- Lähihoitajana yksinasuvana mulle kiskurivuokran jälkeen jää just toi 500, siitä kun vähentää ns pakolliset 300, naurattaa viä vähemmän.
- Moro Pirkanmaalta! Mielenkiintoisia kohtaloita...Lyhyesti omastani: Olen 55-vuotias mies, oik. silmän kaihileikkaus keväällä 2013. Iloni loistavasta näkökyvystä vaihtui kauhunsekaiseen ihmetykseen nyt helmikuussa, kun leikattuun silmään ilmestyi tasalaitainen varjo, joka kahdessa päivässä peitti näkökentän kuin joku kuunpimennys tai ikäänkuin katselisi samean veden läpi. No, kolmantena päivänä silmän leikanneen lääkärin pakeille, joka totesi retinan irronneen käytännössä kokonaan, siis 2 päivässä. Samalla tietysti makula lähti liikenteeseen, mikä oli se huono uutinen. Lähete kourassa TAYS:in uuteen ja hienoon Silmäkeskukseen, mutta sen päivän leikkuriajat olivat jo menneet, joten seur. aamuna makasin puudutettuna pöydällä, ja kiinnitysleikkaus oli ohitse 45 minuutissa. Koska makulaa ei saatu enää kohdilleen, lopputulos oli odotettu eli kehno, mitä tulee tarkan näön palautumiseen; se ei palaa. Muuten retinaa laseroitiin ja C3F8- kaasua pumpattiin silmään, se haihtui sopivasti kahdessa kuukaudessa kontrolliin mennessä. Raskain vaihe 4 viikon saikun aikana oli asentohoito ekat 2 vk; onneksi sain katsella edes alaviistoon, ei tarvinnut maata vatsallaan. Nukkuminenkin sujui tyydyttävästi, kun muutenkin nukun kyljelläni. Apusilmäni pysyy siis sellaisena loppuelämän, pahoja vääristymiä, katseen tarkka kohdistus ei onnistu jne. -Syitä retinan ablaatioon kohdallani on lääkärin mukaan useitakin mahdollisia, suurimpana tehty kaihileikkaus, lisäksi verkkokalvoni reunat ovat, ehkä, synnynnäisesti hauraat, mikä edesauttaa irtautumista. -Mutta näillä nyt mennään, onneksi vasen silmä pelittää vielä alkavasta kaihista huolimatta kohtuullisesti, mutta senkin kanssa ongelmia siis on ajan mittaan odotettavissa. Kohtalotovereille kaikesta huolimatta aurinkoista kesää!