Suomi24 Keskustelut | julimaja

Oli 23.11.1993 kun tein päätöksen mennessäni baariin. Tänään se tapahtuu, aion löytää elämäni miehen tai luovutaan ja elän sinkkuna. Olin niin väsynyt etsimiseen ja pohdin useasti mikä minussa oli vikana. En halunnut yhden yön juttuja, vaan halusin jotain pysyvää ja biologinen kello tikitti. Muistan kun seisoin baaripöydän äärellä ja katselin ympärillä olevia ihmisiä, pareja, naisia, miehiä ja tunteet myllersivät sisälläni. Yhtäkkiä puolituttu mies tuli pyytämään jatkoille kaverinsa asunnolle ja ajattelin miksi ei. Asunnolla jotain tapahtui, jokin sisälläni suli... Muiden nukahdettua jäin kahden asunnossa asuvan miehen kanssa. Juttelimme koko yön, jossain vaiheessa istuimme keittiössä katsomassa häkissä olevia maissihiiriä ja silloin kolahti. Tämän miehen tuoksu huomasi minut, uskokaa tai älkää, mutta tuoksu vastustamaton, sekoitus Fahrenheit hiki sahanpuru ja hiirenpapana. Tällöin tiesin, että tämä on minulle tarkoitettu mies. Häkellyttävntä oli, että mies halusi minut.
Tästä illasta on kohta 20 vuotta ja edelleen hän on elämäni mies. Rakastan häntä paljon. Valehtelisin jos sanoisin, että elämä on aina ollut ruusuilla tanssimista. Elämään on mahtunut vakavia sairauksia, ihmiskokemuksia joita en soisi kenenkään kokevan, surua, mutta myös paljon iloa, pari mukulaa, eläimiä ja onnellisuutta. Olen onnellinen ja tyytyväinen tähän ja nyt. Olemme selvinneet arkielämässä tekemällä kompromisseja puolin ja toisin, molemmilla on lupa mennä, tärkeintä on myös tehdä itse jotain ihan omaa esim. harrastukset. Kuitenkin perhe tulee aina ensimmäisenä.
Tällä tarinalla halusin osoittaa, ettei ole mahdotonta löytää sitä oikeaa ja toivon sydämeni pohjasta että kaikki jotka etsivät myös löytävät. Älkää luovuttako, jos tuntuu siltä ottakaa pieni tauko. Usko ja uskalla rakastaa.17.08.2013 11:58