- Miten se käytännössä onnistuu pikkuhiljaa. Eikös kiinteistökaupat vaadi aina kaupanvahvistajan. Ei taida kaupanvahvistajan palkkiokaan olla vähäinen jos vielä kolmen vuoden välein tehdään omistajanvaihdoksia.
Miten olisi jos normisti vaan lahjoittaisi mökin ja jättäisi itselle käyttöoikeuden niin arvo pienenisi jonkin verran ja samalla lahjaveron määrä. - Höpsis. Kysehän oli siitä kuka perii lapsettoman lapsen. Eiköhän se mene niin että omat vanhemmat perii puoliksi (olettaen ettei lapsella ole vihittyä puolisoa tai testamenttia). Tietysti jos toinen tai molemmat vanhemmat ovat kuolleet, tulee sisarukset jaolle, Myös sisarpuolet.
Itse olen varautunut asiaan siten että jos lapseni kuolee ilman rintaperillistä, niin minun jälkeeni jäänyt omaisuus jakautuu tasan muiden lasteni kesken. Ex-puolisollani tai mahdollisesti hänen muilla lapsillaan ei ole minulta lapselleni tulevaan perintöön mitään asiaa. Tietenkään en pysty vaikuttamaan lapseni itse hankkimaan omaisuuteen ja sehän onkin hänen asiansa. - Niin ja hertsi leijaa, eikös vuokratulot ole verollisia. Siitähän valtiolle menisi vielä osa.
- Melkeinpä arvelen, että olet ymmärtänyt jotenkin väärin. Varmaan siinä tavoitellaan että vanhus olisi enintään viimeisen vuotensa siellä hoitokodissa. Ei tietenkään hoitolaitoksen kannalta katsottuna (niille eduksi mitä pidempään sama hoidettava) vaan asukkaan kannalta. Ja kukaanhan ei etukäteen tiedä mikä on se viimeinen vuosi. Paras vaihtoehto asiakkaan kannalta olisi, että pärjäisi omassa kotonaan mahdollisimman pitkään.
Muutenkin kummastuttaa että kaikista hoitajista halutaan tehdä tappajia ja lahtaajia, jotka haluavat päästä hoidettavista eroon (eli sahaisivat omaa oksaansa).
Maailmaan mahtuu tietenkin kaikkea, mutta rikollisia murhamiehiä hoitohenkilökunnassa on varmasti häviävän pieni promille. - Yksityisen kotihoidosta saa yleensä kotitalousvähennyksen, joten voi hyvinkin olla halvempi kuin kunnan tarjoama. Yksityisellä voi usein teettää sellaisiakin hommia mitä kunnallinen ei tee. Työaikakin varmaan käytetään tarkempaan.
- Tuota nyt ei usko erkkikään. Aina tuottoisampaa on mitä pidempään sama asukas asuu. Tyhjänä ei tietenkään kannata pitkään pitää paikkoja (uusia on jonossa tulossa), kun tarvitsijoita on jonoksi asti.
Mitä tulee huonompi- tai parempikuntoisen hoitamiseen on vaikeampi sanoa kumpi tarvitsee enemmän hoitoaikaa. Vaipan vaihtaminen vuodepotilaalle käy monin kerroin nopeammin, kuin liikuntarajoitteisen avustaminen vessaan ja takaisin. Hukkareissujakin kun tulee toisinaan.
Hyväkuntoisia omatoimisia tuskin hoitolaitoksissa onkaan. - Ulosotossa oleva hyötyy ulosotossa kun hänen ulosottovelkansa lyhenee/tulee maksetuksi. Pikkuhiljaa vaan normaalia elämää kohti. Hoitamalla asiat kuntoon niin ei tarvitse koko ikäänsä pelätä velkojia, veroviranomaisia, ulosottajia, palkkatyötä ja perintöjä.
Mitä itse asiaan tulee niin epäilen että ei onnistu kiinteistöstä luopuminen ilman perintää. - Kukaan ei kyseenalaista jos sähkömies, putkimies tai autonkorjaaja laskuttaa työstään, mutta jos hoitajan työstä laskutetaan niin se onkin katastrofi. Hoitajan pitäisi olla saavutettavissa 24/7 ja mielellään sama hoitaja. Kellään ei kuitenkaan ole varaa/halua maksaa vaan sen pitäisi yhteiskunnan hoitaa asiakkaalle mielellään ilmaiseksi.
- Hyödyttäähän se ulosottoasiakasta lyhentämällä velkaa.
- Kiva idea, mutta menisikö vapaaehtoisuuden piikkiin. Vaikea kuvitella mistä saisitte palkan. Rahoitusta voisi hakea erilaisilta järjestöiltä ym. Kaupunki/kunta tms. voisi antaa tilat käyttöön.... ehkä. Vanhukset tuskin pystyvät/haluavat maksaa kaiken kattavia kuluja.
- Eikös justiin tehty/tekeillä laki, että tuen saaja voitaisi velvoittaa paikalle tukien saamiseksi. Nää asiat on tällaiselle itsensä aina elättäneelle niin vieraita, mutta seuraan aktiivisesti ajankohtaisia asioita.
- Tällaista se elämä on. Olen seurannut hoitajan ja omaisen vinkkelistä asioita. Kaikenlaista löytyy hankalista vanhuksista hankaliin omaisiin ja hoitajiin, myös aivan ihanista vanhuksista ihaniin omaisiin ja hoitajiin. Neljäs linkki on vielä se joka järjestää hoidon ja vielä lainsäätäjäkin. Hyvä että näistä puhutaan. Siinä epäkohdat tulee esille ja niihin voitaisiin puuttua tai ainakin perustella käytänteet.
Finnjelle sanoisin, että ihmisen loppu monesti on siinä ettei elimistö enää ota vastaan edes nesteitä, vaikka kuinka olisi tipassa tai tunkisi suuhun. Se on tätä elämän rajallisuutta.
Hälytys nappien poistamisesta joiltakin on monesti ihan järkevää. Mitä hyötyä on hälyttimestä joka pimputtaa koko ajan lakkaamatta. Josko siinä sitten hoitaja istuu vieressä koko ajan tai sitten ei. Aiheuttaa hämmennystä ja hätääntymistä muissa ihmisissä ja on muiden hoidosta pois. Myös oikeissa hälytystilanteissa ei osata välttämättä reagoida oikein. Parasta olisi jos nämä rimputtajat laitettaisiin samaan huoneeseen ja heille oma hoitaja, ehkä. - Ajatelkaapa asiaa toisesta näkökulmasta.
Jos kuka vaan vapaaehtoinen tulisi syöttämään omaistasi tai avustamaan vessakäynneillä tai ulkoilussa. Monen vuodepotilaan syöminen on jo niin hankalaa, että aspiroi helposti keuhkoihin. Jos lähdetään liikuttelemaan vapaaehtoisten toimesta vessoihin tai siirtelemään tuoleihin ym. tulee mieleen vastuukysymykset. Vahinkoja voi sattua henkilökunnallekin, mutta vastuu on silloin siellä ja ammattitaito tuo kuitenkin monenlaista tietotaitoa, jota ei muilla välttämättä ole.
Huoneissa joissa on enemmän potilaita kuin oma lähimmäinen, olisi korrektia poistua paikalta kun toisten hoitotoimia suoritetaan. Siksi vierailuajat ovat joskus ihan paikallaan. - Jos nyt ruvetaan saivartelemaan, niin pitäisi myös kalliit harrastukset korvata perinnönjaossa. Toinen on voinut harrastaa jääkiekkoa tai balettia tms. Toinen sisarus ei ole. Pitäisikö nekin laskea kaikille tasapuolisesti vaikka jälkikäteen. Siinä on voinut saada hyötyä vaikkapa NHL:ään tai oopperan balettiin.
- Minusta taas "kaikkeekanssa" puhuu pelkkää asiaa. Tuskin vanhusten asiat oli ennen sen kummemmin. Olivat vaan tyytyväisempiä. Sitä paitsi vanhusväestöä oli paljon vähemmän. 60-70 -luvulla hankittiin vaan yksi lapsi ja hänellä nyt sitten on suuri vastuu mahdollisesti molemmista vanhemmista. Ennen asuttiin agraariyhteiskunnassa jossa toinen hoiti toistaan.
Nykyään lapset voivat asua kaukanakin vanhemmistaan ja pitkien työurien takia eivät edes pystyisi hoitamaan vanhempiaan.
Parasta vaan ruveta kunkin miettimään eläkkeelle jäädessään miten vanhuutensa haluaa asustaa. Ratkaisut on tehtävä ajoissa. Eteen voi tulla yllättäviäkin asioita vanhetessa. - Ihan tuttu juttuhan tämä on. Paikkoja kun on muutenkin vähän, niin täytyyhän tehdä priorisointia. Paljon todella huonokuntoisia joutuu asustelemaan kotonaan, vaikka kriteerit täyttyisivätkin. Jonossa sitten odotellaan paikkaa.
- Epävirallisesti sanoisin, että kukin voi pitää omanlaistaan siivoustasoa. Kunhan ei nyt ihan kaatopaikkaa perusta. Ehkä voisit ystävällisesti ehdottaa naapurille , että laittaisivat roskakorin vaikkapa rajan tuntumaan, niin ei roskat lentelisi teidän puolelle.
Päiväsaikaan varmaan voi soitella musiikkia kovastikin. Mopojen rassaaminen omassa pihassa harrastusmielessä lienee sallittua.
Huoletonta kuitenkin niin kauan kun rassailevat mopoja, ikävämpi jos rupeavat huumeiden kanssa läträämään. Silloin voi naapurillekin tulla todelliset ongelmat.
Muutaman vuoden kun jaksat odotella on mopoiluaika ohi. Laita kameravalvonta autosi kupeelle niin saanet maksajan mahdolliselle autosi tärvelijälle tai aja talliin. Kannattaa kuitenkin olla ihan väleissä naapureiden kanssa jos mahdollista. Toinen vaihtoehto on itse muuttaa muualle. - Hoit_su, veit sanat suustani.
- Eiköhän Marevan-lääkityksenkin kanssa voi syödä ihan normaalin ruokapalvelun annoksen. Niissä ei niin suuria määriä ole ns. huomioitavia ruoka-aineita. Kuten vihreää (pinaatti, herne, salaatti esim.) tai vaikkapa mustaviinimarjaa. Sitä paitsi jos syö säännöllisesti runsaamminkin ko. ruokia niin sehän näkyy verikokeissa ja lääkitys on sen mukainen. Vältettävä vaan suuria vaihteluja. Ettei mätä yhtenä päivänä kiloa mustaherukoita.
- Mitenkähän olisi adoptointi. Kumpikin vanhempi adoptoisi toistensa lapsen. Biologisilla toisilla vanhemmillakaan ei ole sanomista jos kerran ovat täysi-ikäisiä. Sitä en tiedä onnistuuko jos ovat jo tahoillaan naimisissa.
Viisaammat voisivat arvioida olisiko järkevää.