liekko
Opin kuusikulmiot isoäidin neliöiden sukulaiset. Tällainen villatakki tuli. On jämälangoista joten värikkyyttä piisaa.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia48 aloitusta · 3203 kommenttia
- Ollaan me ihmiset erilaisia, minulle on ylellisyyttä kun saan olla yksin.
Tätä olen toivonut ruuhkavuosista lähtien.
Kaveri käy viikonloppuisin joten se vaikuttaa asiaan, en tiedä miten suhtautuisin jos kukaan ei kävisi.
Ei me mitään juuri keskustella, hän on kiinni puhelimessaan lähes koko ajan, vaan ei se minua haittaa.
Kyllä hän auttaa puiden teossa ym..töissä jotka ovat raskaita minulle.
Kokeilin joskus jotain kerhoja, eivät ole minun juttuni. Pitkästyn ja toivon pääseväni pois.
Onkohan juttukaverin puute syynä että kaupassa käydessäni joskus jaksisin puhua vaikka kuinka kauan jos tapaa tuttuja. Sekin on vähän mielialasta kiinni, joskus taas kartan tuttuja että ei tarvitse puhua.
Kyläilemään minua ei saa millään, jos tärkeää asiaa mikä vaatii käymistä niin voin pistäytyä.
Iän myötä on erkkomaisuus vain lisääntynyt.
Ymmärrän silti kuin vaikeaa on jos ei ole vapaaehtoisesti yksin. Jaksamista aloittajalle ja muille yksinäisille. - Ei ainakaan minun ruokakaupassani ole kumpikaan tuote loppunut.
- Olen kuunnellut Celian kautta äänikirjoja.
Silmät väsyy lukiessa, en pysty kun korkeintaan lehdet selaamaan.
Celian kautta saa äänikirjoja jos on lukurajoitteinen.
Minulla on juuri nyt menossa matalapaine, yleensä en makile päivällä mutta nyt voisin maata vaikka koko päivän.
Epäilen että helteet vaikuttivat kuntooni.
Toivotaan että tästä vielä piristyn. - Soputua ja olut kirjoitusvirheet. Ei kalja ollut mielessä...
- Lauluääntä ei enää ole edes sitä vähää mitä oli nuorempana. Kissa tykkää kun lauleskelen" Kun minä vien sen markkinoille niin hevosetkin nauraa...."
On katin lemppari, ei voi vastustaa kun kutsun tällä laululla.
Mahtavaa kun ei ole enää niin kuuma, kaveri nauroi että minulla on termostaatti hajonnut kun punoitan ihan kuin saunan löylystä tullut jos helteellä vähänkään liikun.
Kyllä nämä vuodenaikojen vaihtelut on toisaalta yvä asia, tietysti talvi tuntuu pitkältä mutta kevät on sitten sen mukavampi kun tulee odotettuna.
Mökki elämää vietämme vielä, pitäisi jo välillä mennä kylille.
Kissalle voi tuottaa vaikeuksia soputua kaupunki elämään kun ollaan olut mökillä Toukokuusta lähtien.
Mutta ei se ulos haluakaan kun kelit muuttuu kylmemmiksi ja sateisiksi. - Aloitin kuunnella Seppo Jokisen kirjaa "Rahtari".
En voi sanoa siitä paljonkaan kun vasta aloitin.Seppo Jokisen kirjoista olen tykännyt.
Näkö on ihan hyvä leikkauksen jälkeen, mutta silmät ei siedä pidempää lukemista.
Kuuntelen äänikirjoja virkatessani.
Tahtoon jäädä aika yksipuoliseksi, kun en ole helteiden aikaan jaksanut miettiä mitä kuuntelisin. - Olen kyllä sisäistänyt nämä Alvar Aallon sanat, jodenkin putsauspingottajien mielestä liiankin hyvin. :)
- Pitkästä aikaa näin tyttären poikaa ja hänen poikaansa.
Jo kolmannelle luokalle pikku mies läksi, on mahtava tyyppi.
Tyttären poika oli kasvattanut mustan koko parran, säikähdin kun tuli ovesta, en olisi tuntenut jos oltaisiin satuttu kylillä vastakkain.
Hieno hyvin elämässä pärjännyt mies on, siitä olen kiitollinen että jalkikasvulla menee hyvin. Sairautta on ollut, pojan kuolema pahin kaikista.
Tytär ei ollut mukana kun vävy ja pojat jatkaa aamulla matkaa lasten leirille, siellä voi olla vanhemmatkin mukana.
Ihmettelevät kun sain kortin kahdeksankymppisenä vielä viideksi vuodeksi, sanoin, jos huomaan olevani vaaraksi muille tien päällä luovun ihan itse kortista.
Olen iso-mummi isommallekin pojalle, hän elää jo avoliitossa, tiedä vaikka saadaan uudelleen viisi sukupolvea. Kuten oli äidin eläessä. Aika näyttää. - Olet Paloma minua neljä vuotta nuorempi. Näillä kymmenillä se on paljon kun ajattelee eteenpäin.
Olen kohtalaisessa kunnossa vielä, jalan takia on vieläkin hankalaa, tokko tuo akillesjänteen katkeaminen paraneen koskaan ennalleen. Eivät kuulemma leikkaa nykyisin, jalka oli kipsissä ja sitten kamala sapas jota oli pidettävä yötä päivää.
Sain sentään ajokortin vielä viideksi vuodeksi, nyt on neljä vuotta jäljellä.
Vuotta nuoremmalta veljeltäni kielsivät jo ajamisen.
Helteet on vieneet voiman pois, en saa mitään aikaan, makailen ja välillä virkkaan ja syön.
Toivottavasti vielä piristyn.
Kissa katselee ikkunasta, taas on naapurin lajitoveri tullut sen reviirille. Kova on puolustamaan omistamaansa aluetta.
Pesin mökin ikkunat ulkoa, vielä kun saisi pestyä sisältä niin taas kelpaisivat ensi kesään asti. - Näen selkounia pojastani joka kuoli jo 15-vuotta sitten. Juttelemme kuten hänen eläessään, saatan eteiseen kuten silloin aikaisemminkin, kysyn koska taas tulet käymään. Aina sama vastaus, tulen kyllä, mutta en osaa sanoa koska tulen.
En usko yliluonnolliseen, mutta nämä unet ovat hyvin lohdullisia.
Saatan sanoa nukkumaan mennessä, tulisit taas käymään. Tiedän että tämä tapahtuu pääni sisällä, mutta varmaan auttaa minua surussani.
Olen nähnyt myös pahaa unta edesmenneestä. Meidän välimme ei olleet hyvät, mutta ei vihamielisetkään, ainakaan minun puoleltani.
Hän tuli uneeni ja halusi tulla asuntoon sisälle, kiskoin voimieni takaa ovea että ei päsisi sisään, heräsin siihen kun itsekin kuulin karjaisuni, ULOS.
Olen nähnyt enneunia jotka on toteutuneet, jopa estänyt pahan tapahtuman. - Minäkin olin alkuun innoissani kun pystyin kuvaamaan kännykällä.
Nyt on into vähentynyt, vähän kukkia kuvailin ja enimmäkseen kissaa. - Ukkonen tuli melkein päälle. Mökillä vähän pelottaa, nyt meni ohi mutta mustia pilviä näkyy joka puolella.
Sadetta ollan kaivattu, täällä ei ole satanut yhtään pitkään aikaan, en edes muista milloin viimeksi, nyt tuli jonkin verran vettä.
Huomenna olisisi syntymäpäivä, mitäpä noista välivuosista, vasta 81-vuotta tulee mittariin.
Mietin olenko vanhus, ainakin ikäni puolesta olen, ei se minua haittaa jos kutsutaan vanhukseksi.
Vitsailtiin kaverin kanssa, hän sanoi että en ole hänen mielestään vanhus, kysyin koska sitten olen. Hän sanoi että sitten kun rupeat vanhukseksi.
Kunpa asiat menisikin noin, kunto ja terveys eivät ole omissa käsissä määrättävissä.
Ei ole pitkä aika kun tarvitsin pyörätuolia akillesjänteen katkeamisen takia.
Antoi vähän esimakua siitä että terveys ei ole itsestään selvyys.
Käytiin asuntoautolla Etelä-Pohjanmaalla, kissa ei tykännyt autokyydistä vaikka luulin sen sopeutuvan paremmin asuntoautoon, oli pakko panna koppaansa kun hyppi kuskin päälle.
Ei siellä ole enää oman sukupolveni väkeä elossa tai ovat muuttaneet pois.
Synnyinkotia kävin katsomassa ja haudoilla. Kuuma oli sielläkin.
Kaalista oli jossain puhetta, tykkään kovasti kaalikääryleistä mutta ovat isotöisiä. Kaalilaatikkoa teen aika usein, on hyvää puolukkahillon kanssa.
Ennen tykkäsin kaalikeitostakin mutta jostain syystä ei nykyisin maistu samalta kuin ennen.
Sanoin että en ole tavattavissa syntymäpäivänäni, jotenkin olen tullut laiskaksi ja vieläkin erakommaksi. - Hilla, nämä helteet on vaikuttaneet ainakin minuun niin että en jaksa juuri mitään.
Olen pahoillani kun hyvät aloituksesi pilataan riitelyllä.
Täällä puhuttiin leskeydestä ja naimisiin menosta ja omaishoitajuudesta.
Nämä kaikki on tullut koettua.
Sanoivat ennen että kaikkea muuta ihminen katuu mutta ei nuorena naimista. En kadu siksi että sain kaksi ihanaa lasta.
Menin naimisiin vuonna 1961 11-vuotta vanhemman miehen kanssa.
Olin 12-vuotta omaishoitaja hänelle, leski olen ollut kohta vuosikymmenen.
Ei tässä ole mitään häpeämistä.
Elämä on kulunut, joskus ollut hyvinkin kivikkoista, nyt elän elämäni parasta aikaa. Hyvä että loppupäästä on helpottanut - Lapset ovat olleet tervetulleita nuoruudestani huolimatta.
Minun elämäni meni näin, sinun vähän eri tavalla, tärkeintä että hoidimme lapsemme ja asiamme hyvin.
Kieltämättä olisin tehnyt monta asiaa eri tavalla jos olisin ollut vanhempi joutuessani ottamaan vastuun lapsesta ja kodista.
Mies oli siihen aikaan kilpurheilija joten häntä näkyi harvoin kotona. - Ei suru lopu.
Taustalla jäytää koko ajan. Määrätyt asiat jotka tuovat mieleen pois nukkuneen voimistavat surua, silloin on vain surtava ja itkettävä.
Lapsen kuolemasta ei pääse yli, pitkään sairastanut mieheni kuolema oli hänelle itselleenkin armahdus. - Ketjussa oli puhetta sukupolvien ketjusta.
Meillä oli harvinaiset viisi sukupolvea elossa siihen asti kun äitii kuoli.
Nyt olen iso-mummo ja tyttären pojan poikakin on jo avoliitossa, joten hyvällä onnella tulee taas viisi sukupolvea.
Nuorena naimisesta oli puhetta, silloin kun menin Urkin luvalla naimisiin en juuri miettinyt tulevia.
Tyttö syntyi kolmen kuukauden kuluttua vihkimisestä. Olin joutunut hoitamaan nuorimman veljeni niin pärjäsin vauvan kanssa. Tytär oli minulle kaikki kaikessa. Kolmen vuoden kuluttua syntyi poika, hänet menetin liian varhain, paljon hän sai aikaan 45-vuotisen elämänsä aikana. Valitettavasti hänelle ei jäänyt lapsia.
En ole katunut, minulla on ollut hyvää elämää alku ja loppupäästä elämääni.
Paljon on ollut surua, huolta ja vaikeuksia, mutta niistä on sevitty.
Hommasin ammatin itselleni kun sain lapset isommiksi.
Oltiin kaverin kanssa asuntovaunumatkalla Etelä-Pohjanmaalle, kuuma oli, sukuaisetkin on vähentyneet luonnollisen poistuman kautta. - Tähän ei ole laitettu lauluja, mutta laitan yhden Karjalan kielellä Katjusa. En saanut selvää kuin hyvin harvoista sanoista. Kuinka muut, jos kuuntelette.
https://www.youtube.com/watch?v=m5irpSeUiDg&list=RDm5irpSeUiDg&start_radio=1 - Kiitos DW rehellistä kommentistasi. Minuakin helpotti. Ei uudemn sähköhellan osto niin iso asia ole :)
- Tärkeintä että toimivat :)
- Nyt olen turvallisesti mökilläni kissoineni.
Raskas Etelä-Pohjanmaan reissu tuli tehtyä, kissalle taisi olla kaikkein raskain.
Oli mukava nähdä sukuaisia, toivon että ei ollut viimeinen kerta käydä siellä.
Asuntoautoilu vaikuttaa mukavalta tavalta matkustaa, kaverilla on, mutta itse tykkäisin ajaa omalla autolla ja olla vuokramökissä perillä.
Helle vaikutti paljon viihtymiseen.
Tämä päivä on ollut tosi painostava, nyt illalla on sentään raikkaampaa hengittää.