- Hyvä kuulla että sinä olet toipunut terapian avulla. Minusta tuntuu etten ole nyt terapiakunnossa. En varmaan saisi edes lääkärinlausunto sitä varten. Tiedä sitten johtuuko tämä huono olo lääkkeistä vai mistä. Lääkäri ei kuitenkaan tue lääkkeiden lopettamista.
- En osaa tarkkaan sanoa mikä masentaa. Ehkä yksinäisyys, ero, työelämästä pois joutuminen. On minulla ystäviä, mutta emme näe kovin usein, koska kaikilla on ruuhkavuodet meneillään.
- Söin pitkään vahvaa folaattilisää, mutta siitä ei ollut apua. Karkkia kyllä syön kerran viikossa, mutta en usko että sokeri on masennukseni taustalla. En ole ylipainoinen. Liikuntaa pitäisi harrastaa enemmän, mutta en vain jaksa. Nyt yritän käydä kahdesti viikossa salilla.
- Toivottomuus on vallannut mieleni. Harkitsen sairaalaan lähtöä tai itsemurhan tekemistä. Ehkä yritän sinnitellä kuitenkin huomiseen, ja odotan että lääkäri ehkä soittaa tämän hetkisiin lääkityksiin liittyen. En kyllä tiedä mitä muutoksia on nyt yhtäkkiä mahdollista tehdä, että oloni tästä paranisi. Miksi elämän täytyy olla näin hankalaa?
- Kävin 2 vuotta Kelan terapiaa. Nyt olen psyk. polin mielestä liian huonokuntoinen terapiaan. Käyn hoitajalla 2 kertaa viikossa. Hänellä kyllä on psykoterapeutinkin koulutus.
- Oireet alkoi kun uuvuin työssä ja elämässä. Sen jälkeen olen läpikäynyt eron. Haluaisin kyllä vähentää lääkkeitä, mutta en voi tehdä sitä ilman lääkärin lupaa, jos aion saada hoitoa jatkossakin.
- En usko, että kuntoutustuella olo on se syy miksi mua masentaa. Jos tietäisin syyn, yrittäisin toki poistaa sen. Olen tehnyt erilaisia rentoutus- ja meditaatioharjoituksia. Ehkä ne hieman siinä hetkessä auttavat.
- En ole kokeillut, mutta mielellään kokeilisin jos siihen tulisi mahdollisuus. En tiedä tarjoaako psyk. poli kyseistä hoitomuotoa.
- Ei ole vähennetty, vaan lisätty vain. Olen koko ajan todella väsynyt ja mietityttää aiheutuuko väsymys lääkkeistä vai masennuksesta. Nyt ilmeisesti yhtä lääkettä oltaisiin juurikin väsymyksen vuoksi vähentämässä. Loppukuusta on psykiatrille aika.
- Itse yritän kyllä selviytyä avohoidossa, mutta olen tarvinnut myös osastohoitoa. Taas on se tilanne, että täytyykö lähteä päivystykseen vai selviänkö kotona. Yritän pärjätä kotona.
- Olen hakenut sairauspäivärahaa ja nyt olen kuntoutustuella. Tunnen kyllä huonommuutta siitä, että olen työkyvytön. Nyt olen keskustellut työnantajan kanssa, että voisin ehkä tehdä yhden päivän viikossa töitä. En kyllä ole yhtään varma jaksanko edes sitä.
- Työuupumuksen jälkeen masennus puhkesi, eli kai olin rasittanut itseäni liikaa. Ero tuli pari vuotta sitten, joka ei ole ainakaan helpottanut tilannetta. Jotenkin tämä olotila tuntuu sekä fyysiseltä että psyykkiseltä. Toivottomuus on nykyisin pahin "oire".
- Minulla sama tilanne. En vain näe elämälläni merkitystä. Olisi parempi vain kuolla pois. Lapsen takia yritän selviytyä, mutta usko alkaa loppumaan.
Sairastatko masennusta? Onko sinulla hoitokontaktia olemassa? - Tähän en voi kyllä samaistua. En ajattele, että minusta ei pidettäisi tai että minusta ei välitettäisi. Päinvastoin, olen onnekas siinä, että minulla on hyviä ystäviä, vaikka en heitä tällä hetkellä juuri jaksa tavatakaan. Koen kyllä häpeää itsestäni ja tilastani, mutta joka kerta esimerkiksi työnantajalta saamani tuki yllättää. Haluan itse toisille ihmisille vain hyvää, ja siksi uskon että suurin osa muistakin ajattelee näin lähimmäisistään. Se, etten jaksa tavata muita, johtuu siitä etten vain jaksa puhua, tai näytellä iloista ja normaalia, tai rasittaa muita masentuneella itselläni.
- Tämähän se ongelma juuri onkin. Joko selviydyn jotenkin itseni kanssa, ja hyväksyn elämäni ja itseni. Elän sen asian kanssa, että en ehkä ikinä jaksa juuri mitään tai ketään tai tule työkykyiseksi. Tai sitten päätän päiväni oman käden kautta.
Koen kuitenkin, että jossain sisälläni minussa on se kaikki mitä hyvään elämään tarvitsen, mutta olen niin lukkiutunut ja lamaantunut, että en saa itsestäni mitään ulos. - Hyvä kysymys. Koen, että ovat auttaneet pahimpaan ahdistukseen, jolloin olen vain tärissyt ja itkenyt ja jopa oksennellut. Asiat eivät myöskään ärsytä tai haittaa niin paljon kuin ilman lääkkeitä, enkä ole raivohullu kotona. Toisaalta, en tiedä onko tämä hyvä asia, jos siedän paremmin asioita, jotka normaalisti haittaisivat. Kärsin myös aiemmin unettomuudesta, enkä pystynyt syömään, koska ruokahalua ei vain ollut, ja nämä asiat ovat korjaantuneet.
- Kilppariarvot ym. on kyllä tutkittu, ja arvot hyvät. Alavireistä varastorautaa lukuunottamatta kaikki ollut tutkimuksissa kohdillaan. Ehkä voisi vielä kokeilla noita vitamiinilisiä laajemmin. Nyt käytössä vain D, ja kuureina välillä B ryhmän vitamiineja. Ja kiitos kauniista sanoistasi.
- Kilppariarvot on useaan kertaan otettu ja aina olleet hyvät. Muutenkin somaattista puolta tutkittu, eikä mitään selittävää ole löytynyt, paitsi ferritiini, joka aluksi 22 ja puolen vuoden rautakuurilla nousi 33. Vitamiineja syön säännöllisesti, joten en usko että olisi esim. B12- tai D-vitamiinistakaan puutosta.
- Hienoa, että olet löytänyt merkityksellistä tekemistä elämääsi. Itsellenikään raha, status ym. ei merkitse mitään. En koe työtäni enää merkitykselliseksi, vaikka se sellaista ja jopa hienoa monen ulkopuolisen mielestä voisi ollakin. Tunnen itseni täysin turhaksi työpaikassani. Taloudellisista syistä en kuitenkaan pysty tällä hetkellä irtisanoutumaan, enkä edes ole millään muotoa kykenevä kokoaikaiseen työhön. Olen yrittänyt etsiä sisäistä motivaatiota asioihin, mutta hetken saatan kokea jonkun asian itselleni "oikeaksi", kunnes tämä tunne taas katoaa vajotessani masennuksen syövereihin ja kaikki menettää merkityksensä. Olen niin hukassa itseni kanssa, että en osaa enää luottaa omaan ajattelu- ja arvostelukykyynikään.