- Jos yhtään helpottaa vanhempani ovat sanoneet, että vasta iässä 18 saan pitää puhelimen huoneessani yön, muuten tuon klo 21:00 puhelimen alakertaan. 14v poika
- Jatkuu vielä: En voi vain lähteä pois tästä kaveripiiristäni, koska silloin saisin vaan todennäköisesti lisää haukkumisia. Olenko jokin pelinappula, kun minua voi vaan koko ajan liikuttaa miten haluaa ja pistää toimimaan miten haluaa täysin tunteettomasti. En enää jaksa esittää kuinka mukava hän ja toimia miten hän haluaa. Ihan hyvää on välillä opetella sietämään raivoa, mutta jos joudut joka kerta, kun katsot sitä vaan esittämään pienen viattoman hymyn vaikka sisällä huudat ja raivoat koko ajan käyden itsesi kanssa läpi miten paska ihminen hän on nii alkaa siinä mielenterveys kuolemaan omana aikanaan. En tiedä miten olen jaksanut tätä sirkusta koko peruskoulun. Yksinkertaisesti en halua puhua asiasta millekkäön opelle tai kouluterkkarille/psykologille, koska kiusaaminen vaan yltyisi kovemmaksi miten nössö olen, kun menin terkkarile juttelee jne. Koulun vaihtaminenkaan ei onnistu, koska silloin joutuisin kertomaan asian vanhemmilleni ja rehtorille, enkä koulua haluaisi vaihtaa.Hän ei itse ymmärrä millainen paskiainen hän on ja mitä hänen käytöksensä saa aikaan sisäpuolella. Onko muilla tällä hetkellä tälläsiä paskiaisia vai onko joskus ollut? Olisi mukava luulla :)
- Ps rekisteröidyin....
- Jatkuu viel: En voi vain lähteä pois tästä kaveripiiristäni, koska silloin saisin vaan todennäköisesti lisää haukkumisia. Olenko jokin pelinappula, kun minua voi vaan koko ajan liikuttaa miten haluaa ja pistää toimimaan miten haluaa täysin tunteettomasti. En enää jaksa esittää kuinka mukava hän ja toimia miten hän haluaa. Ihan hyvää on välillä opetella sietämään raivoa, mutta jos joudut joka kerta, kun katsot sitä vaan esittämään pienen viattoman hymyn vaikka sisällä huudat ja raivoat koko ajan käyden itsesi kanssa läpi miten paska ihminen hän on nii alkaa siinä mielenterveys kuolemaan omana aikanaan. En tiedä miten olen jaksanut tätä sirkusta koko peruskoulun. Yksinkertaisesti en halua puhua asiasta millekkäön opelle tai kouluterkkarille/psykologille, koska kiusaaminen vaan yltyisi kovemmaksi miten nössö olen, kun menin terkkarile juttelee jne. Koulun vaihtaminenkaan ei onnistu, koska silloin joutuisin kertomaan asian vanhemmilleni ja rehtorille, enkä koulua haluaisi vaihtaa.Hän ei itse ymmärrä millainen paskiainen hän on ja mitä hänen käytöksensä saa aikaan sisäpuolella. Onko muilla tällä hetkellä tälläsiä paskiaisia tai onko joskus ollut? Olisi mukava luulla (: