Paloma.se01
https://www.kirjamaa.fi/kulttuurierot-viidakon-viettelys-ja-henkinen-matka/<br /><br />"ehdottomasti lukemisen arvoinen. Uskon vahvasti, että Vega-Brandt on onnistunut tarjoamaan lukijalle sellaista tietoa ja tarinaa, jota ei muualta voi löytää, kuin kokeilemalla itse Kolumbian syvien viidakoiden samoamista, alkuperäiskansan kanssa elämistä ja vaihtoehtohoitojen vaikutusta. Tarina on sisältönsä vuoksi ainutlaatuinen."<br /><br />Julkinen kirjasivuni löytyy Facebookista nimellä Lempeät tuulet Gentle Winds. Siellä kerron kirjoistani, kirjoittamisesta, kirjatapaamisistani.<br /><br />Boomerien juttuklubihttps://www.facebook.com/groups/863479157651489suljettu keskusteluryhmä "ilman sarvia ja hampaita"Kirjablogini;https://taruajatotta01.blogspot.com/https://taruajatotta01.blogspot.com/2023/10/ensimmainen-blogiarvostelu.html<br /><br />Valkohaikara on saanut erinomaisia arvosteluja (kulttuurijulkaisu Liekissä, kirjablogissa ja lukijoilta)<br />Viimeisin:<br />"Kun pyysin sunnuntaina kirjoittajakurssilaisilta kirjasuosituksia, sai Valkohaikara-kirjasi suuret kehut ja kuvauksen sisällöstä: maagisuus, värikkyys, monipuolisuus, eksotiikka ...."<br /><br />Puumerkkini valkoinen kyyhky, jos kirjoitan tabletiltani ilman kirjautumista.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia259 aloitusta · 7629 kommenttia
- Täällä kun on muitakin syöjiä kuin minä ja heillä ei ole rajoituksia.
Ateria-ajat ovat olleet meillä aina erilaiset, syön piene ruisleivän ja silliä n. klo. 9:00 aamukahvin kanssa, syömme aamupuuron tai brunssin n. klo.13:00 j a ilta-aterian klo. 19:00 (kaikki Ruotsin aikoja.
Aterioiden välillä yritän syödä hedelmiä tai a-viiliä.
Omat ruokahaluni ovat lähes nolla, muille maistuu kyllä. - Samoissa puuhissa ollaan, minulla leivät nyt pellillä nousemassa. Saamme lämmintä, kotonaleivottua leipää aamupuuron kanssa.
Äitivainaa tapasi kyllä sanoa että oli synti syödä puuroa ja leipää samalla aterialla. Leikillään vai tosissaan, en ole varma. - Jep, älysin lopulta googlettaa itsekin hiivaleipäjauhon koostumuksen ja sain samat tiedot. En vain eka googletuksella löytänyt sitä.
- Ei kaikki voi kaikkea tietää, mutta sitä varten on olemassa Google ja wikipedia.
Minä taas puolestani olen huono sietämään ihmisiä jotka puhuvat suurella äänellä ja vähillä tiedoilla ja jotka siitäkin huolimatta että heille esitetään faktat ja oikeat tiedot kailottavat suurella äänellä olevansa edelleenkin oikeassa ja että heillä on oikeus OMAAN mielipiteensä. Fine with me, mutta sitten voi esittää asian omana mielipiteenään eikä totuutena.
(Minua on aina hämmästyttänyt ihmiset jotka sanovat että lumi on vihreää, vaikka se on selvästi valkoista. "Mutta MINULLE se on aina ollut vihreää, olen aina nähnyt sen vihreänä". Ok, tutkituta silmäsi.)
Siis ihan vain esimerkiksi. Täydellinen rationalismin ja loogiisen ajattelun puute ja pitää kiinni omasta tulkinnastaan oikeana vaikka se on kaikkia luonnonlakeja vastaan, KOSKA MINULLE se on aina merkinnyt tätä.
Mutta eihän kukaan ole täydellinen. - kiitos neuvoista /Mdk,
laitoin jo hienoa ruisjauhoa ja siirappia lorauksen, mutta ihmettelen kun ohjeessa ei ole mitään rasvaa - Marttojen ohje tta käytän, mutta hiivaleipäajauhoja ei kaupasta saa.
- Mittari näytti -17 astetta tunti sitten, elikkä ei paljon jäädä jälkeen tämän aamun pakkaslukemista Suomessa, mutta olenmmehan me täällä ihan Suomen etelärannikon korkeudella ja Pohjanlahdelta kun tuulee niin lunta tuiskuttaa mukavasti. Nyt tosin aurinkokin pilkistää sopivasti.
Minä ajattelin kysyä teiltä viisaammilta kun ajattelin leipoa hiivaleipää, mutta ei kai täältä saa edes hiivaleipäjauhoja? Ja siis mitä ovat hiivaleipäjauhot?
Muistan lapsena kun äiti leipoi hiivaleipää ja se oli tyyppi vehnäjauhoista, mutta aika harmaata sisältä. Laitanko tavallisia vehnäjauhoja ja vähön ruista? - Tuollainnen omista valokuvista koottu kalenteri pitäisi minunkin saada aikaan. Tiedän että monet niitä tekevät, jo ainakin parikymmentä vuotta palstatuttavani "tinat", joka kirjoitteli näilläkin foorumeilla minua ystävällisesti neuvoi, mutta ei ole tullut tehtyä. Tai sitten vain kirja jossa on vähän tekstejä ja paljon valokuvia, vaikka vaan eri vuodenajoista, metsästä, pihalta, puutarhasta, veden ääreltä.
Eikös me kaikki kirjoiteta asioista jotka tuovat iloa arkipäiväämme? Joillekin se on lapsenlapset, pullantuoksu ja sitruunakakku, joillekin ulkoilu, vesijuoksu tai veneily, Joku testaa ruokaohjeita ja laittelee siemeniä itämään tähän aikaan vuodesta? Tai kohta? Joku malaa tauluja ja muovailee savesta möykkyjä. Joku kirjoittaa ja julkaisee kirjoja. Eikö omista harrastuksistaan saisi sitten kertoa muille?
Minä olen intro/ektrovertti. Viihdyn yksin, lukemisen parissa, tai toisen ihmisen seurassa, ryhmissä, kirjaesittelyissä viihdyn kuin kala vedessä, kun saan kertoa aiheista jotka ovat lähellä sydäntäni. Me olemme ja saamme olla erilaisia, puhua eri asioista, olla ylpeitä pienistä saavutuksistamme pienessä elämässämme, ei välttämättä piiloutua kenenkään selän taa, vaatimattomuus ei ole välttämättä mikään hyve, terve itsetunto jon kaikein paras om inaisuus, eikä sitä pidä sekoittaa ylpeilyyn, leventelyyn tai itsensä korostamiseen.
Sunnuntai, keskipäivä, aamun rutiinit suoritettu. Tulimme juuri pieneltä lenkiltä, happea ottamasta. Italiaa opiskelen joka päivä, puolisen tuntia maksimi, olen nyt tehnyt sitä 290 päivää yhteen menoon. Kohta puuron keittoon.
Hyvää helmikuista sunnuntaita kaikille! - Aitassa saatiin nukkua kesäisin, etenkin helteillä. Orsissa riipuuivat vastapestyt, mäntysaippuantuoksuiset räsymatot. lavitsalle äiti oli levittänyt superlonpatjoja, laittanut lakanat ja täkit, sisältä tuodut tyynyt ja kesäyön valoisuus ei häirinnyt nukkumista; aitassa ei ollut ikkunoita. Aamulla herättiin linnunlauluun ja seinähirsien raoista pilkotttavaan auringonpaisteeseen.
Aamu-uinnille kipaistiin rantatietä ja sitten vasta keittiöön aamukahville. Muistaakseni me lapsetkin saimme juoda tilkan kahvia aamulla, maidon kanssa.
Vanhoja muistoja lapsuudesta pulpahtaa esiin unissa, hyytävän kylmänä helmikuun ensimmäisenä aamuna, alavirralla. - Kalsarikännit on jo vuosikausia tunnettu ilmiö, jota koti-Suomesta tuli ulkomailman tietoisuuteen suomalaisten miesturistien tavasta linnoittautui Kanarialla hotellihuoneeseen kalsareissaan viinalastin kanssa.
Meillä ei viinan kanssa läträtä. ei kalsareissa eikä oloasuissa. - Sinäkö se olit joka kyyläsi minun ukkeliani korpikuusen kyyneleitä tislaamassa, omasi oli jo nukahtanut sammalmättäälle kalsarikänniin?
- Ihan vain somesta poimittua nippelitietoa. Homer Simpson teki suomalaisista kalsarikänneistä maailmankuulun ilmiön.
https://www.hbl.fi/2017-02-20/kalsarikannit-blev-varldskant/
https://www.vogue.com/article/what-is-kalsarikannit
https://www.aftonbladet.se/nyheter/a/63RvPr/finska-alternativet-till-nattklubben-kalsongfyllan
https://i.pinimg.com/originals/70/e0/2a/70e02a27fadeb3bce76cd93cdc2fec4c.jpg - Onhan niitä, suomalaisia keksisntöjä ja sovelluksia. Ei ollut pilkkaa!!!
Kalsarikännit.
Jne.
Mutta tuo Joulupukki ei oikein pure maailmalla suomalaisena juttuna. Jossain ehkä, ja tuleehan niitä turisteja Rovaniemelle.
Mutta suurin osa maailmaa uskoo joulupukin asuvan Pohjoisnavalla. Ja lentävän pulkassa porojen vetämänä. Coca cola puree paremmin kuin suomalainen turistijippo.
Turismista puheenollen, vanhoille kotinurkille K_Suomeen on nousut tai oikeastaan kasvanut vuosien mittaan turistibisnes. Tänä talvena odotetaan neljäätuhatta saksalaista turistia koirasafarille. - Muunneltua totuutta taas.
Tein yhden aloituksen anonyyyminä, jonka otin heti kontolleni ja se ion aivan eri asia kuin heitellä puskasta anonyyminä kommentteja kirjautuneena ollessa. - "rekattu voi myös kirjoittaa anonyyminä, mikä on mielestäni täysin ala-arvoista."
Irroittele sinä vain edelleenkin lauseen osia ja rakenna niistä omia totuuksiasi.
Jokainen joka osaa lukea tietää että kirjoitin olevani periaatteessa täysin sitä vastaan että rekattuna voi heittää anonyymejä kommentteja, joista ei tarvi ottaa vastuuta. - Pahalta näyttää.
Ensiksikin, tämä on kyllä ikäihmisten oma palsta ja heidän (meidän) tempomme joka määrää palstan tempon. Täällä on ilmeisesti koko joukko kirjoittajia, jotka haluavat muokata palstasta omannäköisensä, yhden ja kahden rivin heitoilla, verbaalilla voimistelulla, nokkeluuksilla. Ihan ok, mutta alempana listassa on koko joukko ikäryhmiä, missä onnistuisivat paremmin. Ei olisi tarpeellista tulla sekoittamaan vanhusten rauhallisia rupatteluja.
Toiseksi: monet meistä jotka ovat edelleen rekattuja olimme täällä jo silloin kun rekkautumista ja profiileja kannustettiin. Henkilökohtaisesti minua on aina hieman häirinnyt palstan kaksijakoinen keskustelukulttuuri: saa olla anonyymi, saa olla rekattu ja rekattu voi myös kirjoittaa anonyyminä, mikä on mielestäni täysin ala-arvoista. Saattaa että lähipäivinä alan itsekin kirjoittamaan anonyyminä, välttääkseni ei-toivottua ylenpalttista huomiota, kokeilumielessä.
Kolmanneksi: on otettava huomioon, että palstan käyttäjät jakautuvat karkeasti kahteen ryhmään, joiden intressit eivät käy yhteen:
Palstan alkuperäiset käyttäjät jotka haluavat jutteluseuraa, kertoa kuulumisiaan, kirjoittaa pitkiä viestejä.
Ja sitten ne muut, jotka hakevat täältä vain hetkittäistä ajanvietettä,. kickeejä, osoittaa omaa nikkeluuttaan, pilailla vanhusten kustannuksella. - Huomenta Hil-la, kävi niin kuin arvelitkin, et varmaan tehnyt mitään virhettä, mutta YP nuoret osapäivätyöntekijät eivät aina hallitse tehtäviään, tai sitten vaihtoehtoisesti ohjelmissa on vikoja ja algorytmit ei pelitä.
Olisi ehkä parempi jos rakentaisit uuden , entistä ehoisamman pirtin, jossa voisimme jatkaa muisteloitamme maaseudun ja lapsuuden idylleistä.
Päivät ovat pitenemässä, auringonvalo palaamassa, jaksellaan! - "En ole missään kohtaa sanonut että olen evakko, ainoastaan evakkoperheen tytär. Isänisää sanottiin meillä äijäksi, isän äiti oli mummo.
Äidinäitiä kutsuimme mammaksi, kuten Viipurin seudulla oli tapana. Mamma ja enoni evakuoitiin Varsinais.Suomeen. Vanhempani ja isän vanhemmat, sedät ja tädit Keski-Suomeen,josta äijä osti autiotilan, jossa oli metsää, peltoa ja järvenrantaa. Olen syntynyt Jämsässä 1948."
Euköhän tuo tullut selväksi jo tässä siteeraamassani kommentissa.
Vanhempani tulivat evakkoon a Keski-Suomeen, isäni vanhemmat, sedät ja tädit samoin. Isoisäni osti autiotilan ja luovutti talon isännyyden pojilleen, jääden itse mummon kanssa ns. syytingille, elikkä asumaan mummonkammariin. Ei me koettu että kukaan olisi ollut kenenkään "nurkissa", omassa kodissa me asuimme, vaikka mummo ja äijä asuivat samassa talossa.
Muut perheen lapset olivat jo saaneet osuutensa joko rahana tai maapalstana. Minä en ollut silloin edes syntynyt vielä.
En tiedä mikä kohta tässä on ristiriitaista tai epäselvää. Äidinäidin ja enojen evakkomatka Länsi-Suomeen on taas toinen asia, ei liity olennaisesti tähän laisinkaan, kerrottu toisessa yhteydessä ja liittyy eri aloitukseen.
Nyt näyttäisi siltä että mummoilta on menneet puurot ja vellit sekaisin ja jokainen alkanut keittelemään omaa soppaansa, miten asiat jäsentyvät omassa pääkopassa.
Ei tässä nyt siitä sen enempää. - Täällä tapahtuu aina välillä aivan kummallisia asioita.
En uskoisi että kukaan olisi ilmoittanut aloitusta poistoon, elleo sitten aloittja itse ole sitä tehnyt.
Minäkin otin kimpsuni ja kampsuni ja lähdin naapuuriin, ettei läsnäoloni häiritsisi Hil'lan ja hänen vanhojen kamujensa keskustelurauhaa. Yleensä häirikköparvi seuraa minua kuin hai laivaa.
***
Sattaa toki olla ihan palveluvirhe ja aloitus palaa hetken päästä. - https://www.youtube.com/watch?v=wWKSoxG1K7w
Laitetaampa uudelleen.
Edellinen katosi alta aikayksikön, miksikähän?