- Tunnestan tästä kaindof itteni tosta. Sen jälkeen, kun lopetin puhelimen selaamisen (sekin alkoi masentaa) alkoi entistä enemmän olemaan ongelmia.
- 9 vuotta :) V*tun vuotta ja ei ole mitään tapahtunut. Nyt parin vuoden aika vaan pahempaan eli parempaan suuntaan
- No oma kokemus on että vaan viime tipassa. Nyt näitten kontaktien takia on ollut perseestä, mutta se on oma tapaus
- En nyt sanoin :( tai sit en ole tottunut parempaan
- Oisinpa. pelkään joutuvani kiusatuksii taas, mutta on se parempi kuin halvetuksi ja pilkatuksi tuleminen ignooraminen ja selän takana paskaa puhuminen.
- En nyt oikeesti muo oksettaa ja kuvottaa moinen ajatus. Kärsin sisältä ja muo sattuu paljon auttaa!! Hitto miks mulle ehdotettiin vanhaa keskustelua. Tein amatööri mokan ja en kattonu julkaisu päivää. No koitin vaan matkia mun kahta eri puolia
- Mulla se on vaan kun haluan vihongoittaa/kiduttaa/tappaa. Mulla tuppautuu silloin tälläin suun tautuu vähän väärään paikkaa kaikki mun katkeruus/tunteet. Eli saan siitä kikxejä.
- Sillalta alas jaiks. Tuli vaan mieleen, että mahdollisimman korkeilta kans toimii kai.
- Mulla on vihanhallinta ongelmia ja tykkään purkaa aggressiotani ei rakentavalla tavalla. Toisaalta vihaan eniten itseäni ja kaikkea maailmaa ympärilläni. Toisaalta haluisin vain katsella, kun maailma palaa. Jep olin niitä tyyppejä. Olen myös hyvin katkeroitunut ja elämäni ja fyysinen/henkinen kuntoni on vuosi vuodelta vain heikkenimseen päin. En pidä mistään en nauti mistään enkä koe haluavani kuin kostoa
- Mä aina yritän tehdä niitä mahdollisemman normaalissa mielentilassa sen takia, koska se sattuu enemmän. Tosin en viiti mennä ihan syvälle niin sanotusti tikki syvälle sen jälkeen mulla ei ole enään paikka jossa elää. Toisin sanoen mut heitetään pihalle kotoa. Aina on saatava haavat paranemaan ilman, jos ei halua ongelmiin. Mutta teen niin käytännössä siksi ,että palan halusta kiduttaa ihmisiä. Teen niin osuin näin mahdollisimman rakkaille eläimillä. Se on niin ihanaa kun viaton eläin katsoo kauhuissaan nurkkaan ahdettunu rukkoilessaan toivoa, kun ihminen jota hän rakasti kiduttaa kylmän viileästi armottomasti sitä. Voisitä nautinnon ja tuskan riumua. Harmivaan että niihinkin jää jälkiä..
- Sanoin huoltajille ei auttanut pahenti vaan tilannetta. Tää leikkiminen on nyt aika vaarallista, kun oon hirmu lähellä joutua loppu iäkseni jonnekin. Toisaalta en voi luvata kuin valkoisiavalheita.. himoan verta... Aa ei oo ystäviä ja no toisaalta ei haittaa mädätyminen oon käytännössä puoliksi sellainen
- No ne aina unohtuu siellä ollessa kertoa, kun ei enään ahdista. En yleensä sano mitään, mitä ei kysytä niin siksi pääsen nopeasti pois. Viime vuotiset meiningit ei oo mitään verttanu tuleviin ammattikouluopintoihin. Ihan perseestä tulee olemaan seuraavat 3vuotta. Siks palaan aina tämän äärelle takaisin. Toisaalta en tiiä olin vasta yhden päivän. Mielummin toivon, että muo ruvetaan kiusaamaan ja syrjimään sen siaan, että musta puhutaan paskaa selän takana ja ingroolataan niin kuin ekana päivänä. No minkäs tekee se on vaan kolme vuotta ja sen jälkeen vois harkita suljettua loppu iäkseni tai kuolemaa. Molemmat on ollut lähellä jo :D
- Eli oisko se hyvä idea, kun siinä tapauksessa se parentaa
- Nojoo päätin tässä juuri äsken, että tää saa nyt loppua, ja jos jostain syystä jatkuu tai tää muuttuu oikeesti johonkin pakon omaiseen teen ahdistuneena ja masentuneena niin sanon huoltajille niin kuin alun perin oon luvannu. Mulla on näitä ihme feissejä koko ajan, mutta tää jatkuva jalka veren vuoto muistuttaa ainakin tässä, että ei oo hauskaa istuu koulussa ja tyrehdyttää haavaa mustissa kollake huosuissa.
- Saanko kysyy ihan omasta tilanteestani. Koen ettei puhuminen auta ja sanominen ei hyödytä. En hae mitään itsenivahingoittamisella, mutta olen utelias ja en tiedä kind of ihailen sitä. Olen melkein jo taas jäämässä kiinni, mutta valehtelin vaan, että syön lääkkeitä (olen jo jatkanut tätä pitkään varmaan siitä lähtiin, kun sain lääkityksen) säännöllisesti, ja ettei minulla ole poikkeuksellinen paha-olo, ja etten ole kakinut vessassa, kun joku oli kuullut. Sanon sitten ja vain sitten kun koen itse haluavani taikka tarvitsevani apua siis jatkan samaa rataa valehtelua toki nytten miten pääsin pois osastolta ihan viimeksi pari viikkoa sitten. Taino sillon en valehdellut, miten sen nyt ottaa ja perimmäinen syyni mihinkään minkään tekemiseen ei ole tuntu vaan siellä, että olen normaalisti. Haluan toki kuolla jatkuvasti, mutta ei mennä nyt siihen olen tangentilla. Mutta olen kokeilun haluinen vaan itsensä vahingoittaminenhan on pitkälti ilmasta muiden vahingoittamisestahan on istuu linnassa.
- kai sitä kutsutaan elämäksi en ole itse ihan varma
- nii no tämä sattuuhan sitä parempaan suuntaan
- no voin puhua ihan vaikka mistä. Ongelmana vaan se, että ois jollekin jolle puhua.m
- no tämä :D
- mosta jotenkin tuntuj en tiedä olenko väärässä sanokaa jos olen, mutta EI SE OLE SEN ITSENSÄ VIKA. Toskin kukaan itse valitsee asioita, ja jos on nuori ja elämä edessä hei kukas sen pitäisi antaa jos sitä ei voi itse hakea täältä alun perin olleiden keskuudesta. Toki true point totta toi komment, jos on mahdollista kestää omat juttunsa niin aina hyvä jatkaa eteenpäin, mutta tuskin se on nuoren vika, että yhteiskunnalla ei riitä varat eikö se jo kerro itsessään sen ongelmista, siitä että ei olisi rasitusta terveyden huollossa näistä ongelmista, jos näitä ongelmia ei olisi. Ja syitä ja tekijöitä on monia tällä