- "Miranda" olisi työvoimatoimistossa paljon lyhkäisempi kuin amerikassa. Se kuuluisi jotenkin, että: "Kaikkea sanomaasi voidaan käyttää sinua vastaan työvoimapoliittista lausuntoa annettaessa". Tämä siksi, että työttömällä työnhakijalla ei ole oikeutta olla lausumatta omasta tilanteestaan kysyttäessä, ja että työttömällä työnhakijalla on myös totuudessa pysymisvelvollisuus, kun hän jotain lausuu työvoimatoimiston virkailijalle. Työttömällä työnhakijalla on oikeus käyttää avustajaa ja miksei oikeudellistakin avustajaa asioidessaan työvoimatoimistossa, mutta "Mirandasta" poiketen hänellä ei kuitenkaan oikeutta saada julkisen sektorin kustantamaa avustajaa, mikäli työttömällä ei ole varaa sellaista itselleen palkata.
- Luonnollisesti, jos tuotannon lisääminen ei lisää tuottoa, on silloin ainoa tuotonkasvattamiskeino kustannusten vähentäminen.
- Jaahas: Pitääpä korjata edellä esittämäni lause tekoälyttömienkin ymmärrettäväksi: Kokemusasiantuntija esimerkiksi etniseen/seksuaaliseen/sukupuoliseen vähemmistöön kuulumisESta.
- Ei ole mitään syytä muuttaa julkaisun sisältöä aivan toisenlaiseksi. Sillä ainoastaan karkottaa entiset lukijat löytämättä tilalle ketään. On parempi perustaa uusi julkaisunimike ja markkinoida sitä kohdeyleisölle, ja joko jättää entinen julkaisu entiselleen taikka lopettaa sen julkaiseminen kokonaan.
- Sinänsä työvoimatoimisto alkoi olla turha laitos, kun työpaikkailmoituksia alettiin julkaista sähköisesti ja jokainen pääsee niitä katsomaan määrättömästi ihan kotoaankin. Aikoinaan tilanne oli toinen, jolloin työvoimatoimistossa oli ilmoitustaulu, johon työvoimatoimiston virkailijat kiinnittivät työpaikkailmoituksia. Työvoimatoimistossa oli myös ilmaisia puhelimia, joilla työnhakijat saattoivat soittaa ilmoituksissa oleviin numeroihin. Aikoinaan puhelinta ei nimittäin ollut joka taloudessa. Lisäksi työvoimatoimistossa oli lukuisa määrä lehtiä, joissa oli työpaikkailmoituksia ja joita lukemalla työtön saattoi viettää aikaansa, kun odotti pääsyä virkailijan luokse.
Kekkosen aikaiseen byroratiaan kuului, että työvoimatoimisto tutki kunkin työnhakijan tapauksen ja kirjoitti lausunnon hänen työttömyydestään. Tämä lausunto oli edellytys, että Kela maksoi työttömyyspäivärahaa. Käytännössä tämä tarkoitti, että henkilön oli täytynyt ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi työvoimatoimistoon ja kertonut ilmoittautuessaan, että on vailla työtä. Yleensä työttömyys todistettiin koulutuksen jälkeisellä todistuksella taikka työtodistuksella työsuhteen päättymisen jälkeen. Ilman sellaista saattoi tulla vaikeuksia.
Nykytilanne vaikuttaa siltä, että ns. työvoimaviranomainen yrittää kovasti oikeuttaa oman olemassaolonsa keksimällä kaikenlaista puuhaa työttömille työnhakijoille. Käytännössä työvoimaviranomainen voitaisiin lakkauttaa siinä roolissa, mikä sillä on työttömien asioiden hoitamisessa ja siirtää ne vastuut Kelaan, jonka vastuu on koko ajan muutoinkin laajentunut. Mitä puolestaan tulee työvoiman kouluttamiseen ja kuntouttamiseen, voitaisiin vastuu niistäkin siirtää Kelalle ja vaikka koulutusviranomaisille. Tämän jälkeen voidaan sitten miettiä, onko työvoimaviranomaiselle enää mitään tarkoitusta nykymaailmassa. - Työntekijät luovat työkulttuurin. Metsä vastaa niin kuin sille huudetaan.
- Kokemusasiantuntija esimerkiksi etniseen/seksuaaliseen/sukupuoliseen vähemmistöön kuulumista.
- Minulle muistuu mieleen kokemus työharjoittelijana liittyen erääseen työllisyyskurssiin 90-luvulla. Kurssi oli tarkoitettu nuorisotyöttömille ja pituudeltaan se oli puoli vuotta. Kurssilla opeteltiin kiinteistönhoitoon liittyviä töitä, kuten LVI-tekniikkaa, tietotekniikkaa ja hitsaamista hyvin ylimalkaisesti. Tämän lisäksi kurssiin kuului pari työharjoittelujaksoa, joista toisen suoritin Helsingissä Kallion virastotalossa.
Enimmäkseen tämä harjoittelu piti sisällään "verstaalla" eli huoltotyöntekijöiden taukohuoneessa istuskelua ja puhelimeen vastaamista, jos se joskus sattui soimaan, ja viestien kirjaamista ylös. Eräänä päivänä minulle kuitenkin tarjottiin aivan erinomaista mahdollisuutta ottaa kaikki oppimani teoria käytäntöön ja lähteä siivoamaan virastotalon vieressä olevaa puistoa.
Tässä vaiheessa on syytä huomauttaa, ettei minulle oltu annettu mitään työhaalaria taikka muutakaan työasua. Omissa vaatteissani harjoittelin.
Kun sitten tilaisuus puiston siivoamiseen ilmoitettiin, ajattelin oitis suuria, että saisin haalarit, haravan ja jonkin mukana kuljetettavan roskien keruuastian, johon voisin kerätä puistosta löytyvät roskat. Ajattelin vähän turhan suuria, sillä haalareista ei puhuttu, eikä harava koskaan noussut esiin. Sen sijaan minulle kerrottiin, että menet puistoon ja alat kerätä sieltä löytyvää roskaa. Ja mitä roskaa löydätkin, voit laittaa sen puistossa oleviin roskapönttöihin. Lisäksi korostettiin, että puistosta löytyvien huumeneulojen kanssa pitää olla varovainen, etteivät ne pääse pistämään.
Tästä syystä pyysin, että mahtaisiko virastotalosta löytyä hansikkaita, jotka kädessä puiston siivoaminen olisi paitsi miellyttävämpää myös terveydelle turvallisempaa. Päällikkö oli asiasta aivan samaa mieltä ja hän alkoikin tarmokkaasti etsiä hansikkaita. Pienen hetken jälkeen hän toi minulle yhden hansikkaan ja kertoi sen olevan varmasti aivan riittävä. Roskat olisivat tuskin niin raskaita, että niiden nostamiseen tarvittaisiin kahta kättä. Ymmärsin yskän nikottelematta ja suuntasin yksi käsi taskussa ja toinen hansikkaassa puistoon.
Puistossa en voinut olla ihastelematta uuden tehtäväni ihanuutta. Oli aurinkoa ja raitista ilmaa, aivan toista kuin istua sisällä kellarikerroksen ikkunattomassa huoneessa ottamassa vastaan soittopyyntöjä. Voisiko mikään olla enää paremmin, kun jokaiselta harjoittelupäivältä maksettiin markoissa joku kymppi enemmän kuin työttömälle. - Mitä tahansa toimistotyötä voi tehdä ilman jalkoja, usein niistä on siinä hommassa jopa haittaa. Ilman käsiä kirjoittaminen voi kuulostaa hankalalta, mutta nykyään tietokone pystyy kirjoittamaan ja tekemään paljon pelkän sanelun perusteella. On pitkälti työnantajasta ja yhteiskunnasta kiinni, että halutaanko työn tekemistä tukea laitteiden ja ohjelmistojen hankinnalla, vai tuleeko työntekijän hommata ne itse.
- Jos ei kiusata kesällä, niin sitten ainakin syksyllä, jouluna, uutena vuotena, loppiasena, ystävän päivänä, hiihtoloman aikoihin, pääsiäisenä, vappuna tai ainakin kaljakellunta uhkaa peruuntua työkkärikutsun vuoksi.
- Mellakoivat mamut ovat juuri sitä sivistystä mitä Suomessakin tarvitaan.
- "elämässä ole juuri mitään sisältöä. Elämäsi soljuu eteenpäin samoja ratoja. Et ole tehnyt mitään uutta herran aikoihin, et uskalla kokeilla mitään uutta". Jaahas, joku on nyt sekoittanut elämysten myynnin ja työhön palkkaamisen.
- Mielenterveydellisilläkin perusteilla voi päästä eläkkeelle.
- Miten olisi veneenveisto?
- Ketjun aloittaja on varmasti antanut oman kontribuutionsa siihen kulttuuriin.
- Eihän nyt ilmaisia karnevaaleja ole.
- Jos otetaan lukuun kaikki syntymättömät sukupolvet aina maailmankaikkeuden tappiin asti, saattaa Neuvostoliiton uhriluku olla juurikin tuo satatuhattamiljardiaziljoonaa ihmistä.
- Mielenkiintoista, että metallintyöstökoneelle, jota asentajat ohjelmoivat parhaillaan, ei vielä löydy osaavaa työvoimaa sitä käyttämään.
- Jonkun rajatun alueen roskaantuminen karnevaalin vuoksi ei ole ongelma, varsinkaan jos ne roskat korjataan siltä alueelta pois päivässä parissa.
- Olen käynyt useammassakin teknisen alan ammattikorkean pääsykokeissa noin 20 vuotta sitten ja olisin saanut kunkin kokeen jälkeen opiskelupaikan, joskaan en ottanut niitä vastaan. Nämä matematiikan tehtävät olivat niin sanottuja päässälaskutehtäviä, joita kokeissa yleensä on. Näiden lisäksi kokeissa saattaa olla ns avaruudellisen hahmottamisen tehtäviä, joissa pohditaan mikä luku on arpakuution toisella puolella tms. tai piti pyöritellä jotakin muotoa mielessään. Muistaakseni kokeessa oli myös äidinkielen osio ainakin kielen ymmärtämisen osalta, vai pitikö siinä lisäksi muistaa jotakin? Valinnoissa vaikuttivat pääsykoepisteiden lisäksi myös todistuspisteet ja jopa työkokemuspisteet. Kouluun saattoi näin ollen päästä sisään, vaikka pääsykokeessa olisi epäonnistunutkin. Ammattikorkeaan siis pääsee sisään kohtuullisen helposti yliopistoon verrattuna, mutta ammattikorkeassakin pitää tutkinnon eteen tehdä paljon töitä, aivan kuten yliopistollakin. Koulutuspaikan saaminen ei ole vielä tutkinto, se on vasta ensimmäinen askel sitä kohti.