- Jos puhutaan feministisestä liikkestä niin en käyttäisi heistä termiä ääriryhmä. Tuon liikkeen toimintatapoihin on kuulunut polttopullo- ja pommi-iskut jotka ovat kohdistuneet herrakerhoihin ja yksittäisiin henkilöihin. Aikanaan ehkä suurimman huomion sai ministeriin kohdistunut isku jossa käytettiin aikasytytyksellä toimivia pommeja; ei siis mitään aloittelijoiden puuhaastelua. Tuohon kun lisätään syömälakoja ja pakkoruokinnat niin sanoisin että tuollaiset nykykirjoittelut on aika kaukana ääriryhmätoiminnasta.
Mnusta myös tuo vähemmistötermi on hieman laimea mutta toisaalta en nyt ole varma onko kyseessä myöskään valtavirtaa. Jos nyt miettii vaikka yk:n alaista naisjärjestöä johon myös kotimaan vastaava kuuluu niin heidän linjauksensa maanjäristyksen tilanteeseen oli että sieltä pitää pelastaa ensisijaisesti naiset ja tytöt. Jos olet miehenä raunioissa niin kannattaa lyödä lujaa kulkusille jotta ääni tulee kimeämmäksi niin sinulla on mahdollisuus selvitä.
Voi vain kuvitella sitä vastaanottoa jos joku olisi sanonut että raunioista pelastetaan miehet ja pojat.
Kyllähän aika moni on myös yksilötasolla todennut että jos miehen ottaa sen pitää tuoda jotakin lisää elämään. En tiedä onko tilanne se että samppanjaa odotetaan mutta miihillä ei ole tarjota kuin keskiolutta. Sinä mielessä tuo tarpeettomuus voisi olla ihan kuvaava termi. Käytännössä kun asioita hoidetaan niin ne hoidetaan ammattinimikkeiden kanssa ja silloin on sama onko kyseessä mies, nainen, joku muu tai tekoäly kunhan saadaan mitä on tilattu.
"Olisiko tämä todella ihanne, vai johtuuko puhe vain katkerasta miesvihasta?"
Ihanne; no se varmaan hieman riippuisi onko kyse tilapäisestä vai pysyvästä muutoksesta. Jos nyt miehet katoaisiavat ja seuraavat lapset olisivat pelkästään äitien/naisten kasvattamia niin vaikea sanoa. Jos taas halutaan että muutos on pysyvä niin aika paljon joutuu mieltä kovettamaan kun kaikki poikavauvat annetaan suoraan tuonelan lautturille.
Tuohon miesvihaan en oikein halua uskoa. Oma veikkaus on että kyse on vain ilmaisusta jolla haetaan huomiota ja ennenkaikkea haastetaan miehet mukaan keskusteluun. Tietysti jos ensin todetaan että miehet on hyödyttömiä ja ottaisivat ennemmin karhun kuin miehen niin ei kannata ihmetellä jos on hieman haastavaa saada miehet mukaan keskusteluun.
Jos tuota hyödyllisyysteemaa katsotaan tulevaisuuteen on ainakin yksi mittari jonka olemassaoloa kannattaa seurata. Kaikki merkit viittaavat siihen että naiset menevät miehistä ohi kun puhutaan politiikasta, järjestötoiminnasta , elinkeinoelämästä jne. Mikäli miehet nähdään tarpeellisina ja halutaan heidät pitää mukana meillä säilyy sukupuolikiintiöt suhteessa 60/40. - Voisin toki. Jos ihminen on hakenut apua tilanteeseensa ja saanut diagnoosin niin hyvällä tiellä silloin ollaan. Nykymenoa kun katsoo niin melkeinpä suurempi arvoitus on ihminen jolle ei diagnoosia vielä tehty.
- Hyvä kysymys, kiitos, piti kahvikupillisen verran pohtia tuota mielikuvaa.
Kyllä se varmaan menisi niin että ajatus naisen kiinnostuksesta ehkä itäisi itsetuntoa hivelevänä ajatuksena takaraivosssa mutta kyllähän kokemuksien jättämät muistijäljet kehottaisivat ensisijaisesti etsimään muita motiiveja.
Riippuu varmaan myös miten hän tuo esille ystävänsä. Jos naispuolisista ystävistä tai ystävättäristä olisi kyse niin ensimmäisenä tulee mieleen että minut yritetään syöttää jollekin epätoivoiselle yksilölle.
Jos taas ystävät on pariskuntia niin lähtökohtaisesti oletan olevana seurustelu-upseeri ja herrasmies mutta toki sitten mietin että jos naiselta nenäliina putoaa niin minä olen sen poimimassa.
Ehkä eniten vaikuttaa tuo tapahtuman luonne ja aihe. Jos sinne on kutsuttu myös muita luottamushenkilöitä niin kyllä se kysymyksiä herättäisi; varsinkin näin syksyllä kun valmistellaan budjettia. Jos sitten myös aihe olisi minua kiinostava ja nainen sen tietäisi niin ehkä sitten vähän voisi jo miettiä aitoa kiinostusta naisen suunnalta.
Kiteytettynä ehkä sanoisin että jos kaiken analysoinin jälkeen olisin tullut lopputulokseen että nainen olisi minusta kiinnostunut ja minä olisin kiinnostunut hänestä niin asettaisin tuon kutsun ihan paalupaikalle ja kaikin keinoin pyrkisin tilaisuuteen pääsemään. - Ei siinä tainnut olla muta kuin että ylä- ja alakappa. Ongelma tietysti tuolloin oli se että ei ollut valokuvaa näyttää joten valinta piti tehdä minun kuvauksen perusteella.
- "Miksi nais asiat ei etene miehillä?"
Omalta kohdalta voin todeta että olen erittäin kömpelö ottamaan vastaan vihjeitä. Varmaan johtuu ujoudesta mutta sen verran aina ensitrefit jännittää että ajatus tulee ratakierroksen perässä.
Itselläni oli tapana keksiä joku meno tai tekeminen siihen alkuun ennekuin mentiin kahville. Ei tule niin helposti siihen alkuun hiljaisia hetkiä.
Kerran ehdotin että hän lähtee mukaan kun ostan keittiöön verhot. Niin tehtiin ja sitten trefien päätteeksi hän totesi että voitaisiin samalla ostaa mnun makuuhuoneeseen uudet verhot niin hänen olisi sitten mukava niitä katsella.
Parin kuukauden päästä tajusin. - Nettikirjoittelulle voi antaa sen painoarvon minkä haluaa mutta kun tämän tutkimuksen lopputuloksen kyseenalaisti kriminologi ja tutkija joka nimestä ja ulkoisesta olemuksesta ainakin itse oletin naiseksi niin se ehkä kannattaa jo ottaa vakavammin.
En usko että ketään nyt enempää kiinnostaa että onko luvut 33% vai 37% vaan mielikuvat muiden tukimusten perusteella eivät vastaa tuota tutkimusta. Jos meillä puolueiden kannatusmittauksetkin esitettäisiin ilman virhearviota niin kyllä siinäkin keskustelu nousisi. Joten se että itä-europpalainen juomakulttuuri tai etelä-eurooppalainen matsoilu vähentäisi naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ei oikein istu monenkaan sielunmaisemaan.
Toinen asia minkä hän nosti tuossa esille on tiedotus. Tutkijat olivat tuohon raporttiin kirjanneet ison listan epävarmuustekijöitä jotka saattavat vääristää tulosta. Toimittajat tietysti halusivat klikkiotsikoita mutta ko tapahtumassa tämä julkaistiin absoluuttisena totuutena. En tiedä pitäisikö järjestön tämä myös mainita, mutta koska kyseessä on verorahoista perustulonsa saava yhdistys niin olisi se vähintäin suotavaa.
Se mikä itseäni vähiten yllätti oli tuo kampanjan ajankohta. Kohta on taas avustushakemusten aika ja on tiedossa että kriteeristö muuttuu ja sitä kautta ehkä rahaa ei olekaan tulossa kuin Manulle illallista. Samalla kun otettiin median ilmatila itselle painamalla miesten mielenterveyskuukausi pois mediasta niin vaikuttaminen ja lobbaustyö omalle asialle on helpompaa. Toti voi mennä työ hukkaan sillä nais-ja miesjärjestöt ovat tasa-arvoisessa asemassa valtion perusrahoituksen suhteen; kummaltakaan tuskin leikataan sillä naisjärjestöjä suojaa laki ja miesjärjestöt eivät ole tuota perusrahoitusta ennen saaneetkaan.
No onko sillä nyt väliä ollaanko me väkivaltatilstossa ihan piikkipaikalla vai esim sijalla 5. Ihan mutuna sanoisin että sillä on iso vaikutus. Jos totuutena ilmoitetaan että ollaan euroopan väkivaltaisimpia naisille, naiset valitsevat ennemmin karhun ja miehiä ei tarvita mihinkään niin vähän epäilen miten presidentin tai pyörätuolikelaajan vetoomus muuttaa tuota mielikuvaa.
Jos taas oltaisiin vaikka sijalla 5 niin saattaa olla että viestintä miehiä kohtaan pehmenisi, miehet itsekin huomaivat että ollaan lopulta aika pehmoja ja Curt Lindströmin sanoin Lite bättre suunta voisi olla parempaan. - Pettymykset tietysti syö tuota itsevarmuutta ihan rotan lailla mutta eräs kaverini puhui voittamisen pelosta. Jos vaikka golffissa peli kulkee ja kaikki toimii niin jossakin vaiheessa alkaa pelkäämään sitä onnistumista ja jää odottamaan sitä epäonnistumista. Se sitten pilaa viimeiset väylät ja koko kisan.
En tiedä pelkäänkö sitä että koko ajan epäonnistuu vai tuota viimeisten väylien romahtamista. - "Stubbilta vakava viesti suomalaisille miehille"
Itsekin näin tuon otsikon ja olin varma että ottaa kantaa miesten mielentertyöhön sillä kesäkuu on nimetty miesten mielenterveyskuukaudeksi 2026. Eipä taida paljon julkisuuden henkilöitä kiinnostaa.
Vaarallinen maa tämä on kaikille mutta se onko tämä nyt euroopan väkivaltaisin naisille niin hiukan kyseenalaistan kuten myös tämä kriminologi.
https://www.youtube.com/watch?v=U-pmhI1xotM - Olen noita kysymyksiäsi pohtinut enkä oikeastaan tiedä onko kyseessä tosiaan mutoksen pelko kun tähän on jo tottunut vai onko se vahvuus lähteä vielä kumppania etsimään kun tietää ne työkalut joilla sen pettymyksen tuovan yksinäisyyden voi selättää.
- Sama keitto mutta eri reseptillä. Itselle tuo ei iskenyt tajuntaan pikkuhiljaa ja loivasti vaan hyvin nopeasti ja jyrkällä kulmalla. Jos omissa ajatuksissa lähtee siitä että voisi tuoda positiivista lisäarvoa toisen elämään ja palaute on sen suuntaista että et yllä edes bare minimum-tasolle on selvää että vajaalla pakalla ei pasianssi mene läpi.
Vaatiiko ratkaisun; omalla kohdalla kyllä. Ihan jo siitä syystä että tämä asia seurustelee aika tiiviisti sellaisen tunteen kanssa kuin yksinäisyys. En muista kirjoitinko tänne siitä "kohti hyvää yksinäisyyttä projektista" mutta siinä keskiössä on asian hyväksyminen ja ennenkaikkea kiire pois ja palautuminen kunniaan.
Jos nyt tulevaisuuteen kurkkaa niin jatkossa voisi miettiä onko nämä atk-pohjaiset sovellukset niitä joissa saan tuotua itseni parhaiten esille vai olisiko paritanssikurssi/livedeitti-tapahtumat enemmän mun juttu. Itse en oikein usko elokuvamaisiin tutustumisiin vaan kumppanin etsiminen on kuin työpaikan haku eli "raakaa työtä". Tähän peilaten kun ainoa asia jonka olen tämän asian eteen tehnyt on se että en pidä ulko-ovea lukossa nin totuus kai on että itse olen jo luovuttanut asian suhteen. - Itselle tuottaa mielihyvää kun jollakulla on tapahtunut mukavia asioita kuten auto mennyt katsastuksesta läpi, saanut työpaikan jne.
Henkilökohtaisesti en nyt tule hyvälle mielelle jos esim avaan oven jollekin vaan sen tekemättä jättäminen taas olisi epäkohteliasta ja saisi minut pahalle tuulelle. Henkilökohtaisesti tulen silloin hyvälle tuulelle kun olemme isolla porukalla tehneet jotakin. On kyse sitten poliittisista päätöksistä tai työelämäkysymyksistä niin jo se että ratkaisuun on päästy saa minut hyvälle tuulelle riippumatta siitä onko itse ratkaisu ollut minulle mieluinen. - Tuo mainitsemasi haarukka eli 5-10 vuotta on kyllä hyvä haarukka pohtia. Siihen osuu esim koronavuosia ja pisatulosten heikkeneminen (joka tosin on ollut jo 20 vuotta).
En tiedä kuinka paljon politiikalla sitten on ollut merkitystä. Onhan nykyinen ja edellinen hallitus milteipä vastakohtia mutta yhteistä molemmille että kummankin hallituksen aikana sellainen me vastaan he ilmapiiri tuntuu kasvaneen.
Toivon vaan että tämä yksilökeskeisyys ja yhteisöllisyys ovat alltoliikettä ja taas oltaisiin menossa kohti yhteisöllisyyttä. - No mulla on salirepussa nostovyö, rannesiteet ja vetoremmit. Lisäksi on kengät ja verkkarit tai sortsit sekä juomapullo ja pieni pyyhe.
Itse otan ensimmäisen alkulämmön pyöräilemällä salille josta sitten juoksumaton ja kahden soutulaitteen kautta varsinaiseen treeniin.
Treenin jälkeen pieni venyttely ja palauttavana osana sitten pikkuhiljaa pyöräilen kotiin jossa sitten vasta peseydyn ja teen itsestäni enemmän salonkikelpoisen. - Näin se varmasti on. Tuossa kuuntelin Liisa Keltikangas-Järvisen haastattelua jossa hän hieman kyseenalaisti somen vaikutusta esim yksinäisyyteen. Itsekeskeinen ajattelu , tai nykyään voidaan kai jo puhua itsekkyydestä, voidaan sijoittaa jälkiteolliseen aikaan eli meillä 80-90-lukuun. Silloin some tai internet oli ihan eri kuin nyt. Nyt kun kehitys on mennyt sille tasolle että käytös joka on nykyään normaalia olisi aiemmin ollut häirö niin onko some syyllinen tai nostaako se vain tämän selkeästi näkyville.
Tätä hän ei sanonut mutta itse jäin pohtimaan esim sotien jälkeistä aikaa jolloin elettiin yhteisöllistä ajanjaksoa; eli jos nyky some olisi ollut silloin käytössä niin olisiko se sillä aikakaudella sitten ollut selainen yhteisöllisyyttä vahvistava tekijä jonka kautta oltaisiin kehoitettu ihmisiä kohtaamaan toisia myös netin ulkopuolella.
Jos jättää somen pois niin kyllähän moni asia on tullut siinä mielessä "helpommaksi" että ihmiskontakteja pystyy välttämään. Hiukan tuohon jälkimmäiseen kappaleeseen viitaten niin ennen tosiaan piti tehdä hommia jos halusi päästä aikuisviihteen äärelle. Nykyään ei tarvi nuorten eikä muidenkaan kaivella lehtiroskiksia ja ihmetellä miksi keskiaukeamat ovat yleensä lehdissä liimautuneet yhteen. - Suurin 90l rinkka vaelluksia varten. Päiväretkiä varten löytyy sitten pinempi reppu; olisiko 30-40 l.
Salivarusteille löytyy oma reppu ja frisbeegolfkiekoille sitten bägi. Töihin on oma reppu jolla saa eväät vietyä; sama reppu käy myös kun menen kokouksiin ja pitää kannettavaa kuljettaa.
Muutama kassi löytyy jotka voi kantaa myös kuten reppua ja pyörässä sivulaukut ostoksien kuskaamista varten. - Ennen kaikki tuntui hieman selkeämmältä ja paremmin ennustettavammalta sekä kehityksen vauhti oli hitaampaa. Se oliko se sitten parempaa niin en osaa sanoa. Se että palattaisiin aikaan jossa nainen on miehen omaisuutta, homous on sairaus ja lapsen fyysinen kurittaminen on normi niin ei oikein minua houkuta. Lisäksi itsemurhien määrä oli suurempi sekä työtapaturmat ja ammattitaudit olivat yleisempiä; tähän kun lisätään että pankissa sai jonottaa että pääsi laskuja maksamaan ja kaiken kruunuksi Herreys voitti kappaleella Diggi-loo diggi-ley euroviisut.
Jos entisestä voisi jotakin poimia niin yhteisöllisyyden lisäksi palaisin vanhaan "sunnuntaimoodiin" eli kaupat ja liikkeet olivat kiinni ja sunnuntai oli selkeästi pyhitetty levolle yhteiskunnan välttämättömia toimintoja lukuunottamatta. Minusta tämä 24/7 yhteiskunta on aika kuormittava.
Toinen on miesten tapa käsitellä tunteita. Nyt jos ruohonleikkuu ahdistaa niin neuvotaan tutkimaan tätä tunnetta, hakea lääkäriltä diagnoosi ja syödä kourallinen pillereitä. Ennen ahdistus poistui kun leikkuria käyntiin nykiessä tuli pari voimasanaa mutta kun nurmikko oli leikattu niin eipä sen jälkeen enää ahdistanut.
Nykyään paljon puhutaan miten ihmisillä on vaikeuksia eri sosiaalisissa tilanteissa. Olihan niitä vastaavia ongelmia ennenkin. Kun soitit luokkakaverille ja sieltä vastasikin oma päiväuni eli kaverin kolme vuotta vanhempi sisko niin pikkaisen änkyttämiseksihän se asian esittäminen meni. - Kaunis kiitos sinulle. Lämmitti kovasti nuo sanasi.
- Kunnia-asiana itse tuon ainakin koen. Itsellä yksi kummilapsi tai no aikuinenhan tuo jo on ja pikku hiljaa on yhteydenpito vähentynyt.
Joskus vain miettinyt että jos on sukulaislapsen kummi niin voiko jossakin tapauksessa käydä niin ettei oikein "pysty" olla pyytämättä ettei toinen loukkaannu.
Itse kuulun kirkkoon joten teoriassa vielä voisi olla mahdollisuus kummiuteen. Toki kirkkoon kuulun kolmesta syystä. Ensimmäinen on sunnuntain tuplapalkka ja arkipyhäkorvaukset; mitä enemmän on kirkossa jäseniä sen todennäköisemmin ne pysyvät. Toinen on sama miksi olen mukana työelämäjärjestöissä ja kunnallispolitiikassa. Sisältäpäin on parempi mahdollisuus vaikuttaa. Kolmas on sitten diakoniatyö. Nyt kun ihmisiä alkaa putoilla turvaverkkojen läpi niin monella viimeinen tuki löytyy diakoniatoimistosta. Jos kirkollisveron voisin kovamerkitä niin kaikki menisi diakoniatyöhön. - Itsekin työskentelen cnc-koneella. Pulaa on koneistajista tälläkin seudulla, Kun ei tahdo kotimaasta löytyä niin ulkomaisella työvoimalla paikataan; olenkin todennut että jos haluaa kansainväliseen työyhteisöön niin metalliala on ihan sopiva valinta.
Metalli , ja muutkin miesvaltaiset alat ovat vähän huonossa valossa nimenomaan työmarkkinapäätösten vuoksi. Siksi ala ei oikein kiinnosta nuoria eikä naisia. - Onhan tuolla tullut käytyä useammankin kerran. Kyllähän se kivien määrä pistää hiljaiseksi samalla tavalla kuin sankarihaudoila kun katsoo nuorten miesten syntymäaikoja ja kuolinpäiviä. Lyhyt on ollut elämän lanka.
Jos vastaavanlaiset retkikohteet kiinnostavat niin suosittelen Sturmbock - Järämän linnoitusaluetta jonka teema on enemmänkin lapin sota ja Saksalaisten vetäytyminen.