- Itse ajauduin Procol Harumiin Pepe Willbergin kautta (Hermes -> Pandora's Box). Hammond rules! Viimeisin lätty Novum on ihan kelpo tuote.
- Vähän täydennystä tähän vanhaan ketjuun, sillä instrumentaaleja löytyy useita: Heti Toto-debyyttilevyn (1978) eka kappale alkaa mahtipontisesti Beethoven-henkisellä instrumentaalilla Child's Anthem. "Melkein progelevy" Hydralla (1979) on puoliksi instrumentaali A Secret Love. Dune-soundtrack (1984) on lähes tulkoon kokonaan Toton (David Paichin) tuotantoa; samalta vuodelta myös olympiakappale Moodido. Fahrenheitin (1986) päättää upea jazz-helmi Don't Stop Me Now, johon Toto sai pyydettyä itsensä Miles Davisin soittamaan. Aiemmassa postauksessa olikin mainittu Jake to the Bone (Kingdom of Desire, 1992) ja Dave's Gone Skiing (työnimeltään Jake to the Bone II, Tambu, 1995). (Mindfieldsiltä (1999) löytyvää progressiivista Better Worldiä voinee pitää instrumentaalina, vaikka sisältääkin teoksen keskellä lyhyen lauletun osan. Mainittakoon vielä harvinaisuus, Falling in Between -levyn (2006) jatsahtava bonus-kappale The Reeferman, jota ei Suomessa myydystä levystä löydy, mutta netistä kylläkin. Näitä olisi kyllä voinut olla vaikka joka levyllä!