- Niin, että jää omien ajatusten ja mielikuvien vangiksi. Silloin todellisuus ja omat mielikuvat sekoittuvat ja lopputulos ei välttämättä ole lähelläkään totuutta.
- Siitä tulee kaksi laskua. Ensimmäinen lasku tulee avierohakemuksesta (harkinta-ajasta) ja toinen lasku tulee harkinta-ajan jälkeen, kun ero vahvistetaan.
Laskut peritään eri puolisoilta, eli ensimmäinen hakijalta ja toinen toiselta osapuolelta. - Vastaus on, ehdottoman varma ehkä.
- On mielenkiintoista, että käyt läpi aivan samoja tuntemuksia, kuin mitä itsellänikin oli huonossa avioliitossa.
Muistan ajatelleeni, että elämänilo on hävinnyt. Se oli asia, johon jollain tavalla heräsin. SE pani miettimään elämää, etenkin elämän rajallisuutta. Ymmärsin, että niin huonossa liitossa eläminen, on elämän tuhlaamista. Elämä valuu hukkaan, kun sitä ei elä, vaan olin kuin vierestäkatsoja, joka katseli elämän lipumista eteenpäin, ilman että itse sitä elin.
Toi ehkä kuulostaa typerältä, mutta sinä sen varmaan ymmärrät?
Kuvailet itseäsi aivan samoilla sanoilla, joilla itsekin itseäni kuvailisin, etenkin tuo oikeudenmukainen, osuu niin hyvin itseenikin.
En tiedä, että miksi ajautuu sellaiseen suhteeseen, jossa itse antaa itsestään kaiken, toinen sen ottaa, antamatta mitään takaisin.
Miksi kilttiä ja välittävää ihmistä aina kohdellaan väärin. Koska on empaattisen ihmisen aika nauttia siitä, että saa takaisin sitä, mitä on elämänsä ajan antanut toisille?