- Puhujan teksti on filippiläiskirjeestä. Tässä ote:
4 Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa!
5 Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä.
6 Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi,
7 ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.
8 Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa;
9 mitä myös olette oppineet ja saaneet ja minulta kuulleet ja minussa nähneet, sitä tehkää, niin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne. - Korjaus:
Jyväskylästä ei tänään kuulu seuroja.
Klo 19.00 kuulemme seurat Oulusta ja Tampereelta. - Niille, jotka eivät olleet tilaisuudessa kuunnella seuroja Oulusta reaaliaikaisesti, Jumalan sanaa tästä:
https://srk-radio.s3.amazonaws.com/Suviseurasaarnat_2018/Pasi_Kanniainen.mp3 - Korjaus: WOLF LAKE
- Identiteettikriisi velloi sisälläni. Mietin, mistä kaikesta minun pitäisi luopua ollakseni sellainen turvallinen, hillitty ja varma sananpalvelija, jollaisina olin tottunut muut näkemään. Ymmärsin nyt, kuinka turvallista ja helppoa olikaan ollut tulla vain penkkiin ja kuulla ja uskoa.
Monenlaiset epäilykset ja kysymykset valtasivat mieleni. Pitääkö minun nyt luopua revityistä farkuistani ja nahkarotsista ja alkaa pukeutua asiallisemmin? Ovatko mammona ja elämän koreus liian lähellä arvomaailmaani? Kielenkäyttöni ei ole ollut mallikelpoista ennenkään, joten kuinka osaisin nyt hillitä puheitani? Minun ei tarvitse edes kertoa mitä kiusauksia poikamiehellä on. Eivätkö minun luurankoni kaapissa estä tehtävää? Olenko edes riittävän normaali? Mitä jos minut erotetaan tehtävästä, kun paljastuu kuinka huono ihminen olen? Penkkiurheilu kotisohvalla on ollut liian tärkeää ja täyttänyt vapaa-aikaa, kun opiskelukaan ei ole onnistunut. Kuinka osaisin elää oikein? Mistä tiedän, mikä on oikein ja väärin?
Muistelin suviseurasaarnoja, joita kuunnellessa tuntui, että puhuja tuntee niin hyvin Raamattua. Sujuvasti lainaa monesta kohtaa ja kirkkaasti selittää ihan käsittämättömältä tuntuvia kohtia. Mietin, että pidänkö minä saarnoja, joissa vain luettelen fraaseja vailla sisältöä. Olin keskustellut joidenkin kanssa, että Raamatun tuntemus ei ole nykyisin samaa kuin ennen, puhujaveljilläkään. Nyt kun itse pitäisi saarnata, olisi paikka muuttaa sitä käsitystä. Mutta ei tunnu siltä, että olisin ensimmäisenä itse tarttumassa Raamattuun. Yleensä on niin sopimaton tilanne tai olo.
Muistan kertomuksen nuoruudestani, kun saarnamiehelle ei ollut avautunut sana lainkaan. Olenko minä samanlainen? Entä jos saarnaankin niin hyvin, että tulen painaneeksi muita alaspäin? Tai jos saarnaan niin huonosti että herätän myötähäpeää? Katkonko kuulijoilta korvia? Elänkö itsekään kuten saarnaan? Mitä jos olen sellainen väärä profeetta, joka johtaa ihmisiä harhaan? Sielujen surmaaja on kaivanut kaikki mahdolliset seikat ja saarnannut epäuskoa, epätoivoa ja kelvottomuutta. Koskaan ei ole ollut niin vähän uskoa kuin nyt.
Raamatun sanat tulivat mieleen: ”Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo.” (Joh.21:18) En minä vielä vanha ole, mutta tunnen, että itse en tässä voi mitään muuta kuin jättäytyä Jumalan tahdon varaan.
Sain luvan puhua asiasta läheisilleni. Mietin, ketä läheisiä minulla täällä on. Tunsin olevani ihan yksin vailla paikkaa, jossa saisi levätä. Päivien kuluessa ja muutamien ystävieni kanssa asiasta puhuttuani rauhoituin vähitellen. He muistuttivat, että tehtävään sisältyy myös siunaus. Sen olen yrittänyt muistaa ahdistuksen hetkinä.
Sanoin veljille sakastissa että jos sopii niin aloitan aikaisintaan syksyllä. Raamattuluokan opettajan tehtävän jätän, mutta muissa siionin työvuoroissa tahdon jatkaa.
Autossa kuului suviseuraäänitteeltä jo lepoon päässeen rakkaan veljen sanat: ”ettepä te ole jotka saarnaatte vaan minun rakkaan Isäni Henki”. Toinen veli pyysi nuoria hiljentymään rukouksessa sanan ääreen, että jokainen saisi kuulla, mitä oma sydän tarvitsee. Tiedän, että ystävät eivät jätä, vaan rukoilevat minulle sanoja. Jokainen meistä on Pyhän Hengen pappi ja saa siten olla saarnaamassa evankeliumia. Samalla jokainen on yksin Jumalansa edessä. Me tarvitsemme kaiken avun pysyäksemme uskomassa. Jolla korva on, se kuulkoon.
Haluan luottaa siihen, että Jumala auttaa tässäkin asiassa. Kauheista koettelemuksista olen jo saanut selvitä, armosta nytkin Isä auttaa ajallaan. Syksyllä, jos Jumala niin säätää, palvelen ensimmäisen kerran alueseuroissa. Silloin tukena ovat monien ystävien, kaikenikäisten veljien ja sisarten esirukoukset. On ollut aivan liikuttavaa, kuinka on tultu toivottamaan siunausta tehtävään. Pää on monesti painunut ja kyyneleet pusertuneet silmistä, osin tuskasta ja helpotuksesta mutta myös ilosta – ei ole Isä minuakaan hyljännyt. Vielä murretaan leipää nälkäiselle, saarnataan evankeliumia köyhille. Rukous nousee Taivaan Isän puoleen: ”Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi vahva henki.” (Ps. 51:10) - Seppo Tervo on ( - on ollut? - myös Päivämiehen blogistina. Tässä blogikirjoituksessa hänen tuntojaan, kun hänet viime vuonna asetettiin puhujan paikalle:
- - -
Kutsuttuna
5.6.2019 6.45
Juttua muokattu:
8.3. 22:29
Muutama viikko sitten istuskelin ystävieni kanssa Helsingin rauhanyhdistyksen yläkerrassa kahvilla. Olin jo pian lähdössä kotiin, kun eräs siionimme puhujaveljistä tuli koputtamaan olalle ja pyysi mukaansa. Sanoi jotain sentapaista, että ei mitään kamalaa asiaa.
Seurasin häntä sakastiin, jossa istui jo toinen tuttu puhujaveli. Olin käynyt pitämässä raamattuluokkaa heidän kotonaan muutaman kerran. Aavistin pahinta, kun istuin sohvalle.
He menivät suoraan asiaan: “Olemme ajatelleet sinua sananpalvelijaksi Helsingin rauhanyhdistykselle.”
Maailmani järkkyi. En osannut oikein ajatella mitään ja istuin hetken mykkänä ja typertyneenä. Lopulta sain sanottua hiljaa, että jos te niin olette ajatelleet, niin sitten se on niin. Opiskelen hiljakseen teologiaa ja olin ajatellut, että joskus eläkeiässä saarnavirka voi olla edessä. Nyt tunsin olevani liian nuori tehtävään.
Vuosia sitten saatoin joskus jopa ajatella, että voisi olla hyvä asia tuo saarnavirka. Saisin arvostusta ja ajattelin, että kyllä minulta ilmoituksia löytyisi. Iän ja kokemuksen myötä tuo tunne on hiutunut ja enää en ajattele kykeneväni puhumaan – ainakaan omin voimin.
Keskustelimme rauhanyhdistyksen sakastissa pitkään, ja toimitalo oli jo tyhjä ja valot sammuneet kun kävelin pimeässä illassa parkkipaikan ylitse autolleni. Tunsin itseni äärettömän yksinäiseksi. Ahdisti.
Kun ajoin kotiin, yritin samalla soittaa isälleni. Puhelin tuuttasi pitkään varattua. Ajoin puolen tunnin ajomatkan kotiin sekavissa mietteissä, peloissani ja miettien, mitä kaikkea tämä uusi tilanne merkitsisi.
Kun isä lopulta soitti, purskahdin hillittömään itkuun. En saanut pitkään aikaan koottua itseäni, että olisin voinut edes keskustella. Isä puheli rakkaasti, että kaikki järjestyy. Hän oli ajatellut, että voisin olla hyvä sananpalvelija. Se ei oikein lohduttanut.
Yö meni koiranunta nukkuessa ja heräillessä ahdistuneena, kuin vuosia sitten masennuksen aikoihin. Rukoilin hädissäni, että kaikki järjestyisi. En tiennyt, saisiko niin edes rukoilla, mutta rukoilin sitäkin, että Taivaan Isä jotenkin peruisi minun tehtäväni. Mutta rukoilin myös, että hänen tahtonsa saisi tapahtua.
Tunsin itseni kelvottomaksi työmieheksi Herran elovainiolla. Tunsin, että kuhmuisempaa äänitorvea, kelvottomampaa ja syntisempää saarnamiestä ei ikinä ole siionissa tehtävään siunattu. Tunsin omat puutteeni, helmasyntini ja muutkin sellaiset ominaisuudet, jotka eivät vastaa Paavalin määritelmää seurakunnan sananpalvelijasta. En ole edes yhden vaimon mies, ei ole sitä ensimmäistäkään. - Puhujan tekstinä on 2. Johanneksen kirjeen 1. luku:
1 Vanhin* tervehtii valittua äitiä* ja hänen lapsiaan. Minä rakastan teitä totuudessa, enkä yksin minä, vaan kaikki, jotka ovat tulleet tuntemaan totuuden. ["Vanhin" on seurakunnan iäkkään ja arvossa pidetyn johtajan kunnianimi. "Valittu äiti" tarkoittaa kristillistä seurakuntaa, jolle kirje on osoitettu.]
2 Rakastan teitä sen totuuden tähden, joka pysyy meissä ja on ikuisesti oleva meidän kanssamme.
3 Tulkoon osaksemme armo, laupeus ja rauha Isältä Jumalalta ja Jeesukselta Kristukselta, Isän Pojalta, totuudessa ja rakkaudessa.
Vanha käsky: rakastakaamme toisiamme
4 Ilahduin suuresti, kun havaitsin lastesi joukossa sellaisia, jotka elävät totuudessa, sen käskyn mukaisesti, jonka olemme Isältä saaneet.
5 Ja nyt, valittu äiti, esitän sinulle pyynnön -- uutta käskyä en sinulle kirjoita, vaan sen, joka meillä on ollut alusta asti: rakastakaamme toisiamme.
6 Ja rakkautta on se, että me elämme hänen käskyjensä mukaan. Tämän käskyn te olette kuulleet alusta alkaen, ja sen mukaisesti teidän tulee elää.
Varoitus eksyttäjistä
7 Maailmassa on nyt liikkeellä monia eksyttäjiä, niitä jotka eivät tunnusta Jeesusta Kristusta ihmiseksi, lihaan tulleeksi. Siinä teillä on Antikristus, eksyttäjä.
8 Katsokaa, että ette hukkaa sitä, minkä me olemme työllämme saaneet kokoon, vaan saatte täyden palkan.
9 Jokainen, joka ei pysy Kristuksen opetuksessa vaan tuo siihen jotakin lisää, on vailla Jumalaa. Jokaisella, joka tässä opetuksessa pysyy, on sekä Isä että Poika.
10 Jos joku tulee teidän luoksenne eikä opeta tällä tavoin, älkää ottako häntä kotiinne älkääkä edes tervehtikö häntä.
11 Se, joka lausuu hänet tervetulleeksi, osallistuu hänen pahoihin tekoihinsa.
Lopputervehdys
12 Minulla olisi teille paljonkin kirjoitettavaa, mutta en tahdo esittää sitä näin paperilla ja musteella. Toivon näet pääseväni tulemaan teidän luoksenne, että saisin puhua kanssanne kasvotusten. Silloin ilomme on täydellinen.
13 Valitun sisaresi* lapset lähettävät sinulle tervehdyksensä. - Puhujan teksti on Matteuksen evankeliumin11. luvusta:
Jeesus puhuu Johannes Kastajasta
7 Heidän mentyään Jeesus alkoi puhua ihmisille Johanneksesta: "Mitä te lähditte autiomaahan katsomaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?
8 Vai mitä odotitte näkevänne? Kenties hienosti pukeutuneen miehen? Kuninkaanlinnoista te niitä löydätte, jotka hienostelevat vaatteillaan!
9 Mitä te sitten odotitte näkevänne? Profeetanko? Aivan oikein, ja minä sanon teille, että hän on enemmänkin kuin profeetta.
10 Hän on se, josta on kirjoitettu: -- Minä lähetän sanansaattajani sinun edelläsi, hän raivaa sinulle tien.
11 "Totisesti: yksikään naisesta syntynyt ei ole ollut Johannes Kastajaa suurempi, mutta kaikkein vähäisin, joka on taivasten valtakunnassa, on suurempi kuin hän. - En ehtinyt kuulla ensimmäisen puhujan nimeä. Olin kuuntelemassa seuroja Joensuusta.
Nyt virren jälkeen Ylivieskassa puhuu Joonas Rautakoski. - Puheen jälkeen (harvinainen) virsi 12:
1.
Mies tänne saapui,
mies meitä pyytämään
kanssansa Herraa vastaan,
Johannes nimeltään,
mies Jumalalta,
Johannes nimeltään.
2.
Hän kastoi, kulki
vain talja vaatteenaan.
Profeetta, mitä huusit
rannoilla erämaan?
Meillekö huusit
rannoilta erämaan?
3.
On kirjoitettu:
Pois laaksot, kukkulat,
pois vääryys, väkivalta,
tiet tehkää avarat!
On kirjoitettu:
Tiet tehkää avarat!
4.
Pois epäusko,
mielenne muuttakaa,
palvelkaa yksin Herraa
älkääkä mammonaa.
Palvelkaa Herraa,
mielenne muuttakaa.
5.
Nyt keskenänne
myös leipä jakakaa,
ihminen ihmiseltä
Jumalan lahjat saa.
Siis keskenänne
myös leipä jakakaa.
6.
Kuuletko, kansa,
saat kutsun elämään,
kun saapuu kuninkaasi,
Messias nimeltään.
Vain hän on Herra,
hän kutsuu elämään.
Huub Oosterhuis 1962. Suom. Anna-Maija Raittila 1979. - Niille, jotka eivät ole tilaisuudessa kuunnella Jumalan sanaa Ylivieskasta nyt reaaliaikaisesti, tässä soviseurasaarna:
https://www.suviseurat.fi/2014/media/saarnat/20140629_1800_Mika_Kallunki_fi.mp3 - Teksti jatkuu vielä hieman toiseen lukuun:
1 Israelin kansan keskuudessa esiintyi kuitenkin myös vääriä profeettoja, ja samoin on teidänkin joukkoonne ilmestyvä vääriä opettajia. He salakuljettavat teidän keskuuteenne tuhoisia harhaoppeja, jopa kieltävät herransa, joka on ostanut heidät omikseen. Pian he kuitenkin saattavat itsensä tuhoon.
2 Heidän irstasta menoaan lähtevät monet seuraamaan, ja näiden takia totuuden tie tulee häväistyksi - Puhujan teksti Ylivieskassa on Pietarin toisen kirjeen 1. luvusta:
10 Pyrkikää siis, veljet, yhä innokkaammin tekemään lujaksi kutsumuksenne ja valintanne. Kun näin teette, te ette koskaan lankea, [Hepr. 3:12,14]
11 ja niin te saatte avatuista ovista vapaasti astua meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan.
Sana on luotettava
12 Tämän vuoksi haluan alati muistuttaa teitä näistä asioista, vaikka te ne tunnettekin ja pysytte horjumatta siinä totuudessa, joka teille on annettu.
13 Mielestäni on paikallaan, että muistutan ja herättelen teitä niin kauan kuin vielä elän tässä maallisessa majassani.
14 Minä näet tiedän, että majani puretaan kohta -- sen on meidän Herramme Jeesus Kristuskin minulle ilmoittanut.
15 Niinpä tahdon huolehtia siitä, että te minun lähtöni jälkeenkin voisitte aina pitää mielessänne nämä asiat.
16 Emmehän me, silloin kun saatoimme teidän tietoonne Herramme Jeesuksen Kristuksen voiman ja tulemisen, olleet lähteneet seuraamaan mitään ovelasti sepitettyjä taruja, vaan olimme omin silmin saaneet nähdä hänen jumalallisen suuruutensa.
17 Hän sai Jumalalta, Isältä, kunnian ja kirkkauden, kun hänelle kantautui Ylhäisimmän Kirkkauden ääni: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt."
18 Tämän äänen me itse kuulimme tulevan taivaasta, kun olimme hänen kanssaan pyhällä vuorella.
19 Siksi me voimme entistä lujemmin luottaa profeetalliseen sanaan. Ja hyvin teette tekin, jos kiinnitätte katseenne siihen kuin pimeässä loistavaan lamppuun, kunnes päivä sarastaa ja kointähti syttyy teidän sydämessänne.
20 Ennen muuta teidän on oltava selvillä siitä, etteivät pyhien kirjoitusten ennustukset ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä.
21 Yksikään profeetallinen sana ei ole tullut julki ihmisten tahdosta, vaan ihmiset ovat puhuneet Pyhän Hengen johtamina sen, minkä ovat Jumalalta saaneet. - Joensuun seurojen lopuksi...
No niin, ei kuultukaan loppuvirttä taikka Siionin laulua. - Armon lapset kaikki täällä...
https://www.youtube.com/watch?v=mynUdk1s670 - Niille, jotka eivät ole tilaisuudessa reaaliaikaisesti kuunnella seuroja Joensuusta,
Jumalan sanaa tästä:
https://www.suviseurat.fi/2014/media/saarnat/20140627_1315_Kyosti_Pievilainen_fi.mp3 - Puhujan teksti on Johanneksen evankeliumin 3. luvusta:
Biblia 1776:
26 Ja he tulivat Johanneksen tykö ja sanoivat hänelle: opettaja, se joka sinun kanssas oli toisella puolella Jordania, josta sinä todistit, katso, hän kastaa, ja jokainen menee hänen tykönsä.
27 Johannes vastasi ja sanoi: ei ihminen taida mitään ottaa, ellei hänelle anneta taivaasta.
28 Te olette itse minun todistajani, että minä olen sanonut: en minä ole Kristus, vaan minä olen hänen edellänsä lähetetty.
29 Jolla on morsian, se on ylkä; mutta yljän ystävä, joka seisoo ja kuultelee häntä, se iloittaa itsiänsä yljän äänestä sangen suuresti; sentähden on tämä minun iloni täytetty.
30 Hänen tulee kasvaa, mutta minun pitää vähenemän.
1992 käännös:
26 Opetuslapset menivät Johanneksen luo ja sanoivat: "Rabbi, nyt on ruvennut kastamaan myös se mies, joka oli kanssasi Jordanin toisella puolen ja josta annoit hyvän todistuksen. Kaikki menevät hänen luokseen."
27 Johannes vastasi: "Kukaan ei voi ottaa mitään, ellei sitä anneta hänelle taivaasta.
28 Te voitte itse todistaa, että minä sanoin: 'En minä ole Messias. Minut on lähetetty kulkemaan hänen edellään.' [Joh. 1:20]
29 Sulhanen on se, jolla on morsian. Mutta sulhasen ystävä seisoo hänen vieressään ja kuuntelee, mitä hän puhuu, ja iloitsee suuresti sulhasta kuunnellessaan. Niin iloitsen minäkin, ja iloni on nyt täydellinen.
30 Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi." - Nöyryyttä, hiljaisuutta
Jumala rakastaa,
ei kärsi kopeutta,
ylpeitä vastustaa.
Kun sydän haluinen
Herraansa odottaapi,
se tietä valmistaapi
tulolle Jeesuksen.
Oi Jeesus, armon tuoja,
nyt sydän avaja,
ja uuden mielen luoja,
tie itse valmista.
Voi, jospa minäkin
huoneesi olla voisin,
niin kiitokseni toisin
sinulle, armoisin. - Joensuun rauhanyhdistykseltä kuullaan seurat klo 14.00.
- Seurapuheen jälkeen Siionin laulu 14:
"Oi joulun tähti pieni..."
https://www.youtube.com/watch?v=CIW5XIUk64M