- Moikka! Selvisikö, mitä siellä Rovakadun ja Toripuistikon risteyksen tienoilla on sattunut? Täällä meni keskustelu hieman sivuraiteille nopean silmäyksen perusteella.
- Komppaan tätä. Aggressiivisuuden lisääntyminen on valitettavasti varmaan yksi yleisimmistä traumaattisen aivovamman aiheuttamista seuraamuksista. Riippuu tietty hyvin paljon siitä, millaisille aivoalueille vamma on kohdistunut. Psykiatrisella osastolla ei voida asialle paljoakaan tehdä, koska persoonallisuuden muutos on perua fysiologisesta vammasta. Avohoito, jossa käsitellään oikeita em. aggression purkutapoja ja keskustellaan traumaattisen (sairaus)kokemuksen käsittelemisestä on mielestäni yksi ratkaisu asiaan. Osastolla oleminen (ja paikan vieminen joltain toiselta apua tarvitsevalta) ei ole mielekästä, ellei asiakas ole esimerkiksi aggressiivisuuden takia vaaraksi muille tai muutoin vaadi akuuttia ja jatkuvaa psykiatrista hoitoa.
- Suosittelen tutustumaan erikerroksisiin vessapapereihin, koska merkki tai hinta sinänsä eivät tee tuotteista vertailukelpoisia. Toisekseen, jos menee niin vaikeaksi vessakäynnit, että pitää käyttää rullallinen vessapaperia, niin kannattaa ehkä käydä lääkärissä.
- Tärkeää asiaa. :)
Sisko aloitti viime syksynä opinnot, ja olen kanssa huomannut, että lähiopetuksen puute vaikuttaa aika paljon siihen, miten opiskelijat “kotoutuvat” uuteen opiskelijaporukkaan ja mahdollisesti pelottavaankin elämäntilanteeseen. Varmasti moni on jäänyt kaipailemaan vertaistukea ja yhteisöön kuulumisen tunnetta. Sitten on niin erilaisia oppijoitakin. Joku oppii paremmin lähikontaktissa. Jollekin kotiympäristö on liian rento ja siellä on liikaa houkutuksia. Jollakin on digitaidot hukassa, ja opintojen suorittaminen digiympäristössä hermostuttaa.
Toisaalta onhan niitäkin opiskelijoita ja oppijoita, joille etäily sopii mainiosti tai jopa lähiopetusta paremmin. Korona-aika on kehittänyt etätyöntekomahdollisuuksia sellaisillakin aloilla, joilla etäily ei ole aiemmin ollut normikäytänne. Siinä määrin siis toivoisin, että jatkossa opintojen etäsuorittaminen pysyisi sekin ihan varteenotettavana vaihtoehtona lähiopetuksen rinnalla. - Tämä olettama korkeakouluopiskelijoiden fiksuudesta on sinänsä ihan (omaakin) itsetuntoa hivelevä ajatus, mutta samaan aikaan ihan joutavanpäiväinen ennakkoluulo. Ihan keskinkertaisilla älynlahjoilla siunattu ihminen pärjää ihan mainiosti, jos päässä on hitusen maalaisjärkeä, opiskelumotivaatiota ja halua paiskia hommia oman koulumenestyksen eteen. Asenne ratkaisee, ei mikään syntyperäinen superlahjakkuus. :)