- Maailma muuttuu ja monen arvomaailma sen mukana. Käyttölinjainen Saksanpaimenkoira ei ole välttämättä helppo edes kokeneelle, saati sitten aloittelijalle.
Ongelma kohdallasi saattaa olla se, että kasvattajat eivät tiedä sinua ja osaamistasi. Se että kerrot itsestäsi on hyvä asia, mutta mistä kasvattaja tietää varmaksi asiat mitä kerrot.
Jos muuttaisit lähestymistapaa ja et ottaisikaan suoraan yhteyttä kasvattajaan, vaan johonkin alan harrastajaan. Tämä harrastaja tutustuisi sinuun ja tapoihisi, jonka jälkeen voisi kertoa oman mielipiteensä koirasta mikä olisi sinulle sopiva. Käyttökoirapuoli on aika pieni porukka ja ovat jollakin tasolla usein tuttuja keskenään, tämän kokeneemman harrastajan sana vaikuttaa kasvattajalle aika paljon. - Mikä oikeastaa on "suojeluvietti"?
Ihan oikeasti koira jättää kyllä sen "suojeltavan" selviämään ihan vaan itsekseen, jos tilanne alkaa siltä koiran mielestä näyttämään.
Koira puolustaa itseään vaaran uhatessa, vain siihen pisteeseen mihin sen rahkeet riittävät ja sen jälkeen otetaan puolustusvietin pakokäyttäytyminen mukaan koiran toimintaan.
Jokaisella koiralla on olemassa muutama päävietti, toki niiden viettien määrä vaihtelee rotu- ja yksilötasolla, mutta ne vietit ovat olemassa jokaisessa koirassa.
Tämä viettien olemassaolo saattaa tulla joillekin ohjaajille yllätyksenä.
Kuvitellaan tilanne missä koira kokee uhkaa ja nostaa puolustusvietin yhdessä aggression kanssa esiin, niin ilman näiden viettien aiempaa käsittelyä emme tiedä koiran käytöksestä tässä tilanteessa yhtään mitään, eikä koira tajua mihin voi tunteensa kohdistaa.
Oikein jos huonosti käy, niin koiran aggressiivinen käytös kohdistuu ohjaajaan, koska koira ei miellä häntä yhtä uhkaavaksi kuin sen kertainen ulkopuolinen pelon aiheuttaja.
Koirakohtaista puolustushalua ei voi tietää kokeilematta ja kokeet ovat jonkinmoinen mittari siihen asiaan.
Ohjaajaansa koira puolustaa, tai sitten ei. Hommaa voisi kokeilla vaikka kytkemällä koira kantoon kiinni riittävän pitkällä liinalla, että sen ei tarvitse olla ihan kannon lähellä. Koiralle tuntematon henkilö hyökkää, uhaten kantoa. Melkoisella varmuudella koira reagoi tähän hyökkäykseen jotenkin. Puolustaako koira tässä ohjaajaansa, kantoa vai itseään? - Koiran opettaminen ja kouluttaminen on verrattavissa talon rakentamiseen. Kaikki alkaa vahvasta pohjasta molemmissa, eihän mikään kestä heikon pohjan päälle rakennettuna. Koiran kanssa pitää ottaa huomioon se, että kaiken on perustuttava koiran omaan haluun, eli koiran on haluttava olla sinun kanssasi.
Talossa tämä tarkoittaa perustusta ja koiran kanssa suhdetta.
Suhde on tärkein asia koiran kanssa, mikäli siis haluaa tehdä sen kanssa jotain. Ensimmäisen suhdeharjoituksen voi tehdä vaikka jo pennun hakumatkalla. Siirrytte pennun kanssa johonkin turvalliseen paikkaan, jätät pennun ja siirryt itse muutaman metrin päähän ja odotat ilman kutsua tai houkuttelua mitä koira tekee, yleensä pentu tulee ohjaajansa luo, tästä valtavan paljon kehuja ja eka treeni tuli tehtyä. Koirasta riippuen tämä voi viedä aika 1-60min.
Suhdetta kehitetään myöhemmin arjessa, kaikella tekemisellä pitää olla joku tarkoitus, et voi esimerkiksi vain rapsuttaa koiraa, koska rapsutus on monelle koiralle positiivinen asia ja vahvistaa rapsutukseen päättyvää toimintaa, vaan sinun on mietittävä tekosi seurauksia. Rapsutus voi tapahtua vaikka siten, että koira tulee luoksesi (osoittaa silloin aktiivisuutta), palkkaat sen rapsutuksella. Tästä seuraava vaihe on, että koira osoittaa aktiivisuutta tulemalla luoksesi, nyt et rapsutakkaan sitä heti, vaan vietkin käden sen pään yli kohti selkää, luultavasti koira istuu tässä vaiheessa ja saa rapsutuksen palkaksi. Muutama toisto tätä ja koira tarjoaa istumista lähelläsi, tässä vaiheessa voit sitten ottaa vihjesanan (ennen käsky) mukaan.
Näin toimien koira oppi hyvinkin lyhyessä ajassa istumisen, koska se halusi itse tehdä sen. Aktiivisuus palkitaan aina ja on toivottavaa, on ohjaajan kyvyistä kiinni miten tämä koiran oma halu saadaan hyödynnettyä.
Kaikki nämä arjen pienet tapahtumat ovat sitä koulutusta ja pohjan, eli suhteen luomista koiran ja ohjaajan välille, joka voidaan aloittaa ihan heti pennun tullessa kotiin, muista, koiran on haluttava itse, aktiivisuus palkitaan aina ja käskyjä ei tarvita ennen kun koira tekee liikkeen itse ja omasta halustaan. Vastaus kysymykseesi lyhyesti: Ota pentu ja sen tarpeet aina huomioon, käytä aivojasi ja kysy jostain jos et itse tiedä. - Paljon olet saanut vastauksia, mutta näyttää vastaukset painottuvan johonkin muuhun kuin kysymääsi asiaan.
Kerrostalo ja Saksanpaimenkoira sopivat yhteen aivan hyvin, ehkä jopa paremmin kuin omakotitalo tontteineen ja tarhoineen.
Kerrostalossa on koira aina kanssasi ja jos lähdet ulos, niin todennäköisesti otat mukaasi kerrostalokoiran sillonkin, kun unohdat omakotitalon tarhaan jääneen eläimen.
Kasvattajan valinnassa ei ulkopuolinen juurikaan voi auttaa, koska yhteistoiminta kasvattajan kanssa edellyttää ihmisten keskenäistä kommunikaation mahdollisuutta ja vain sinä itse tiedät sen, että kehen luotat ja jopa tulet hänen kanssaan toimeen.
Harrastuskaveria etsiessä, kääntyisin käyttölinjaisten kasvattajan puoleen, ihan vaan sen takia, että nälkä kasvaa syödessä ja kaikilla näyttelylinjaisilla (toki ei kaikilla käyttiksilläkään) ei riitä paukut asioiden tekemiseen yhtään vaativampiin asioihin.
Hyvä ja rehellinen kasvattaja auttaa kyllä löytämään sinulle mahdollisesti sopivan pennun ja siitä ei pidä pahastua jos kasvattaja ilmoittaa että sinulle soveliasta pentua ei nyt ole, se on vain rehellisyyttä.
Seuraava pentue voi sopia sinulle paremmin. Onnea kasvattajan ja rodun valinna suhteen.