Paloma.se01
https://www.kirjamaa.fi/kulttuurierot-viidakon-viettelys-ja-henkinen-matka/<br /><br />"ehdottomasti lukemisen arvoinen. Uskon vahvasti, että Vega-Brandt on onnistunut tarjoamaan lukijalle sellaista tietoa ja tarinaa, jota ei muualta voi löytää, kuin kokeilemalla itse Kolumbian syvien viidakoiden samoamista, alkuperäiskansan kanssa elämistä ja vaihtoehtohoitojen vaikutusta. Tarina on sisältönsä vuoksi ainutlaatuinen."<br /><br />Julkinen kirjasivuni löytyy Facebookista nimellä Lempeät tuulet Gentle Winds. Siellä kerron kirjoistani, kirjoittamisesta, kirjatapaamisistani.<br /><br />Boomerien juttuklubihttps://www.facebook.com/groups/863479157651489suljettu keskusteluryhmä "ilman sarvia ja hampaita"Kirjablogini;https://taruajatotta01.blogspot.com/https://taruajatotta01.blogspot.com/2023/10/ensimmainen-blogiarvostelu.html<br /><br />Valkohaikara on saanut erinomaisia arvosteluja (kulttuurijulkaisu Liekissä, kirjablogissa ja lukijoilta)<br />Viimeisin:<br />"Kun pyysin sunnuntaina kirjoittajakurssilaisilta kirjasuosituksia, sai Valkohaikara-kirjasi suuret kehut ja kuvauksen sisällöstä: maagisuus, värikkyys, monipuolisuus, eksotiikka ...."<br /><br />Puumerkkini valkoinen kyyhky, jos kirjoitan tabletiltani ilman kirjautumista.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia259 aloitusta · 7629 kommenttia
- Minulla on hyvä muisti ja tiedän mitä olen kirjoittanut, mutta tämä on nyt ihan toista asiaa ja sitä ei voi paikata lainaamalla mitä olen sanonut jossain muussa yhteydessä.
Tämä menee nyt jo ihan juorulehtien toimittajakokelaiden aikaansaannosten tasolle.
Jatka sinä vain saitte jo hyvän ja mielenkiintoisen keskustelun täysin torpattua ajojahdillanne. Asia ei kiinnostanut, mollaaminen kiinnosti. - Voi tätä parsimista ja sommittelua, että saa uuden narratiivin aikaan vanhoista viesteistäni.
Kumpikaan asiayhteydestä irroittamistasi kommenteista ei liity aiheeseen.
Sinä se varsinainen satutäti olet, tai pikemmin juoropalstaojen toimittaja joka nokkii sieltä. nokkii täältä ja yrittää saada kohteensa tavalla millä hyvänsä huonoon valoon. - Yksi ainoa väärin valittu sa na ja seison taas teloitusryhmän edessä kuin eversti Aureliano Buendia konsanaan!
JOHDATTELIN keskustelua, joka lähti liikkeelle luokkayhteiskunnan ongelmista Kolumbiassa (jossa yhteydessä mainitsin appini ja anoppini ja kolumbialaisen keskiluokan ikuisen dilemman) epätasa-arvoon avioliitoissa ja pois yksityisestä koskemaan asiaa yleisellä tasolla.
Ei ollut kysymys minusta eikä sinusta.
Tottakai sinulla on oikeus puhua omasta Tuhkimotarinastasi ja miten hyvin sinulla meni, mutta menemättä minun yksityiselämääni.
Toivon että asia tuli nyt selväksi.. - Tuo kommentti ei liittynyt mitenkään aiheeseen.
- Anoppini ja appini saat jättää ulkopuolelle he eivät kuulu tähän keskusteluun.
He eivät olleet esimerkkeinä puolisoiden välisestä valtataistelusta tai tasa-arvoisuudesta.. Et tainnut ymmärtää että johdin keskustelua koko ajan yleisellä tasolla, kirjoittaen asioista jotka ovat yleistä tietoa, eivät koske minun tai sinun perhettä.
Yksityisasiani ovat vain minun itseni tiedossa, siksi et niistä voi kommentoida ja ne eivät kuulu yleiseen keskusteluun.
Sinä puhut koko ajan vain OMASTA avioliitostasi, jossa rakkaus voitti kaiken.
Hienoa, mutta se ei kuulu tähän. - Et siis pysty keskusteluun yleisellä tasolla valtasuhteista avioliitossa menemättä henkilökohtaisuuksiin?
Ellet ymmärrä konseptia niin turha jatkaa keskustelua. - Tällaisia tilanteita tulee vastaan koko ajan parisuhteessa, avioliitossa, avoliitossa. Kun toinen haluaa yhtä ja toinen toista. Lomapaikkaa valitessa esimerkiksi. Jos sinä olisit lähtenyt mieluiten Rhodokselle ja mies Dubliniin?
Kun sinä olisit halunnut pienemmän asunnon, jota olisi ollut kevyempi siivota ja miehesi halusi suuren, ylellisen luksusasunnon?
Kotitöiden jakautumisesta voi tulla erimielisyyksiä.
Nämä nyt vain esimerkkejä, eivät heijasta mitenkään sinun valintojasi, vaan asioita joissa vallan jakautuminen liitossa voi mennä väärin. - Hyvä niin, yhteinen arvopohja on varmaan ollut tukena.
Joskus liitoissa, joissa toisella on enemmän varkkuutta käytetään varakkuuskorttia asioista päätettäessä, elikkä allan tasapaino on vinksallaan, mutta ilmeiseti teillä ei ollut niin, vaan kummallakin oli yhtä paljon päätösvaltaa . - Mahdollista kaikki Luojamme viiniköynnöksessä.
Rakkaus on asia jota emme ole koskaan pystyneet oikein määrittelemään.
Mikä on aitoa, mikä biologista, mikä atavismia, mikä ohimenevää?
Rakkaus muuttaa muotoaan vuosien varrella, intohimot jäähtyvät, kauneus on katoavaista, kiintymys, hellyys, ystävyys vahvistuvat.
Köyhä mies ja varakas nainen ovat usein onnistunut yhtälö,
52-vuotias kahdesti eronnut liikemies D. tapasi 28-vuotiaan itäeurooppalaisen mallin M. bileissä Miamissa. (KitKat klubilla) . He rakastuivat ja kun D:ltä kysyttiin ikäerosta, oliko se ongelma, hän sanoi tietävänsä tarkkaan mitä oli saamassa. M:lle ikä ei ollut mikään ongelma, päinvastoin. Kehitysmaamentaliteettia, jossa varakas, vanhempi mies on tuki ja turva, naisen ja perheen elättäjä ja suojelija.
Yhteinen arvomaailma ja elämäntavat ratkaisevat.
Turun Katarinatkin olivat köyhiä naisia, joiden varallisuus kasvoi ja turvattiin heidän miestensä ja lastensa isien puolesta.
Moderni länsimaailainen nainen ei halua olla riippuvainen miehensä asemasta tai varallisuudesta vaan seistä omilla jaloillaan.
Minulle ehdotettiin juuri ennen ensimmäisiä häitäni Kolumbiassa että en menisi naimisiin "tuon pojan" kanssa. Että eurooppalaisena nuorena naisena pääsisin hyviin naimisiin, yläluokkaan, Minä avioiuduin rakkaudesta. Enkä koskaan katunut sitä. - Taitaa olla kaikkein tavanomaisin teema romanttisissa elokuvissa. Rakkaus voittaa lopulta, tai sitten ei.
Henkilökohtaisesti ei minulla ole ollut koskaan luokkaristiriitaa rakkaudessa. Olen aina viihtynyt porukoissa, joissa raha ei ratkaise. Hyvä tietysti että on sen verran että pärjää, omiin tarpeisiin, mutta pankkitilin suuruutta ei ole koskaan tullut tiedusteltua :)
Mielestäni täällä Ruotsissa ainakin nämä luokkaristiriidat kuuluvat menneisyyteen. Kolumbiassa taas varallisuus on tärkeää, etenkin avioliittomarkkinoilla. "Se casó bien" pääsi hyviin naimisiin sanottiin tytöstä joka sai rikkaan miehen. Siis vaikka mies oli minkälainen pahoinpitelijä, uskoton, ilkeä piru. Mutta eikähän nämä jutut kuulu sielläkin jo menneisyyteen.
Tavallisinta lienee että köyhä tyttö avioituu rikkaan miehen kanssa. Usein vanhemman, "Koska vanhassa vara parempi", sitten kaunis nuori vaimo hankkii itselleen nuoren rakastajan...ja sanoo häntä serkuksi. Paljon on fuskua ja paljon kaikenmaailman juonitteluja rikkaiden miesten ja köyhien naisten välisissä suhteissa.
Minua kiinnostaa etenkin latinalaisamerikkalaisen keskiluokan ikuinen kamppailu näyttäkseen ulospäin yläluokalta. Sanotaan vaikka esimerkiksi mun anoppi ja appi. Joelle kaupungin uimarantaan ei voinut mennä, koska siellä kuhisi köyhää kansaa. Country clubiin ei halunnut maksaa, eikä olisi oikein ollut varaakaan. Joten oltiin kotona ja katsottiin matkaohjelmia Euroopan turistikohteista omassa nojatulissa. - Huomenta alajuoksulta, pakkanen on hieman hellittänyt ja taivas pilvien peitossa. Ei mitään uutta kerrottavaa, kohta alkavat talviolympialaiset ja sitten sitä telkkarin tuijotusta taas riittää. Viime yönä striimattiin HBO Maxilta suomalainen elokuva nimeltään Oma maa. Ihan hyvä oli, nuoresta parista joka asettuu asumaan autiotilalle Pohjois-Karjalaan., heti Jatkosodan jälkeen. Mies on tukkijätkä, sodassa haavoittunut, nainen on varakkaan perheen tytär. Tarina aika tavanomainen, romantiikkaa ja etenkin mukavia (ei kaikki) avuliaita naapureita, viinalla läträtään ja tukkijätkät tulevat vierailulle, siitä ei hyvä seuraa.
Kauniit maisemat, suuret järvinäkymät avautuivat oliskohan ollut ihan Pielistä. - Leivon harvoin, aamiaissämpylöitä etupäässä vehnäjauhoista, laitan vähän lesettä tai ruista joukkoon, joskus vain kurpitsansiemeniä, puoliksi maitoon tai piimään.
Leivoin juuri tuon marttojen ohjeen mukaan, mutta hiivaleipäjauhojen puuttuessa laitoin erikoisvehnäjauhoja ja pari desiä hienoja ruisjauhoja, hiivalla nostatin, ja ihan hyvää leipää hyvin kelpasi. Eihän se mitään hiivaleipää tietenkään ollut, muistan vielä lapsuudesta sen juuri uunista otetun hiivaleivän maun, paksulti oikeaa voita päällä, Pikkuisen litteää, kyllä ja vaaleanharmaata sisältä.
Kiitos kaikille jotka olette jakaneet leivontaohjeita. Minusta on mukavaa leipoa kun ulkona paukkuu pakkanen, talo on hiljainen ja kaikki väki nukkuu. Taidan alkaa leipomaan useammin, nyt kun minulla on toimiva, hyvä kiertoilmauunikin. Jauhoja taas on pussinpohjia kuivaruokakaapissa. nekin olisi hyvä käyttää.
Kysymys ei ole siitä että kaupan leivät olisivat kalliita,; onhan ne sitäkin, erityisesti kaupan takahuoneessa uuunissa paistetut tuoreet ihanuudet, joita perheen nuorempi mieshenkilö rakastaa, mutta vaan siitä, että kotona leipominen on terapeuttista ja itse leivottu leipä maistuu mukamas paremmalta. - Kiitos vinkistä, Tellukka.
Tarviikin tilata.
Kyllä meilläkin on valinnanvaraa kaupoissa, mutta lähimpään kauppaan on n. 7 km ja emme käy kaupassa joka päivä,
Leipominen on mukavaa. - Nostan pipoani sinulle Pertikki, aina asiallinen ja kärsivällisesti vastaat vaikka provoja satelee.
- Hiivaleipäjauhoista vaan vielä sen verran:
minulla ei ollut selvää kuvaa mitä ne oikein on, luulun aluksi että ne ovat joku jauhosekoitus.
Täällä ei taida kaupoista löytyä, ei ainakaan vastaavalla nimellä.
Läheisessä taajamassa on avattu uusi kauppa, jossa on suomalaisia tuotteita mainoksesta päätellen koko hyllyllinen.
Pakkasaamu täälläkin, taisi olla ihan tämän talven ennötys, 21, 5 astetta miinusta mittarissa. - Lääkityksen sivuvaikutusta.
- Laitoin talteen nuo routapaistin ohjeesi.
Tällä maalla saamme myös tilapaisteja, sekä riistaa metsästysseuroilta; naapurini ampuu villisikoja, mutta en pidä villisian mausta. - Valtaosa USA:han muuttaneista suomalaisista on lähtenyt sinne työn/opiskelun takia, veropakolaisena tai suurituloiseen työhön ja monet ovat äärirepublikaaneja, totta. Minä menin sinne ensimmäistä kertaa paljasjalkaisena hippityttönä , Woodstockin aikoihin, minä ja Bobby McGee. Kaksitoista vuotta E-Amerikassa kasvattivat edelleen sosiaalista omatuntoani ja näyttivät minulle luokkayhteiskunnan huonot puolet. Aviouiduin kolumbialaiseen keskiluokkaan ja minun ei tarvinnut koskaan kärsiä puutetta, mutta se ei saanut minua unohtamaan kuka olen ja mistä olen lähtöisin.
- Kyllä minuun teki vaikutuksen tämä upea pohjoismainen sosdemia. jossa pienelläkin ihmisellä on ihmisarvo ja kaikkien mielipiteitä kuunnellaan. Olen aina ollut sitä mieltä (vastoin tämänhetkistä vallitsevaa tendenssiä) että ihmiset, kansa, rikkaat ja köyhät ja kaikki siltä väliltä jotka tekevät maan tai valtion, ei päinvastoin. Valtio ei ole bisnes, vaan kotitalous, jossa rahojen on riitettävä, mutta ihmisten hyvinvointi on päällimäisenä.
Kyllä minä olin jo löytänyt oman paikkani USA:n poliittisessa systeemissä, vertavuotavan sydämen liberaalina, perusdemokraattina. En vastusta sitä että jengit haluavat menestyä ja rikastuakin, mutta ei veronmaksajien kustannuksella. - Joopati joo. :) :) :)