liekko
Opin kuusikulmiot isoäidin neliöiden sukulaiset. Tällainen villatakki tuli. On jämälangoista joten värikkyyttä piisaa.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia48 aloitusta · 3203 kommenttia
- Onneksi en tykkää suklaasta.
Tykkään silti makeasta, Aprikoosi tai Mango hillo paahtoleivän päällä on selliaista jota en voi vastustaaa.
Olen tehnyt hilloa sokerittomana noista molemmista.
Ei ole vaikuttanut tippaakaan painooni vaikka jätin sokern kokonaan. - En jaksa, anteeksi.
- Mikä on Boomeri?
En ole kenenkään boomeri. Sivistyssanat ovat liikaa älykkyysosamäärälleni.
Olen oma itseni, en yritä esittää mitään. Toivottavasti en ole antanut sellaista kuvaa.
Kun on 80+ niin luulisi että riittää kun on sellainen kun vanha ihminen on. - En muutenkaan kaan käy usein Facen sivuilla kun sukulaisten kuulumisia katsomassa.
Pahnsuopuus ei kuulu tapoihini. Muistelen että olet uskossa? - Ei 60-luvulla ollut nettiä. Olenpa törppö. 60+ palstalta kaivelin vanhoja, eipä olisi kannattanut. Mutta halusin näyttää että ei ole ennenkään ollut sen helpompa.
- Koskaan ei suru lopu.
Poikani kuolemasta tuli jo Maaliskuussa 15-vuotta.
Ehkä on vähän helpottanut.
Silti tulee vieläkin voimakkaita tuskatiloja, itken vain ja tekisi miei huutaa. - Ensimmäinen aurinkoinen päivä pitkästä aikaa.
Koko päivä meni ulkona, virkkasin isoäidin neliöitä, on kohta taas yksi pusero valmis.
Välillä vähän trimmerillä poistin Vuohenputkia. ovat vallanneet mökkitontin.
Olen ollut alkuviikon mökillä, ehkä huomenna käyn kylillä. pesen pyykkiä ja käyn kaupassa.
Kissa vahtii minun tuoliani vaikka laitoin sille oman tyynyn kanssa. Heti kun nousen niin katti makaa tuolillani, otan nöyrästi toisen tuolin vaikka ei niin mukava ole. - Olen ollut tässä painossa jo vuosikymmeniä. Ei ole tullut lisää, vähän on laskenut.
On liikaa painoa jonkin verran, mutta kaikki arvot on kohdallaan.
Kipeille polville olisi hyväksi painon lasku. - Olen 80+, en tahdo muistaa kuinka vanha oikein olen.
Muistan välillä kun uni ei tule kun kolottaa joka paikkaa, mutta sitten taas unohtuu jos on helpompi aika menossa.
Kun alan miettimään kuinka vähän enää on elämää jäljellä meinaa masentaa.
Mutta sitten päätän unohtaa koko asian. Taas joksikin aikaa. - Samoin minäkin, luonto oikein räjähti täyteen vihreyteena.
Kissani kanssa minäkin olen mökkeillyt koko kevään ja alkukesän. - Kun on täyttänyt 80v, on vanha. Oli millainen mittari hyvänsä.
Kaikki jotka pääsevät tähän kunniotettavaan ikään ovat vanhoja.
Mitäpä tuota miettimään, nautitaan kesästä kun vielä ollaan elossa ja kohtalaisessa kunnossa.
Kyllä minua opetti se kun olin vähän aikaa pyörätuolin varassa. Terveys on numero yksi, oli minkä ikäinen hyvänsä. - Kyllä lihan ja turkistuotanto ovat eläinten hyväksikäyttöä.
Syön lihaa ainakin toistaiseksi.
Kun eläimiä kohdellaan hyvin ja on siedettävät olosuhteet niin ainakin vähän helpottaa omaatutoa lihaa syödessä.
Luontokin on julma syö tai tule syödyksi jos ei ole kasvissyöjä.
Minulla on äidiltä peritty "hieno" Saaga minkkiturkki, en itse ostaisi sellaista kun on painava enkä halua olla yksi häkkieläimiä hyväksi kayttävä.
Mutta turkki on tehty jo kuolleista minkeistä, ei niitä voi enää auttaa, kunhan on viisaampi jatkossa. Ei nykyisin minkkiturkin pito ole hienoa, tuskin uskaltaa edes mennä se päällä ulos, voisi aktivistit viekellä kananmunilla. - Minä nostin ketjun, luin sen läpi kun vahingossa tuli eteen.
Ehkä syynä nostamiseen oli se kuinka paljon on ihmisten asenteet muuttuneet siitä kun kirjoittelin 60+ palstalla.
Tämä 80+ on rauhan satama siihen verrattuna.
Kukaan muu, missään ei ole haukkunut minua juopoksi, ei kasvokkain eikä muutenkaan, en muista mistä tämän juopon leiman sain, enkä jaksa enää penkoa.
Lisäksi olin valehtelija kun vaihdoin nikkiä ym....
Ei ehkä olisi kannattanut nostaa esiin. - Pahinta aikaa elämässäni oli vähän alle nelikymppisestä noin viisikymppiseksi.
Sitten alkoi helpottamaan, jos vielä helpottaa niin elämä on pelkkää juhlaa.
Olin pahimpaan aikaan ehkä kateellinen ja katkerakin, en oikein muista.
Nyt voin sanoa että en enää ole, ennen mielestäni vähän vastenmieliset ihmiset ei enää vaikuta mitenkään pahoilta.
Kai itsessänikin on ollut vikaa, nyt kun olen jotenkin tutustunut heihin niin ovat ihan mukavia ihmisiä.
Uskon näin, jos itsellä on vaikeaa niin se vaikuttaa myös suhtautumisessa muihin. - Väittivät nuorempana että muistutan Abban Fridaa.
Voi meissä jotain samaa olla.
Kun katson häntä ja itseäni nyt vanhana niin hyvin vähän on vieläkin jotain samaa kasvonpiirteissä.
Itse kyllä yllätyin kun kuulin tämän kerrottavan eka kerran.
Minusta olen äitini näköinen enemmän kuin isän. Haluaako kukaan olla äitinsä näköinen. Ei millään pahalla. - Ainakaan minusta ei olisi kirjailijaksi. Olen tullut vanhemmiten nopeasti kyllästyväksi ja ja lyhytjännitteisemmäksi.
Arvostan kun joku viitsii ja jaksaa, tietenkin vaatii myös lahjoja.
Nuorempana kirjoittelin paljon, kun nyt luen noin nelikymppisenä kirjoittamaani päiväkirjaa, pitkää monta sivua täyttävää tekstiä, mietin onko nuo kirjoittanut sama ihminen kun nyt olen.
Kirjoittelen tänne omista asioistani, sellaisista mistä ei ole haittaa läheisille, minun ei ole niin väliä :)
Taitaa tulla lämmin päivä, lähdenkin ulos istumaan, äänikirjan ja sukan kutimen kanssa. Aamulla sain taas yhden isoäidin neliöistä tehdyn puseron valmiiksi. Kai niitä pitää alkaa myymään kun yksi komero on kaikenlaisia virkkauksia täynnä. Nyt on virkattava hyvin varoen kun olkapää ärtyy.
Kudoin välillä yhden sukan kun kokeilin kestääkö olkapää kutomista paremmin, ei kestänyt. Mutta koitan saada toisenkin sukan hitaasti mutta varmasti valmiiksi. - Jo Nesbö onkin parempi kirjoittaja kun alkuun luulin. Kuuntelen jo hänen kolmatta kirjaansa.
Hän osaa kuvat hyvin ihmisiä heikkouksineen. En enää ihmettele hänen suosiotaan ympäri maailman. - Minulla ei ole naapureita ketä kyttäisin. Kun menen keskustaan niin siellä olisi, mutta ei ihmisten asiat kiinnosta, ei ole koskaan kiinnostanut.
Joskus 60-luvulla ei ollut nettiä eikä paljhon muitakaan virikkeitä niin juoruilu oli ajanvietettä.
Minäkin hyvin nuorena nainut jouduin ukkelin suvun hampaisiin, en osannut mitään, enkä ollut muutenkaan tarpeeksi hyvä.
Sain juoruilijoista silloin tarpeekseni.
Jälkeen päin kun olen asiaa miettinyt niin pärjäsin oikein hyvin. En saanut mistään apua, taurha olisi ollut edes pyytää..
Lapsista tuli kunnon kansalaisia.Oikeastaan nostan itselleni hattua ja suhtaudun lämmöllä siihen tyttöön joka koetti parhaansa mukaan pärjätä ja halusi saada joskus kiitostakin.
Mies oli urheilija ja illat meni kuntoillessa ja lenkkeillessä. Talvella hiihtokilpailuissa.
En ole tippaakaan katkera, asiani ovat hyvällä mallilla. Vaikka itse sanonkin, olen tämän nykyisen helpon elämäni ansainnut. Ehkä nykyistä elämääni osaan paremmin arvostaa kun on ollut vaikeitakin aikoja.
Nyt on huolen aihe naapurin kissa :) on ollut kotoaan poissa jo useamman päivän. Ihmettelinkin kun ei ole näkynyt härnäämässä meidän kissaamme. Se on kissani kanssa huonoissa väleissä, kumpikaan ei pidä lajitovereistaan. Toivottavasti kissa löytyy. Onneksi kissani ei lähde pihapiiristä mihinkään, kulkuri sai kodin niin ei halua riskeerata hyvää kissan elämää. - Kyllä äänikirjassa on samat asiat kun tavallisissakin kirjoissa.
On hyvä että on äänikirjoja jos silmät väsyy lukiessa. Onhan sokeitakin. - Älä muuta sano, en lue kun kuuntelen.
Nesbölla on ihan hyviäkin kirjoja, mutta ovat kaikki rikosromaaneja.
Näistä on tehty elokuviakin, ihan katsottavia.
Minulla on aika outo maku ikäisekseni.
Muistan kun nuorena naisena ahmin Anqelika kirjat joka ikisen. Kokeilin nyt yhtä kuunnella, en jaksanut edes viittä minuuttia.
Kuuntelen Reijo Mäen, Seppo Jokisen ym... kirjoja. Nekään ei varmaan ole täti-ihmisten suosiossa.
Uskontoja käsittelevät kirjat kiinnostavat.
Silmät väsyy herkästi joten olen siirtynyt äänikirjoihin.