AuraLamminparras
Luomualan yhteistyöjärjestö Pro Luomun toiminnanjohtaja, maa- ja metsätaloustieteiden maisteri sekä agroekologi, joka on kiinnostunut kestävistä ruokajärjestelmistä ja kuluttajien mahdollisuuksista vaikuttaa ruokamurrokseen.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia0 aloitusta · 34 kommenttia
- Suomessa ei ainakaan toistaiseksi saa käyttää siemeniä missään tuotantotavassa, joita olisi jalostettu millään geenitekniikalla. Luomussa tämä on lisäksi kategorisesti kielletty, joten luomukauran siemenet ovat aina jalostettu perinteisillä tekniikoilla. EU:ssa lainsäädäntöä uusien jalostustekniikoiden eli ns. geenieditoinnin suhteen ollaan mahdollisesti uudistamassa, mutta työ on vielä kesken. Uusi lainsäädäntö koskisi hyvin uutta ja tarkkaa tekniikkaa, jossa esim. yksitäistä geeniä voidaan muokata, mutta mitään toisia geenejä ei siirretä kasviin.
- Kiitos keskustelusta. Tämä on ollut todella mukavaa! Oivalsin juuri, että muikkuja voi ehkä olla mahdollista syödä muutenkin kuin paistettuna. Asiantuntijana ei aina ymmärrä minkälaisia ajatuksia ja kysymyksiä ruokaan voi liittyä, ja tähän liittyen olen saanut myös monia oivalluksia tänään.
- Mahtavaa. Rakastan muikkuja, mutta syön ne aina vain paistettuna. Ehkä joskus uskallan kokeilla tätä.
- Sienissä on tulevaisuus. Niitä voidaan käyttää vielä todella monipuolisesti ja tuotteistaa monilla tavoilla. Olen nähnyt sieniä mm. lihankorvikkeina, D-vitamiinin lähteenä luomukekseissä, erilaisina erikoistuotteina, kuten pakuriteenä tai reishiuutteena sekä sienistä tehtyä umamikastiketta. Ja varmasti on paljon muitakin tuotteita mitä sienistä voidaan tehdä.
- Tää on hyvä näkökulma. Lopulta ei mistään tarvitse luopua, kun löytää hyvät vaihtoehdot tilalle.
- Ei ole. On hyvä ymmärtää, että REKO:ssa tuottajalla on myös enemmän kuluja, sillä hän hoitaa eri tavalla itse tuotteiden myynnin, markkinoinnin ja logistiikan. Myyntivolyymit ovat REKO:ssa pienempiä kuin kaupoissa, joka nostaa myös hintoja. REKO:n idea on myös juuri se, että tuottaja saa tuotteestaan paremman hinnan kuin jos myisi teollisuudelle.
- En ehkä osaa suoraan vastata tähän, mutta yleisesti olen ajatellut, että juhlassa voi vähän juhlistaa ja syödä myös sellaisia ruokia joita muuten välttelee terveyden tai kestävyyden näkökulmasta. Arjen valinnat ovat ne, millä on suurin merkitys.
- Näin on. Suomessa on testailtu luomusoijan kasvatusta, joku kesä se käsittääkseni onnistui ihan hyvinkin, mutta toisena kesänä satoa ei kunnolla saatu. Meidän pohjoiset olosuhteet eivät ole ainakaan vielä toistaiseksi soijalle suotuisat. Voi olla, että tämä muuttuu ilmastonmuutoksen myötä, mutta olisi myös tärkeää, että palkokasveja jalostettaisiin enemmän meidän olosuhteisiin sopiviksi. Itsekin pidän soijasta ja syön luomutofua, jonka raaka-aine on yleensä tuotettu Euroopassa.
- Hyvä idea! Suomessa tuotetaan paljon hyvää kotimaista gluteenitonta kauraa, usein myös luomuna, mutta taitaa olla niin, että tämä laadukas raaka-aine menee pääosin vientiin. Mutta olisi kyllä kiva, jos meillä olisi enemmän myös kotimaista valikoimaa. Kannattaa laittaa toiveita kaupoille ja teollisuudelle!
- Kirjoittelin jo aiemmin, että kiireinen arki haastaa minua ehkä eniten. Ei ole aina helppoa hommata terveellistä, maistuvaa ja kestävää ruokaa koko perheelle. Onneksi puoliso on minua parempi tässä ja saan usein istua työpäivän jälkeen pöytään, missä kaikki on täydellistä.
Inspiraatiota saan muista ihmisistä ja tekemisestä. Teen töitä luomuruuan ja kestävän ruuan kanssa ja se antaa merkityksellisyyttä ja toivoa koko elämään. - Sama!
- Kiitos ajatuksista! Omavaraisuus ja hajautettu tuotanto ovat näkökulmia, joille minäkin toivoisin enemmän huomiota. Ruuantuotannon omavaraisuuden suhteen meidän tulisi myös tarkastella maataloudessa käytettyjä panoksia, merkittävä osa suomalaisessa ruuantuotannossa käytetyistä lannoitteista ja torjunta-aineista tuodaan Suomeen muualta. Tässä voitaisiin ottaa enemmän mallia luomutuotannosta, jossa ulkoisia panoksia käytetään hyvin vähän. Laiduntaminen on myös vähentynyt Suomessa surullisen paljon ja perinnebiotooppeja on jo hälyttävän vähän. Toivon, että tämä suuntaa saadaan käännettyä, luomu on Suomessa ainoa viranomaisen valvova tuotantotapa, jossa laiduntaminen on pakollista. Eli laiduntamista voi suosia ostamalla luomutuotteita!
- Luujauhoa ei käytetä elintarvikkeissa, mutta sitä voidaan käyttää lannoitteena maataloudessa.
- Hei, Suomessa myytävät Oddlygoodin tuotteet valmistetaan Suomessa suomalaisesta kaurasta. Valio tähtää kuitenkin tuotteilla voimakkaasti vientiin, ja Suomessa valmistettuja juomia ei kannata välttämättä rahdata toisiin maihin, koska ovat hyvin painavia. Joten olettaisin, että tämä muualla tapahtuva valmistus tähtää myyntiin muilla markkinoilla.
- Hyvä kysymys, jotenkin kaikilla on hirveä kiire. Ilmeisesti osassa kouluissakin lasten ruokatunti saattaa olla hyvin lyhyt, kertoo jotain kiireen kulttuurista, jos emme pysty edes lapsille suomaan rauhallista ruokahetkeä. Jokainen voi tietysti osaltaan vaikuttaa siihen miten kulttuuri muodostuu, pyydä työkaveri pitkälle lounaalle, pidä kiinni perheen yhteisistä ruokahetkistä.
Toki välipalatkin voivat olla hyviä ja terveellisiä, vaikka kokoajan ei kannata napostella. - Hyvä huomio tuo "välipalaistuminen", siinä tapahtunut valtava muutos kymmenessä vuodessa, kaikenlaisia naposteluruokia on laajalti saatavilla. Luulen, että tämä trendi kiihtyy vielä entisestään, halutaan nopeaa ja helppoa ruokaa.
- Sanotaan, että pitää maistaa uutta makua kymmenen kertaa että siihen tottuu, mutta minusta tuntuu, että tässä on myös yksilökohtaisia eroja. Oma suuni tottuu uuteen melko nopeasti, samoin toinen lapseni syö heti lähes kaikkea, kun taas toinen lapsi tarvitsee monia maistelukertoja ennen kuin alkaa rohkeasti syömään.
- Näyttää vielä siltä, että näiden kiinnostus näihin tuotteisiin on korostunut viime vuosina. Elintarvikkeiden hintojen nousu on vaikuttanut ruuan ostamiseen mm. siten, että kasvisten ja hedelmien ja luomuruuan myynti on laskenut, mutta samaan aikaan karkkien ja sipsien myynti on taas kasvanut. Se tuntuu kyllä hurjalta.
- Ruokailutottumukset ovat tavallaan kokoajan muutoksessa ja ruokakulttuuri muuttuu ja kehittyy ajan kanssa. En itse omassa lapsuudessani tiennyt mikä on avokado, kvinoa tai linssi, mutta omille lapsilleni nämä ovat ihan perusjuttuja. Uskon, että yleisesti ruuan tuotannon kestävyyteen kiinnitetään koko ajan enemmän huomiota ja se haastaa valintoja ja muuttaa syömistämme. Itse suhtaudun muutokseen innolla, ja kokeilen mielelläni uutta.
- Hyvä kysymys, mutta todella vaikea, sillä maataloustuet vaikuttavat ruuantuotantoon kaikkialla maailmassa. Se kuitenkin tiedetään, että tuet vaikuttavat siihen mitä syömään. Ilman tukia todennäköisesti söisimme ainakin hyvin paljon vähemmän suomalaista ruokaa ja ruuantuotannon huoltovarmuus näyttäisi huonommalta.