Paloma.se01
https://www.kirjamaa.fi/kulttuurierot-viidakon-viettelys-ja-henkinen-matka/<br /><br />"ehdottomasti lukemisen arvoinen. Uskon vahvasti, että Vega-Brandt on onnistunut tarjoamaan lukijalle sellaista tietoa ja tarinaa, jota ei muualta voi löytää, kuin kokeilemalla itse Kolumbian syvien viidakoiden samoamista, alkuperäiskansan kanssa elämistä ja vaihtoehtohoitojen vaikutusta. Tarina on sisältönsä vuoksi ainutlaatuinen."<br /><br />Julkinen kirjasivuni löytyy Facebookista nimellä Lempeät tuulet Gentle Winds. Siellä kerron kirjoistani, kirjoittamisesta, kirjatapaamisistani.<br /><br />Boomerien juttuklubihttps://www.facebook.com/groups/863479157651489suljettu keskusteluryhmä "ilman sarvia ja hampaita"Kirjablogini;https://taruajatotta01.blogspot.com/https://taruajatotta01.blogspot.com/2023/10/ensimmainen-blogiarvostelu.html<br /><br />Valkohaikara on saanut erinomaisia arvosteluja (kulttuurijulkaisu Liekissä, kirjablogissa ja lukijoilta)<br />Viimeisin:<br />"Kun pyysin sunnuntaina kirjoittajakurssilaisilta kirjasuosituksia, sai Valkohaikara-kirjasi suuret kehut ja kuvauksen sisällöstä: maagisuus, värikkyys, monipuolisuus, eksotiikka ...."<br /><br />Puumerkkini valkoinen kyyhky, jos kirjoitan tabletiltani ilman kirjautumista.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia259 aloitusta · 7629 kommenttia
- En ole hakenut. mutta tuttavani Suomessa asuva omakustannekirjailija, joka kävi täälläkin kertomassa esikoisestaan "Vanha nainen Espanjassa" kuuluu kyllä. pääsi eka hakemalla. Ei tarvitse kuulua jonkin suurkustantamon talliin päästäkseenkirjailijaliittoon.
"Äidinkielenopettajani huusi kerran koulussa pää punaisena että miten voikin olla noin monta kielioppivirhettä lyhyessä esseessä. Tätä menoa sinusta ei tule kuin juoppo sossupummi. Voit aloittaa uran vaikka heti, voin käydä Alkosta hakemassa sinulle vodkapullon. Minä ajattelin että ei tää nyt ihan huonosti menny.
Eka essee minkä kirjoitin ja heti finlandia-palkinto"
Netistä lainattua kirjailijahuumoria. - Istuin takapenkillä heidän valkoisessa mersussaan ja menin minne vietiin :)
- Olin siellä pari viikkoa kolumbialaisen ystävättäreni ja hänen hollantilaisen miehensä vieraana, jo parikymmentä vuotta sitten. He asuvat San Josén esikaupunkialueella, Escazússa. Kiertelimme maaseudulla, kävimme yhden tulivuoren kraaterilla ja nukuimme yön jatkuvassa purkautumisessa olevan tulivuoren vastakkaisella rinteellä hotellissa. Kiertelimme luonnonpuistoissa ja käväisimme pikaisesti Tyynenmeren rannalla.
Karibianpuoleisella rannikolla emme käyneet. - Puerto Limon on Karibian rannalla, siellä asuu lähes kaikki Costa Rican tummaihoinen (afrikkalaislähtöinen) väestö ja seutu on köyhää ja ränsistynyttä. Siellä puhutaan myös yleisesti englantia.
Valtaosa väestöstä asuu keskitasangolla, pääkaupungin seuduilla ja läheisten vuorien laaksoissa ja runteillä viljellään hyvää kahvia. Varsinaiset turistirannat ja turistihotellit ovat Tyynenmeren puolella. - En minä ole sanonut mitään nicaragualaisista leipomoyrittäjistä, onkohan siinä maass aketään joka osaisi edes tehdä juuresta leipää tai yleensäkään mitään muuta kuin maissikakkusia ritilällä? Miä kirjoitin vain että Costa Ricassa ei leivota leipää ja kaikki teollinnen ruokaleipä tuodaan Miamista.
Mutta tämän aloituksen ideana oli se että jos maassa ei ole mitään mikä kelpaisi/tai mitä voisi riistää suurvaltioiden/pahojen naapureiden yms trumputtimien toimesta, ei harvinaisia mineraaleja, ei öljyä, ei kivihiiltä, ei jalometalleja, ei pingviinejä, ei sotilaallisesti strategista sijaintia, ei mitään, minkä joku megarosvo voisi hyödyntää, ainoastaan puhdasta luontoa, auringonpaistetta ja sopuisia ihmisiä, niin varallisuuskaan ei ole ratkaiseva tekijä onnellisuusasteikossa. - Nicaraguasta tulee paljon työperäistä maahanmuuttoa Costa Ricaan. Lähes kaikki kotiapulaiset rikkaiden oerheissä ovat nicoja.
Ja eihän se ole mikään paratiisi meidän silmissämme vieläkään, mutta he itse katsovat että asiat ovat hyvin ja se riittää. Laittaisivat vielä leipomoita maahan, koska ainakin silloin kun kävin siellä kaikki leipä tuotiin lentokoneella Miamista. - Ei Suomeen mitään suurta kansainvaellusta ole eikä Suomessa sen parempaa sosiaaliturvaa ole kuin muissakaan länsimaissa.
Sanopa sinä, pitäisi alkaa mainostaa Suomea maaksi jolla on pahat naapurit ja että pommit putoilevat ihan rajoilla nytkin jo.
Nuorison hyvinvointi on kyllä vakava asia ja onkin yksi niistä syistä jotka on esitetty Costa Rican nopeaa nnousuu. Tullevaisuudentoivo, nuorison hyvinvointi ja TikTokin vähäinen käyttö - Olennyt juuri ollut niin syvällä upoksissa menneisyydessä ja takertuneena eilisen seitteihin, että kevään ulkotyöt ovat jääneet miehen harteille, myös kukkapenkkien suunnittelu ja hyötykasvien esikasvatus.
Tulppaanit työntävät vartta, krookukset kukkivat ja samoin lumikellot. kohta on nurmikko sisenä merenä kun idänsinililjat eli skillanit kukkivat. Ensimmäiset sinivuokot ovat avanneet nuppunsa metsöpolun varressa, aurnkoisella paikalla ja joku nähnyt jo leskenlehtiäkin.
Kahdet synttärit tulossa: tytär täyttää puoli vuosistaa ja paras ystävätär 70. Ystävätättärelle tilasin Ruotsinsuomalaisen vuodeksi syntymäpäivälahjaksi. Oli kovasti iloinen lahjasta. - Lisätään tähän vielä sen verran, että koska kaikki Rämön kirjat liikkuvat samassa ympäristössä ja kertovat samoista ihmisistä, niissä on useita sivujuonia jotka jatkuvat kirjasta toiseen. Sikisi ne on hyvä lukea järjestyksessä: Hildur, Rosa ja Björk. Jakob, Rakel ja viimeiksi Tinna.
- Ellet ole lukenut vielä yhtään Rämön dekkareista suosittelen että aloitat ensimmäisestä, Hildur.
Koska kirjoissa on kaikissa samat henkilöt niin ei tule epäselvyyksiä kuka on kuka. - Uskon vuorenvarmasti, että ns. "tavallisen tallaajan" elämä on yhtä paljon kertomisen arvoista kuin esim. jonkun julkkiksen. Ehkäpä vielä suuremmassakin määrässä. Tai jonkun seikkailijan tai maastamuuttajan. Villakoiran ydin on minkä asian ympärille tarinan kirjoittaa, mitkä asiat nostaa esiin, asettaa keskiöön.
Opiskelu, avioituminen, perhe, toimeentulo, urakehitys (työ), avioero, uudellenkoulutautuminen, paikkakunnanvaihto jne. lista on aiheista, joista voi rakentaa kiinnostavan ja mukaansatempaavan tarinan, vaikka olisi ollut vain kotiäiti, ollut osuuskaupan kassalla töissä tai avioitunut naapurin pojan kanssa. Kirjallisuus on täynnä tarinoita jotka on rakennettu pienten teemojen ympärille. - En voi käyttää "minä" sanaa jos en kirjoita itsestäni.
Käytän "me" sanaa kun yleistän omiin kokemuksiini perustavat havainnot koskevaksi suurempaa ryhmää, ei kuitenkaan aina enemmistöä. - "Elämäni nettikiusaajana"
saattaisi olla sinulle sopiva aihe ja nimi kirjallesi.
:) :) :) - Kai sen pitäisi mennä niin, mutta ei se useinkaannoin tapahdu. Etenkin ikäpolvemme tyttöjen valintoihin vaikuttivat usein poikaystävät, sulhaset, miehet.yleensäkin. Rakkaus. on sekoittanut monennuoren naisen pään ja saanut hänet tekemään ei aina niin viisaita valintoja.
Lasten ja nuorten valinnot olivat yleensä vanhempien valintoja heille. Oikeastaan vasta kuusikymmenluvulla (omassa nuoruudessani) aloimme vapautua vanhempien ohjauksesta ja saimme omaa rahaa, ja mahdollisuuden opintolainoihon ja omiin valintoihin. - Jotkut arvostavat tällaista sukupolvilta seuraville siirrettyä tietoa tavallisesta elämästä. Joskus, kuten minun tapauksessani, omille lapsille se tieto ja ne muistot ovat vielä niin läheisiä, että kiinnostusta ei ole, mutta seuraava sukupolvi tai ehkä sitä seuraava saattaisi pitää suurena aarteenaan isomummin kirjoittamaa omaelämänkertaa.
- "Peräpeilivisio on aina 100%" piti olla : peruutuspeili
- Elämänkertojen kirjoittaminen on kovasti suosittua. Meidänkin kirjoituskurssilla vetäjä ehdottaa muita aiheita aina välillä, mutta kaikki kirjoittaminen tahtoo pyöriä oman elämän, omien muistojen ympärillä. Onhan ymmärrettävää että nyt jo loppusuoralla haluaa jättää jotain jälkeensä,, ei-materiaalista perintöä, ja oma elämä, kirjaksi kirjoitettuna, saattaa olla parasta mitä jätämme tuleville polville.
Tai sitten vain sen vuoksi että on kivaa kirjoittaa ja ja samalla jäsentää omia ajatuksiaan. Joskus tulee aivan uusia näkökulmia esiin, jos kirjoittaa omaa tarinaansa, nyt jälkikäteen. Peräpeilivisio on aina 100% - En tainnut puhua kenestäkään muista kuin vain itsestäni.
Ei minulla ollut parikymppisenä riittävästi järkeä että olisin voinut tehdä tarkkaan punnittuja, rationaalisia, kauaskantoisesti kannattavia riskianalyysejä ja hakea asiantuntijoiden tukea päätöksilleni . Minuun oli helppo vaikuttaa, kuuntelin ystävien ja tuttujen mielipiteitä enemmän kun "asiantuntijoita".
Jo sinä olet onnistunut paremmin, tekemään kypsiä valintoja nouruudessasi, kun valitsit koulutusta, ammattia, puolisoa, asuinpaikkaa jne. ja kääntymään asiantuntijoiden puoleen, jos et ollut aivan varma kaikesta niin hienoa, hyvä sinulle! Emme kaikki ole yhtä taitavia.
Omat valintani olivat usein spontaaneja, päätökset nopeita ja intuitioon varassa.
Mielestäni ei kuitenkaan niin huonoja, omalta kannaltani. Tein kaikki valintani mieheni kuoleman jälkeen ajatellen lasteni hyvinvointia ensimmäiseksi, eikä se väärin mennyt.
Kirjoittaminen tyttären näkökulmasta, minäkertojana, on kuitenkin herättänyt uusia ajatuksia, avannut uusia perspektiivejä. - Liisa Keltikangas-Järvinen avaa tätä nuorten mielenterveysteemaa ansiokkaasti kirjassaan "Itsekkyyden aika"
"Monia nykyajan hyveistä pidettiin ennen narsismin tunnuspiirteinä. Kun tavallinen ihminen yrittää pärjätä vallitsevien yltiöyksilöllisyyttä suosivien ihanteiden mukaan, hän alkaa voida huonosti. Suurimpina kärsijöinä ovat nuoret, joiden mielenterveyden haasteet ovat räjähtäneet käsiin. Samaan aikaan julkisen tilan on täyttänyt toistensa päälle huutavien riitapukarien kuoro, mikä on tehnyt yhteistyöstä vaikeaa. Kuinka tässä näin kävi?"
Kannattaa lukea. Kirjasta on tullut hyvin suosittu taitaa olla jo viides painos menossa.
Nuorten mielenterveysongelmia on ain aollut, mutta meidän nuoruudessamme niitä ei otettu vakavasti, vaan ne lakaistiin maton alle, asenteella, että kunhan se joskus aikuistuu, niin kyllä se siitä... Nuorten elämä ei todellakaan ollut helpomapaa viisikymmentä/kuusikymmentäluvulla, vaikka se vaikuttikin siltä, koska valinnat olivat vähäisemmät. Jos oli lukupäätä niin opiskelemaan, vaikka velaksi, ellei, niin ansiotyöhön ja perhettä perustamaan ja äkkiä. Luoja ei laiskaa elätä.
Nyt nuoriso lojuu sohvilla, näprää älypuhelintaan ja syö masennuslääkkeitä. citalopramia ja jos Luoja ei elätä, niin Valtio tekee sen ja hyvinvointivaltion turvaverkosto ei petä, vaikka onkin reikäinen. Tulevaisuudennäkymien ja tulevaisuudenuskon puuttuminen tekee nuorista passiiviisia ja koska yhteistä, yhdistävää asiaa kuten jälleenrakentaminen ei ole ja samalla yhteiskunta vaatii yhä kasvavan määränvalmiuksia, tietoa, koulutusta mihintahansa ammattiin tai työhön, johon nuorella ei ole edellytyksiä.
Toisaalta leikkaukset ja sosiaaliturvan heikentäminen eivät myöskään ole lääkkeitä tilanteeseen: nuoret eivät voi paremmin, aktivoidu ja hae työpaikkoihin, joita ei ole olemassakaan. Suomessa on Euroopan toiseksi vanhin väestö , joka tarvii kasvan määrän hoivaa ja palveluja ja toisaalta hallitus joka on maahnmuuttovihamielinen. Yhtälö on melkein mahdoton. Vahustenhoiva ja kaikki ihmisläheiset palvelut pyritään yksityistämään ja myymään firmoille jotka hoitavat asian pienimmillä mahdollisilla kustannuksilla ja suurimmilla voitoilla, jotka sitten investoidaan uudelleen tai siirretään Maltalle tai Caymansaarille, modernin uusliberaalin talouspolitiikan mukaan.
Tekoäly ja automaatio vähentävät edelleenkin ihmistyön merkitystä ja nuortemme mahdollisuuksia orientoitua työmarkkinoille, - On helpompi arvioida riskejä jos näkee koko kuvan.
Numerot ovat helpompia, kun ajattelee esim riskejä joita ottaa rahallisesti, esim. sijoittamisessa, suurissa ostoksissa tai kiinteistöissä.
Ammatinvalinnassa, ihmissuhteissa, asuinpaikan valinnassa jne. omienvalintojen seuraukset ovat usein hyvin kauaskantoisia, mutta teemme niitä hyvinkin spontaanisti, ottaen huomioon senhetkisen tilanteen, olosuhteet ja sen perusteella mitä sillä hetkellä tiedämme.