- Kopioi se avauksesta. Näkyy jääneen joku merkki pois.
- Eikö ihmisen tule iloita pienistäkin asioista?
- Kuulostaa kovasti ääriuskovaisen kommentilta ja tyypilliseltä fundamentalistin puheelta: juuri tuollaista ahdasmielistä uskonnollisuutta ja viktoriaanista ajattelua Lähi-itä on iloksemme tuottanut. Siinä irvokkaassa maailmassa väitetään, että seksaalisuus on yksi niistä pääasioista, joita Jumala ihmisenelämässä vahtii. Nainen pelkistetään siinä todellisuudessa pelkäksi objektiksi, joka "kiihottaa" kauheasti miestä jo silloin, jos vähän paljasta ihoa jostakin vilahtaa. Mies puolestaan typistetään aivottomaksi idiootiksi, joka ei tietenkään pysty kontrolloimaan seksuaalisuuttaan oikein missään olosuhteissa.
Mitä sitten lääkkeeksi? No, TIETENKIN Oikeaa Uskoa edustavat papit ja käytännössä lähinnä fundamentalistit, jotka sitten kertovat meille muille, mitä me SAAMME tuntea ja miten me SAAMME mistäkin asioista ajatella! Nuo oikeamielisyyden perikuvat sitten ohjaavat meitä, jotta vain emme vahingossa ajattele liikaa omilla aivoillamme.
NIINKÖ, oi bismillah??? - Onko se usko sitten se OIKEA? Onko hän esim. kreationisti ja julistaako hän Jumalan rankaisevan seksuaalisia vähemmistöjä?
- Mitä hän sitten sanoi?
- Sama trendi on ollut nähtävissä jo jonkin aikaa. Ahvion puuhiin on kyllästynyt moni uskova ihminenkin.
- Enpä ole oikeastaan ikinä tainnut törmätä Puolimatkan ajatuksiin, joista olisin suoran heti samaa mieltä. Siksi ainakaan minä en ole kiinnostunut lukemaan häneltä kokonaista kirjaakaan.
- Näyttääkö Sinusta siltä, että täällä kirjoittelevat uskovat ovat yleisesti ottaen hyvinkin korkealla tasolla keskustelijoina?
- Kiitos! Aina tarpeen, vaikka viestisi idea toki ei epäselväksi jääkään.
- Avvauksessani on kyse siitä samasta asiasta, jonka olen täällä jo useampia kertoja esiin tuonut: Juha Ahvio on siirtynyt jutuissaan niin äärilaitaan, että jo Patmoksen väen keskuudessakin alkaa esiintyä kritiikkiä tuota valintaa kohtaan.
Kun Ahvion blogeka lukaise, huomaa nopeasti uskonnollisuuden siirtyneen hänen jutuissaan lähinnä sivurooliin. Politiikka ja nyttemmin myös salaliittoteorian ilmeisesti kiinnostavat häntä enemmän. - Eli olet pystynyt sulkemaan TÄYSIN, TOTAALISESTI ja ILMAN EPÄILYSTÄ pois sen vaihtoehdon, että oma psyykesi jotenkin tuohon kokemukseesi olisi vaikuttanut?
- Oikein hyvä. Olemme samoilla linjoilla. Tämä on ilon päivä.
- Kuulostaa kovasti islamilaiselta. Valitan, ei kuulu Suomeen.
- Oletko siivooja, vai?
- Jos OIKEIN tarkasti luet, Rakas Ystäväni, huomaat kritiikin kohdistuvan jo koko patmokseenkin eikä vain Ahvioon.
Minä en kuitenkaan viitsi enää alentua jankuttamaan kanssasi, kuten lupasin. Jos Sinulla on todellista keskusteltavaa aiheen tiimoilta, olen valmis. Noihin jankutuksiisi en viitsi alentua. - Sinäkö lähdet siitä, että on kyse hyvästä itsetunnosta, jos pitää omaa toimintaansa virheettömänä joka tilanteessa ja syyttää aina muita?
Oletko kuullut, että noin ajatteleminen EI ehkä ole oikeasti pelkkä hyve? - On erittäin vaikeaa todellisuudessa määritellä, mitkä arvot lopulta ovat kristillisiä ja mitkä eivät. Totuus lienee nimittäin kuitenkin se, että varsin moni nykypäivän ilmiöistä EI ole kotoisin kristinuskosta, vaan on pikemminkin yleistynyt vasta maallistumisen myötä.
Jos tutkiskelemme menneisyyttä - mikä aina onkin yhtä antoisaa ja opettavaista - havaitsemme kyllä hyvin nopeasti sen, että menneinä aikoina tulkinnat Raamatusta ja kristinuskostakin olivat paljon nykyistä ankarammat. Täytyy olla sokea, jos tätä ei huomaa. Käytännössä monikin asia on muuttunut myönteisempään suuntaan vasta maallistumisen myötä - olipa kyseessä sitten demokratia tai vaikkapa sukupuolten tasa-arvo.
Kristinusko ei ole ainoa, jonka nimissä on surutta valtaa käytetty niin perheen sisällä kuin valtakuntien tasollakin. On kuitenkin hieman koomista lukea niitä mielipiteitä, joissa tuomitaan islaminuskoisten taipumus yhdistää politiikka ja uskonto, mutta seuraavassa lauseessa sitten jo ylistetäänkin vaikkapa Patmoksen muutamien johtohahmojen avointa politikointia. Kun olen aiheesta koettanut kysyä, olen aina jäänyt ilman vastausta.
Totuus uskonnoista on se, että ainakin Lähi.idän "tuotokset" eli juutalaisuus, kristinusko ja Islam ovat lähtökohdiltaan suvaitsemattomia: oletus siitä, että se oma usko on ainoa oikea, on varsin selkeä. Tästä onkin seurannut historian valossa tarkasteltuna konflikteja valtava määrä ja eipä niille vieläkään loppua näy.
Niin, "seroius", on oikeastaan mahdotonta määritellä, mitkä arvot lopulta ovat hyviä ja mitkä eivät. Itse puhuisin mieluummin ihanteista. Niitäkään vain eivät tosiasiassa kaikki kristityt kuitenkaan allekirjoita - varsinkaan, jos ne jotenkin loukkaavat heidän fundamentalistisempia uskomuksiaan. Minun nähdäkseni uskonto on lopulta aina jonkinasteista vallankäyttöä, kuorrutettiinpa se miten sievästi tahansa.
Ihan aina joku lopulta amäärittelee ihmisen valintoja ja räikeimmillään jopa hyvinkin merkittävissä asioissa. Se on se syy, minkä vuoksi kriittisesti uskontoihin suhtaudun. Toki toinen sy on uskovaisten haluttomuus myöntää tiukan paikan tullen sitä, että uskominen itsessään on lopulta irrationaalista ja perustuu usein toiveille ja oletuksille. Minua ärsyttää myöskin se, että ihmisen psyyken vaikutus eri ilmiöiden taustalla halutaan tyystin kieltää. - On erittäin vaikeaa todellisuudessa määritellä, mitkä arvot lopulta ovat kristillisiä ja mitkä eivät. Totuus lienee nimittäin kuitenkin se, että varsin moni nykypäivän ilmiöistä EI ole kotoisin kristinuskosta, vaan on pikemminkin yleistynyt vasta maallistumisen myötä.
Jos tutkiskelemme menneisyyttä - mikä aina onkin yhtä antoisaa ja opettavaista - havaitsemme kyllä hyvin nopeasti sen, että menneinä aikoina tulkinnat Raamatusta ja kristinuskostakin olivat paljon nykyistä ankarammat. Täytyy olla sokea, jos tätä ei huomaa. Käytännössä monikin asia on muuttunut myönteisempään suuntaan vasta maallistumisen myötä - olipa kyseessä sitten demokratia tai vaikkapa sukupuolten tasa-arvo.
Kristinusko ei ole ainoa, jonka nimissä on surutta valtaa käytetty niin perheen sisällä kuin valtakuntien tasollakin. On kuitenkin hieman koomista lukea niitä mielipiteitä, joissa tuomitaan islaminuskoisten taipumus yhdistää politiikka ja uskonto, mutta seuraavassa lauseessa sitten jo ylistetäänkin vaikkapa Patmoksen muutamien johtohahmojen avointa politikointia. Kun olen aiheesta koettanut kysyä, olen aina jäänyt ilman vastausta.
Totuus uskonnoista on se, että ainakin Lähi.idän "tuotokset" eli juutalaisuus, kristinusko ja Islam ovat lähtökohdiltaan suvaitsemattomia: oletus siitä, että se oma usko on ainoa oikea, on varsin selkeä. Tästä onkin seurannut historian valossa tarkasteltuna konflikteja valtava määrä ja eipä niille vieläkään loppua näy.
Niin, "seroius", on oikeastaan mahdotonta määritellä, mitkä arvot lopulta ovat hyviä ja mitkä eivät. Itse puhuisin mieluummin ihanteista. Niitäkään vain eivät tosiasiassa kaikki kristityt kuitenkaan allekirjoita - varsinkaan, jos ne jotenkin loukkaavat heidän fundamentalistisempia uskomuksiaan. Minun nähdäkseni uskonto on lopulta aina jonkinasteista vallankäyttöä, kuorrutettiinpa se miten sievästi tahansa.
Ihan aina joku lopulta amäärittelee ihmisen valintoja ja räikeimmillään jopa hyvinkin merkittävissä asioissa. Se on se syy, minkä vuoksi kriittisesti uskontoihin suhtaudun. Toki toinen sy on uskovaisten haluttomuus myöntää tiukan paikan tullen sitä, että uskominen itsessään on lopulta irrationaalista ja perustuu usein toiveille ja oletuksille. Minua ärsyttää myöskin se, että ihmisen psyyken vaikutus eri ilmiöiden taustalla halutaan tyystin kieltää. - Asioita täyty suhteuttaa. Jos eläisimme keskiaikaa, joka paikka olisi täynnä kuolleita ja kuolevia. Toisin ovat asiat nyt.
- Selvä. Niinpä voin.
Luepa nyt taas siis oikein tarkasti: palaan kanssasi siihen vanhaan käytäntöön, eli en enää mitenkään kommentoi tekstejäsi, jos tunnistan ne Sinun tekemiksesi.
Erityisesti totean seuraavaa: EN enää mitenkään kommentoi jankutuksiasi, varsinkin, jos ne koskevat mahdollisia tekemiäni avauksia. Jos kirjoitat asiallisesti, voin toki erehtyä Sinulle vastaamaan, mutta siinä vaiheessa, kun taas tuolle jankkaavalle linjalle siirryt, lopetan kaiken keskustelun. Enimmäksen yritän pysyä irti tuotoksistasi.
Moi moi!