Suomi24 Keskustelut | kaisa.poikkijoki

Meillä oli kotona asuessani aina kissoja ja koiria, muutaman vuoden undulaattejakin. Äiti jutteli niille aina, samoin ku me lapset. Itse juttelen myös kissalleni ja koiralleni. Kerran kaupasta tullessa yks tuttu mies kysyi kenelle puhun ku autossa ei ollu kuin koira. Sanoin tietty et koiralleni. Hän siihen ymmällään et puhuks sää koiralle??? Sanoin et tottakai sille täytyy jutella mitä tapahtuu:) Ei ymmärtäny hän? Mutta eläinten kans tulee hyvin toimeen (on se sit mikä tahansa, tosin käärmeistä sun muista liskoista en tie) kun niille juttelee. Vaistoavathan eläimet äänen sävystäkin sen millä tuulella olet, samoin ku joku koira vanhainkodissa vaistosi jos joku kuolee ja istu hänen huoneessaan koko yön. Hajuaistillaan jotkut diabeetikkojen koirat osaavat ilmoittaa omistajlleen jos veren sokeri laskee liian alas. Eläimet ymmärtää kyllä puhetta, jos et vaan ala niille huutaa, silloin ei mee mikää perille. Sana lähdetään lenkille, autoon tai kaverin koiraa katsomaan ( jonka kanssa parhaat bestikset) toisen koiran nimen mainitseminen saa jo koiran ulisee ja hännän heiluu tms on tuttuja sanoja. Miksi et tule lasten kanssa toimeen? Itse oon huomannu et niillekään ei saa huutaa, meillä tällä hetkellä kaks teini-ikästä poikaa. Jos lähdet sille linjalle olet itsekin lapsi. Menetän kyllä hermoni ja silloin komennan molemmat omiin huoneisiinsa ja ulos saa tulla ku on "rauha maas" samoin juttelen heille asioista ku tilanne on rauhoittunu, kilpahuuto ei auta mitää, ainakaa meillä. Ethän itsekään menisi kahden tappelevan koiran sekaa konttisillesi maahan mukaan räyhään:) Muuta en osaa neuvoa.25.07.2013 01:22