Paloma.se01
https://www.kirjamaa.fi/kulttuurierot-viidakon-viettelys-ja-henkinen-matka/<br /><br />"ehdottomasti lukemisen arvoinen. Uskon vahvasti, että Vega-Brandt on onnistunut tarjoamaan lukijalle sellaista tietoa ja tarinaa, jota ei muualta voi löytää, kuin kokeilemalla itse Kolumbian syvien viidakoiden samoamista, alkuperäiskansan kanssa elämistä ja vaihtoehtohoitojen vaikutusta. Tarina on sisältönsä vuoksi ainutlaatuinen."<br /><br />Julkinen kirjasivuni löytyy Facebookista nimellä Lempeät tuulet Gentle Winds. Siellä kerron kirjoistani, kirjoittamisesta, kirjatapaamisistani.<br /><br />Boomerien juttuklubihttps://www.facebook.com/groups/863479157651489suljettu keskusteluryhmä "ilman sarvia ja hampaita"Kirjablogini;https://taruajatotta01.blogspot.com/https://taruajatotta01.blogspot.com/2023/10/ensimmainen-blogiarvostelu.html<br /><br />Valkohaikara on saanut erinomaisia arvosteluja (kulttuurijulkaisu Liekissä, kirjablogissa ja lukijoilta)<br />Viimeisin:<br />"Kun pyysin sunnuntaina kirjoittajakurssilaisilta kirjasuosituksia, sai Valkohaikara-kirjasi suuret kehut ja kuvauksen sisällöstä: maagisuus, värikkyys, monipuolisuus, eksotiikka ...."<br /><br />Puumerkkini valkoinen kyyhky, jos kirjoitan tabletiltani ilman kirjautumista.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia259 aloitusta · 7629 kommenttia
- Oikeita tai vääriä valintoja tuskin onkaan, koska meillä ei ole koskaan kaikki mahdollisuudet tai faktat hallussamme. Jos olisi valinnut jonkun toisen tienhaaran, tietäen sen minkä tietää nyt, olisiko lopputulos sitten ollut kuitenkaan parempi, koska olosuhteet muuttuvat, ja meillä ei ole koskaan kaikki variantitit tiedossamme.
Mitä hyödyttää kirjoittaa omaa historiaansa aikuisten lasten näkökulmasta? No ainakin sen että perspektiivin muuttuminen tuo esillle uusia prioriteettejä. - Pesen hampaat ja kasvot.
Puekeudun. Laitan aamukahvin tippumaan, mittaan verensokerin, juon lasillisen beroccaa ja avaan tietokoneeni. Somessa seikkaillessani, foorumeita ja e-postia lukiessani, päivän digilehtiä selaillessani juon ison mukin maitokahvia ja syön yhdenFazerin pyöreän ruisleivänpuolikkaan, sipaisu margariiniä päällä ja kolme matjessillipalaa.
Kirjoitan pari, kolme liuskaa, noin puolitoista tuntia siihen saakka kun mies tulee alakertaan.
Opiskelen Italiaa puoli tuntia .
Käymme aamupäiväkävelyllä miehen kanssa, n. 35-45 minuuttia, lähes joka aamu. Otan luontokuvia kännylläni,.
Alan valmistamaan päivän ensimmäistä yhteistä ateriaa, yleensä vain puuroa, voileipää, leikkeleitä ja hedelmiä. Juomme lasin appelsiini-porkkanatuoremehua brunssilla.
Kaikki aamupäivät ei mene saman kaavan mukaan, joskus on tehtävä huusholliakin, laitettava pyykkejä koneeseen, imuroitava ja pyyhittävä lattiat kostealla. - Jos mietityttää, onko tehnyt oikeita valintoja ja ratkaisuja elämänsä varrella suosittelen kirjoittaa olaa elämänlertaa, omaa tarinaa, mutta esim. oman lapsen, sisaruksen tai vanhemman näkökulmasta.
Peruutuspeilistä näkee niin monta asiaa selvemmin, kuin mitä aikanaan kun katse oli aina vain eteenpäin suunnattuna.
Jos olisin tiennyt silloin... - Mohamsson halasi Åkessonia. Mohamsson varmaan ajatteli pelastavansa puolueensa. Åkesson varmasti ajatteli että heti kun päästäään vallan kahvaan niin sinä ja perheesi karkoitetaan maasta. Jimmyboy oli tosi vaivautuneen näköinen kun joutui pakosti poskemaan maahnamuuttajataustaiseen.
Hauskoja ne Jimmien jutut esivanhemmistaan jotka vuodattivat verta isänmaan hyväksi ja söivät pettuleipää. Hänen esivanhempansa olivat tanskalaisia ja vuodattivat verta, joopa, ruotsalaisten verta. (Suomi on kuulunut kauemmin Ruotsiin kuin Skoone) - Ruotsissa Folkpartiet, liberaalinne kansanpuolue, on hajoamassa liitoksissan, koska puoluejohtaja on lupautunut päästämään äärioikeiston (ruotsidemokraatit) hallitukseen.
Liberaalit ovat vannonneet kautta aikojen että Ruotsissa eivät ruskeat paidat tule hallitsemaan, mutta nyt kun kansanpuolue on menettämässä edustuksensa heidän johtajansa kosiskelee äärioikeiston ääniä. Luulen kyllä että ampui omaannilkkaansa ja koko kansanpuolueen omiin perusarvoihinsa uskova siipi siirtyy keskustan äänestäjiksi. Naula omaan arkkuun on vilkuttaa vihreää valoa uusnatseille ja kansallissosialisteille. - Olen kanssasi aivan samaa mieltä.
Palstanäkyvyydellä ei ole mitään merkitystä eikä se ole tavoittelemisen arvoista.
Vastasin kyllä ihan vain aloittajalle joka olisi halunnut "olla joku kuin nojatuoli tai Paloma."
Joka ikinen meistä on "joku".
Jaska Jokunenkin. - Tai sitten ei.
Näkyvyys ja jatkuvuus tekee sinusta massasta erottuvan.
Ei kuitenkaan parempaa tai huonompaa ihmistä. - Valintoihini on aina olleet pätevät syyt. Ei ne ole olleet mielitekoja eikä hetken päähänpistoja.
Kirjoitan nyt tytären tarinaa hänen näkökulmastaan. Hän ei ole saanut koskaan valita. - Voisin kertoa kevään merkeistä noin Turun korkeudella eteläisen norrlannin ja pohjois-upplannin rajoilla, lahden takana.
Joutsenet ovat palanneet. Joki on keskeltä avoin, vain rannan tuntumassa on jäätä, ja nopeasti virtaavissa paikoissa ei juuri sitäkään.
Tulppaanien kukkavarret alkavat pilkistellä kukkapenkissä, ensimmäiset lumikellot kukassa. Tähtimagnoliassa nuput.
Mittari näyttää kahdeksaa plussa-astetta. kevät tulee kohisten.
Aurinko paistaa (risukasaankin?) - Sekä omat henkilökohtaiset asiat että maailmantilanne askarruttavat.
Arjen haasteet, terveys tietenkin, lihasvoiman heikkeneminen, ulkoilun vähentyminen ja muutenkin ylenmääräinen laiskistuminen harmittavat.
Kuuntelin eilen telkkarista kun joku professori ja tutkija kertoi demokratian nopeasta murenemisesta maailmassa, USA kärjessä . Meillä vielä toistaiseksi kohtalaisen hyvin, mutta kuinka kauan. USA:ssa valtaa käyttää presidentti kongressin, oikeuslaitoksen ja oikeusvaltion prinsiippejä ohittavalla executive order/prseidentinmääräyksillään .
Kirjoitan tyttäreni tarinaa ja mietin kaikkia muuttoja ja kuinka arvaamaton elämä on ja miten paljon asiat joihin emme voi vaikuttaa kääntävät koko elämämme päälaelleen. Miten tiukkaa linjaa vedämme ja yritämme kontrolloida kaiken ja sitten hupsis, yksi diagnoosi muutttaa kaiken.
Mutta siis päivittäin on kaikkea vähemmän melodramaattista,... huushollia, kaupassakäyntiä, läheisten hyvinvointia ja pärjäämistä. - Onnellinen minä kun olen saanut elää ja vielä valita missä.
- Meidän kävelypolulla joenrannassa on myös grillipaikka ja laavu, siellä on aina valmiita klapeja, mutta ei kirvestä. Ja paljon paperilappuja jossa neuvotaan tekemään tulta vain grillipaikan kivireunuksen sisälle ja viemään omat roskat mukanaan.
- Tuon olin kyllä kuullut jo aikaisemmin, että argentiinalaiset ovat wannabe englantilaisia, mutta saksalaisten siirtolaisten vaikutuksesta en ollut lukenut tai kuullut. Joka toisen sukunimi kuulostaa italialaiselta ja muistelen lukeneeni jostain että Italia antaa kansalaisuuden toisenkin polven maastamuuttaneille.
Elikkä argentiinalaiset itse ovat maansa pahimpia vihamiehiä? - Tuli tyttö tuulen teitä,
takkutukka tulisilmä
tahtoi tulla turuselle
takamaasta taitettuna
takametsän tuohitorvi
torvensoittaja turhantaitaja
tiettömien teiden takaa
tuli tupaan, tarttui tuoppiin tarjosi toisillekin tuttua tarinaa. Talonväki tuhahteli. - Silloin kun minä asuin siellä siellä ei meitä ollut montaa. Kourallinen ehkä, melkein kaikki pääkaupungissa. Calissa, maan kolmanneksi suurimmassa kaupungissa meitä oli ajoittain kaksi tai kolme, mutta kun paikallinen paperitehdas laajensi, niin Suomesta tuli konsultteja, yksi perhe ja pari insinööriä lisää, joten meitä taisi olla peräti viisi muutaman kuukauden ajan.
Velejni, jomka kanssa matkustimme sinne ensin, sanoi joskus että olemme todellakin niitä harvoja jotka olivat asuneet Kolumbiassa omasta aloitteestamme, jos ei lasketa mukaan lähetyssaarnaajia, kansainvälisten firmojen työntekijöitä tai kehitysapuhenkilökuntaa, jotka olivat lähetetty sinne.
Sittemmin tuli muutama suomalainen nainen joka olioli tavannut kolumbialaisen miehen ja muuttanut hänen kanssaan Kolumbiaan. Minä tapasin mieheni jo Kolumbiassa asuessani, joten en kuulu siihen kategoriaan. - Jos haluaa tutustua Latinalaisen Amerikan historiaan ja syihin, miksi maanosa eroaa niin täysin kulttuurin ja etenkin taloudellisen kehityksen suhteen kannattaa lukea uruguaylaisen talousprofen Eduardo galeanon klassinen kirja "Etelä-Amerikan avoimet suonet" (Las venas abiertas de America Latina). Se seilittää paljon asioita, myös sen miksi maanosan maita ei kutsuta "kehitysmaiksi" vaan "hidastuneen kehityksen maiksi".
Resurssit ovat paikalla, infrastruktuuri myös, taitoa, lahjakkuutta ja resilienssiä vaikka muille jakaa ja kuitenkin talous laahaa.
Argentiina on minulle suurin ihmetyksen aihe,
Maalla on taloudellisia edellytyksiä vaikka mihin, mutta inflaatio on ollut pilviä hipovaa jo kymmeniä vuosia, sotilasjuntat ja osaamattomat vasemmistohallitukset vuorotelleet ja nyt kauhuliberaali Milei jakaa mapuchekansan perintömaita silmittömässä tahdissa monikansallisille firmoille.
Kolumbiassa on keväällä presidentinvaalit.
Vasemmiston Cepeda johtaa Gallupeissa, mutta jos oikeiston kolme kandidaattia pääsevät sopuun ja pystyvät ohjaamaan äänestäjänsä joko de la Aspriellan (äärioikeistolainen) tai Paloma Valencian (maltillinen oikeisto, pedigreetä niin että päätä huimaa, ja lisäksi nainen) taakse, niin saattaa olla tulossa on ylläri. Paloma on parempi kuin Abelardo, mutta Ivan Cepeda olisi kuonnollinen jatkumo Petron politiikalle. - Kyllähän Suomessa on kirjoitettu paljonkin luokkaeroista, nykykirjailijoista tulee nopeasti mieleen Sirpa Kähkönen, Anneli Kanto ja Kaija Kettu.
Tuon espanjalaisen sarjan "Kahden maan välissä" katsoimme pari vuotta sitten netflixistä. Siellä on koko joukko todella hyviä espanjalaisia sarjoja, joihin saa suomenkielisen tekstutyksen. Useinyhteiskunnallisia teemoja eikä vain romantiikkaa, sukudraamoja, historiallsia sarjoja...,
Kevät tulossa joenvarteen myös, emme enää ole uskaltautuneet kävelemään kevätjäälle. Joutsenia on jo saapunut saarien kupeelle, jossa ne pesivät joka vuosi. Teemme parin, kolmen kilometrin päiväkävelyitä joenrantaa vaellusreittiä myöten ja palaamme metsäpolkua ja kylätietä pitkin. Jäät ukhkuvat tummmina ja railoa näkyy jo.
Kirjoittelen pieniä parin liuskan lukuja sukuhistoriaani. Nyt kehittelen tarinaa tyttärestä. Keskustelin juuri toissapäivänä kirjoittajaryhmäni ja "koutsini" kanssa, sanoin teettäväni vain yhden kopion, itseäni varten, mutta sain heti tilauksia lisää...epäilen ja toin sen ilmi että miten tavallisen ihmisen elämä voisi edes kiinnostaa ketään lukijaa, mutta sain neuvon kirjoittaa se tarina niin hyvin ja eloisasti, että lukija kiinnostuu. Siinäpä se...
Kirjoittamisen ohella päiväni ovat täynnä rutiineja, pelargionioiden herättelemistä kevään lämpöön, ruuanlaittoa ja sen suunnittelemista, joka toinen päivä, miehen aikuispoika laittaa iltaruuan joka toinen päivä. Siivoamista, pyykinpesua, ulkoilua, niveljumppaa, nettisurffaamista, telkkarista sarjoja ja elokuvia illalla....
Tilasin helatorstainviikonloppuun (to-pe) sparisteilyn Turkuun tyttären kanssa, pieni prinsessani täyttää puoli vuosisataa . Ensi kuussa paras ystävättäreni täyttää 70 vuotta ja sinne on mietittävä lahjaa ja katsottava vaatteita. Toinen ystävätär täyttää 80 vuotta Kittilässä ja kutsuu sinne, tulee kuulemma vieraita Portugalista ja New Yorkista saakka ja ovat buukanneet vierailun Särestoniemen taidenäyttelyyn ja museoon. Emme varmaankaan lähde sinne Lappiin nyt.
Nyköpingiin menemmä varmaan loppukuusta tai ensi kuun alussa katsastamaan poikani uuden asunnon.
Ihan tarpeeksi ohjelmaa kun vain saisi jostain lisää energiaa että jaksaisi.
Hyvää alkuviikkoa ! - Suomessa julkaistiin v. 2022 hieman yli 3000 kaunokirjaa, 5000a tietokirjaa, 2000 käännöskirjaa ja 1200 lastenkirjaa., suurin osa paperisina, mutta äänikirjojen ja e-kirjojen osuus kasvaa.
Keveämpi, romanttinen viihdekirjallisuus, joko kotimainen tai käännös, sekä tuotteliaat rikosromanien ja dekkareiden kirjoittajat vastaavat valtaosasta tästä kirjavuoresta, joiden kierrättäminen tai jälleenmyymine on vaikeaa.
Nämä kirjathan eivät ole tarkoitettukaan kirjastojen, sairaaloiden, koulujen ja laitosten kirjahyllyihin, vaan ovat lähinnä kertakäyttötavara ostettuja.
Lukupiirissä keierrätämme suosikkejan, lahjouttelemme toinen toisillemme lukemiamme kirjoja, monet vaihtavat ja antavat pois luettuja kirjoja tuttavilleen ja naapureilleen, jotka lukevat.
Kirjojen säilytys vaatii tilaa ja kaikki ei ole mitenkään erityisesti säilyttämisen arvoista. Kuitenkin kirjojen polttaminen rovioilla on jotenkin vastenmielinen ajatus. - Noin suurinpiirtein samanikäisenä kuin minä olennyt. Sairaus eteni kuitenkin hitaasti ja hän sai jarruttavaa lääkitystä ihan loppuun saakka. Viimeiset kolme vuotta hän oli laitoshoidossa, dementiakodissa. Hän kuoli 93-vuotiaana.
- Minulla on ollut kauan sama pankkikortin tunnus. On tapahtunut pari kertaa että olen unohtanut tunnuksen, mutta kineetinen muistini elikkä sormet tietävät mihin numeroihin niiden on osuttava on pelastanut joka kerta.