa löytyy, tulee halu vastata johonkin pieneen asian poikasen synnyttämänään kysymykseen.
Tietoa ja intoa asioiden seurantaan meillä kaikilla varmaan on, mutta tuoda ne asiat esille siten , että lukijoille tulee halua vastata ja osallistua.
Omalta kohdaltani voin sanoa, että keskustelemaan aika vähäisistä asioista koostuu viestini, seuraan vähän maailman menoa ja ulkona olen monen asian suhteen.
Siksi asioiden laajuus on on rikkaus, aina löytyy uusia asioita, joiden olemassa olosta ei aiemmin tietoa ole ollut.
Arkinen elämä antaa keskusteluun aiheita ihan tavallisista joka päiväisistä asioista, niistäkin jokaisella voi olla eri mielipide.
Tuli mieleen tuo eilinen perunamuussilettu, teen usein sen lettuina, kun nuukana ihmisenä en uunia raaski kuumentaa.
Ano kyllä kaipaan kaikkien asiallisia viestejä, yksitoikkoiseksi kävisi, jos vain demeterin kanssa puhetta pidettäisiin, jokaisen viesti on tärkeä ja jatkuvuutta lisäävä.
Meitä nimimerkillä kirjoittajia on vähän ja siksi aina enemmän mainintoja syntyy, mutta kaikki viestit antavat oman tärkeän osansa ja kiittelyt koskevat kaikkia mukana olijoita.
Tuo kiittäminen on kehumiseksi eritelty, mikä sinänsä ei ole oikein, kiittämistä liian vähän maailmasta löytyy, siksi kiitos on aiheesta annettava.
Eilinen jakso LaPromesassa oli karmiva, Pia Janan haudan kaivoi auki ja näki kauheita asioita, miten sitten selvittävätkään eteenpäin, mutta sarjoissahan kaikki on mahdollista, Catalinakin synnytti yhden lapsen, miten siitä eteenpäin, sen nään ensi maanantaina.
Nyt tuli kyytini ja torille meno odottaa, hyvää päivää teille kaikille. - Piti vielä tulla mielipide kertomaan TTK eilisestä ohjelmasta, se oli minun mielestä väkisin tehdyn makuinen, ohjelma aikaa liikaa ja siihen keksittyä ohjelmaa ei oikein saatu mukavaksi, onko tämäkin ohjelma jo aikansa elänyt.
Ikävää sekin että Marko ei ollut mukana.