- Tuon teorian mukaan minun olisi pitänyt olla syrjäytynyt ja ikisinkku vastoin omaa tahtoani koko elämäni, vaan näin ei ole. Nuoruus oli näin jälkikäteen ajateltuna normaali, vaikka olikin vain muutama kaveri, enkä kulkenut kylillä kovisjengin mukana. Seurustelua en osannut edes ajatella mahdollisuutena, kukapa minut olisi huolinut. Tunteiden suuria hyökyaaltoja ei ollut, pientä laineiden liplatusta vain hetkittäin. Mutta sillä ei ole mitään merkitystä tänä päivänä, kun se on taakse jäänyttä elämää. Minä en ole antanut vastoinkäymisten tai huonojen parisuhteiden määritellä, miten minä elän tänään elämääni. Kun jokin ahdistaa, siihen pitää tehdä muutos, nuorena olin taipuvaisempi itsesääliin, mutta äkkiä opin, ettei se muuta mitään ainakaan paremmaksi. Ei pidä antaa historian toistaa itseään ja katkeroitua, kun kukaan ei tule ja pelasta, ihan omasta itsestä se muutos lähtee.
- Sosiaalisia taitoja ei todellakaan pidä väheksyä, oli kyse työelämästä tai parisuhteen muodostamisesta. Kun osaat tulla toimeen ihmisten kanssa, mahdollisuutesi ovat aina paremmat kuin sellaisella, jolta tämä taito puuttuu. Mutta mielestäni kaikkien kanssa ei ole mikään pakko tulla toimeen, mielistelijöistä pitävät vain tietyntyyppiset ihmiset. Sosiaalisia taitoja voi myös oppia ja opetella, jos vain halua löytyy. Nuorena moni on kovin estynyt ja ujo, ettei kykene keskusteluun ihmisten kanssa ja jää porukan ulkopuolelle jo senkin takia. Aikuisena kuvitellaan, että se oma urpoilu on ainoa oikea tapa elää ja jäädään siksi ilman naisseuraa.
Ja sillähän ei ole merkitystä, minkäikäisestä ihmisestä on kiinnostunut, mutta yleensä suuri ikäero alkaa ennenpitkää heijastua parisuhteeseen. Kiinnostuksen kohteet ja ajatusmaailma menevätkin ristiin kun ensihuuma haihtuu. On toki onnistuneitakin parisuhteita, joissa ikäero on huomattava. Jos 5-kymppinen mies on ajatusmaailmaltaan 2-kymppisen tytön tasoa, niin mikäs siinä. - Kyllä se hyvin tulee esiin kommenteissasi, että harmittaa. Kerro ihmeessä, että miksi?
- Kummasti vain nämä super yyteet saavat tumputtaa keskenään, kun naiset valitsee mieluummin normaalin näköisen tavismiehen, jonka kanssa parisuhde on mahdollinen. Nämä sinun ihannoimasi vanhenevat diplomi-inssit yms. jäävät yksin jo ihan senkin takia, ettei heillä ole minkäänlaisia sosiaalisia taitoja, eli ovat samalla tasolla ätmien kanssa. Ei riitä, että itse ihailee itseään ja kaltaisiaan, jos sille ihailulle ei ole mitään todellisuuspohjaa.
- No miten tämä on sinulta pois? Kuten tuossa aiemmin sanon, suomikurppa ei kelpaa sinunlaiselle suomiurpolle, mutta kovasti käy kateeksi, kun jollekin toiselle kelpaa, ryppyineen ja rahoineen.
- Sama asia tumman pojan kannalta.
- Kyllähän juopotellessa jonkun pubilorton löytää, on ajatusmaailma ja elämänarvot sitten samanlaiset. Ei muuta kuin onnea parisuhteeseen, jos ei tuota kummoisemmat odotukset ole.
- Ja nainenko ei koskaan, ikinä, sorru samanlaiseen käytökseen?
- Keskustelun jalo taito taitaa unohtua vielä kokonaan ihmisiltä kunhan aikaa kuluu tarpeeksi. Parisuhteessa ei osata keskustella, kun pistetään välit poikki heti ensimmäisestä vastoinkäymisestä, vaikka asiat voisi puhua selviksi. Ystävyyssuhteita ei ole, ellei niitä voi hoidella netin kautta, kun naamakkain keskustelu ei luonnistu. Netissä sitten huudellaan, miten huonosti asiat on, kun kukaan ei ymmärrä. Ja sitten sitä omaa pahaa oloa yritetään lieventää provosoimalla nettikirjoituksilla samanlaisia idiootteja kuin itse on.
- Jos kurppa menee pantavaksi Afrikkaan, niin keneltä se on pois? Palstan ajatusmallin mukaan kukaan itseään kunnioittava suomimies ei yli 4-kymppiseen koske, onhan sellainen nainen jo saastetta silmille. Mutta nyt kun tummalle pojalle suomikurppa onkin mahtisaalis, niin suomiurpokin heräsi ulisemaan, miten naiset voi tehdä noin!!!
- Jostainhan se keskustelu on aloitettava, miksei sitten ammatin arvailemisesta. Pointtihan tuossa on, että JOS olisit alunperin ollut kiinnostunut, mutta sitä kiinnostustahan ei missään vaiheessa ollut, joten ihan sama, miten keskustelun aloittaa, lopputulos on sama, ei heru.
- Totta. Mitä enemmän anonyymeja idiootteja kirjoittelemaasa, sitä katkerammat jutut. Näitä palstoja kun lueskelee, alkaa oma paskaakin paskempi päivä tuntua ihan hyvältä päivältä, kun huomaa, ettei itsellä ole tarvetta siihen suunnattomaan katkeruuteen ja kateuteen, mitä joidenkin henkisesti köyhä elämä saa aikaan.
- Minusta elämän realiteetteihin ei kuulu yletön läträäminen alkoholin kanssa, varsinkaan, jos haluaa tehdä positiivisen vaikutuksen vastakkaiseen sukupuoleen. Enpä usko, että kännissä saisi yhtään sen paremmin kontaktia naisiin, jos ei selvinpäinkään saa edes päivää sanottua.
- Hyvään seksiin ei ulkonäkö vaikuta, se on katsos taidoista kiinni. Mutta kommenttisi kertovat kyllä karulla tavalla, ettei sinulla ole omakohtaista kokemusta naisen ja miehen välisestä seksistä.
- Siihenpä ne kokemukset sitten jäävätkin, eipä siinä paljon syntiä ole harrastettu.
- Siis mikä totuus sattuu ja keneen? Sinuunhan tässä sattuu, kun noin älähdät.
- Että itse sitten parempaa kielenkäyttöä osaa, mutta kun ei nasevasti osaa vastata niin vedetään esiin shaming lanhuage ja henkilöhyökkäys -kortti. Lapsellista, ah, niin lapsellista.
- Minä kun luulin, että sellainen on sugar daddy.
- Olen kyllä samaa mieltä, hyvällä käytöksellä pääsee helpommin päämäärään naisen kanssa kuin urpoilulla. Olipa se päämäärä sitten pelkkä seksi tai parisuhde, herrasmies ei kuitenkaan alennu matelemaan naisen edessä. Tuossa edellä ei vain ymmärretä, mikä ero niillä on.
- Naiset haluavat miestensä olevan herrasmiehiä ja miehet taas väittävät ja monet luulevatkin olevansa herrasmiehiä. Joillekin riittää ovien availu ja se, että päästää naisen kulkemaan siitä ovesta ensin. Mutta oikea herrasmies osaa käyttäytyä miesporukassakin sivistyneesti, eikä vain naisen läsnäollessa esitä jotain, minkä kuvittelee miellyttävän naista.