TuliKettu
Tulikettu on suomalaisessa kansanperinteessä esiintyvä myyttinen hahmo; päivällä musta kuin yö ja yöllä hehkuu roihuavan tulen väreissä, sekä maalailee revontulet taivaalle hännän huiskeella. Sopii tämmöiselle mustan huumorin ystävälle ja taidehippimaalarille oikein mainiosti!
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia0 aloitusta · 4 kommenttia
- Haha, kuulostaapa ihanan fyysiseltä. Ihan napata ja ottaa, että niinkö säkkiin napata ja kotiin raahata sekä kahlita patteriin? Alkaa ehkä kuulostaa vähän Dahmer-metodilta, ilman sitä pataan paloittelua toki.
No mutta, paras metodi näyttää olevan hyvä kombo lempeää kodinhengetärtä ja leikkisää viettelijätärtä, olla oikeassa suhteessa se naapurin tyttö jonka seurassa on helppo olla, hupsutella ja jutella kaikesta mitä mieleen tupsahtaa ilman mitään pelkoa arvostelusta tai vähättelystä ja toisaalta lisätä mukaan ripaus villiä metsän nymfiä jonka kanssa kohdata alastomana ja estottomana, seikkailla läpi monenlaisten fantasioiden!
Omalla kohdalla tämä ei tosin ole mikään pelitaktiikka vaan ihan sisäsyntyinen mekaniikka. Ennen vain naisten kanssa tullut seurusteltua, mutta ensimmäinen mies johon ihastuin ja tutustuin paremmin ei ainakaan malta päästää minua enää menemään, joten... omalla kohdalla toimii! Avioliitosta tosin en nyt tiedä, liian aikaista sanoa ja kiirehtiä. - Kyllä meitä lempeitä, empaattisia ja asiallisia naisia täällä Suomen sisällä on. En tiedä miksi meitä on niin vaikeaa nykyään löytää tai tavoittaa!
Netissä on toki helppo kärjistää vähän kaikkea, mutta täytyy sanoa että itse en tiedä mihin kategoriaan tipahdan kokonaisuudessaan... En polta, en juo, enkä ole koskaan edes vahingossa kokeillutkaan mitään niistä vahvempaa. Luonteeltani olen, noh, vaikea tiivistää, töissä antoivat lempinimen "neiti aurinkoinen", mutta eivätpä täällä töissä tiedä minkälainen mustan huumorin ja bondage fetissin kuningatar osaan olla. Köh, eli hyvin ystävällinen, positiivinen ja kiltti arkimaailmassa. Tykkään leipoa, harrastan taidetta, olen enemmän kotihiiri kuin seikkailija ja konfliktit tykkään ratkaista heti ja puhumalla. Mutta samalla olen hyvin aistikas, avoin uusille kokemuksille ja ihmisille. Pintakiillolla tai materialla ei ole minulle mitään merkitystä, katson aina pintaa syvemmälle ja ihmisen karisma ja huumorintaju on se mikä minun huomion saa!
Poikaystävän kanssa menee moni asia puoliksi ja tykätään yhdessä tehdä arkisia juttuja. Hän on hieman fyysisesti aktiivisempi ja tykkää juosta ulkona joko kavereiden kanssa tai itsekseen, varsinkin lumilautailemassa tai moottoripyörä reissuilla. Minä sillä välin puuhailen ja askartelen omia juttuja, saatan leipasta pullaa tai kakkua koko poppoolle kun tulevat takaisinpäin.
Täysi luotto molempiin suuntiin, tiedetään kuinka hyvin on meillä asiat kun toisemme löydettiin niin ei tarvitse muualle haikailla!
Huonoimmat puolet itsessä on joskus vähän turhan rento ote asioihin, jotkut asiat pitäisi vaan hoitaa nopsaan ja ytimekkäästi mutta itselleni se on hankalaa. Matikkapää on kammottava ja suuntavaisto vielä huonompi, älkää pyytäkö lukemaan karttaa. Autoista en ymmärrä mitään, ei ole edes ajokorttia, eikä minusta kyllä remonttireiskaakaan saa, jää Ikea kalusteet jonkun muun rakennettavaksi. Voin tarjoilla juomat ja naposteltavaa. Ehkä vähän piiskaa jos siitä tykkää - Tutulta kuulostaa siltä osin, että pitkä parisuhde ajautui kämppiskuvioon. 7 vuotta tuli mittariin ennenkuin herättiin molemmat tilanteeseen, korjausliikkeitä yritettiin yhdessä tehdä mutta jossain kohtaa noiden vuosien sisällä, niin vahva tiimi kuin oltiinkin, kasvettiin sen verran erilleen ettei enää onnistunut nivoa elämänlankoja yhteen. Haluttiin eri asioita elämältä ja jompi kumpi olisi joutunut tekemään sen verran isoja kompromisseja ettei se olisi ollut reilua kenellekään.
Sovussa ja yhteisymmärryksessä erottiin vaikka kipeää teki, mutta molemmat tiesi ettei siihen voi roikkumaan jäädä. Tietynlainen rakkaus on yhä olemassa noiden vuosien jälkeen ja toivon hänelle vain ja ainoastaan kaikkea hyvää sekä onnea elämään. Ei oltu toisillemme loppuelämän ihmisiä, mutta opetettiin toinen toisillemme paljon arvokasta.
Maagisia ratkaisuja ei ole olemassa, noista asioista on vaan puhuttava ja sellaisella tasolla että molemmat saavat puheenvuoron ja muistaa kuunnella kun on sen aika. - Sanotaan, että etsivä löytää, mutta joskus mietityttää että etsitäänkö joskus niin vimmatusti että muututaan sokeiksi sille mitä siinä nenän edessä saattaa jo olla. Etsitään aina vaan lisää, kenties enemmän, kenties aina jotain parempaa kera jos jonkinlaisten vaatimuslistojen, pisteytysten ja kriteereiden kanssa. On tilastoja, mittoja ja jyrkästi vedettyjä rajoja -ei sillä etteikö niitä saisi olla, jokainen saa jahdata yksisarvisia ja sateenkaarenvärisiä halinalleja niin intohimoisesti kuin lystää, mutta siinä saattaa hyvin nopeasti menettää monia vaatimattomampia prinssejä ja prinsessoja jotka voi muuttaa koko elämän jos saisi tilaisuuden.
En ole koskaan etsinyt parisuhdetta tai juossut treffeillä jotta löytyisi nyt joku tuohon rinnalle, mutta elämä toi parin mutkan kautta ihanan ihmisen tuohon rinnalle. Aivan uskomattoman ihana mies josta moni kävellyt ohitse eikä ole vaivautunut tutustumaan, koska ei ole "paperilla" imartelevin paketti (aikoinaan koulut kesken jättänyt ongelmanuori, luottamusongelmainen, ADHD ja kärsii edelleen ahdistuksesta joka puhkeaa erityisesti uusissa, sosiaalisissa tilanteissa, työtön, takaisin koulun penkillä mekaanikon uraa jahdaten) ja omien sanojensa mukaan ulkonäöltään hyvin keskinkertainen, ei mikään kiiltävä alusvaatemalli taikka fitness-uroo, mutta aktiivinen, pitkä ja hoikka blondi. Ei pysäyttäisi ketään kadulla jotta kääntyisi katsomaan uudestaan (kuten en minäkään), mutta minun silmään aivan mielettömän viehättävä mies. Ihana hymy, upeat silmät, vahvat kädet...
Mutta kauneinta hänessä on hyvä sydän, lempeys ja naseva, moniulotteinen huumori! Aina läsnä, aidosti välittävä arkitilanteiden ritari, joka jahtaa jokaista käännettä saadakseen minut hymyilemään. En ole koskaan vaatinut tai pyytänyt mitään muuta kuin että hän olisi rehellisesti oma itsensä, vahvuuksineen ja heikkouksineen, enkä ole katunut hetkeäkään. Paras suhteen alku minkä olen päässyt kokemaan, melkein vuoden tässä ollaan käytetty aikaa hiljakseen tutustumiseen ja innolla odotan mitä tulevaisuus tuo!
Ja lisätäkseni, olen aina kokenut olevani jokseenkin näkymätön, olen kokonaisuudessa varsin vaatimaton paketti itsekin. Perus duunari, en pidä itsestäni meteliä, enkä arvostele tai kärky huomiota, minkäänlainen pintakiilto ei kiinnosta -varmastikin monen mieleen aivan liian tylsä, pulskanpyöreä naapurintyttö tai outo taidehippi. Poikaystävän silmissä olen eksoottinen, jännittävä kaunotar ja hän jaksaa mainita aina aika ajoin miten onnekkaaksi itsensä tuntee että löysi minut, että kohtasimme toisemme juuri silloin ja sillä tavalla.
Olisi ollut monta pinnallista syytä kävellä ohi, mutta molemmat ojennettiin käsi toisillemme ja heittäydyttiin. Pointti tässä jaarittelussa on se, että kohdataan toisemme kokonaisina ihmisinä, ollaan armollisia toisillemme. Meissä monessa on paljon arvokasta ja kaunista, viehättävää ja huumaavaa kun sille annetaan mahdollisuus!