- Tempaisee tässä pikkurunon,
kirjaimista sen ihan pinon.
Viihteeksi Sinulle elämän arkeen
Hiljaisna älä kotona istu.
Eikö runo sinulle luonnistu?
Proosallisesti sitten komistu! - Kivaa kun yrität, minimummi. Ei tässä hommassa tekarit eikä kuulolaitteen haittaa.
Ikä se meille suurin haitta on, mutta yrittäen pärjätään. Minulla on kuulolaite ja rollaattoriin käytössä. Ei noita apuvälineitä tarvitse hävetä, pelkkä tarvitseminen riittää.
Ole sinä minimumi vaan mukana. Oletko kooltasi mini vai mitä? Kirjoitetaan kivoja, eikös je? - Tuhoa kohti mennään ja kovaa vauhtia. Yksimielisyys ratkaisuista tai paremminkin niiden puuttuminen yhtenä syynä. Suomen osuus ei ei parhaimmillaankaan tunnu misään.
Vilkastaanpa ulos ikkunasta Suomen metsiä. Näemme laatupuuta tuottavia
oksattomia puita latvaan asti. Pienet vihreät tupsut puiden latvoissa eivät voi pelastaa happikadolta.
Metsien runsaalla vehreydellä laskisi hiilidioksidin määrä ja happea muodostuisi hengitettäväksi.
Ihmiset tuhoavat luonnon itse ja harkitusti. Tuulimyllytkään eivät meitä pelasta, ei myöskään aurinkopaneelit.
Luonnon pelastaminen ihmiskunnan käyttöön tulisi toteuttaa. - Eikö konsti ole keinon synonyymi?
- Ei verottaja koskaan kaikkea vie. Onhan progressio nytkin olemassa. Jos tulonlisäykset ovat jonain aikavälin suhteettomansuuret, voitaisiin niitä tapauskohtaisesti ja väliaikaisesti yliverottaa.
- Pysy mummeli hyvä, mukana. Olet kaikkien muiden tavoin tervetullut. Ruune voi mennä Hevon kuuseen, siihen suureen.
- Se on vain niin, että täällä on pyydetty omia mielipiteitä. Jos joku täällä muiden mielipiteitä esittää niin lopettaa voi heti..
Palsta on ollut surkean sekaisin ja minä siellä nimimerkkeineni. Rukattu nimimerkki vaihtui jatkuvasti. Tuo Apuli tuli hyväksytyksi, ainakin hetkellisesti. - Lämpötilan nousu aiheuttaa yhä voimistuva hirmumyrskyjä ja tilanne jatkuu.
Joskus ihmettelen. Puhutteleeko Jumala meitä ”rakastamiaan” kuin ennen. - Kirjoitin muistellessani edesmennyttä naistuttavaani.
Hän kertoi: Ostin lipaston ja myin senkin.