JeroP
Olen 70 luvun henkilö keskisestä Hämeestä, tosin en juuriltani Hämäläinen. Erityisesti kiinnostuksen kohteena on koulutus, työ ja yhteiskunnalliset asiat laajemminkin. Että saisimme Suomen lopulta nousuun ja ihmisille paremman elämän. Asiaan liittyen olen paljon kuvannut sekä videota että valokuvia sekä pari näyttelyä on pidetty. Lisää asiasta löytyy seuraamalla nimimerkkiäni Jero Puro.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia105 aloitusta · 9633 kommenttia
- No mutta parempi sekin kun kolmekymmentä tai kolmesataa. Me jouduttiin terveystieteissä käsittelee kolmetuhatta vuotta vanhoja asioita.
- No näin rakennusalan ihmisenä näkyy jo. Ei täällä päin juurika tarvita uusia asuntoja. Koulurakentamista toistaseks riittää, kun pieniä kouluja suljetaan ja yhdistetään entisiä ylä ja ala asteita. Pedagogisessa mielessä ihan järkevää. Mutta yhteiskuntarakenteen kannalta taantuvaa.
Moni ei tuu aatelleeks, että lasten loppuminen ei tarkota vain lasten loppumista vaan koko yhteiskunnan. Hyvä esimerkki toi mun kämppä. Lapset katos pihapiiristä viimesten 15 vuoden aikana. Mutta nyt pysähty myös asuntokauppa. Kukaan ei yksinkertaisesti tarvi asuntoa. Perikunnat myyneet kymppitonnilla kolmioita. Meillä nyt jonkinlaista toivoo on kun työttömyys on niin alhainen. Mutta hyvä työllisyystilanne voi kertoo myös väen vähäisyydestä. Pian loppuu yrityksetkin jos eivät saa uutta työvoimaa. - No tän päivän hesarissa oli juttua. Yhysvalloissa missä myös syntyvyys on huono. Niin korkeesti koulutetut on alkaneet taas haaveileen suurperheestä. Ja etenki yrittäjät on kunnostautunu.
Mistä vertailtiin suomeen, jossa myös havaittiin lestaadiolaisilla seuduilla yritettävän enemmän. Ei kuitenka tiedetty kumpi johtaa kumpaan. Yrittäjyys lastenhankintaan vai päinvastoin.
Ja sitten vielä sellanen erikoisuus amerikoista, että synnyttäminen saattaa maksaa kymmenentuhattakin. Että hurjia hintoja siellä. - Juu nuin on. Ne asiat pitää puhua auki. Ja ite oisin kyllä vaömis kuunteleen.
Ehkä oon kuitenkin liian kova tyrkyttää näitä omia ajatuksia, etten sittenkää iha siihen tehtävään sopis.
Oisko joku ryhmä juttu siihen paras. - No sitä mäkin oon miettiny. Että joka paikkaan riittää aina joku täti auttamaan. Niin kahvilassa kuin kirjastossakin. Ettei meillä mitään hätää pitäs olla.
- Kyllä. Tää tässä harmittaaki. Nuorten tulevaisuutta pitäs aatella. Ja sitte jotkut pilaa sen homman. Nää roadmanit kun ei pahemmin kouluja oo käyny. Briteissähän niitä on haastateltu kaduilla. Ja yleissivistys on todella alhainen. Ei niin ku maantieteestä oo mitään hajuakaan, eikä osaa ratkaista yksinkertasempiakaan matemaattisia tehtäviä.
- No poliisista on suomalaisia aina peloteltu.
Toista se on nyt pariisissa. Sielä ei pahemmi poliisia pelätä.
Nyt luin hesarista, että jos kulkee luvattoman ampuma aseen kanssa niin joutuu parksi vuodeksi linnaan. Ihan hullua. Samalla logiikalla pitäs kaikki autoilijatkin sulkee linnaan. Koska autolla voi yliajaa. - Juu hieno. Mä pidän tosta sinisestä sävystä. Hyvä tasapaino ton sulan ja solmun välillä.
Jotaki taiteen tulkintaa me taidehissassa opiskeltiin. Mutta siitä on jo yli kynmenen vuotta, etten nyt mitään syvempää tulkintaa osaa tehdä. - No onhan se lapsettomuus elämän suurin murhe. Mutta se ei murehtimalka parane. Tärkeintä löytää se oma juttu. Ja se ei useinkaan oo työ. Siis voi olla mutta varauksella. Ettei tuu lopputulemiin sellanen olotila, että on koko elämänsä tuhlannu muitten eteen.
Elätusavuthan menee jälkipolvelle, eli se on eräänlainen sijoitus tulevaan. Työ ei sitävastoin oo koskaan sijoitus, vaan se raha mitä sieltä tulee, niin on katoovaista. Tietenki se osuus on tärkee, että saa syödäkseen, mutta suurin osa ei. - No meillä kansanterveystieteissä opetettiin että sairaudet voi parantaa. Tai no ei kaikkia, mutta sitten ne tappaa.
No sitähän mä oon yrittäny sanoo, että lomat pitäs olla samaan aikaan. Ennen syysloma oli neljä päivää. Siihen pysty käyttään pari pekkasta ja lomat oli samaan aikaan. Samaten syssyllä koulut alkoi myöhemmin. Eli vanhemmilla oli mahdollisuus viettää lomaa samanaikaisesti. Koska käytännössä lomia pidetään työpaikoilla kesäkuun puolivälistä elokuun puoliväliin. Nyt kun lomat on työpaikoilla siirtyny enempi elokuulle, niin koulun alotusta on aikaistettu, niin aiheuttaahan se harmia perheissä.
Siis ihan hyvin voisin olla töissä syysloman aikaa vielä ja sijaistaa perheellisiä. Sen jälkeen lähtee etelään. Mutta jotenki mun pitäs iteki päästä nauttiin työn tuloksista. Mä kun en niitä voi jättää kellekä perinnöksi. Lapsettomat ihmiset kun kuitenki on aina vähän hukassa, niin mä oisin mieluummin hukassa jossaki lämpimässä. - Jaa. Ja mun mielestä karjalaiset on liian nopeitakin. En meinaa pysyä perässä. Mutta karjalaisiahan on nykyisin kaikkialla, siirtokarjalaisia. Jotaki sukujuurta on mullaki viipurista, mutten koe että mitää piirteitä sieltä oisin periny.
- Kyllä mulla yleensä voimaa on ollu. Mutta ton painon kanssa on ongelmaa, lykätä vaikka jotain nokkakärryä, kun jalat meinaa koko ajan irrota maasta.
- Juu eilen just haastateltiin yhtä naista. Oli joutunu aikoinaan toimittajana jotenki epäsuosioon eduskunnassa. Yle salas kaiken. Joo ymmärrän että ajat on ollu toiset. Mutta yle ei oo avannu näitä asioita koskaan. Ei pyytäny anteeks. Ei mitään katumusta.
- Mutta onhan meillä esim sellanen työelämä, että lapsettomana on vaikee toimia. Että se suunniteltu niin, että voi illat ja viikonloput peuhata lasten kanssa. Mutta lapseton ei voi noita mitenkä hyödyntää, vaan pitäs olla vaikka puoli vuotta töitä putkeen ja sitten puoli vuotta vapaata. Vois vähän kierrellä maailmaa.
- Ei oo seinäkelloo. Mua stressaa ajan kuluminen. Oon illat ja viikonloput mieluummin ilman kelloo. Niinhän sitä sanotaanki sekasin kuin seinäkello.
- Juu enkä siis liho vaikka kuinka yritän syödä. Mulle tulee vaan paha olla, vaikka potäs vahvistua, mutta kun ei vahvistu.
- Ja toi mitä kerrot tosta perheen äidistä joka tuputti...
Niin oliko karjalainen? Koska he usein tolleen rupee hirveesti hösläämään, kun tulee vieraita. Enkä mä mitenkä heitä moiti. Mutta näin hämäläisenä tuntee itsensä vaivautuneeksi, kun ruvetaan kantaa ylimäärästä tavaraa pöytää. Eivätkä hekään ymmärrä kun mulla taas vieraille on kuppi kahvia ja keksiä. Kulttuurierot on tosi suuret. - Noh, ainaki omalta osalta sanon, että... kun se paino menee alle 60 kg, niin tuntuu tosi heikolta.
- Toivotaan että ei.
Mutta mikä teidän keskisuomalaisten mielenmaisema? Kun usein niin synkistelette ja ootte melankolisii. Mulla oli työkaveri sieltä päin ja tosi raskasta tehdä töitä hänen kanssaan. Kun kaikki oli ihan musiikkimakua myöten sellasta slaavilaista mollia. Jyväskylä kuitenki kaunis kaupunki kun siinä sitä vesistöö ja pitkät kävelykadut. - Iha yleisellä tasolla mietin, että miks otettu tollanen sanamuoto. Oon itekin sortunu joskus käyttää sitä ilmasua.