vihne
Rauhaa kaikille!
Tulkoon meidän kaikkien osaksemme Jumalan Isän rakkaus, Jeesuksen Kristuksen armo ja Pyhän Hengen täyteys!
Sähköpostia vastaanotan osoitteessa :vihne@suomi24.fi.
Koulutus: ---
Ammatti: Eläkeläinen
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia136 aloitusta · 3979 kommenttia
- Joku pappi on tehnyt jonkin opinnäytteen Padasjoen Lestadiolaisuudesta. Minulla sellainen kappale pitäisi olla, mutta en tähän hätään löytänyt. Sain aikanaan Tapio Niemiseltä sellaisen. Jos oikein muistan, niin Esikoislestadiolaisuus jäi päähaaraksi Padasjoella eikä muuta toimintaa sen tutkimuksen mukaan ole merkittävästi ollut. Padasjoen lestadiolaisuudessa on ollut keskeisenä kai Evald Rantanen-niminen henkilö, joka on ollut kaitsijana silloin ja hoitanut laumaansa hyvin.
- Minusta on erikoista se, ettei kristitty tiedä syntiä synniksi, jos siitä ei joka pyhä muistuteta? Pyhä Henki on kotiopettaja, koka muistuttaa kaikki mitä Hän on käskenyt pitää. Vai olenko tehnyt väärän havainnon? Uskon vahvistus tarkoittaa Kristuksen kirkastamista niin, että Hänen rakkautensa kuolettaa synninrakkautta. Muuta asetta synninhimoja vastaan ei ole. Kiellot ja käskyt eivät toimi langenneen luonnon sivistäjänä. Lihaa on ristiinnaulittava ei vain liekanarussa hallita.
- Toinen kokemus oli Kupittaan seurakuntakodilta. Menin kuullakseni terveisiä Venäjän kristillisestä toiminnasta. Lähetti oli sairastunut eikä ollutkaan paikalla. Porukka päätti pitää rukouskokouksen. Kaikki oli väkevää ja hoitavaa, mutta meitä oli kaksi miestä, jotka emme kuuluneet joukkoon, niin me saimme istua jakkaroillamme ovensuussa, kun en ollut tottunut sellaiseen silloin niin en osannut hakeutua joukkoon. Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että liikehdintä oli niin uutta, ettei ollut syntynyt vielä taitoa ottaa outo mukaan.
Rukoushuone ei ole paljon helpompi paikka, vaikka ihmiset ovat kasvoista tuttuja. Kerron nyt ajatukseni. Minä koen, että olen kuin kiljuva jalopeura, joka etsii kenet saisi niellä. Varoituksen sanat ovat niin ilmeisiä. Tekstit osuvat useasti koskemaan pahoista työmiehistä, viisauden viettelemistä ym. Tuntuu, että seurakunta jää ruokkimatta hyvin pitkälle. Onko Esikoislestadiolaisuudessa niin heikko uskovan identiteetti, että kuka tahansa on potentiaalinen viettelijä tai eksyttäjä? - Siis kyse ei ollut lestadiolaisista, joten vastauksella ei ole merkitystä, enkä oikeasti muista.
- Kerrompa tapauksen toisista piireistä. Luin lehdestä, että jossain seurakuntatalossa on raamattuaiheinen juttu ja muistelen, että lopussa oli: Tervetuloa! Menin melko tasalta, kun tilaisuuden piti alkaa. Siellä oli pöytä katettuna kahvikupit ja tuolit niin, että minun osallistumiseni sekotti koko jutun, piti lähteä etsimään tuolia ja kahvikuppia eikä siihen pöydän äärelle oikein meinannut mahtua. Aiemmin ihmettelin, kun joku kysyi jostain tilaisuudesta: Voiko sinne oikeasti tulla? Moni lukee sanan, tervetuloa, sisäpiirin salakieleksi.
- Todellinen rauha traumoista ei tule pakenemalla ja suojautumalla koskettavilta sanoilta. Jos suvivirsi tai enkeli taivaan saa ihmisen pois tolaltaan, niin se todistaa, ettei ihminen ole vakaumuksensa kanssa tasapainossa. Jos ihminen luopuu uskostaan jostain syystä, ei siitä pifdä tehdä koko elämän kestävää sotaretkeä vaan se pitäisi käsitellä niin, ettei mitkään laulut hermostuttaisi vaan tulisivat yhdentekeviksi voi kuunnella tai olla kuulematta.
- Ei siis ole tapana kirjoitella eikä tunnustaa uskoa julki? Joku on sanonut, ettei ongelmana ole pahojen pahuus vaan hyvien vaikeneminen. Vaikenevalla ei ole paljon kuulijoita, joten ei kannata jupista takanapäin, jos ei ole mitään yrittänyt.
- Minä olen lukenut Lutherin tuotantoa kmelko paljon aikanaan ja tullut siihen tulokseen, että hän on epäjohdonmukainen ja ristiriitainen. Kunnes huomasin, että kahdenrintaman taistelua ei käydä samoilla aseilla molempiin suuntiin. Hän taisteli Katolisuutta vastaan vanhurskauttamisesta. Hän taisteli myös ns anababtisteja vastaan kastekäytännöstä. Ottamatta kantaa jälkimmäiseen hän kuitenkin oli katolilainen loppuun asti siinä asiassa, minkä hän oli lapsena oppinut.
Mitä tulee SS:n toimintaan ymmärrän se niin, että kannanotot ovat vastapuolen mukaisia, jos kerran vastapuolia on. Pidän suotavana, että uskovat, joille Jumalan sana jotain merkitsee, tulisivat julki koloistaa ja ottaisivat kantaa julki omalla nimell kaikissa välineissä, joihin pääsee. - Sitä minäkin ajattelin, että asian voi ratkaista noin eikä tarvitse miettiä onko se kaikki totta.Uskon, että herätyksen alkuvaihetta rasitti se, että vanha mies, kun tulee uskoon, hän on uskossaan vauva, mutta saattaa omata auktoriteettia paljonkin. Silloin toimitaan useasti lihan käsivarsilla. Kun ei ollut ehditty oppimaan Jumalan ja lähimmäisen rakkaudesta ja anteeksiantamisesta juurikaan, niin oikeassaolemisen tarve oli niin suuri, että seurakunnat voitiin repiä kappaleiksi.
- Joskus ratkaisut ovat helppoja, joskus monimutkaisia.
- Kyllä muistan aina 50-luvulta asti kaikuja siitä, että kaikki eivät uskoneet ainoaan oikeaan. Heitä pidettiin rakentumattomina, jotka piti holhota samaan ajatukseen. Muistan toisen ajatuksen samalta ajalta. Vanhat miehet sanoivat: Tämä ristillisyys on nyt niin hyvin rakennettu, ettei hajaannuksia enää tule. Olisiko meidän valaistuneempina ajan mukana hylättävä molemmat ajatukset, koska ainakaan toinen rovetia ei ole ollut Herralta.
Tässä on monta risteävää asiaa. Yksi on kypsyys kohdata erilainen uskova. Lestadiolaisilla on ollut vain kaksi vaihtoehtoa. Täystyrmäys tai joitakin on mennyt tutustumaan esimerkiksi helluntailiikkeeseen, joka on vienyt mukanaan. Runsas ilo on temmannut mukaansa, koska omassa kodissa se puoli on ollut kitsas. Siitäkin huolimatta, että Raamatussa sanotaan: Ilo Herrassa on teidän väkevyytenne.
Jokaisen ihmisen kannattaa seurata ja kantaa ainoa oikeaa pelastavaa uskoa. Nyt vaikeus tulee siitä, että asian ydintä ei ehditä edes tutkia, kun toisenlainen ylistys lyö lapun jo luukulle. Kristuksessa uskovien tulee olla yhtä vaikkei paljon muuta olisikaan. - Minä olen vähän miettinyt sitä, että miksi Israel oli heimokansa. Yksi kantaisä kolme patriarkkaa ja heistä viimeisellä kaikenlaisia vaimoja. Miten nämät ajatukset yhdestä nimetystä seurakunnasta sopivat yhteen?
- Kaikkea emme saa tietää ja ehkä hyvä niin. Jokaisella on oma sielunmaisema, joka määrää mitä se tuotytaa. Kallen uran alku osuu niin lähelle hajaannusta, että särkevät haavat on vielä ollut josko ne koskaan täysin paranivat.Jos tavaramerkki on siinä, että mikään ei muutu, niin on vaikeaa sovittaa asiat sisimmässään, kun ulkoa tulee haasteita, jotka pakottaisivat joihinkin tarkistuksiin.
- Vielä noin 20 vuotta sitten en olisi osannut vastata mitään. Nyt uskon, että jotain on avautunut siitä Julistajan tuskasta, joka kaikilla Herran palvelijoilla on, jotka tuntevat vastuunsa Jumalan ja seurakunnan edessä. Useasti tulee riittämättömyyden tunne ja se, että sana ei avaudu sillä tavalla, että Johannes Kastajan ääni tunkeutuisi korviin. Aina joutuu kipuilemaan työn äärellä miten sitä pitäisi tehdä, että Herran hyvä tahto tapahtuisi. Siinä samalla epäilys tulee oman itsen pelastuksen suhteen se ei ole vierasta.-
Kallen veroisia ei enää ole, onko se hyvä vai huono, en ole varma. Kun itse on nuori, kunnioittaa vanhoja työntekijöitä automaattisesti. Kun vanhenee ja Lapin wanhimmatkin alkavat olla ikätovereita tai nuorempia, siinä on kriisin paikka.Ehkä ihmiset ovat olleet enemmän auktoriteettiuskovia, mutta sekulaari maalilma tulee sisään seurakuntiin hajottaen paljon asioita. Yksi ilmiö on myös se, että jotain aletaan nostaa ja kun on tarpeeksi nostettu aletaan kivittää alas. Suuurten tähtien aika ainakin letastdiolaisuudessa on ohi ja siivet leikattu melkein kaikilta. - Pidän ihmeenä sitä, että näitä s-psteja löydetään ja käytetään hyväksi. Muistelen viimevuosituhannelta olleen kirjesalaisuuden. Jos sitä lakia noudatetaan, ei pitäisi syntyä tälläisiä löytöjä. Itse asiaan kantaa ottamatta olemme menossa kohti infernoa, jos mitään yksityisyyden suojaa ei ole olemassa.
- Joudumme hämmennyksiin, jos meillä ei ole muuta kuin vanhuskauttamisopppi joka kohtaan. Jos kaikki muu on omaavanhurskautta, niin kaikki pelvelukseen osalliset ovat olleet omavahurskaita, mutta hedelmä ei suo meille sitä tulkintaa. Jokainen uskova on Jeesuksen veren hinta ja myös jonkin palvelijan kylvön hedelmä. Paavali todisti: Minä olen kylvänyt, Apollos on kastellut, mutta kasvun antoi Jumala. Nyt ei siis se joka kylvää eikä se, joka kastelee, ole mitään Herraan verraten, koska siemenkin on Häneltä.
- 2.Pietari 1:5. Niin ahkeroitkaat kaikella vireydellä teidän uskonne avua osoittamaan, ja avussa tointa,
6. Ja toimessa kohtuullisuutta, ja kohtuullisuudessa kärsivällisyyttä, ja kärsivällisyydessä jumalisuutta,
7. Ja jumalisuudessa veljellistä rakkautta, ja veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta.
8. Sillä koska nämät täydellisesti teissä ovat, niin ei he teitä salli löydettää joutilaina eli hedelmättöminä meidän Herran Jesuksen Kristuksen tuntemisessa.
9. Mutta jolla ei näitä ole, hän on sokia, ja ei näe mitään kaukaa, ja on unohtanut itsensä olleen puhdistetun entisistä synneistänsä. - Se on siis sinulle käsittämätöntä! Minulle on siis vapaan puolen jutussa yksi käsittämätön kohta ja se on kolmannesta polvesta eteenpäin vapaan suunnan lapset-. Onko heillä tai teillä vaatimuksena samanlainen radikaali uskoontuleminen kasteineen ja hengellä täyttymisineen mitä edellytätte uölkopuolelta tulevalle?
- En kyllä kommentistasi tunnista tätä keskustelua. Miksiköhän se niin huonolta tuntui sinusta?
- Omien kokemusten tueksi olen tietysti tallettanut joukon saarnoja, joista ei enää pysty moniakaan yksilöimään. Siis suoraan en kopsaa ilman, että siitä olisi maininta.
Muistan VViljasen saarnan Virroilta kauan sitten. Hän puhui vainosta. Hän sanoi, että ulkonaisen vainon puolesta kokemus jäisi vajaaksi, mutta elävää uskoa alkaa vihollinen heti vainota sisäisesti. Sanat ehkä eivät olleet juuri niin, mutta ajatus on jäänyt muotona mieleen.