- Kahden tyttären isänä pitää todeta että nimimerkki Aletheias aikalailla kiteytti omat ajatukset. Toki on yksi kohta jota en ihan suoriltaan allekirjoittaisi.
Tämä kohta on "Ja kyllä, kaikilla on samanlaiset oikeudet sukupuolesta huolimatta........"
Viittaan tällä tapaukseen jossa naispuolinen ryhmänjohtaja tanssitti miespuolisia alokkaita vähissä vaatteissa, vaati hierontaa sekä kiskaisi housut kinttuihin vahvuuslaskennassa. Aikanaan hän sai sakot esimiesaseman väärinkäytöstä mutta pientä keskustelua nousi siitä onko kyse myös seksuaalirikoksesta.
Syyttäjä oli päätynyt tässä asiassa syyttäjättämiseen koska ei uskonut sen menevän oikeudessa läpi. Epäsuorat perustelut tulivat oikeuden aikana.
”jos mies olisi tanssittanut tuvallisen naisia, siinä voitaisiin olla täällä vähän kepeimmin perustein, ja mahdollisesti jopa muissakin syytteissä”.
Asiaa myös tiedusteltiin rikos- ja prosessioikeuden professori Dan Heleniukselta joka toteaa. "– Mutta jos mennään mahdollisiin seksuaalirikoksiin, niin tekijän ja uhrin sukupuolella voi olla merkitystä arvioitaessa, pidetäänkö tekoa seksuaalisena vai ainoastaan nöyryyttävänä."
Koko juttu
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/23602c63-22c1-4321-9626-257a6a0fe6da
En tiedä onko kukaan tosissaan uskonut että kun oikeudessa tehdään kokonaisvaltaista arviointia tapauskohtaisesti niin sukupuolella ei olisi mitään merkitystä.
Ihan normaalia viranomaisten toimintaa ja oma kysymys sitten on että miten se heijastaa kansalaisten oikeustajua. - Kyllähän tuo pituuskasvu olisi saanut jatkua 185cm toiselle puolelle. En tiedä olisiko auttanut kumppanin löytämisessä mutta useammille treffeille olisin päässyt ja se olisi jo riittänyt itsetunnon vahvistamiseen.
Ehkä tuossa kevään vaalihuumassa tuli selväksi että vahvempi itsensä esille nostaminen tai henkilöbrändäys olisi kyllä ollut ihan tarpeellinen lisä työkalupakkiin. - Kyllähän sitä tulee ajateltua. Sitä kun on töissä yksin, salilla,sekä lenkeillä yksin puhumattakaan kotona kun on itsekseen niin onhan siinä aikaa ajatella. Käytännössä tekemisen ohella tulee asioita pohdittua.
Oma ajatusmailmani on hyvin turvallisuuslähtöinen, pienimpään haittaan pyrkivä vuokaaviomalli jossa ei oikein ole tilaa luovuudelle eikkä siihen että ottaisiin isoja riskejä tunnistaen isot mahdollisuudet.
Työelämä ja -turvallisuuskysymyksissä ja kuntapolitiikassa tuo on ihan toimiva konsepti mutta kyllä se kumppanin löytämistä on haitannut. Helposti odottaa vaan sitä oikeaa hetkeä viedä asioita seuraavalle tasolle ja liian kauan kuin odottaa niin se tilaisuus on jo lähtenyt toisen miehen syliin.
Voisi kai tuota ajatusmallia yrittää hieman viilata mutta kun nyt enää keskittyy tuohon työelämään ja politiikkaan niin mennään tuolla ajatusmallilla tämä tiimalasin hiekkka loppuun. - Aina välillä; joko ei näe metsää puilta tai sitten on metsässä mutta miettii saaristoa.
Yleensä itselle ensimmäiseen auttaa kun hakee tai tekee välillä muita asioita ja palaa "rikospaikalle" myöhemmin. Vähän sama kuin ampumatilanteissa on putkinäön rikkominen tärkeää.
Toinen on hiukan hankalampi tilanne ja tuo tapahtuu joskus esim salilla. Tekee vaikka 5x5 sarjoja ja sarjojen välillä miettii muita asioita niin sitten vain havaihtuu kysymykseen että monestko sarja nyt lähtee.
Samoin välillä hiihtäessä huomaa hiihtäneensä ohi suunitellusta latujen haarautumiskohdasta ja tuleekin hiihdettyä eri määrä kilometrejä mitä on ajatellut. - En tiedä onko sovittuja vai ei mutta noita on tullut aiemminkin tubessa vastaan ja aina tulee hyvälle mielelle. Sitä vaan ihmettelen ettei kukaan ei ole jäänyt kesken matkaa pois ollakseen jo päämäärässään.
Jotakin tuollaista tämä yhteiskunta kuitenkin kaipaisi. - Kaikkien miesten puolesta en osaa sanoa mutta epäilen että vähemmistö. Mitä omaan kaveriporukkaan tulee niin voin aika varmuudella sanoa ettei löydy yhtään ja omasta puolestani totean etten minäkään tuohon lähde.
Jos autoon pitää hommata turvalliset renkaat niin tuossahan vaimo ja lapset päättävät mitkä renkaat laitetaan, millä rengaspaineilla ajetaan ja mihin momenttiin pultitkiristetään. Ei myöskään ole oleellista pistääkö renkaat autoon vaimo ja lapset vai minä tai hankitaanko ulkopuolista osaamista. Oleellista tuossa on että minun pitäisi ottaa kuitenkin vastuu että renkaat ovat turvalliset. Ei oikin vaikuta voittavalta pelikirjalta.
Tuosta puuttuu se kolikon toinen puoli eli minulla pitää olla myös valtaa koskien päätöksiä. Minun ajatusmailmassa valta ja vastuu kulkevat käsi kädessä. Mitä enemmän on valtaa sen suurempi on silloin myös vastuu.
Toki voi olla että aloituksessa sitä ei vaan erikseen huomattu tuoda esille mutta kun nyt oli puhe pelkästä vastuusta niin omalla kohdalle se on kiitos, mutta ei kiitos. - Ensi viikolla alkaa.
Pari kertaa pitää varmaan kuitenkin käydä työmaalla palavereissa ja muutama koulutus on luvassa noihin poliitisiin luottamustoimiin.
Muuten otan aika rauhallisesti; liikuntaa ja lepoa sekä hyvää ruokaa. Kotimaan matkailua ja sukulointia ja sitten levänneenä aikanaan takaisin työmaalle. - Koko ilta meni kotona. Kaveri lähti lomareissulle ja toi pari kissaansa hoitoon. Pitää kirjoittaa nyt mahdollisimman hiljaa ettei toinen herää kun tuli syliin nukkumaan.
- Minusta kyse ei ole kelpaamisesta vaan riittävyydestä.
Itse taas miellän k&k:n mihen sellaiseksi joka pystyy keskusteluun jossa puhutaan ja kuunnellaan, sanotaan mielipiteitä ja otetaan kantaa. Hän tekee kötityöt ja käy töissä,/opiskelee ja on jokin harrastus. Lisäksi hygienia on kunnossa. Hänellä on kavereita sekä hallitsee peruskohteliaan käytöksen muita ihmisiä kohtaan.
En epäile etteikö näillä olisi naisten silmissä vähintään neutraali arvo mutta kun tuo on se minimi eikä sillä vielä tuoda nykytermein ilmaistuna mitään pöytään.Naisillakin on kaverita joiden kanssa keskustella, hekin käyvät töissä ja kerryttävät omaisuutta. Kotityöt ja muutkin askareeet onnistuvat ja jos ei onnistu niin aina voi tilata ulkopuolista osaamista.
Eroottisen viihtyvyyteen löytyy jos jonkinlaista tunkia ja härpäkettä ja jos kosketusta haluaa niin käy hierojalla tai lavatansseissa. Jos lapsen haluaa niin siemeniä saa sote-palveluna.
Vähän sama kuin menisit työhaastatteluun jossa haastattelijalla on monen cv:t pöydällä ja kaikki näyttävät vastaavan perusammattitaitoa. Sen jälkeen tulee kysymys siitä mitä ei siinä ansioluettelossa näy eli mitä lisäarvoa pystyt tuottamaan yritykselle.
Jos keskustelua seuraa niin aika vahva käsitys näyttäisi että mies on enmmänkin naiselle uhka ja taakka kuin naisen elämää enmmänkin tukeva vai kannatteleva niin jos nyt kiltti ja kunnollinen ei riitä vaan pitää olla k&k+ niin onko tulevaisuudessa tuo sitten normi ja riittää vain k&k++. - "Nytkin on aivan liikaa oikeudessa lapsiriitoja"
Varmasti totta mutta ajattelen että jos elarit ja tapaa,iset onnistutaan sopimaan niin kyllä lapsilisien jakokin onnistuu. Toisaalta jos oikeuteen asti mennään niin eiköhän siellä ole muitakin asioita jotka ovat riidanalaisia. - En tiedä mikä muiden maiden tilanne on sillä varmaan vanhempainvapaat ja-tuetkin ovat eri tavalla.
Tuo vanhempainvapaa kompensointi rahalla tuli mieleen sen vuoksi että se on aika simppeli tapa toteuttaa. Ei tarvita kuin rahat ja päätös. Paras tilanne olisi että työ ja perhe-elämä pystyttäisiin joustavasti sovittamaan mutta siinä sitten on enemmän soviteltavaa esim työehtosopimusten suhteen. - Minusta tuo muutos että ensimmäisestä lapsesta saa suurimman lapsilisän on ihan hyvä.
Mitä lapsiisän korotukseen tulee niin minusta voisi miettiä halutaanko ehkäistä lapsiperheköyhyyttä vai lisätä syntyvyyttä. Ensimmäisessä tapauksessa korotus on perusteltu mutta toisessa tapauksessa pistäisin rahat lapsiperheiden palveluiden parantamiseen tai minimissä säilyttämiseen.
Mitä lapsilisien kohdentamiseen tulee niin minusta joka lapsi ansaitsee saman summan riippumatta vanhempien tuloista tai varallisuudesta. Ihan jo tuollaisena signaalina että joka lapsi on yhtä arvokas se on tärkeä pitää nykyisen kaltaisena. Voihan olla että jossakin perheessä lapsilisä juodaan viikonloppuna terasseilla kun taas joku säästää sitä lapsen tilille myöhempää elämää varten. Sen käyttöä kun ei kontrolloida niin mahdoton sanoa kenellä se oikeasti menee lapsen käyttöön ja missäkin elämän vaiheissa.
Mitä lapsilisien jakamiseen tulee niin minusta sekin olisi erotilanteessa sovittava asia samalla kun lasketaan elatusmaksuja sekä sovitaan tapaamisoikeuksista. Kyllähän etävanhemmallakin voi olla kuluja kuten isomman asunnon ylläpito lasten vuoksi tai hän vastaa kuljetuksista. Jos vanhemmat sopivat keskenään tästä niin hyvä, mutta jos ei onnistu niin viranhaltijan päätöksellä tai viime kädessä sitten oikeuden tuomio ratkaisee asian.
Ihan noin villinä korttina heitän ehdotuksen jota tuskin tullaan kuitenkaan toteuttamaan. Meillä paljon puhutaan siitä miten isät pitävät kovin vähän vanhempainvapaita ja yleensä peruste on taloudellinen. Siksi ehdottaisin viiden vuoden kokeilujaksoa jossa ei synnyttäneen henkilön jäädessä kotiin hoitamaan lasta maksetaan lapsilisät kaksinkertaisena.
Käytännössä yritetään taklata sitä taloudellista perustetta jolla nykyiset toimintamallit perustellaan. Katsotaan paraneeko tilanne esim äitien työllistymisessä tai opiskelussa ja innostaako tämä käyttämään vanhempainvapaita tasaisemmin.
Toki kaikilla lapsilla ei ole kahta vanhempaa mutta nämä voidaan sitten tarkemmin kirjata lakiin jos sellainen tulisi. - Nykytapa käyttää Tinderiä menee kuulemma näin.
-Rajaa hakualue hyvin pieneksi esim festareilla tai terassilla.
-Katso ketkä on paikalla ja heti sydäntä jos edes hiukan miellyttää.
-Etsi henkilö väkijoukosta ja mene juttusille. - "Voiko nuoret oikeasti noin huonosti?" Joko ne voi tai sitten niistä puhutaan avoimemmin ja niitä tunnistetaan paremmin.
En kyllä ihmettele jos nuoria ahdistaa jos katsoo viime vuosien uutistarjontaa. On koronaa, sotia ja mm ilmastoahdistusta. Nämä kun yhdistetään kasvaviin vaatimuksiin joita yhteiskunta heihin asettaa lisättynä somen paineisiin.
Tuossa keväällä vaalikentillä kyllä luvattiin resursseja nuorten mielenterveyden parantamiseen varsinkin sen jälkeen kun julkaistiin että kolmasosa nuorista tytöistä kärsii ahdistuksesta ja/tai masennuksesta. Saa nähdä mitä linjauksia uudet sote-alueet tekevät asian suhteen mutta oma tuntuma on se että kohta niitä resursseja alkaa löytymään. Niin kyyniseltä kuin nyt ehkä kuulostankin niin luulen että mielenterveysperuteisesti työkyvytöömyys eläkkeelle jäävien määrä on se resursseja ohjaava tekijä. - Muutama vuosi sitten oli tällainen hetki. Nuorempikin lapsi lähti mailmalle, kumppanin etsintä toi vain hiljaisuutta tai jos jotakin tuli niin pakkeja. Samaan kasaan osui vielä työpaikan lopetus ja työttömyysjakso joten silloin oli asia vakavassa harkinnassa.
Piti oikein istahtaa parin kaverin kanssa ja kertoa heille tunteistani ja ajatuksistani sekä pyytää heidän näkökulmiaan asiaan. Jos olisin myynyt talon täältä enkä ottaisi uutta lainaa niin isommissa kaupungeissa se tarkoittaisi kerrostalo-osaketta. Toki olisin lähempänä lapsia mutta muuten tuo arjen tekeminen olisi muuttunut aika paljon enkä tiedä olisiko jopa pahentanut yksinäisyyden tunnetta.
Vielä kun oli aavisteltavissa ettei minulla työttömyys kauaa kestä ja todennäköisin työjärjestely on vuorotyö niin se yhdistettynä sosiaalisiin verkostoihin ja harrastuksiin teki lopulta tänne jäämisen paremmaksi vaihtoehdoksi.
Myöhemmin itsellä oli vielä sellainen kohti hyvää yksinäisyyttä projekti joka oli hyvinkin onnistunut. Tuon projektin jälkeen en ole muualle haikaillut ja vaikka välillä pysähtyy asioiden äärelle niin pitää myös muistaa olla siitä kiitollinen että on ollut joskus rinnalla niin rakas ihminen että jopa pensaan istuttaminen onnistui riitelemättä. - Tuossa hiukan taikurikin yllättyi tempustaan. En nyt varsinaiseti ole mitään sponttaanien ajatusten ystävä mutta ehkä huono omatunto alenevasta aerobisesta kunnosta pisti liikkeelle.
- Eilen kieltämättä oli hieman sellaista yksinäisyyden haikeutta ilmassa kun leikkasin orapihlaja-aidan sekä vähän karsin pensaita. Siinä muisteli niitä hetkiä kun ne yhdessä istutettiin ja kyllähän sitä mietti että näinkö tämä loppuelämä on tarkoitettu vaellettavaksi.
Illalla lähdin vielä käymään kiintorasteilla ja siinä joutui sen verran keskittymään että muut asiat alkoivat haihtua ajatuksista. - "Olen yli 171cm mutta alle 172cm."
Itse sanoisin juuri noin ja lisäisin siihen käytetyn mittavälineen. Vastaanottaja päättäköön mikä on silloin mittaepävarmuus. - Ainoa ero jonka olen huomannut nuorten ja aikaisemmin syntyneiden välillä on että nuoria joutuu välilä keskeyttämään ja kysymään mitä joku sana tarkoittaa. Niin paljon jo vilistää lainasanoja ja niiden johdannaisia.
Oikeastaan pystyy keskustelemaan tai heittämään juttua asiasta josta molemmat on kiinnostuneita, on tietämystä tai omakohtaista kokemusta. Muuten menee helposti yksinpuheluksi.
Toinen asia on näkökulma johonkin asiaan. Joskus olin ensitreffeillä naisen kanssa joka puhui työstään hyvinkin tarkasti, uralla etenemisestään ja paikastaan organisaatiokaaviossa. Tuo meni sitten lähinnä kuunnellesa mutta jos hän olisi kertonut miten näkee työkaverit, työyhteisön ja yrityksen johtamistavat niin meillä olisi ollut helpommin löydettävissä yhteistä puhuttavaa. Toki jos halusi pistää duunarimiestä koron alle niin siihen ihan hyvä yritys.
Kolmas asia on sitten olosuhteet ja tilanteet. Joskus vaelluksien jälkeen ollaan menty kaupungille ja joskus on käynyt niin että edellä kävelevillä naisilla on kyllä askel kiihtynyt kun meidän äänet on lähestyneet. Ei kuitenkaan haluttu olla pelotavia joten kaveri on usein kiskaissut tupakkatauon siihen kohtaan ettei naisilla väännyt nilkat siinä vauhdissa. Toisaalta taas vaeluksella naiset saattavat tulla iltanuotiolla jutella monenlaista, pistää teltat meidän telttojen viereen ilman sen suurempia ongelmia. Sinänsä vähän outo tilanne kun kuitenkin ennemmin kohtaisivat metsässä karhun.
Kyllähän nuoeilla naisilla on vahva itsetunto. Peruskoulusta alkaen kannustetaan opiskeluun; korkeakoulussa uran hankintaan, politiikassa yhteiskunta tukee ja parisuhde tai perhe-elämä on vain oma valinta. Toki hetkellisiaä itsetunnon laskuja saattaa olla kun esim työhaastattelusa kysytään palkkatoivetta.
Tämän rinnalla sitten menee toinen raide josta esim Liisa Keltikangas-Järvinen (puheenaihe bodcast) puhuu kokonaisena ihmiskuvan muutoksesta hyvin itsekeskeiseen ajatteluun. Mahdollisuudet on niin moninaiset että ihminen aina löytää itsensä uudelleen. Trendinä on puhe voimaantumisesta mutta hän taisi käyttää terminä rikkinäinen identiteetti jossa ihminen ei oikein osaa olla tyytyväinen valintoihinsa. Kumppani tuntui mukavalta kuukausi sitten mutta ei ole enää; ammattiala tuntui minun jutulta mutta ei taida ollakaan jne. Tulee jatkuva tyytymättömyyden kierre joka sitten heijastuu mielenterveyden ongelmina.
Minusta nainen on seksikkäimmillään ikäluokassa 40+. Hän kaipaa mieheltä henkistä turvallista tilaa, varauksetonta rakkautta sekä hetkiä kun mies uittaa kieltään oikeissa paikoissa. Tämän hän tietää saavansa kunhan antaa miehen vaihtaa auton renkaat, tekee ruokaa ja jättää nalkutukset minimiin. - Kiitokset; nyt tuokin arvoitus selvisi. Toki nämä kaikki oli tapauksia joissa oli selvää ettei meillä ollut yhteistä tulevaisuutta emmekä todennäköisesti enää kohtaa.
Mukavaltahan noi toki tuntui , sitä ei voi kiistää.