- Mikäli haluaa määrätä etukäteen, miten haluaa tulla kuolemansa jälkeen kuopatuksi/siunatuksi/muistelluksi/sirotelluksi, lienee viisainta se mahdollisille jälkeläisilleen etukäteen kertoa, tai testamentissaan mainita, että tulee mielen mukaan tehdyksi.
Jottei käy kuin entiselle palopäällikölle, joka tulipalon sammutuksen jälkeen totesi: "Väärin sammutettu!"
Ja ateistejahan ei siunata, muistakoot jälkeläiset senkin. Tulee vain hautaan saatella. Jostain kumman syystä kuolinilmoituksissa (joissa jokin veneen, soutelijan, tai mikä lie kuva ristin asemesta): Siunattu. Sus´ siunatkoon! - Iltaa Beng!
Ei pitänyt alkaa lukea tätä ketjua, kun siinä menee ikä ja terveys. Kommentissasi putkahti kuitenkin silmiini kirjailijan nimi: Tamara McKinley. Jouduin purkamaan kolme ja puoli metriä pitkän kirjahyllyn pari viikkoa sitten. Monta laatikollista kirjoja lähti antikvariaattiin ja Punaisen Ristin Konttiin. Kun kirjoja pakkasin, päätin säästää nuo Australian asuttamiseen liittyvät romaanit. Luin ne kauan, kauan sitten, ja ajattelin, että luenpa joskus uudelleen. Erityisesti muistan kirjan: "Matildan viimeinen valssi". Se silloin joskus kosketti mieltäni.
Älä ole murheissasi, jos joku sinua arvostelee. Meitä mahtuu moneen junaan, ja loput jäävät asemalle.
Mukavaa syksyä Sinulle! - Sinulla on niin pitkä ketju vastauksia, etten millään jaksa niitä kaikkia ryhtyä lukemaan. On kohta kuin Päätalon romaani.
Toivottavasti kaikki vastaukset ovat olleet järkeviä, ja ansainneet paikkansa ketjussasi.
Hyvää syksyä! - "Maailmassa on monta ihmeellistä asiaa", kuten lastenlaulussa sanotaan.
Minulle suurin mysteeri on tällä hetkellä motiivi. - Kiitos asiantuntevasta vastauksestasi, perustui ilmeisesti tietoon.
- Muistan itseni pelastetun, alle kouluikäisenä, kun oli kiivennyt varuskunnassa johonkin puuhun. Kenkäni tarttui puun haarukkaan, ja jäin siihen roikkumaan pää alaspäin, punaiset lettinauhat tuulessa hulmuten.
Joku, avulias Aatu, minut siitä pelasti, kuten monesta muusta pahasta paikasta. Voisin kirjoitta kirjan aiheesta: "Pikkutytön huimat seikkailut."
Näin jälkikäteen ajateltuna olin aika toimelias pikkuihminen, äitini mukaan kuitenkin hyvin kiltti ja tottelevainen. Hmmm... - Palatakseni aloitukseen, tuskin olisin osannut olla puuttumatta, mikäli olisin nähnyt selvän vaaran paikan.
On pienempi paha saada vihat niskoilleen, kuin jonkun lapsen henki ja elämä. - Ajat ja tavat muuttuvat. Kun kerras sanoin jotain eräälle lapselle, tytttäreni ojensi minua: "Älä puhu vieraalle lapselle!"
Kun itse lapsena varuskunnasta poismuuttomme jälkeen (ja jo siellä asuessamme) , olin tottunut asuinympäristössäni siihen, että omat "kakarat" ja vieraat lapsetkin saivat saman ojennuksen tarpeen vaatiessa, olin hänen ohjeistuksestaan hieman yllättynyt.
Joten nyt yritän olla puuttumatta, ellei lapsi ole hädissään, kuten suuressa kaupassa äidistään eksynyt, itkevä lapsi. Silloin olen se turvallinen aikuinen, joka ohjaa lasta kohti myös hädissään olevaa äitiänsä. Näin on muutaman kerran käynyt. loppu hyvin, kaikki hyvin. - Sama tauti, taas ostin n. kymmenen uutta kirjaa. Entisiä on jo kahdessa kerroksessa kirjahyllyssäni, ullakolla monta laatikollista.
Parin viikon päästä alkaa taas saneeraus, pakko pakata kirjat laatikoihin ja saneerata samalla.
Minne vien? Hyviä ehdotuksia? - Huomasin, että hän oli syntynyt samana vuonna, kuin edesmennyt äitini. Äitini oli myös Jatkosodan aikana lotta, työskenteli ilmavalvonnassa. Kai ne koetut ajat antoivat rohkeuden elää omannäköistään elämää.
Pitää etsiä käsiini tuo kirja Vanha rouvan lokikirja, kiinnostuin aiheesta. - Kehutaan täällä kaikki kilpaa lapsenlapsemme. Samalla tulee kehuttua, miten hyviä kasvattajia olemme itse olleet, koska lapsemme osaavat kasvattaa niin hyvin ja oikein omat lapsensa, siis meidän laapsenlapsemme. Ihan vain, ja pelkästään meidän ansiostamme! Aamen!
- En kuunansa ole törmännyt mihinkään persikkamössöön pääruokien lisukkeena. Sen sijaan lapsenlapseni ovat todella pettyneitä ja ihmeissään, elleivät saa puolukkahilloa lihapullien, kermakastikkeen ja perunamuussin kanssa. Sitä saa jopa Malagan Ikeassa, on se niin must juttu.
- Nyt juuri heinäkuussa tarjosin alkuruoaksi ruotsalaisille vieraillemme Toast Skagen. Valitettavasti en päässyt hakemaan tuoreita Östermalmin hallista, mistä niitä usein heille ostanut (koska oli lähin halli), vaan käytin pakastettuja katkarapuja. Hyvin maistui, lapset rakastavat sitä ruokaa. Siinä ei ole yhtään sokeria.
"korento" - "Onpas makee vaate.", ei todellakaan tarkoita, että se olisi sokerinen, siis nuorten ja lasten sanankäytössä..
Jospa se 4-vuotias lapsenlapsi oli vain sitä mieltä, että kummisetä tarjosi hyviä ruokia. - Palan painikkeeksi, hyvää yötä:
https://www.youtube.com/watch?v=X3SQbgva0CI - Joko tämä tuli, sitä viiniä tehtiin kesällä, satoa korjattiin syksyllä:
https://www.youtube.com/watch?v=Qls5ppap_eI - Kuolematonta musiikkia, tähän ei aika pure, mielettömän hieno laulaja:
https://www.youtube.com/watch?v=-GVRoRILVD4 - Kaikella kunnioituksella näitä entisajan sankareita kohtaan, nimiä en ala luettelemaan, mutta jo lapsemme, ja etenkin lapsenlapsemme , vaihtavat kiireesti kanavaa, jos heidän musiikkiaan alkaa soida. He ovat kuolemattomia vain siihen saakka, kun meidän nenämme päällä on metri multaa.
Klassisen musiikin säveltäjien teokset kestävät aikaa, vuosisatoja.
Kevyt musiikki on aina oman aikansa tulkki, niitä laulajia tulee ja menee, samoin säveltäjiä.
Elokuvamusiikki tulee elämään paljon kauemmin, esim. Nino Rotan, ja monen muun suuren elokuvamusiikin säveltäjän teokset säilyvät.
https://www.youtube.com/watch?v=nvkVakdV4z8 - Tässä sama ihanuus sanoituksen kera:
https://www.youtube.com/watch?v=CcbiZRMSLYc - On minullekin liian "sensuelli". Olin iloinen, kun mieheni samaa mieltä kanssamme.
Sen sijaan, tämä ikirakkautemme:
https://www.youtube.com/watch?v=X-_qKejzbYU
Vieläkin olen niin surullinen Akin ja hänen perheensä kohtalosta.