- Kannassa ei näy kuka on katsonut ja missä, ainoastaan, mihin yksikköön jotain tietoja on luovutettu. Kuka ja missä selviää vasta kun tilaa lokitiedot. Ne tilataan lomakkeella, joka löytyy sh-piirin nettisivulta tai toimipaikoista.
- Voit pyytää lääkäriä tai hänen esimiestään ylilääkäriä poistamaan joitakin kohtia viestistä sillä perusteella, ettei sinulle kerrottu, että sähköpostiviestit tulevat Kantaan. Kannattaa kysyä ensin lääkäriltä itseltään, vaikka voi olla, ettei hänlellä ole valtuutusta poistaa tekstistään paljoakaan. Ylilääkärille voi soittaa, ja toivoa, että häneltä löytyisi inhimillisyyttä sen verran. - Ja sitten lopettaa kyseisen sähköpostin käyttö terveysasioissa, huolehtia, että osoitekin poistetaan heiltä ettei joku lääkäri jatkossa erehdy käyttämään sitä.
Tiedän ihmisiä, jotka ovat siirtäneet terveyspalvelunsa toiseen sairaanhoitopiiriin, jotta voisivat asioida ilman että joka kerta luetaan jotain Kannan arkaluontoisia merkintöjä. Sairaanhoitopiirin vaihto on käytännössä ainoa keino varmistaa tämä, kun kaikki mitä on kirjoitettu näkyy koko siinä sairaanhoitopiirissä missä kirjaukset on tehty.
Joissakin isommissa sh-piirreissä on mahdollisuus ruksia Omakannassa näkyvyys piiloon erikseen kunnan perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa. Onko tämä mahdollisuus omalla asuinalueella selviää kun katsoo Omakannasta Kiellot-kohdasta Palveluyksiköt. - Aloitukseen vielä, että jos lääkäri oli sähköpostitse yhteydessä, niin eikö se ollut ns. suojattu sähköposti? Yleensä on tietääkseni kielletyä käyttää tavallista. Terveysasemat käyttävät yleensä suojattua sähköpostia, joka on yhteydessä kunnan tarjoamaan suojauspalveluun.
Lääkärin olisi pitänyt kertoa, että sähköpostiviestit tallentuvat Kantaan. Varmaan ikävä olo, että näin pääsi kohdallasi tapahtumaan. Itsekin olin aikeissa kerran käyttää suojattua sähköpostia lääkärin kanssa viestittelyyn, mutta hän onneksi mainitsi että ne tallentuvat Kantaan. Hirveää olisi ollut, jos olisin sen hänelle aikovani luottamuksellisen viestin lähettänyt siitä, ja se olisi tallentunut. Yleensä mitään Kantaan kerran mennyttä ei saa pois. Ainakin hyvin vaikeaa on. Pitää osoittaa, että se on "käyttötarkoituksen kannalta tarpeeton" tai virheellinen, ja tässähän potilas on hyvin heikoilla.
Lääketiede on nykyajan uskonto, ja lääkärit sen pappeja. Terveydenhuoltojärjestelmä on ottanut paljon sitä valtaa, mikä kuului ennen muille instituutioille kuten oikeusjärjestelmälle ja uskonnolle. Ja se laajenee koko ajan. Tyhmää. - Psykiatria EI ole enää nykyään mitenkään tiukemman portin takana. Jossakin hoitopaikoissa se on jopa samalla näkymällä kuin yleislääkärien tekstit. Lääkäri ei tällöin siis voi välttyä näkemästä psykiatrin/psykologin kirjauksia jos selaa tietoja taaksepäin.
Joissain paikoissa psykiatria on nk. erityissuojattu, eli sen avaamista edeltää kysymys "haluatko varmasti avata tämän". Mutta siihen kun vastaa kyllä, ei ole mitään ongelmaa. Psykiatrian tietoja myös auotaan ja luetaan usein muidenkin alojen piirissä siitä syystä, että "mielenterveysasioiden" katsotaan kuuluvan nk. kokonaisvaltaiseen terveydenhoitoon. Esim. ihotautilääkäri voi hyvnkin pitää tarpeellisena lukea, mitä potilas on puhunut psykologille, vaikeasta elämäntilanteestaan. Joten varokaa mitä puhutte missäkin, ellette halua kaikkien asioiden leviävän ja tulevan osaksi jonkun muun sairauden hoitoa. (Em. ihotautilääkäriesimerkki on tosi).
Kanta-merkinnät ovat lähtökohtaisesti luettavissa kaikille, joilla on hoitosuhde potilaaseen, ja jos potilas on antanut suostumuksensa Kannan käyttöön. Melkein kaikki ovat antaneet, koska sitä kysytään niin usein asioitaessa hoitopaikoissa, ja monet ovat antaneet sen ehkä huomaamattaankin jonkun muun lomakkeen yhteydessä (rasti tähän, annatko suostumuksesi Kannan käyttöön). Jos suostumus on kerran annettu, KAIKEN mitä olet missään kertonut itsestäsi jollekin hoitotyötä tekevälle saa lukea kuka tahansa hoitoalan ihminen, jonka kanssa asioit koskaan.
Omakannan kielloilla voi kuitenkin rajoittaa lukuoikeuksia. Ei paljon, mutta jonkin verran. Yksityissektorin käynnit on suojattu parhaiten: kun ruksittaa kiellon esim. jonkun Mehiläisen käynnin kohdalle, ne tiedot eivät näy muualla kuin Mehiläisessä. (Yksityisillä lääkäriasemilla on lisäksi usein tarjolla palvelu, jossa voi ruksia käynnin piiloon myös muilta ko. lääkäriaseman lääkäreiltä.)
Julkisella sektorilla kieltomahdollisuudet ovat vähäisemmät. Vaikka ei olisi koskaan antanut suostumustaan Kannan käyttöön, potilastiedot näkyvät aina "siinä terveydenhuollon yksikössä missä ne on tehty" - kuten Omakannassa opastetaan. Yllätyksenä saattaa tulla, "terveydenhuollon yksikkö" tarkoittaa Kannassa koko sairaanhoitopiiriä. Siis esim. kaikkia TAYS:n, Tyksin, tai HUS:n eri toimipisteitä. Sairaalan tiedot näkyvät terveyskeskukseen neuvolaan, hammaslääkäriin jne. ja päinvastoin. Moni erehtyy, kun luulee, että jos klikkaan jonkun käynnin piiloon, se näkyisi vain ko. toimipisteessä. Ei, näkyvyysalue on laajempi.
Julkisella ei siis ole mahdollista rajata jotain yksittäistä käyntiä salatuksi.
Kanta on mielestäni vaarallinen ja typerä hanke. Yksityisyys on perustuslaissa turvattu oikeus, ja tämä terveydenhuollon lukuvaltuutus kaikille hoitotyötä tekeville on sen pilkkaamista suorastaan. - Henkilötietojen käsittelystä ei tietosuojalainsäädännön mukaan tarvitse ilmoittaa rekisteröidylle, jos on kyse tutkimustarkoituksesta, ja jos tiedot jossain vaiheessa anonymisoidaan. Anonymisoitaessa nimen, osoitteen ym. tunnistettavien tietojen tilalle koodataan numero- tai muu tunniste tilastollista käsittelyä ja raportointia varten.
Sairaanhoitopiireissä on jatkuvasti käynnissä erilaisia pitkittäis- ja muita tutkimuksia. Tutkijat saavat käyttöönsä sähköisen aineiston käyttöyhteyden välityksellä tai paikan päällä. Paperiaineistoa voi tutkia arkistossa istumalla tai kopioimalla sen. Oli omat kopiot sitten sähköisiä tai paperisia, vastuu niiden hävittämisestä käytön jälkeen on tutkijalla itsellään. Paperiaineistoja harvemmin kuitenkaan kopioidaan mukaan.
Tutkimuskäytöstä ei siis tarvitse kertoa potilaalle, eikä hänen suostumustaan tarvitse kysyä, jos tiedot anonymisoidaan. Tutkimuskäyttöä ei myöskään pidetä lain näkökulmasta tietojen luovutuksena, joten siitä ei tule merkintää Omakantaan. Luovutuksena pidetään vain sitä, kun potilastiedot lähetetään tunnistettavassa muodossa jollekin kyseisen terveydenhuollon yksikön (yleensä sairaanhoitopiirin) ulkopuoliselle taholle.
Vaikka tutkimuskäytöstä ei tarvitse informoida, henkilötietolain mukaan rekisteröidyllä on periaatteessa kuitenkin oikeus saada tietää, ketkä ovat hänen tietojaan käsitelleet. Täten myös tutkimusotokseen osuneella olisi oikeus tietää, ketkä tutkijat, tutkimusavustajat tai muut ovat selanneet hänen paperikansiotaan tai Kanta-tietojaan. Tiedot on käytännössä mahdollista saada joko arkistosta, kun tutkimusotokseen kuuluvien potilastiedot on sieltä listan mukaan tilattu, tai tutkijoilta itseltään. Jotta osaa kysyä, pitää aavistaa ainakin, että on saattanut osua johonkin tutkimusotokseen. 2,5 miljoonassa on aika suuri todennäköisyys joutua mukaan! - Eivätkä ole millään tavoin liioiteltuja muutkaan tässä ketjussa ilmaistut huolenaiheet, mm. biopankkitietojen yhdistämisestä muihin terveystietoihin ja rekistereihin.
Kannan lukuoikeuksia ovat viimeksi kärttäneet poliisi ja liikennelääkärit. Niitä on laittomasti laajennettu jo mm. sossun suuntaan (Apotti-ohjelma sai moitteita tietosuojavaltuutetulta, silti HUS aikoo jatkaa sen valmisteluja).
Satoja miljoonia euroja maksaneesta Apotti-järjestelmästä paljastui potilaiden tiedot vaarantava ongelma – Tietosuojavaltuutettu estäisi käyttöönoton Helsingissä
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006182751.html - "Niin, jos on matala koulutus, niin ei ehkä ymmärrä tutkimusten tärkeyttä. Asiat edistyvät vain tutkitun tiedon kautta. Lähentelee vainoharhaisuutta: miljoonien ihmisten tiedot ja ne kaikki on kiinnostuneita just mun tiedoista. Kannattaa ehkä relata ja nauttia niistä hyödyistä, joita tutkimuksella on tähänkin yhteiskuntaan saatu."
Oksettavaa. Olen itse yliopistollista jatko-opinnäytettä eli väitöskirjaa valmisteleva tutkija, ja tiedän erinomaisesti tutkimustiedon tärkeyden. Tuotanhan sellaista itsekin työkseni. Silti katson, ettei kenelläkään ole oikeutta tutustua toisten ihmisten yksityisiin teveydenhuollon tietoihin ilman hänen omaa kirjallista lupaansa.
En ole lukenut tuon tutkimuksen tekotavasta, mutta toivon ja oletan, että tiedot on anonymisoitu.
Yksityisyys on arvo, jonka ymmärtää vasta kun sen menettää.