Paloma.se01
https://www.kirjamaa.fi/kulttuurierot-viidakon-viettelys-ja-henkinen-matka/<br /><br />"ehdottomasti lukemisen arvoinen. Uskon vahvasti, että Vega-Brandt on onnistunut tarjoamaan lukijalle sellaista tietoa ja tarinaa, jota ei muualta voi löytää, kuin kokeilemalla itse Kolumbian syvien viidakoiden samoamista, alkuperäiskansan kanssa elämistä ja vaihtoehtohoitojen vaikutusta. Tarina on sisältönsä vuoksi ainutlaatuinen."<br /><br />Julkinen kirjasivuni löytyy Facebookista nimellä Lempeät tuulet Gentle Winds. Siellä kerron kirjoistani, kirjoittamisesta, kirjatapaamisistani.<br /><br />Boomerien juttuklubihttps://www.facebook.com/groups/863479157651489suljettu keskusteluryhmä "ilman sarvia ja hampaita"Kirjablogini;https://taruajatotta01.blogspot.com/https://taruajatotta01.blogspot.com/2023/10/ensimmainen-blogiarvostelu.html<br /><br />Valkohaikara on saanut erinomaisia arvosteluja (kulttuurijulkaisu Liekissä, kirjablogissa ja lukijoilta)<br />Viimeisin:<br />"Kun pyysin sunnuntaina kirjoittajakurssilaisilta kirjasuosituksia, sai Valkohaikara-kirjasi suuret kehut ja kuvauksen sisällöstä: maagisuus, värikkyys, monipuolisuus, eksotiikka ...."<br /><br />Puumerkkini valkoinen kyyhky, jos kirjoitan tabletiltani ilman kirjautumista.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia259 aloitusta · 7629 kommenttia
- Tarkoitin ensimmäistä osaa trilogiasta, The Fellowship of the Ring, jonka luin 1970 USA:ssa, sainlainaksi ystävättäreltäni. Minulta jäi kirja hiemankesken kun muutin Kolumbiaan ja asia kiusasi minua vuosikausia, koska en ollut koskaanlukenut mitään yhtä kiehtovaa tarinaa. Kului kuitenkin melkeinkymmenne vuotta, ennen kuin onnistuin hankkimaan koko Sormusten herran, El Señorde los Anillos, espanjankielisenä käännöksenä.. Minulla on nyt hyllyssäni The Fellowship of the Ring pokkarina josta kannet ovat aikaa sitten kadonneet, koko Trilogia englanniksi. The Hobbit ja The Silmarillion.
Telkkarista tulee koko ajan uusintoina kaikkia Tolkienin kirjoihin perustuvia filmejä ja katselen aina välillä uudelleen niitä.
Onko The Silmarillionista tehty elokuvaa?
Olen lukenut Tarun sormusten herrasta myös suomeksi, erinomainen käännös mielestäni, mutta alkuperäiselle ei vedä mikään vertaa. - Ruoveden kautta ajamme joka kesä parikin kertaa, Parkanosta Jämsään Mäntän kautta ja takaisin paluumatkalla.
Vinhan kirjakaupassa en ole käynyt mutta se on listallani ensi kesälle, siellä on joku kirjallisuusjippo, minimessut tai jotain, tarvii vain katsoa milloin. Kirjailijaystävälläni on kesämökki Kolhossa, Mäntästä pohjoiseen, kokonnumme siellä joka kesä miettimässä kirjoittamisia, messuja, ja muuten vain seurustelemassa ja tapaan samalla paikkakunnalla asuvia serkkujani, joiden kanssa pidän yhteyttä. Käyn myös Atelje Otavalossa katsastamassa ystäväni kuvataiteilijan uusia maalauksia, jotka hän on maalannut Ecuadorissa talven aikana. Hän pitää avoimia ovia Korkeakoskella, Juupajoella yleensä koko kesän. Siinä ne minun ensi kesän kulttuuriharrastukset taitavat sitten ollakin, ellei nyt satu että tulen laivalla yli Naantaliin enne juhannusta ja ajelen sieltä Keski-Suomeen kirjoittamaan kuuklaudeksi "retriittiini" hyvin primitiivisiin oloihin vanhaan kotitalooni. Olin suunnitellut sitä jo viime kesäksi, mutta muutin suunnitelmiani koska oli enemmän porukoita tulossa jopa ulkomailta saakka.
Ruovesi, Kuru ja koko se Pohjois-Hämeen seutu on erittäin luonnonkaunista . Viime kesänä vuokrasimme mökkiä Kuoreveden rannalta. - Kirjat ovat olleet paras kaverini ihan varhaislapsuudesta. Minulla oli kaksi isoveljeä, joiden lukuharrastusta vanhemapamme yrittivät virittää, siksi kotona oli aina paljon länkkäreitä, seikkailukirjoja, ja sellaista lukemista mikä voisi yleensäkin kiinnostaa poikia. Minä luin kaikki heidän kirjansa ja sitten alakoulussa lainasin lisää, kunnes kirjahylly oli luettu läpi.
Korven kätkössä oli paljon luppoaikaa, varsinkin jos maalaistalon työt eivät kauheasti kiinnostaneet. - Kyllä minulla on kirjoja jotka olen lukenut useamman kerran. Esimerkiksi Tolkienin ensimmäinen osa sormusten herran trilogiasta, jonka luin yksitoista kertaa, nauttien joka lukemasta, kiitos kirjailijan rikkaan ja vivahdeikkaan kielen, joka avaa uusia näkymiä joka kerran luekiessani hönen tekstiään.
Vaihdamme myös sisarentyttären kanssa kirjoja, etenkin historiallisia romaaneja.
Muovailuvahat ja värikynät ovat käyttötavaraa, kulutukseen, kirjat ovat aarteita.
"Lukeminen kannattaa aina", mutta vielä enemmän lukemansa sisäistäminen. - Heh, luin juuri äsken tuosta minkä mielikuvan kirjoittajasta saa pelkkien kirjoitusten perusteella ja miten hyvin tai huonosti ne vastaavat todellisuutta jos tapaa henkilön livessä.
Eivät mielikuvat useinkaan vastaa toisiaan.
Juttelin eilen pitkään lähes minulle tuntemattomien lukijoideni kanssa naistenpäivillä, jossa en esittäytynyt "kirjailijana" vain nimeltäni kuten kaikki muutkin, muttta joukossa oli useita lukijoitani. Sain myös palautetta, hieman negatiivistakin, toisesta kirjastani, jossa oli liian paljon henkilööitä, liikaa nimiä, niin että lukija ei tahtonut pysyä kärryillä. Tällaiset palautteet ovat minulle erittäin tervetulleita.
En nyt kyllä yhdy käsitykseesi siitä "suurellisuudesta". Minusta kirjakauppa on nostalginen paikka jossa on paljon kirjoja. Siellä tuoksuu paperille, ei muovailuvahalle. Nuo muhkeat nahkasohvat, takkatuli ja seiniiä ympäröivät kirjahyllyt kuuluvat pikemmin perinteiseen englantilaiseen tai amerikkalaiseen kirjastoon kotona, jossa akateemisesti koulutettu isäntä istuu konjakkilasi kädessään ja piippu suussaan mietiskelemässä miten imperiumin rajoja suojellaan parhaiten villi-ihmisten ja puolipirujen rynnäköiltä ja kirjoitellaan runoja "valkoisen miehen taakasta".
Ehkä reagoin tuohon kirjakauppavierailuuni, koska kaupan nimi on nyt kuitenkin "Akateeminen kirjakauppa", mutta siellä myydään pääasiassa askartelutarvikkeita ja lastenkirjallisuutta. Mitään kovin "akateemista" en siellä havainnut, mutta voi olla että opiskelukirjatkin tilataan nykyisinnetistä, mistä minä mitään tiedän. Junani on jo mennyt ja seison pysäkillä jq katselen kun joutsenet lentävät pääni yli. - Pilvinen maanantaiaamu alavirralla, sateenuhkaa, mutta aurinkokin pilkahti ihan hetkeksi muistuttamaan iitä että kevät on tulossa kaikesta huolimatta ja railo avautumassa keskivirtaan saarien kupeelle ja ensimmäiset vesilinnut lensivät talon yli töräyttelen huutojaan, emme ehtineet näkemään olisivatkohan olleet kevään ensimmäiset joutsenet.
***
Eilen vietimme naistenpäivää yhdessä Etelä-Norrlannin piirin naisforumin kanssa suunnitellen syksyn toimintaa, teimme kasvonaamioita jugurtista, saimme tietoa saunan terveellisyydestä ja ihinhoidosta, naisvoiman toimintakertomuksen, seurustelua uusien ja vanhojen tuttujen kanssa ja tietenkin ruokailu ja sokerimunkkikahvit. Oli myös tilaisuus saunoa, mutta vain pari rouvista innostui siihen. Kuulun paikalliseen Suomi-Seuraan, joka taas on osa Ruotsinsuomalaisten Etelä-Norrlannin piiriä. mutta käyn ani harvoin näissä tapaamisissa. Olihan se piristävää.
Mies nappasi kaupan hyllyltä ensimmäiset kukkien siement. Taitaa olla vielä aikaista, kun luntakin on maassa ja äisin pakkasasteita. Tänä vuonna en aio esikasvattaa mitään kurkkuja tai tomaatteja, laitan kasvihuoneen joskus toukokuussa valmiiksi ja haen sinne valmiit taimet lähimmästä kasvipuutarhasta.
Mies varmaan kääntää kasvimaan niin kuin aina talven jäljiltä. möyhii maan ja tekee penkkejä porkkanalle ja sipulille. Meillä on työnjako niin, että minä hoidan kasvihuoneen ja hän kasvimaan. Tosin me aina autetaan toinen toisiamme, jos tuntuu olevan tarvetta. - Me seuraamme lähinnä vain joutsenten ja muiden vesilintujen palaamista saarien kupeelle joessa. Ne rakentavat pesänsä melkein aina samoihin paikkoihin ja tulevat het kun avovettä alkaa ilmestyä virtapaikkoihin, elikkä ei siihen enää pitkää aikaa mene.
Nyt on vielä paksu jää, mutta merellä on ollut jäälautoille joutuneita luistelijoita haettu helikoptereilla ja veneillä, kun meriveden pinta on noussut ja jäät irtoavat rannoista ja särkyvät lautoiksi. Tämä talvi on on ollut poikkeuksellinenn siinä, että pitkäaikainen korkeapaine on ajanut Itämeren vettä Atlantin puolella ja merivedet ovat noin 70 cm. alempana kuin normaalisti.
Pihan männyssä pesii harakka. Ne munivat munansa aikaiseen talvella ja harakat vahtivat pesää ajamalla oravat lipettiin kotimännystään. - Lauantaina eli Kalevalan päivänä juhlin synttäreitäni pienellä perhekokoontumisella kirjastovierailun jälkeen.
Kiitos synttäritoivotuksista ja kevättä kohti mennään.
Voimia ja päivänvaloa! - Se taitaa olla suomenruotsalaisten lippu.
Ruotsinsuomalaine lippu on valkoisella pohjalla sininen risti jossa on kullankeltaiset reunat. - Mutta asiaan:
Verhoton suuri näköalaikkuna kadulle päin ei tarkoita sitä että talon asukkaat ovat kutsuneet tuntemattomat ohikulkijat olohuoneeseensa.
Yksityinen on yksityistä ja vaikka se olisi näkyvillä niin on huonoa ja moukkamaista käytöstä pysähtyä tuijottelemaan. - Mutta jos ikkunan ja kylätien välissä on suuri etupiha ja tiellä kulkeva ei näe olohuoneessa istuvia, koska on pensaita ja puita?
Jospa ikkunassa on puoliverhot ja tarvittaessa eteen siirrettävät puolipitkät verhot ja mainitun henkilön mies ei tuijota kadulle eikä kadulla kävelijät (jokunen koiran uklkoiluttaja kello kymmenen jälkeen) tuijota häntä, koska he ovat naapureita ja ei haittaa jos vilkaisee ikkunaan päin, mitään yksityiskohtia ei kuitenkaan voi erottaa. - Vihonviimeinen kerta kun puutun tähän:
Kaikki kopioidut lainaukset viesteistäni ovat minun kirjoittamiani, mutta eivät koskeneet aihetta josta olimme keskustelemassa (lähti liikkeelle edellisestä kommentista, jossa minulta tiedusteltiin luokkayhteiskunnan ilmiöistä latinalaisessa Amerikassa; en siis itse tuonut Kolumbiaa esilll, vaan vastasin edelliselle.)
Siirryimme keskustelemaan valtasuhteista avioliitossa ja miten puolisoiden varakkuus tai varattomuus niihen vaikuttaa. Kysymys ei ollut koskaan minun avioliitostani,mutta niin vaan siihen alettiin tuputtamaan anekdoottejani , joissa olin mukamas "nolannut" appini ja anoppini, miten olin mennyt avioon naimisiin keskiluokan nuoren miehen kanssa jne. ja siis keskustelua hivutettiin koko ajan minun henkilökohtaisiin asioihini, omiin valintoihini.
Joku kertoi menneensä varattomana naimisinn rikkaan suvun vesan kanssa ja miten onnistunut hänen liittonsa oli. En missään vaiheessa kyseinalastanut hänen tarinaansa, onnittelin hyvästä liitosta ja siirryin taas aiheeseen:
miten joissakin liitoissa, joissa toinen osapuoli on varakkaampi, sitä käytetään myös valtasuhteissa. Ei aina näkyvästi, konkreettisesti, mutta usein hyväksyttynä, itsestään selvänä asiana. Se joka on tuonut eniten varallisuutta liittoon on usein se joka määrää kaapin paikan. Ei ehkä juuri niillä sanoilla, mutta toinen osapuoli ei tee siitä numeroa, vaikka itse olisi valinnut asiassa toisin.
Elikkä:
aloitus ei ollut minun eikä aihe oikeastaan liittynyt aloitukseen, vaan lähri liikkeelle spontaanisti jonkun osoittamasta mielenkiinnosta luokkayhteiskunnan ilmiöihin ja kokemuksiini niistä
Josta lähti liikkeelle henkilökohtaisten asioideni tuominen palstalle, partsiminen ja lainaaminen kommenteista jotka eivät liittyneet keskustelun alla olevaan aiheeseen tarkoituksena vain yrittää horjuttaa uskottuvuutani palstalla.
Olen kirjoittanut kokonaisen kirjan (osittaisen omaelämänkerran) Kolumbianvuosistani ja kertonut siinä paljon juuri näistä luokkayhteiskunnan ilmiöistä,.
Tänään alkavat talviolympialaiset Milano-Cortinassa, huomenna olen kaupungiilla esittelemässä kirjaani (viimeistä) Suomalaisessa Kirjakaupassa, joten saatte levätä jutuistani muutaman tunnin ainakin.
Tai sitten ei, en mene lupaamaan mitään.
Hyvää viikonloppua! - Kyllä, Koljonvirran taistelu (korjaan virheeni edellisessä kommentissa) oli se jossa Sandels torjui ylivoimasen venäläisarmeijan pääsemästä salmen yli.
Runo Sven Dufvasta on tämän taistelun innoittamana tehty. - Minä muistan parhaiten Sandelsin jok Partalass istuvi vaan ja söi lohta ja joi viiniä kun suomipojat vuodattivat vertaan Virroilla kapealla sillalla ja että adjutantti tuli lopulta hakemaan hänet pastorin ruokapäydästä ja sai hänet sen verran häpeämään että ratsasti joelle ja katseli hevosen selästä kun suomipojat voittivat ja hän sai kiitokset ja kunnian ja hurraahuudot.
- Minä haluaisin myös löytää, etenkin nyt talvisaikaan, vartolonmukaisia, istuvia aluspaitoja, joissa ei ole säädettäviä olkaimia (kaikki metalliosat ihoa vastaan ärsyttävät. En käytä rintaliivejä kotioloissa varsinkaan, vaan sujautan neuleleningin suoraan aluspaidan päälle. , lämpimät leggingsit jalkaan ja villasukat ja sisällä pärjää hyvin.
Ongelma tulee myös lenkille lähdössä: viisitoista minuuttia kun pukee kaikki kerrokset, lämpöhousut, kaulurit, jne.jne, kaksikymmentä minuuttia reipasta kävelyä ja sitten toiset kymmenen minuuttia kun riisuu kaikki ulkovaatteet pois. Yhteensä 25 minnuuttia jumppaa ja kaksikymmentä minuuttia kävelyä, ihan täysi work-out. - sorry, Mette-Marit oli kruununprinsessan nimi.
- Saisivat minunkin puolestani jo jättää rauhaan Mette-Maaritin.
Bonusprinssistä saa vähän oudon vaikutelman, olisikohan liian suojeltu ja tuntenut kuuluvansa siihen valtakunnan eliittiin, jonka ei ole tarvinnut selitellä tekojaan?
Juhlimisia, alkoholia ja huumeita ja naisiakin parveillut ympärillä niin tiheään että ei edes muista kuka missä milloin. Mopo karannut käsistä ja nyt tuli paha paikka kun äidin kruunu keikkuu löysästi vaaleilla kutreilla ja prinssin piti guuglata mitä eroa on seksuaalisella hyväksikäytöllä ja raiskauksella, ja jos partneri oli nukahtanut tai sammunut. Mennyt vähän liian lujaa, mutta ei euhme, kun on nuori, komea, varakas ja äiti kruununprinsessa.
Tietenkin media lypsää oikeudenkäynnistä viimeisetkin tipat paisuttaakseen omaa menekkiään. Skuupit tuo rahaa!
Mette-Maarit ei ole mikään paha ihminen ja syyllistynyt ehkä hyväuskoisuuteen Epsteininin jutussa ja taas pojan suojelemiseen. - Olisikohan syynä se miten nämä henkilöön kohdistuvat mielipteet tuodaa esiin?
Kovin on aggressiivista ja rouheaa monen tapa vastata toiselle, aivan aiheettomasti. Keskustelukulttuurissa olisi petraamista. - Älä viitsi hölmöillä.
T:n viestit ovat tietenkin sanatarkasti kopioitua, mutta tarkoituksellisesti harhaanjohtavia.
En ole "mokaillut" mitään, vaan pysynyt asiassa koko ajan. - Keskustelimme valtasuhteista avioliitossa ja miten puolisoiden varallisuus vaikuttaa niihin.
YLEISELLÄ tasolla.
Kysymys ei ollut koskaanvertailusta miten minulla tai jollakin muulla asia hoidettiin. Keskustelua ei syntynyt, ainoastaan hyökkäilyä kirjoituksiani kohtaan, johon vedettiin myös appini ja anoppini mukaan, toisesta asiayhteydestä.
Sen sijaan että olisi osallistunut keskusteluun asian puitteissa, alettiin retostelemaan kirjoituksiani ja mollaamaan ja syyttelemään MINUA.
Minulla ja minun avioliitollani ei ollut mitään tekemistä varsinaisen asian kanssa.