- En minkään katkera ole, mutta välillä tulee mieleen, että väärin se oli.
- Kaksinkertainen rangaistus, heh.
- Meillä oli myös tuota lähdöllä uhkailua. Itse en ole koskaan käyttänyt tuollaista, vaan keskustelulla ollaan sovittu.
- Tuo vaativia auktoriteetteja pitää hyvin paikkansa. Jotkut epäilevät Raamatun opetuksia, mutta ainakaan meillä ei ollut uskonnollisuuden seurausta, vaan ankaruus juonsi juurensa muualta.
- Faijan viinaa pöllittiin ottamalla osa sisällöstä, jonka jälkeen vettä tilalle.
- Aika monessa paikassa koivuherran säilytyspaikka oli nimeomaan oven päällä, mikäköhän lie senkin historia?
Näissä kasvatusmenetemissä meidän ikäryhmämme on vanhempiamme parempia monessa kodissa. - Ei hyötynyt ketään selkäsaunoista, voi olla että jonkinasteisia traumoja jäi, kun muistaa vielä niin hyvin menneitä tapahtumia? En vihaa montaakaan asiaa maailmassa, mutta lasten pahoinpitelyä vihaan. Se on väärin! Se ei silti tarkoita, että vihaisin vanhempiani, vaan ymmärrän kuten sinäkin kirjoitit, sen olleen sen aikaisen normin.
- Samoin täällä, olen sitä mieltä että kouluihin pitää saada kuri ja opettajille arvostus.
- Muistan samalla tavalla tuosta siinä sivussa kasvamisesta. Vanhempien tultua töistä, he kysyivät että mitä olet tänään tehnyt? Eli sai päättää ihan itse mitä touhusi ja kenen kanssa. Me kävimme kalassa ihan pikkupoikana ja välillä jokeen putosi poikia, jotka eivät edes osanneet uida. Muut kaverit sitten pelastivat ja muutenkin se ystävyys oli yhteishenkeä. Saman kaupunginosan kaverit oli yhtä jengiä.
- Nykyaikaan käsittääkseni niitä ei enää ole olemassakaan, eli ilmeisesti on myös tullut negatiivista palautetta siellä olleilta.
- Niin oli aresteja käytössä ja niistä tulee mieleen erityisesti oppikoulussa olleet "kotimuikkarit", kun perjantai-iltana joutui jäämään kouluun klo 18 jälkeen istumaan luokkahuoneeseen. Ei saanut syödä, eikä juoda mitään ja istuttiin kädet pöydällä. Oli pitkiä tunteja, kun samaan aikaan luokkakaverit valmistatuivat kotibileisiin!
- Harvemmin nahkaremmiä, mutta olen minäkin myös sen kokenut.
En minäkään hajalla ole näistä kokemuksista, mutta jonkinlaisen pelon ilmapiirin muistan ja kuinka korvat höröllään kuunneltiin vanhempien puheita, että onkohan taas tulossa rangaistusta. En ole ihan selvillä kuka kaikesta kanteli, mutta ehkä verkostoituminen tarkoitti silloin sitä, että naapurin vanhemmat kertoivat meidän vanhemmille mitä näiden lapset ovat tehneet? - Olisiko tuo koko koulukiusaaminen tullut ilmiönä vasta myöhemmin, kun joka tuutista tulee nykyään että julkkikset ovat joutuneet kiusatuiksi kouluaikoina? Oli sellaista ryhmittymistä, että kuuluttiin eri porukoihin ja näiden välillä tuli joskus jotain kärhämää.
- Aika hauska tarina, siis sinä syöt kaalisoppaa mahasi kyllyydestä ja minä kieltäydyn, enkä syö kuin yhden pakollisen lusikallisen. Lopputulos sama => yrjöäminen!
- En usko siitä kovuuden kasvamisesta olevan paljonkaan hyötyä ihan tavallisessa elämässä. Enemmän vaurioittaa lasta, jos joutuu liian nuorena olemaan vanhempansa korvikkeena.
- Itseäni on jäänyt vähän kaivelemaan erityisesti se, että miksi noin toimittiin. Oliko jossain neuvottu toimimaan niin vai tuliko se vaan selkäytimestä?
Edellinen sukupolvi sai kärsiä sodasta tulleiden isien traumasta ja meidän ikäluokasta monet kokivat väkivaltaa omien isiensä suunnasta.
Oma isosiskoni sanoi, että hän ei juurikaan muista omasta lapsuudestaan, lieko jotain seurauksia tapahtuneista ikävistä asioista? - Meillä vaihdettiin koivuniemen herra yhden käytön jälkeen, mutta nyt tuli yht'äkkiä mieleen kuinka äijä joskus kuori sen oksanpätkän ja se teki vieläkin häijympää. Niin ja housunvyöstä sain myös muutaman kerran. Tukkapölly on myös kamalaa, luunappeja en muista saaneeni.
Teillä tytöillä oli paljon helpompaa, ei ne isät teitä roimineet kunnolla, heh. - Monelaisia ihmiskohtaloita, jotkut hyvin surullisia. Muistan lähellämme sijainneet poikakodin kasvattajeja pidetyn läpeensä pahoina ja opastettiin, että heidän kanssaan ei tule olla missään tekemisissä. Nykyään se tuntuu pahalta, aivan kuin se olisi muka ollut heidän itsensä syy, että joutuivat laitokseen.
- Itse en joutunut koulussa kohtaamaan hakkaamista, mutta pakottamista jota tapahtui ruokailuissa, kun opettaja oli ehdoton, että kaikki oppilaat syövät kaalikeittoa. No, minulle tuli niin paha olo, että jouduin juoksemaan vessaan oksentamaan. Vielä tänä päivänääkään en syö kaalikeittoa, en vaikkei tuoksu enää teekään pahaa, mutta en vaan pysty.
Minulla on kaksikin kaltoin kohdeltua lapsuuskaveria joutuneet huonoon jamaan, toinen jo kuolutkin liialliseen dokaamiseen. Uskon näillä hakkaamisilla olleen osasyynsä huonoon elämään.
Nykyajan kakarat elävät hyvin erilaista lapsuutta, mitä meidän nuoruudessamme tapahtui. - Muistan sen olleen ihan tapahtuma, kun tilanne oli riittävän paha, että joutui menemään lääkäriin. Sinne ei turhan takia menty valittamaan, eikä aina vaikka olisi ollut syytäkin.
En voi kiletää, etteikö lapsuuteni surkeus olisi kovettanut myös minua ja pystyn sietämään vastoinkäymisiä melko hyvin tai ainakin tähän saakka olen kestänyt. Monasti lohdutan itseäni toteamalla, että ikävilläkin asioilla on tapana järjestyä ja usein menee niin, että lopputulos on ihan hyvä.
Isäni ei koskaan elämänsä aikana halannut minua, joten siitä syystä oma lapseni on saanut halauksia minulta yllinkyllin. Todennut joskus naurusuin, että "Isä, nyt ei halata"!