- Voi hyvänen aika noita sinun kommenttejasi oli ihan pakko oikaista niitä . Ensinnäkin ei sinulla nähtävästi itselläsi kovin hyvin mene. Niin olin tosiaan -70 luvulla kotiäitinä ihan omasta tahdostani ja lapsia oli neljä. Myöhemmin olin tosiaan töissä ja rakensimme talon ym. ja nykyinen taloudellinen tilanteemme on ihan hyvä, etelässä käydään muutaman kerran vuodessa, samoin itse rakennetulla mökillä. Lapsista sen verran, että kaikilla on hyvä koulutus yliopisto, korkeakoulu tms. lisäksi kaikilla vakinainen työ ja hyvä taloudellinen tilanne ja ovat vielä aika ahkeriakin että ei siitä ole näyttänyt oleva ainakaan haittaa että jo peruskouluikäisinä tekivät pikku hommia. En nyt viitsi enempää kehua että en en aiheuta enempää kateutta!
- Voihan sitä nykyään tuollaisiakin perheitä olla, mutta onhan heillä kuitenkin perheen isä työssä ja voivathan lapset pärjätä hyvinkin elämässään riippuu siitä miten vanhemmat pystyvät heitä ohjaamaan. Nykyisin on kyllä kaikenlaisia tukia perheillä mahdollista saada, toisin oli -70 luvulla kun itse olin kotiäitinä niin meillä oli ainoastaan miehen palkka ja kun asuttiin jonkin aikaa vuokralla niin silloin saatiin vähän asumistukea, siihen aikaan ei esim. vaimo saanut työttömyyskorvausta jos mies kävi työssä. Lapset hoidin kotona ja kyllä se oli täyttä työtä, ainakin minulla, ei ostettu valmisruokia eikä vaatteitakaan usein ostettu vaan tein itse. Meidän lapset tottuivat jo kouluiässä tekemään töitä, mainosten jakoa ja kesäisin puutarhatöitä maatiloilla yms. ja hyvin ovat nyt aikuisenakin pärjänneet, kaikilla on hyvä työ ja kaksi on yrittäjiä. Kotiäitiys ei todellakaan ole lasten kannalta huono asia.
- Sitä juuri tarkoitin että ruoka tuppaa menemään usein henkitorveen.