- Oli kerran Suomessa yhtä kansa
oli arvot; koti, uskonto, isänmaa
he kunnioittivat aina toisiansa
oli rakas heille synnyinmaa.
Vanheni kansa, vanheni arvot
nousi uusi polvi, nousi uudet arvot
ei isää, ei äitiä, vain me kaksi
uuden merkityksen sai sana puolisoksi.
Sanat Pyhän kirjan unohtuivat
uuteen merkitykseen muotoituivat
rasistiksi syytettiin, ken ne äänti
uusi polvi pyhät sanat toiseksi väänti.
Otti oikeusasiamies kannan uuden
se vanhoille toi hädän ja toivottomuuden
miten suomen kansa voi armossa elää
kun Jumalan sanaa saa ei sanoa enää.
Sanan vapauden määrittää polvi uusi
oli heitä aluksi viisi tai kuusi
nyt joukko kasvanut saanut vallan
vanhat arvot menneet kokeneet hallan
Puhui Raamattu ennen toista kieltä
nyt polvi uusi on toista mieltä
sana Raamatussa; ”häpeä on heidän kunniansa”
ei sano mitään heidän tajuntansa.
Siihen samaan tuhoutui rooman kansa
he lankesivat siihen mikä oli ansa
virsi vanha joutui kirkon romukoppaan
mut nostan sen uutena sanan soppaan.
Nyt viekas vilppi täällä
on noussut kunniaan
on valhe vallan päällä
ja vääryys voimissaan
Ei kuulla Pyhän ääntä
lait vanhat kumotaan
niin uusi polvi säätää
tuhon arvoja käy puoltamaan
Ei arvot vanhat enää mitään
ei kiinnosta juuri ketään
sanan vapaus on vankina vallan
uuden polven ja virkavallan - Moraalin lyhyt historia
Muutos on välttämätöntä. Se on totta.
Mutta koskeeko se kaikkia elämänalueita? Eikö ole mitään pysyvää?
On toki arvoja, jotka yleisesti ottaen pidetään pysyvinä. Niitä ovat mm.: rehellisyys, kunnioitus, lähimmäisen arvostaminen ja rakastaminen ilman himoa.
Vielä sodan jälkeen arvot kiteytettiin kolmeen sanaan: koti, uskonto, isänmaa.
Tarkastellaanpa hiukan tarkemmin arvojen lähihistoriaa nykypäivän valossa.
Enää ei ole:
- haureutta, on vain seurustelusuhteita
- rakastajia tai rakastajattaria, on vain elämänkumppaneita
- susipareja, on vain avopuolisoita
- kirkon tuomiota susipareille, on kirkon siunaus heille
- himoa, on vain geneettistä käyttäytymistä
- homouden rangaistavuutta, se poistettiin laista vuonna 1971 (hyvä, että poistettiin)
- homoseksuaalisuus tauti, se poistettiin tautiluokituksesta 1981 (hyvä, että poistettiin)
- alkoholismin paheksettavuutta, on osittain sairauden hoitoa vuodesta 1981 alkaen (hyvä, että hoidetaan)
- ruokottomuutta, on vain ilmaisun vapautta
- lupa siteerata Raamattua vakaumuksensa mukaisesti, on vain uuden sukupolven totuus
- raamattu kaiken auktoriteetti, nyt se edustaa vanhentuneita arvoja
- valehtelua, on vain muunneltua totuutta
- sapattia, on vain viikonloppu
- varastamista, on vain luvatonta käyttöönottoa
- vanhuksen täyttä kunnioitusta, hän on useimmiten vain kustannuserä
- arvokasta, että äidit kasvattavat lapsiaan kotona, nyt päiväkoti parempi
Häpeämmekö historiaamme? Kenet pitäisi tuomita ja minka aikakauden arvojen perusteella? Meidätkö, jotka olemme vielä elossa ja olimme nuoruudessamme sitä mieltä, että arvomme olivat hyvät? Pitäisikö meidän vanhenpien todella luopua arvoistamme uuden sukupolven vaatimuksesta?
Olivatko arvomme tuhoisia yhteiskunnalle? Eikö päinvastoin? Mennyt sukupolvi rakensi hyvinvoivan Suomen, jota maailmalla ihaillaan ja jonne halutaan tulla.
Hyvä, Päivi Räsänen. Voimia Sinulle. - Tämäkin kirjoitus sivuaa kirkon moraalin lyhyttä historiaa:
Moraalin lyhyt historia
Muutos on välttämätöntä. Se on totta.
Mutta koskeeko se kaikkia elämänalueita? Eikö ole mitään pysyvää?
On toki arvoja, jotka yleisesti ottaen pidetään pysyvinä. Niitä ovat mm.: rehellisyys, kunnioitus, lähimmäisen arvostaminen ja rakastaminen ilman himoa.
Vielä sodan jälkeen arvot kiteytettiin kolmeen sanaan: koti, uskonto, isänmaa.
Tarkastellaanpa hiukan tarkemmin arvojen lähihistoriaa nykypäivän valossa.
Enää ei ole:
- haureutta, on vain seurustelusuhteita
- rakastajia tai rakastajattaria, on vain elämänkumppaneita
- susipareja, on vain avopuolisoita
- kirkon tuomiota susipareille, on kirkon siunaus heille
- himoa, on vain geneettistä käyttäytymistä
- homouden rangaistavuutta, se poistettiin laista vuonna 1971 (hyvä, että poistettiin)
- homoseksuaalisuus tauti, se poistettiin tautiluokituksesta 1981 (hyvä, että poistettiin)
- alkoholismin paheksettavuutta, on osittain sairauden hoitoa vuodesta 1981 alkaen (hyvä, että hoidetaan)
- ruokottomuutta, on vain ilmaisun vapautta
- lupa siteerata Raamattua vakaumuksensa mukaisesti, on vain uuden sukupolven totuus
- raamattu kaiken auktoriteetti, nyt se edustaa vanhentuneita arvoja
- valehtelua, on vain muunneltua totuutta
- sapattia, on vain viikonloppu
- varastamista, on vain luvatonta käyttöönottoa
- vanhuksen täyttä kunnioitusta, hän on useimmiten vain kustannuserä
- arvokasta, että äidit kasvattavat lapsiaan kotona, nyt päiväkoti parempi
Häpeämmekö historiaamme? Kenet pitäisi tuomita ja minka aikakauden arvojen perusteella? Meidätkö, jotka olemme vielä elossa ja olimme nuoruudessamme sitä mieltä, että arvomme olivat hyvät? Pitäisikö meidän vanhenpien todella luopua arvoistamme uuden sukupolven vaatimuksesta?
Olivatko arvomme tuhoisia yhteiskunnalle? Eikö päinvastoin? Mennyt sukupolvi rakensi hyvinvoivan Suomen, jota maailmalla ihaillaan ja jonne halutaan tulla.