Paloma.se01
https://www.kirjamaa.fi/kulttuurierot-viidakon-viettelys-ja-henkinen-matka/<br /><br />"ehdottomasti lukemisen arvoinen. Uskon vahvasti, että Vega-Brandt on onnistunut tarjoamaan lukijalle sellaista tietoa ja tarinaa, jota ei muualta voi löytää, kuin kokeilemalla itse Kolumbian syvien viidakoiden samoamista, alkuperäiskansan kanssa elämistä ja vaihtoehtohoitojen vaikutusta. Tarina on sisältönsä vuoksi ainutlaatuinen."<br /><br />Julkinen kirjasivuni löytyy Facebookista nimellä Lempeät tuulet Gentle Winds. Siellä kerron kirjoistani, kirjoittamisesta, kirjatapaamisistani.<br /><br />Boomerien juttuklubihttps://www.facebook.com/groups/863479157651489suljettu keskusteluryhmä "ilman sarvia ja hampaita"Kirjablogini;https://taruajatotta01.blogspot.com/https://taruajatotta01.blogspot.com/2023/10/ensimmainen-blogiarvostelu.html<br /><br />Valkohaikara on saanut erinomaisia arvosteluja (kulttuurijulkaisu Liekissä, kirjablogissa ja lukijoilta)<br />Viimeisin:<br />"Kun pyysin sunnuntaina kirjoittajakurssilaisilta kirjasuosituksia, sai Valkohaikara-kirjasi suuret kehut ja kuvauksen sisällöstä: maagisuus, värikkyys, monipuolisuus, eksotiikka ...."<br /><br />Puumerkkini valkoinen kyyhky, jos kirjoitan tabletiltani ilman kirjautumista.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia259 aloitusta · 7629 kommenttia
- Huomenta aurinkolselta alavirralta,syksyn lehdet lentelee syystuulessa. Pihassamme on kome suurta koivua, mukaanluettuna portinpielen ikivanhat jättikoivut ja ne varistavat paljon keltaista ruohomatolle, jotka mies sitten vain silppuaa ruohonleikkurilla nurmen ravinnoksi.
Eilen tuuli todella rajusti ja nyt tuuli on vieläkin navakkaa ja pyörteistä, mutta sadetta ei ole tullut nimeklsikään viikkoihin.
Lähdössä Uppsalaan silmänpohjankuvaukseen, oli alkavaa rappeumaa jo viime kerralla, kolme vuotta sitten. Pelkään että saan saman sairauden mihin MdK saa hoitoa, vanhemmalla veljelläni sama juttu ja ne piikit silmiin ei kuulosta mukavilta.
Piha. ja puutarhatyät vielä kesken, peruna on maassa, samoin ne vähät juurekset. Omenoita olemme kärränneet läheiseen "jontkaan", joka onkin jo melkein täynnä puutarhajätettä.Havunneulasia olemme haravoineet suuriin kasoihin pois kuljetettavaksi. Keittiön ikkunan edessä kasvaa pari suurta tuijaa ja sitten minun suosikit, kaksi suurta mäntyä, jotka olivat ihan keskenkasvuisia kun muutimme tähän taloon 14 vuotta sitten. Nyt ne ovat komeita, korkeita puita ja niissä pesii harakat, joiden touhuja on mukava katsella kun ne kiusaa naapurin pihalla hiiviskeleviä raidallisia kissoja ja hätistelee oravia pois jotka eksyy joskus pihaan lähimetsiköstä.
Minun pitäisi saada nyt tuo kirja valmiiksi niin joutaisin tekemään muitakin töitä, huushollia ja ulkotöitä. Marjoja ja sieniä poimimassa emme ole käyneet kertaakaan, vielä paitsi että mies kävi hakemassa ämpärillisen puolukoita ettei tarvi ostaa kaupan puolukkasurvosta jota käytämme ruotsalaiseen tapaan lisukkeena lähes kaikelle ruualle, etenkin jauhelihasta valmistetulle.
Karpalo-ja mustaviinimarjahyytelöä teen myös jääkaappiin ja kuivatan sieniä, omenarenkaita ja mitä nyt sattuu.
Hyvää tiistaita! - https://kulttuuri.se/kirjauutuudet.html
Ruuotsinsuomalaisten kirjailijoiden uutuuskirjoja.
Monet omakustanteita, palvelukustanteita tai pienkustantamojen julkaisemia.
Muutamilla, esim. Asko Sahlbergilla, Tiina Laitila-Kälvemarkilla on suomalainen suurkustantamo, kuten WSOY takanaan ja Milka Hakkarainen julkaisee Myllylahden remmissä.
Nämä kirjat kertovat ruotsisuomalaisesta kirjoittajakulttuurista, esimerkiksi
Ali Jonasson: I tystnad hit
Ett liv från finska Sápmi till Hisingens gator.
Metall mot metall.
Ett språk som stannar i halsen.
Hemma luktar det kaffe och Voltaren.
Gáhkku på köksbordet.
Ett ensamt träd utanför fönstret.
Marken lutar.
I tystnad hit rör sig mellan myr och betong, mellan mor och son, mellan det som sades och det som bara bars utan att formuleras. - Onnittelen, työsi edistyy ripeämmällä tempolla kuin omani.
Minä en kyllä ehdi saada työn alla olevaa sukuromaaniani (Työnimenä Lennä lennä leppäkerttu) joulupaketteihin, kiikastaa lähinnä oma laiskuuteni ja aikaansaamattomuuteni. Energiat ovat olleet vähissä ja sitten koutsini Maarit Turtiainen haluaa lukea koko kirjan PDF.versiona ja tiedän jo etukäteen että sitten alkaa varsinainen muokkaaminen julkaisukuntoon.
Aion sitten lopuksi vielä oikoluettaa kirjan maksullisella oikolukijalla , sitten luettaa sen parilla esilukijalla (onko vapaaehtoisia? ja sitten vasta lähetän tekstin kustantamoon.
@Ramo.na, olipa iloinen yllätys saada lukea kuulumisia sinulta! - Peukutin vahingossa :)
Nämä maksetut vierailijat ovat vain messujen vetonauloja että saadaan ruotsinsuomalaine yleisö liikkeelle. Pääosa haastateltavista on paikallisia lahjakkuuksia ja juuri meille, paikallisille kirjoittajille nämä messut ovat vuoden suurin tapahtuma: saamme medianäkyvyyttä, myymme kirjojamme ja verkostumme.
Mutta ihan hyvä idea, tarvii vinkata järjestäjille (kulttuuri.se ) että ajankohtaisen suomalaisen tietokorjallisuuden osuus on pieni, ehkä ensi vuonna voisimme kutsua jonkun tietokirjailijan Suomesta kertomaan tuotannosta
Minä katson myös tärkeäksi nuorten vuotuisen kirjoituskilpailun johon osallistuu joka kerta kymmenittäin ruotsinsuomalaisten koulujen oppilaita. - Pystyn toki käyttämään kaikkia korttejani Suomessa, mutta VR vaatii henkilöllisyyden varmistamisen pankki-id-tunnuksella, ja siihen käy vain suomalainen pankkitunnus.
Olisi varmaan ollut mahdollista ostaa suoraan lippuautomaatista, mutta halusin ostaa junaliput etukäteen netistä ettei tulisi viime hetken yllätyksiä paluulennon kanssa. - Rahaliikenne ei kulje, ei. Yritin melkein kokonaisen päivän ostaa junalippua Suomessa VR:ltä ja ei onnistunut ruotsalaisella pannkitunnuksella, vaikka sama pankki. Lopuksi nettipankki Klarna tuli apuun, niin sain lipun ostettua.
Ollanhan me integroituneita silleen mitä tulee kaikissa käytännön asioissa ja muutenkin, mutta "voit viedä suomalaisen pois metsästä, mutta et metsää suomalaisesta. En minä koe itseäni edes ruotsinsuomalaiseksi, vaan suomalaiseksi joka asuu Ruotsissa, mene vain pitempi aika kun sen sanoo. Mutta toisaalta, olen eläkkeellä ja minulla on aikaa sanoa - Tanabru taitaa kuitenkin olla Norjaa.
"Wau" ei tarkoita sitä että olen iloinen siitä että pizzeria on mennyt konkkaan.
Se tarkoittaa sitä olin iloisesti yllättynyt nähdessäni että joku latinoyrittäjä oli uskaltautunut avaamaan bisneksensä Jäämeren rantaan. - "Sitä kuusta kuuleminen , jonka juurella asunto"
vanha suomalainen kansanviisaus, pitää paikkansa edelleenkin. Sama sananlasku on yleinen monessa muussakinmaassa, vähän eri sanoilla, mutta kyllä sinä Hil-la oikeassa olet, sopeuduttava on jos aikoo jäädä ja samalla yhteiskunnna onmyös sopeudittava siihen että on maahanmuuttajia.
Suomalaiseen perusidentiteettiin kuuluu mielestäni naapurin auttaminen ja solidaarisuus huonompiosaisia kohtaan, johan kansallisrunoilijamme Runeberg kirjoitti Saarijärven Paavosta, joka nälkävuosien jälkeen kehoitti vaimoaan panemaan leipätaikinaan puolet petäjäistä, veihän naapurimme sadon halla.
Edesmennyt äitini tapasi sanoa että täällä maalla me ei riidellä naapurien kanssa, kysytään kauppaan lähtiessä että tarvitko sinä jotain, matkat kaupoille on pitkät ja kyytiä ei saa joka päivä.
Mutta sehän on itsestään selvää, että sen maan lakeja noudatetaan, jossa asutaan, ja meidän pohjoismaisissa oikeusvaltioissamme on tietyt lait, kulttuuri ja tavat joita on hyvä kunnioittaa ja joiden mukaan on oma elämä sovitettava myös.Ei kenenkään tarvi luopua kielestään, kulttuuristaan tai jumalastaan, mutta ei myöskään ole oikein vaatia että muut sovittaisivat oman elämänsä muutamien muualta tulleiden tapihin tai kulttuuriin. Suvivirsi lauletaan kouluissa vielä meidän kunnissamme tietääkseni, muslimilapset viedään adventtikirkkoon ja luciaaa juhlitaan kouluissa ja esikouluissa. Jos joku vanhempi ei halua että heidän lapsensa osallistuu näihin perinteisiin kirkollispohjaisiin traditioihin, niin saa kieltäytyä ja ottaa vaikka lomaa.
Asiasta toiseen,
@demeter 1
ja kaikki muutkin lukemisesta kiinnostuneet,
Tommi Kinnusen Pitkä aukea on yksi parhaista kirjoista minkä olenviime vuosina lukenut.
Viime yönä kävelin Pitkää aukeaa muistisairaan äitini kanssa, kädestä pitäen ja itkin, mikä on minulle todella epätavallista.
Paras kuvaus mitä muistisairaan aivoissa voi liikkua ja miten ulkopuoliset hänet tulkitsevat, mitä olen lukenut. Serkkuni, joka on minua kymmenen vuotta nuorempija joka nukahteli kesken syöttämisen, äitini joka ei tunnistanut minua ja joka katseli kyräillen kulmiensa alta että mitä nuo oikein minusta tahtoo, ajatusten rippeet jotka katoavat kesätuuleen ja se viimeinen matka takaisn lakeuksille oli kauneinta mitä olen lukenut. - Minulle suomalainen kulttuuri on omani.
Kehityskelpoinen, ei vanhaan takertunut tai jämähtänyt.
Merkitsee todella paljon, olin juuri eilen ruotsinsuomalaisilla kulttuuripäivillä kertomassa miten suomen kielellä pystyy kirjoittamaan vaikka ei ole asunut Suomessa vuosikymmeniin - Ihan kaunis alkusyksyn aamu Dalajoen alavirralla.
Tänään pidän luppopäivän, en laita ruokaa en siivoa, en käy kaupassa, kunhan seikkailen netissä ja kirjoittelen ja vietän sunnuntaita kotosalla miehen seurassa.
Eilen olin kertomassa suomeksi kirjoittamisen haasteellisuudesta Etelä-Norrlannin ruotsinsuomalaisen piirin ja suomiseurojen kulttuuripäivällä, siitä lisää uudessa aloituksessa, jonka tein aiheesta.
Ostin myös aivan ihastuttavan Ruotsinsuomalaisen ruokakirjan, ruokaohjeita ja pakinaa ruuasta, perinneruuista kaskenpolttajien ruokaperimään, tornionjokilaaksolaisesta kuppipotusta Motalan naisvoimaan, sota-ajan ruokaohjeista mustikkakukkoon , kaikki upeasti kuvitettu ja olen tilannut kaksikielistä painosta myös joululahjaksi. - Näin Suomi jää eloon ja rikastuu uusista vaikutteista. Tiedän, mitä ihmiseltä vaaditaan tuollaiseen elämänmuutokseen. Olen itse kokenut sen.
Kun kävimme vuosia sitten ajelulla pohjoisessa Lemmenjoelta Tenojoen pohjukkaan siellä oli kylä ja tienvarressa kyltti: Casa de Carlos. Näytti kyllä hyljätyltä jo aikoja sitten Joku yritteliäs Carlos oli kokeillut laittaa pizzeriaa Jäämeren rannalle, Wau! - Mielenkiintoinen aloitus ja artikkeli.
Toivottavasti keskusteluu pysyy asiallisena.
Vilkaisin heidän you tube-juttuaan; kielitaitoista nuorta porukkaa, aikovat perustaa meksikkolaisen ravintolan pohjoiseen, katsotaan kuinka heidän käy.
Joku tuossa ylempänä oli jo valmiina leimaamaan heidät yhteiskunnan eläteiksi ja hyväksikäyttäjiksi, joku toine ihmetteli miten joku voi hyljätä oman maansa ja kulttuurinsa ja aloittaa täysin nollilta toisella puolella maapalloa.
Ni nyt kuitenkin nämä meksikaanit muuttavat Lappiin Espanjasta, joten ovat jo tottuneet eurooppalaiseen elämänmenoon ja tällaiseen elämänmuutokseen tarvitaan paitsi rohkeutta, myös paljon aloitekykyä ja ennakkoluulottomuutta.
Seuraan mielenkiinnolla miten tarina kehittyy kun talvi tulee, kaamos ja tykkylumi, revontulet ja lämmityskustannukset.
. - Vielä riittää virtaa ruotsinsuomalaisessa kulttuurissa.
Tämänvuotiset ruotsinsuomalaiset kirja-ja kulttuurimessut järjestetään Ruotsinsuomalaisessa koulussa Fridhemsplanilla marraskuun 14 pvä, lauantaina ja luvassa on paljon hyvää ohjelmaa, ja tietenkin koko toisen kerroksen käytävä täynnä ruotsinsuomalaista kirjallisuutta myynnissä.
Suomesta saamme Merja Mäen vieraaksi, hänen evakkoromaaninsa Ennen lintuja ja Itkin toisenkin ovat saaneet paljon kiitosta Suomessa . Mikael Niemi tulee kertomaan tornionjokilaaksolaisesta identiteetistään ja tuotannostaan ja tietenkin paikalliset lahjakkuutemme Tiina Laitila-Kälvemark, jonka uutuusromaani Ruotsalainen rakastaja on juuri ilmestynyt ja Skutskärissä asuva erinomainen dekkaristi Milka Hakkarainen, jonka uutuuskirja on myös juuri saanut julkisuuden: siinä toimittaja-kirjailija Rosa Riemunen ja vartija-entinen poliisi Jani Peranto selvittelevät rikosvyyhtiä suomalisessa yhteisössä Skutskärissä, kuten sarjan aikaisemmissakin osissa. Uuden kirjan nimi on Soi sana tuskainen.
Göteborgilaiselta Asko Sahlbergiltä on myös tullut juuri ulos seuraava osa hänen historiallista sarjaansa, nimeltään Antonius.
Tällä kertaa en ole itse mukana messuilla, koska minulta ei ole tullut mitään valmista tänä vuonna julkaistavaksi.
Olin eilen Ryuotsinsuomalaisen keskusliiton Etelä-Norrlannin kulttuuripäivää viettämässä ja sain tilaisuuden esitellä tuotantoani ja kertoa noin yleensä, miten valloittaa takaisin oma äidinkieli, jota ei ole puhunut kotikielenä yli neljäänkymmeneen vuoteen, mitä strategioita olen itse käyttänyt suomen kieleni elvyttämiseksi, kun minulta pyydettiin kirjaa ja sanat olivat jo melkein unohtuneet, muuttaneet merkitystään tai kuulostivat auttamattamon vanhanaikaisilta?
Suomi24-keskustelupalstat ovat auttaneet odella paljon arkikielen päivittämisessä ja suomalaisen kaunokirjallisuuden ahkera lukeminen taas kirjakielen hiomisessa.
Kivaa kulttuurisyksyä kaikille ruotsinsuomalaisille ja paluumuuttajille lahden molemmin puolin! - En ole ainoa joka on reagoinut siihen, että palstan keskustelut hukkuvat poliittisten yhden mielipiteen aloitusten vyörytykseen. Kymmenen aloitusta joka aamu samasta aiheesta: jonkun tyytymättömyytä tämänhetkiseen hallitukseen (ei välttämättä virheellinen arviointi) saa muut asia-aloitukset piiloon toiselle ja koplmannelle sivulle hetkessä.
Hyvä anonyymi hallituksen arvostelija: me tiedämme jo kaikki mitä mieltä SINÄ olet. Ei sinun tarvitse kirjoittaa samaa asiaa eri otsikolla joka aamu kymmeneen eri kertaan. - Me käytettin sanaa "mikrokosmos" joka tarkoittaa suunnilleen samaa.
Jokainen omasa kuplassaan, aina kasvavissa mittasuhteissa tai pikemmin kutistuvissa: kupla pienenee samalla kun kosmos laajenee ympärillämme.
Internetin antama mahdollisuus elää ja tiedostaa maailmaansa suuremmassa mittakaavassa johtaa taas sosiaaliseen eritäytymiseen, mikroelämään virtuaaliajassa koko maailman kanssa. - Aurinkoinen ja lempeä päivä Dalajoen alajuoksulla, ihan kesäinen ilma, vaikka ei varmaan päästä lähellekään noita Etel-Ruotsin lukemia, tällä hetkellä mittari näyttää 15,8 pohjoisikkunalla, varjossa.
Olen valmistellut huomista kirjaesittelyäni Valbossa ruotsinsuomalaisen liiton kulttuuripäivillä. Ensimmäistä kertaa mukana ja vähänkös jännittää.
Minnasta tein aloituksen, mutta se ei saanut montaa vastausta, hukkui nopeasti uusien puheenvuorojen vyöryyn, politiikkaa vain ja jokainen haluaa sanoa vain oman kantansa mitä tulee Suomen hallitukseen ja politiikkaan, mutta ei osallistua keskusteluun asiallisesti.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19564676/hyva-miina!
Olen kuivatellut persiljaa ja korianteria aamun ja laitoin riisipuuroa tekeytymään crock pottiin. Ei pala pohjaan ja hyvää tulee! - Silloin ihan alussa ne pakkasi kaikki ostokset ihaniin suuriin paperipusseihin.
Nyt viime kerralla kun kävin (joku seitsemän vuotta sitten) ne pakkasi joka tavaran erikseen pieniin muoviousseihin. Selvää taantumista.
Minulle kaikki työ on aina ollut arvokasta, palvelu ja tuotanto. Olen sekä piikonut että pomottanut, ja jossain elämänsä vaiheessa melkein kaikki naiset ovat saaneet osallistua piikomiseen jollain tavalla, joko kotona tai vieraalla. - Siis Miina, ei Minna.
- Yhteiskuntamme näytti erilaiselta Minnan aikoihin.
Minna prioirisoi kuitenkin naisten, lasten ja vanhuksien asemaa ja kannusti tasa-arvoisuutta. "Nyt tarvitaan tekoja, ei vain sanoja" oli hänen mottonsa. Ei hän sanonut ensijaisesti suomalaiset, koska maahanmuuttoa ei siihen aikaan ollut. Pikemmin maastamuuttoa,
Mitä Miina tekisi tänä päivänä?
"Me uskomme, että hän tukisi naisia kaikkialla maailmassa saamaan mahdollisuuden tehdä työtä, kuten meillä Suomessa nyt. "
(Naisten pankki) - Kukas nikillinen taas käyttikään tuota pieru nahkahousuissa-ilmaisua usein....
mutta olet oikeassa, nyt taistellaan vallasta , identiteetit pahasti hukassa.