- Näin olisi pitänyt tehdä. Mutta aina on helppoa olla jälkiviisas. Monen mietinnän jälkeen kissa päätettiin kokeilla antaa uusille omistajille. On myös kokemuksia, jossa kissa palaa vanhaan kotiinsa, vaikka se on otettu muutossa mukaan. Aina ei voi tietää, vaikka yrittää parhaansa...
- Ovatko kaikki ulkokissojen omistajat sitten mielestänne eläinrääkkääjiä? Lähtökohta on siis se, että meillä on maalla ollut tämä kissa 13 vuotta ulkokissana. Tottunut sellaiseen elämään. Nyt annoimme sen uusille omistajille, jotka huolehtivat siitä kuten mekin.
- Tämä saa minun osalta riittää, täällä ei saa juurikaan kunnon kommentteja, tietämättä asoista haukutaan eläinrääkkääjäksi. Minä olen varmaan maailman ainoa ulkokissan omistaja - joopa joo. Piti arvata, että kaupunkilaiset liikkeellä. Ja kaikkitietävät sellaiset. Piste.
- Naapurit kertoneet kissan reiteistä. On kyllä hyökkäävää tämä kommentointi, ihmiset ovat heti raivossa eikä osata keskustella asiallisesti. Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.
- Näinpä, maalla kissat ovat yleisesti irrallaan, ja olihan meillä ainakin kissalla tietyt reitit ja reviirit, mitä se kulki. Ei lähtenyt mihin sattuu seikkailemaan. Satoja hiiriä kantanut kotiovelle elämänsä aikana ja selvästi nauttinut elämästään.
- Me ainakin huolehdimme ihan tosi hyvin kissastamme. Uudet omistajat myös yrittivät, mutta selvästi on nyt kissa järkyttynyt omistajanvaihdoksesta. Stressaantuneena piilottelee, mutta teemme kaikkemme, että saamme sen talteen.
- Loukku onkin jo laitettu. Kiitos asiallisesta vastauksesta. Maalla vaan on aika yleistä, että kissat ovat vapaana.
- Huomiokaahan nyt se, että en jättänyt kissaa heitteille, vaan uudet omistajat lupasivat huolehtia siitä, ihan kuin mekin, ja tekivätkin niin. Ensimmäisen viikon se olikin suopunut heidän hoitoonsa, mutta sitten kadonnut. Tällaisia tapauksia on tuttavillakin ja kissa tottunut uusiin omistajiin... Ja meidän oli sitäpaitsi tarkoitus hakea se pois...mutta katosi juuri ennen tätä. Pitihän se arvata, että täällä saa enimmäkseen epäasiallisia vastauksia, joissa ei ole kunnolla luettu edes koko aloittajan tekstiä...
- Itse törmäsin narsistimieheen n 1,5 v sitten. Hain seuraa deittipalstalla ja tämä vaikutti tosi kivalta yms ja tapaamisen jälkeen olin ihan "myyty"... Oli liian täydellinen ollakseen totta. Vähitellen alkoi paljastumaan valheita ja peitetarinoita toinen toisensa perään. Vapaa mies olikin avoliitossa. Lapsettomalla miehellä olikin avioton lapsi jossain. Kummalliset pitkät työpäivät olivatkin toisten naisten tapailuja. Koko ajan vannoi rakkautta, aikoi jättää avovaimonsa, leikki viatonta ja puhdasta pulmusta. Minua syytti ja epäili muista miehistä, halusi minun pysyvän kotona (kauppareissutkin olivat joskus liikaa) ja piti feministinä kun en luottanut häneen. Seksiä sai välillä kerjätä (itsellään oli naisia joka sormelle ja varpaallekin) ja kerrankin 6 viikon seksitauon jälkeen kun asiasta kysäisin, olin taas feministi jolla vaan k***ä mielessä... Rahaa osasi myös "lainata" keksimällä tunteisiin vetoavia tarinoita. Pitkästi toista tonnia omaa tyhmyyttäni hävisin. Kadun kovasti sitä että en heti laittanut pistettä jutulle, mutta narsisti osaa pyörittää pikkusormensa ympäri ja koukuttaa uhrinsa. Onneksi pääsin irti moisesta lopulta. Enkä pelkää uutta suhdettakaan; mitään ei saa ellei uskalla yrittää. Ja entistä vahvempana ja viisaampana mennään :)
- No entä jos mies pettää vaikka saa kotona seksiä niin paljon kuin haluaa? Miehille ei riitä se että saa yhdeltä akalta joka on pitänyt huolta itsestään, miehestä, kodista, yhteisistä lapsista ja panostanut seksielämäänkin siinä sivussa. Siitä huolimatta joka ikinen mies pettää tai olisi valmis pettämään tilaisuuden tullen.
- Tässä oon tullut siihen tulokseen että kaikki miehet on tilaisuuden tullen pettureita. En luota enää yhteenkään. Ikinä.