miika.jylkka
ei mitään tunteita, ei mitään heikkouksia!
Linkit: http://www.tarsiger.com, http://www.birdlife.fi, http://www.bongariliitto.fi, http://www.birdlife.fi/oriolus/, http://www.ekly.fi
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia1 aloitusta · 13 kommenttia
- siis ei sillä etteikö välillä tekisi mieleni heittää putkella vesilintua=)
Suomen metsästyslainsäädäntö jumittaa kivikaudella. Suurin ongelma on sorsien metsästys iltalennolta. Vuosikymmeniä harrastaneelle kenttäornillekin voi tuottaa tuskaa määrittää eklipsipukuinen harmaasorsa sinisorsaparvesta syysmuuton aikaan iltahämärässä (ellei jopa mahdotonta) . Miten lienee suomalaisten metsästäjien laita..? Toki kaksi viikkoa sitten korttinsa arpajaisissa voittanut 15 vee pojannassikka pystyy määrittämään rauhoitetun rauhoittamattomasta. Toinen ongelma on muutamien harvalukuisten lajien metsästys. Esimerkiksi suomen pesivä mustalintukanta ei kestä verotusta, vaikka laji onkin runsaslukuinen läpimuuttaja maassamme. Silti lajia metsästetään.. Toinen hämmästystä herättävä riistalintu on heinätavi.. itse olen kohdannut lajin alle kymmenen kertaa 15 vuoden aikana, ja silti laji on metsästettävien listalla. Sama pätee harvalukuiseen lapasotkaan. Suomalaiset metsästäjät eivät edes tiedä mitä ampuvat. Olen useaan otteeseen nähnyt kun suuri metsästäjä on ampunut tukka tai isokoskelon ja soutanut paikalle, huomattuaan linnun olevan koskelon, heittänyt kaislikkoon piiloon. Hutkitaan ennenkuin tutkitaan.. paska homma mutta minkäs voit - googlaamalla valesina.. sama perhonen.. kiitos avusta.. täytynee satsata kunnon oppaaseen. Sama juttu taitaa olla harrasti mitä luonnonalaa tahansa, huonoja oppaita on kaupat täynnä, mikähän olisi sellainen "kattava" opus perhosten määrittämiseen..??
- etelä-savossa, joten havainto lienee hyvä tännepäin..vaikka kyseessä siis ymmärtääkseni vaellusperhonen meilläpäin? Hyvä että tämänkin alan tietäjiä vielä löytyy..
- mutta varmaan tyhmempikin tajuaa että kaukoputkella katsotaan lintuja, ei tapeta niitä?
- terve ja onnittelut hienosta havainnosta. nämä lapinharakat esiintyvät yleisimmin vasta syyskuun puolella. pesivät isoilla hakkuuaukoilla ja soilla lähinnä pohjoissuomessa mutta melkein etelä-suomeen asti ulottuu pieni pesimäkanta. tänä vuonna olen keskisestä suomesta löytänyt jo kolme pesintää (olisikohan sama ilmiö kuin suopöllöllä, eli lapissa suli lumet keväällä myöhään ja suopöllöt ja isolepinkäiset pesivät runsaammin etelässäkin tänä vuonna?). itse asiaan eli kannattaa kuitenkin tarkastaa ettei kyseessä ollut mustaotsalepinkäinen. Kuvan löydät www.tarsiger.com osoitteesta. Se olisi sellainen rari joka tähän vuodenaikaan on mahdollista nähdä... kannattaa tarkistaa..
- Olet aivan oikeassa. Nykyään kirjaan havikseen kaikki havainnot. Ennen kun tuli laitettua vain ne reissun mielenkiintoisimmat. Nykyään monet lajit taantuneet pahasti. Esimerkiksi peltosirkku oli aikanaan niin tuttu näky pellon kulmalla ettei siitä viitsinyt havikseen laittaa mainintaa. tänä kesänä olen tavannut vain muutamia yksilöitä. Pesimälintulaskennoissa olen mukana, tosin kierrän reittini vain 2 vuoden välein. mielenkiintoista seurata vaihtelua isommalla aikajanalla. Nämä rarit tulee jos on tullakseen. niiden etsiminen ei saa olla harrastuksen lähtökohta vaan se mukava lisä reissun päälle, josta toivonmukaan muutama tuttu harrastaja pääsee myös nauttimaan.. Pedoilla tuntuu tosiaan tänä vuonna olleen huiman hyvä pesimätulos. myyriäkin on maastossa edelleen sankoin joukoin..
- itse en lähtisi kyllä "elvistelemään" bongauksilla. Niissä kun ei ole mitään onnittelemista paitsi niille aktiivisille harrastajille jotka sinunkin bongaamat linnut ovat puskista bongattavaksi kaivaneet. Mielestäni harrastaminen joka liikkuu pelkästään bongauksien ympärillä on lintutieteellisesti turhaa ja tarpeetonta. Itse en ole omille bongauksilleni (joita olen jokusen tehnyt) antanut minkäänlaista pinnaarvoa (miksi antaisin, ainoa vaiva hommassa on mennä paikalle)eli kerään pelkästään spondeja eliksiä. Omat bongaukseni olen tehnyt silmälläpitäen linnun mahdollista kohtaamista maastossa . bongaus helpottaa vaikeiden lajien määritystä niiden kohdalle sattuessa. suosittelisin puskissa koluamista..
- Kuvauksesi perusteella pihassasi on runsaasti mineraalipitoista maa-ainesta esillä. Myös tällaiset paikat houkuttelevat joitain perhoslajeja, joista ehkä varmin tapaus on haapaperhonen. Näitä perhosia voi kerääntyä kuralätäkön ympärille suuriakin joukkoja mineraaleja imemään (vesi välttämätön jotta mineraalit perhosille saatavassa muodossa). Todelliset perhosharrastajathan virtsaavat 50 metrin välein perhosreitilleen (*nillakinko?). Vähemmän irstas tapa on ripustaa märkä hikinen sukka esim puunhankaan. Takuuvarma perhoshoukutin..
- Suomessa pesii seuraavat haikaralajit:
Harmaahaikara etelä-suomi yli 100 paria, nuoria elokuun alusta lähtien voi nähdä yleisesti melko pohjoisesskin.
Kaulushaikara, ehkä noin 600-700 paria, isoissa kaislikoissa melko yleinen etelä ja keskisuomessa.
Suomessa lisäksi
Kattohaikara ainakin 2 pesintäyritystä, molemmat epäonnistuneet, säännöllinen vieras suomessa lähinnä huhti-toukokuun vaihteessa sekä heinä-elokuun vaihteessa.
Myös mustahaikara, vuosittain useita havaintoja suomesta kuin myös jalohaikara, varsinkin meren rantakaislikoissa etelä ja länsisuomessa keväisin vuosittainen vieras (n.10 havaintoa vuosittain).
Muita haikaraharvinaisuuksia
Lehmähaikara
Rääkkähaikara
Pikkuhaikara
Yöhaikara
siinäpä ensimmäiseksi mieleen juolahtaneet.. Lisätkää puutteita listaan.. - terve
tämä harrastukseen liittyvä termistö olisi kyllä hyvä opetella jo alkuunsa. Juv= Kyseessä siis nuori lintu, joka vaihtanut untuvapukunsa ensimmäiseen täydelliseen höyhenpukuun joka on siis useimmilla lajeilla erillainen kuin vanhan (ad) linnun puku. Esimerkiksi maakotka saa aikuisen linnun puvun vasta 4 kv (kalenterivuoden) ikäisenä joten oppaana kannattaa käyttää kirjaa jossa esitellään kaikki puvut, ei vain nuoren (juv) linnun ja vanhan (ad) linnun vaan myös välivuosina esiintyvää esiaikuisen (subad) linnun höyhenpuvut. Tämä vain siksi että lintujen määrittäminen vaillinaisin tiedoin täytetyn oppaan avulla on vaikeaa ja useimmiten siis myös turhauttavaa.. (ihan tuon näköinen mutta ei sillä ollut vaaleaa tuossa yms..tajusitte varmaan) Pikkusieppo helsingin seudulla on kova havis.. en sano että lintua ei voi nähdä, mutta epätodennäköistä se on. Jos lintu oli pikkusieppo niin onnittelut hienosta havainnosta. Muuten, vielä sen verran että aikuiset ( 3kv=kolmannen kalenterivuoden tai sitä vanhempia) pikkusieppokoiraat ovat todellakin sitten aika harvinaisia suomessa. eli yleensä täällä nähtävät linnut ovat 2kv (toisen kalenterivuoden) koiraita, joilta punainen rinnasta puuttuu (ovat naaraan näköisiä). Kahlaaja- ja mustalintumuutto nyt kovassa käynnissä.. tarkkailkaahan järvenselkiä ja kahluripaikkoja silmä kovana. Muistakaa ilmoittaa havaintonne paikalliselle lintutieteelliselle yhdistykselle tämän keskustelufoorumin lisäksi tietenkin=) - maakotkaa
http://www.panoraama.com/live/maakotka/
ja tässä merimetsoja:
http://natureit.net/index.php?page=nature_etusivu - lienee ollut kuitenkin juv-kirjosieppo (harjaantumattomalle katseelle sekoitettavissa). Pikkusieppoa tuskin tähän aikaan vuodesta pihalta löydät, kuten edellisessä viestissä mainittiin, kyse on todellakin korven asukista joka ei pihapiirissä viihdy. Lisäksi Tämä metsäinen laji ottaa lähinnä muurahaiskylpyjä, eikä näin ollen lintujen peseytymispaikkoihin hevin eksy. Laineen lintukirja kannattaa vaihtaa euroopan linnut-oppaaseen. Laine on toki kovasti tehnyt töitä lintuharrastuksen parissa mutta oppaat sisältävät runsaasti virheitä ja kuvat ovat kovin yksioikoisia ja mikä tärkeintä, PUUTTEELLISIA.
- raakku voi.. vieläkö on hengissä?kesyyntynyt?.. kerro kuulumisia=)