vihne
Rauhaa kaikille!
Tulkoon meidän kaikkien osaksemme Jumalan Isän rakkaus, Jeesuksen Kristuksen armo ja Pyhän Hengen täyteys!
Sähköpostia vastaanotan osoitteessa :vihne@suomi24.fi.
Koulutus: ---
Ammatti: Eläkeläinen
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia136 aloitusta · 3979 kommenttia
- Gal 4: 26 Mutta se Jerusalem, joka ylhäällä on, on vapaa, ja se on meidän äitimme
- Aamen! Ainakin itse olen tavannut syntejään aivan vavisten ja itkien katuvia syntisiä. Olen varma, että Jumalan tarkoitus on pelastaa sellainen ihminen. Ei Hän herätä ketään vain kiusatakseen.
- Ei ehkä auennut minun ymmärrykselleni mitä tarkoitit. Minä en haluaisi ainakaan asettua kenenkään taivastien esteeksi.
- Veljet ja sisaret! Kannattaa lakata näkemästä vaivaa eri rajauksista. Jos uskoo, että asia on niin, niin kannattaa mennä siihen laumaan. Jos ei, ei sillä puhella ole käytännön merkitystä yhdellekkään, jolla on sisimmässään todistus lapsioikeudesta.
- Termi: Kirkon sisällä, on ongelmallinen. Voidaan ajatella, että tilaisuuden pitäminen kirkon seinien sisällä on sitä. Ajattelen kuitenkin niin, että osallistumalla kirkollisiin rakenteisiin luottamushenkilönä ja toiminen vakaumuksensa pohjalta eri tilaisuuksissa on toimintaa kirkon sisällä.
Se tarkoittaisi ehdokkaaksi asettumista erilaisissa vaaleissa ja valituksi tultuaan täyttämään tehtäväänsä vakaumuksen pohjalta. Kun kuitenkin tiedämme, että kirkkoherroilla on suuri valta päättää ketä saa toimia tilaisuuksissa, niin kyllä toiminta jää pakosta mainosmarginaaliin. - Tampereella oli yksi kahvila aikoinaan sisustettu niin, että yksi sisäseinä oli kuin ulkoseinä. Siellä oli ikaankuin sisällä ja ulkona yhtäaikaa. Jokainen saa kai asemoida itsensä mihin haluaa akselilla sisällä - ulkona.
- Opettaa sana myös niin, että tunnustakaa syntinne toisillenne. Löydät Raamatusta kun etsit. Tässä on se hyvä asia, kun olemme yksinäisyydessä ja syyttäjä tulee syyttämään, niin voi sanoa, että olen tunnustanut asian Jumalalle ja ihmiselle ja saanut anteeksiannon. Sen tarkoitus on myönteinen.
- Tiedätkö, nän Hän juuri tekee. Säätiedotukset ovat Hänen puhettaan! Ei auta ihmisvoima eikä viisaus.
- Rippi on lahja, ei rangaistus tai joku pakko. Eikö kuitenkin ole hiukan outoa, että Jumalan kasvojen edessä tekisimme syntiä, jota emme kehtaa tunnustaa toiselle ihmiselle. Ovatko mittasuhteet oikeat?
- Mielestäni tässä on ainakin kaksi asiaa. Keskimääräiseen lestadiolaiseen opetukseen kuuluu karsastus erilaisia uskovia kohtaan. Jos joku ei kykene kokonaan alistumaan, niin suunta on vain lihalliseen vapauteen, koska toisin uskominen on pahempi synti kuin synnissä rypeminen.
- Paljon olen saanut neuvoja jo tähän ikään mennessä, mutta olen melko huono ottamaan niitä vastaan. Luterilaisuuden otin siihen siksi, että itse kukin punnitsisimme omat voimamme puhtaan opin määrittelyssä. Jos Pyhä Henki vaikuttaa luterilaisen papin käsissä olevan Raamatun kautta,, niin miksi se menettää voimansa vaikkapa minun käsissäni, kun en ole luterilainen.
Mieleen tulee tutkistelu kadonneesta lampaasta. Siinä oli kyse mitä tarkoittaa: Kutsuu kylänsä miehet? Nopean miehen nopea vastaus, kun kaikki opetuslapset oli miehiä. No, jos luemme eteenpäin Luukasta niin seuraavaksi sanotaan: Kutsui kylänsä vaimot, mitäs siihen sanotaan? Ei sanottukaan mitään. - Siihen sydämen laajentumaan ei kuole, kun antaa tuomiovallan Hänelle jolle se kuuluu. Onhan selvää, ettei kaikissa paikoissa tarvitse käydä eikä sydänystävä kaikkien kanssa tarvitse olla, mutta ei pidä oman sydämensä ahtaumaa pitää niinkuin raamatullisena ohjenuorana.
Luterilaisessa opissa sanotaan, että Henki vaikuttaa vain sanan ja sakramenttien kautta. Jos nyt oletamme, että tarkoitettu sana on Raamattu, niin eikö silloin Hengen pitäisi vaikuttaa aina, kun sitä luetaan, vai onko Henki vain muutamissa tapauksissa ja vain muutamilla rukoushuoneilla/kirkoissa? - Minun ymmärrykseni Esikoislestadiolaisuudesta päättyy vuosituhannen vaihteeseen. Se jäi suht eheäksi, kun Lietoon aikanaan siirryimme. En pysty sanomaan myöhemmästä ajasta juuri mitään pätevää. Ajatuksia on moneen suuntaan, mutta nyt ei taida olla ulkopuolisen viisauden aika. Molempia osapuolia ymmärrän tavallani, kummallakin on päteviä argumentteja, jos vähänkin asiaa ymmärrän.. Mieleeni tulee Toijalassa asutut veli Kato nimeltään, joka sanoi kerran: Minulle on tullut sydämen laajentuma! Minulla on sama kokemus ja ajattelen sitä, että myönteinen energian käyttö olisi hedelmällisempaa kuin se, että kuurnitaan ulos sellaisia, jotka eivät pelastu ihmisen mielestä.
- No se kutsuminen saattaisi olla vastavuoroista. Esimerkiksi Turun rukoushuoneella oli sinä aikana, jonka tunnen: Arkkipiispa, tuomiorovasti ,kirkkoherra, yksi pastori ja yksi maallikko puhunut.
- Kyllä minä kin käytän noita päästösanoja, kun näen tarvitsevan sielun. Se on yksinkertainen kehotus uskoa nimeen, jossa on pelastus ja vereen, jossa on puhdistus. Olen nähnyt Jumalan toimivan niin, että ihminen on vapautettu syytteistä, joita omatunto on kantanut ties kuinka kauan.
- Sairastaa parantumatonta vaivaa, joka tarvitsee siirrännäisen tai sitten ihmeen. Siirrännäistä ei voi saada, jos ei ole sopivaa ja yleensä niitä on liian vähän. Hoidetaan kolmesti viikossa noin 4tuntia kerrallaan. Siis poteminen on kokopäivätyötä uuvuttavaa toisinaan. Kuitenkin se näyttää pätevän: Niinkuin on päiväsi niin on voimasi. Voimaton on ihminen kantamaan koetuksia, kyllä siihen tarvitaan jotain enemmän.
- Urkujen neliraajasoitto on taidollisten hommaa. Joskus nuorena menin Teuvan kirkon urkuparvelle katsomaan ja kuuntelemaan soittamista. Kanttori vaihtoi jalkoihinsa soittokengät ja sitten mentiin. Ihmeellinen asia tuo soittotaito.
- Hengellisen elämän alalla päätösten tekeminen ja niiden noudattaminen maailmanlaajuisesti tuo aina ongelmia. Keskusvallan määräykset käytännön asioissa synnyttää aina vastarintaa moninaisista syistä. Urut on hieno soitin ja nykyiset soivat taitavissa käsissä hyin monella tavalla. Urut ovat myös kallis investointi ja herääkin kusumus: Onko seurakunnan varat käytetty kristillisesti, jos hankitaan urut hyvin kalliilla hinnalla. Siis urkujen hankkiminen kaikilla puolilla maapalloa ei ole iisi homma.
Nykyisin ihmisten liikkumisen myötä kaikenlaiset virtaukset löytävät tiensä Suomeen. Moni asia tuntuu vieraalta varsinkin varttuneen väen keskuudessa. Kaikki, mikä jossain ulkomailla kuulostaa ja näyttää hyvältä ,ei sovi Suomalaiseen kansanluonteeseen.
Siksi on tärkeää löytää kussakin tapauksessa konsensus, joka auttaa rauhaan seurakuntaelämässä. Tässä tulee kysymykseen se, että otetaan huomioon se ikä on toiselle hyväksi. Ei siis oma mieli aina ole se käyttökelpoisin.
Jos taas uskonharjoitus on paljolti kieltäytymistä, niin ei sekään ole hyväksi. Kun vältämme jotain vaatekappaletta ja jotain soitinta, se voi olla itselle hyväksi, mutta työntää toisenlaisia ulommaksi. - Sydämellä kuvataan sitä sisintä meissä, joka motivoi puheemme ja tekomme. Nyt on siis kyse siitä mikä henki meitä hallitsee. Kun puhutaan sydämestä tulevista pahoista asioista, silloin puhutaan lihallisuuden hallinnassa olevasta ihmisestä, jonka sydäntä ei ole uskolla puhdistettu.
Kannattaa miettiä sellaisen uskon kohdetta ja laatua, joka ei rajoita mitenkään ihmisen toimintaa. Lihallisuudestamme emme pääse eroon, koska meillä on tämä näkyvä osa, jonka tie on maan tomuun aikanaan ja siinä osassa on sielunvihollisen liittolainen elissa vaikka olisi ristiinnaulittukin, niin aina tulee lihallisia ajatuksi silloin ja tällöin. - Sanoilla on tietysti se sisältö, jonka niille annamme. Kivenheitto voidaan tulkita myös niin, ettei uskovat mene etunenässä kaikkeen mukaan mitä maailmassa keksitään. Kannattaa antaa kulua hetken aikaa niin, että hedelmää voidaan tarkata.
Mieleeni tulee kertomus Lapista. Wanhimmat olivat tottuneet tekemään maaseutumatkansa poron pulkalla. Joku oli sitä mieltä, että se on ollut oikea menettely ja sitä nouvvatethan. Kun autot tulivat lapin perukoille, niin niihin sopeutuminen oli vaikeaa. Kun sitten saivat houkuteltua jonkin wanhimman auton kyytiin, niin mieli muuttui ja auto sopi oikein hyvin kyytivälineeksi.
Se on totta, että perinteen tarkkakin noudattaminen ei ole autuuttavaa. Vain usko, joka lähtee puhtaasta sydämestä ja toimii rakkautena veljesten keskuudessa.