Paloma.se01
https://www.kirjamaa.fi/kulttuurierot-viidakon-viettelys-ja-henkinen-matka/<br /><br />"ehdottomasti lukemisen arvoinen. Uskon vahvasti, että Vega-Brandt on onnistunut tarjoamaan lukijalle sellaista tietoa ja tarinaa, jota ei muualta voi löytää, kuin kokeilemalla itse Kolumbian syvien viidakoiden samoamista, alkuperäiskansan kanssa elämistä ja vaihtoehtohoitojen vaikutusta. Tarina on sisältönsä vuoksi ainutlaatuinen."<br /><br />Julkinen kirjasivuni löytyy Facebookista nimellä Lempeät tuulet Gentle Winds. Siellä kerron kirjoistani, kirjoittamisesta, kirjatapaamisistani.<br /><br />Boomerien juttuklubihttps://www.facebook.com/groups/863479157651489suljettu keskusteluryhmä "ilman sarvia ja hampaita"Kirjablogini;https://taruajatotta01.blogspot.com/https://taruajatotta01.blogspot.com/2023/10/ensimmainen-blogiarvostelu.html<br /><br />Valkohaikara on saanut erinomaisia arvosteluja (kulttuurijulkaisu Liekissä, kirjablogissa ja lukijoilta)<br />Viimeisin:<br />"Kun pyysin sunnuntaina kirjoittajakurssilaisilta kirjasuosituksia, sai Valkohaikara-kirjasi suuret kehut ja kuvauksen sisällöstä: maagisuus, värikkyys, monipuolisuus, eksotiikka ...."<br /><br />Puumerkkini valkoinen kyyhky, jos kirjoitan tabletiltani ilman kirjautumista.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia259 aloitusta · 7629 kommenttia
- Laitetaanpa korvan taakse tuo nimi. "Ei enää Eddy".
Raivo ja myötätunto? Tilanteesta riippuen, varmastikin käyttöä löytyisi.
Tämäkin tuntuu mielenkiintoiselta: https://gummerus.fi/products/ala-etsi-onnea
Frank Martelan "Älä etsi onnea" kertoo siitä miten onnellisuuden tavoittelu ei tuo tyytyväisyyttä. Samaa teemaa sivusin toka kirjassani, joka kertoo veljeni onnen tavoittelusta ja miten se päättyi. - Ja sitten La Nonna Clarividenten paluu ennustajaestradeille:
Melkein kaikki pahenee vielä jonkun aikaa ennen kuin olemme koskettaneet pohjaa ja ennen kuin alkaa näkyä valoa tunnelin päässä.
Hormuzin salmesta tulee maailmanpolitiikan kuuma piste vielä moneksi vuodeksi.
USA:ssa presidentti saa vielä uuden kohtauksen ja uhkaa hajoittaa 7000-vuotisen persialsien sivistysksen maan tasalle ja holocaustin 93 miljoonalle ihmisille. Lopulta jopa puoluetoverit ovat saaneet tarpeekseen ja mies laitetaan säilöön ja valitaan uusi presidentti,. .
Unkarin vaalit voittaa Peter Magyar, joka on eräänlainen Victor Urban Light-tyyppi.Mikään ei paljoa muutu paitsi se että Magyar ei ole aivan yhtä Putin-ystävällinen
Israel jatkaa Libanonin pommittamista ja mitkään aselevot tai välirauhat eivät tule kysymykseen. Libanonin rauhaa rakastava kansa, ikuisesti nalkissa Hizbollahin panttivankeina, Lähi-Idän Pariisi raunioina ka porukat jotka haluaisivat oikeestaan vain elää mukavaa elämää, ottaa vastaan turisteja aurinkorannoilleen, ja nauttia taboullahista ja hyvästä viinistä on pakotettu elämään raunioissa ja nukkumaan teltoissa.
Putiin on lipsumassa ja joutunee syrjäytetyksi vallan kahvasta, mutta ei vielä useampaan vuoteen. Suuri osa Ukrainaa liitetään Venäjään ja loput saavat uuden hallituksen, joka on Venäjän marionettihallitus. Kaikki se raha ja tuki mitä EU ja muu maailma on antanut Ukrainalle sodan alusta saakka on ollut kaivoon kannettua vettä.
https://www.youtube.com/watch?v=tv3nGmgOEyY
Boccca della Veritá
Totuuden torvi - Niin, paiserutosta kirja kertoo. Minä sen muutin mielessäni mustaksi surmaksi, Peste bubonica.
En kuitenkaan ymmärrä mustan surman kytköstä taloudelliseen kasvuun Jos kolmasosa väestöstä kuolee ruttoon niin miten se voi edistää taloutta? . - Kannatan Kristiinan ehdotusta pitää polittiikkakeskustelut erillään kirjoista kun on puhe.
En minäkään ole mikään ammattimainen kirjablogaaja tai kirja-arvioiden tekijä, mutta kiinnostaa muidenkin lukukokemukset ja otan mielelläni vastaan vinkkejä mitä (suomalaisia) kirjoja olette lukeneet viime aikoina ja mitä mieltä olleet.
Kevyempää iltalukemista olen etsinyt ja nyt aloitin Ulla Raskin toisen kirjan sarjasta Itämeren tyttäret, historiallinen romaani 1600-luvun alun Lyypekistä, jossa musta surma raivoaa. Kirja on nimeltään "Seitsemän tornin varjoissa", ihan lettava, jos pitää tyyppi Kaari Utrion tyylisestä kirjoittajasta. - "Laahus" on aika neutraali ilmaisu ihmisille joita myös kutsutaan "perässä hiihtäjikis" tai "laivaa seuraaviksi haikaloiksi".
Se se vasta lapsellista ja kehittymätöntä on seurata aktiiveja palstalaisia, joista ei pidä, ryhmästä toiseen syyttelemällä ja mitätöimällä heitä ja heidän sanomisiaan, ryhmästä toiseen, päivästä päivään, kuukaudesta toiseen, vuositolkulla.
Eihän neuvoni kuitenkaan perille mene, mutta jospa sinäkin sen sijaan että tuhlaisit energiaasi stalkkaamiseen ja vainoamiseen, syyttelyihin ja sormella osoittelemisiin tekist kelpo aloituksia, joihin voisi osallistua. - Muistan hyvin. Korppis ja minä aloimme käymään siellä useammin, rupattelemassa vakinojatuolilaisten kanssa (haastamatta riitaa tietenkin) ja toimme "laahukset" mukanamme, joiden mielestä me emme saisi olla missään emmekä sanoa mitään.
En todellakaan tarvitse kenenkään lupaa mihin ketjuihin saan osallistua.
Ja kuten olen aina sanonut, toivotan tervetulleiksi eriävät mielipiteet. Vainoaminen on taas aivan eri asia. - Uhka oikeusvaltion ja demokratian murenemisesta on läsnä ja todellinen. Uhka ei tule maahanmuuttjien taholta, joista suuri valtaosa haluaa vain sopeutua uuteen ympäristöön, elää elämäänsä, rakentaa uutta olemassaoloa perheilleen turvallisessa ympäristössä.
Mitä tulee islamistivaltioiden, kuten Iran tai Afganistan, niin heillä ei ole mitään länsimaista demokratiaa koskaan ollutkaan ja me emme pysty siihen vaikuttamaan, ellei kansa nouse fundamentalisteja vastaan ja valitse aktiiviseti ns. länsimaisia arvoja (kuten Iran, jossa tämä prosessi on ollut menossa jo kauan, mutta kansa on jakautunut ja niin kauan kuin armeuja tukee pappisvaltaa, niin mitään ratkaisevaa ei tapahdu, mutta nämä ovat maiden sisäisiä asioita)
Todellinen uhka meidän länsimaiselle kulttuurillemme ja arvoillemme tulee äärioikeistolaisesta nationalismista, Putinin, Trumpin, Urbanin ja muiden yksinvaltaa tavoittelevien taholta. - Ojasta allikkoon?
Tämäkään osasto ei ole ollut enää aikoihin mikään rauhan satama.,
Ei minulla ole mitään vastaan keskustelua politiikasta, ajankohtaisista tapahtumista ja maailman tilasta, mutta aggressivinen nimittely ja syytteleminen, alinomainen jankuttaminen ja vääristely ei ole mitään mukavaa luettavaa. - Voisimmeko kuitenkin jutella vain kirjoista?
Tai naisten työstä ja sen arvostuksesta kautta historian?
Tai vaikkapa Miina Sillanpäästä?
Kiitos. - Ei tietoa. Eikä kysymys ole mitenkään vertailusta Suomen ja Ruotsin välillä.
- Tietokirjoja käännöksinä julkaistaan vähän, koska niiden kustantaminen tulee kalliiksi. Nuoret, joiden kielitaito ehkä riittää lukevat usein englanniksi tietokirjallisuutta, mutta Suomessa myydään niin vähän käännettyä tietokirjallisuutta että sen kustantaminenei kannata.
Suomi on pieni maa ja pieni kieli ja voitot käännöskirjallisuudessa olemattomat.
Pohjalainen arvioi sen aiheuttavat muun muassa nationalismin kasvua ja tietokannan kaventumista.
Olisiko se sama syy miksi moni karsastaa "linkittämistä", elikkä etenkin ulkomaisiin lähteisiin, koska arvostavat enemmän tietoa joka tulee kotimaisista lähteistä, pitävät linkkejä kotimaisiin nettijulkaisuihin enemmän luotettavina?
Tai sitten eivät halua että omaa mielipidettä tai asiaa josta haluaa puhua valotetaan useammalta eri puolelta, koska katsotaan että oma "mielipide" ei tarvitse perusteluja?
Merkki anti-intellektualismista palstoilla? - Luin juuri Journalistista Roosa Pohjalaisen, Gummeruksen kustannustoimittajan artikkelin tietokirjallisuudesta Suomessa ja se oli mielestäni huomionarvoista, jopa hälyttävää, että vaikka 99.9 % maailman kirjoista kirjoitetaan jollain muulla kielellä kuin suomeksi, niin suomalainen lukee erittäon vähän ulkomaalaista käännöslirjallisuutta, etenkin tietokirjallisuutta.
I
"Käännettyjen tietokirjojen menekki on laskenut poikkeuksellisen jyrkästi myös suhteutettuna vuotuiseen kokonaismyyntiin: vuonna 2019 kahdenkymmenen myydyimmän painetun tietokirjan joukkoon mahtui seitsemän suomennosta, vuonna 2025 kaksi. Etenkin nuoret lukevat englanniksi kirjoitettuja kirjoja yhä useammin alkukielellä, mutta sekään ei selitä näin hurjaa pudotusta käännöstietokirjojen suosiossa."
https://journalisti.fi/nakokulmat/2026/04/kaannetty-tietokirjallisuus-ei-kiinnosta-ja-suomi-kapertyy-sisaanpain-vaittaa-roosa-pohjalainen/
"Suomi vastaa maailman myllerrykseen käpertymällä sisäänpäin omaan itseriittoisuuteemme", sanoo Pohjalainen. - Kyllä minullakin menee kieli aina välillä solmuun kun kerron kirjoistani yleisölle. Ja sitten minulla on hyviä päiviä ja huonoja. Hyvinä päivinä olen hyvin verbaalinen ja ilmaisen itseäni suullisesti virheettömästi, kaikki sanat tulevat heti mieleen. Huonoina päivinä siitä tulee kamppailua.
- Eiköhän useimmat meistä jotka olemme päässeet tähän ikään ole jo oppineet erottamaan tarua todellisuudesta.
Tietokirjallisuuden lukeminen on hyödyllistä, mutta sekään ei ole tae siitä, että omat tiedot lisääntyvät, koska kirjailija tulkitsee ja tuo omia näkökulmiaan esille myös kirjassaan . Kaikkeen kirjallisuuteen olisi suhtauduttava kriittisesti ja etenkin tietokirjallisuudessa lähteet tarkastettava.
***
Kauno on yleissivistävää, tuo uusia naökökulmia, luotaa syvyyksiä, laajentaa ja kartoittaa ihmisajattelun koko skaalaa, kuten demeter ansiokkaasti määrittelee tuossa ylempänä. Kaupallinen viihdekirjallisuus, johon dekkaritkin osittain liittyvät ovat lähinnä tulonlähde, sekä kirjoittajalle että kustantajalle.
***
"Harakanmuna" sijoittuu historiallisen kaunokirjallisuuden piiriin. Ihmissuhteiden kuvaus, etenkin sisarusten väliset suhteet ovat oivaltavia, monipohjaisia ja yksityiskohtaisia. Hierarkiat luokkayhteiskunnassa kulkevat kuin loimi kudoksessa, pitävät tarinaa koossa ja 1900-luvun alun Helsinki kuohuvana ja muutuksen alla olevana näyttämönä luo kulissit tälle erittäin kiinnostavalle tarinalle, johon on tulossa jatkoa. - Me puhutaan nyt vähän eri asioista.
Ei kysymys ole Pohjois-Afrikkalaisesta absoluuttisesta köyhyydestä. eikä suoranaisesta nälänhädästä tai sotien aiheuttamasta tilanteesta joka ajaa ihmisiä liikkeelle ja pakolaisleireihin.
Vertailukohteenani on yhteisöt, taloudet, joissa resurssit ovat niukat, mutta ei mitään varsinaista nälkää kärsitä, lapset käyvät koulua ja keittiössä kiehuu riisikattilan lisäksi vielä soppaa ja uunissa leivotaan juustoleipäsiä, joista lähtetään sitten pieni korillinen yläkerran mummolle tai naaopurirappuun, kun siellä on vielä huonommin asiat kuin meillä.
Joissa keittoon lisätään pari porkkanaa ja mukillinen vettä, jos joku nälkäine tulee kylään ruoka-aikaan.
Jossa työtön sukulaismies saa tulla ilmaiseksi sohvalle nukkumaan siksi aikaa kun asiat taas ovat järjestyksessä.
Jossa perheet ja suvut tukevat toisiaan vaikeina aikoina. - Tuosta tuli mieleeni latinoimaissa niin yleisesti kukoistava resilienssi, eli aina selviydytään jollain tapaa,,
Minulle oli järkytys kun kaverit oli viemässä minua kotiin ja koska katu jolle käännyttiin oli yksisuuntainen, niin sille peruutettiin "koska silloin ei poliisi voi antaa sakkoja.
Jokaiseen ongelmaan löytyy aina ratkaisu ja jokainen ratkaisu on lähtökohta uudelle ongelmalle. - Olen täysin tietoinen lapsityövoiman käytöstä. Tämä aloitus ei nyt kuitenkaan koske sitä.
Yhteiskunnallinen teema on vain sivuraide, rönsy, tässä aloituksessa, jonka tarkoituksensa on jakaa lukuvinkkejä.
Oma kokemukseni osoittaa että niukoissa oloissa solidaarisuus perheen ja suvun, naapureiden , välillä on aivan eri luokkaa. kuin varakkaissa perheissä.
Vaikka ei oikein riittäisi ruoka omalle porukallekaan, niin siitä vähästäkin annetaan tarvitsevalle. Tämän ilmiön näkee erityisesti nykyajan kehitysmaissa, joissa valtion tai yhteiskunna n tuki on lähes olematon, Ihmiset tarvitsevat toisiaan ja auttavat toisiaan. - Saanko minä kommentoida?
Dan Brownia olen lukenut ja ei niitä Brownin "totuuksia" pidä alkaa uskoa.
Brown kirjoittaa jännitysromaaneja, on taitava ja mukaansatempaava kirjailija, mutta sisältää paljon ns. kvasitiedettä (on varmasti olemassa parempi sana sille suomenkielessä, mutta ei nyt äkisti tule mieleen), siis tiedettä joka kuulostaa ihan tieteelliseltä ja oikealta, mutta ei ole ihan sitä. - Luulisi että köyhän töllin tytöt olivat kiitollisia työpaikastaan, mutta ei ehkä huonosta kohtelustaan. Mitään oikeutta yksityiselämään, nukkuivat usein keittiössä sivustavedettävässä tai patjalla lattialla, tiukkojen sääntöjen ja valvonnan alaisina. Usein myös heitä käytettiin hyväksi perheen miesväen taholta.
(Nämä huomiot ovat vain kirjan kertomuksesta, ei omasta elämästä).
Nyt kun toit esiinomat kokemuksesi kotialoustyöstä, niin voin kertoa että minulla on jonkun verran kokemusta paitsi oman taloudenhoidosta myös au pairina olemisesta (2kk. USA:ssa), jossa sain siivota toisten jälkiä ja pestä toisten pyykkejä, sekä taloudesta, jossa olin emäntänä ja minulla oli 1-3 auttajaa jotka asuivat talossa, nuorimmat alle 15-vuotiaita. Olen ollut piika ja emäntä ja tunnen vähän mitallin molempia puolia.
Emäntänä minulle oli tärkeää että nuoret apulaiseni saivat kunnollista palkkaa, hyvää kohtelua ja riittävästi vapaa-aikaa, vaikka perheenjäseniksi heitä ei katsotukaan. Olen ikuisesti kiitollinen niille kahdelle maalaistytölle jotka asuivat luonamme ja hoitivat vauvojani ja talouttani samaan aikaan kun opiskelin varhaiskasvatusta ja pidin koulua Kolumbiassa. Nyt nämä naiset ovat jo eläkkeellä ja ovat Facebookissani ja lähettävät terveisiä. Arvostan suuresti afrikkalais-kolumbialaista naista, joka tuli kotiini auttamaan, kun ensimmäinen lapseni oli syntynyt, opettamaan minua miten vauvaa kylvetettiin, ja hoidettiin. Niin monta muuta palkattua talustyntekijää, jotka ovat asuneet luonamme, jotkut eivät olleet rehellisiä eikä ahkeria, mutta ketään ei kohdeltu huonosti. - Tietysti köyhyys ja sen ehdoilla eläminen järkyttää, mutta sitäkin enemmän tunneköyhyys, sisaren viha toista kohtaan ja hierarkiassa ylempänä olevian huono kohtelu, jopa pahoinpitely, millä toisiaan kohtelvat tuntuu vielä raskaammalta
Solidaarisuuden ja sisarrakkauden puuttuminen, hämmästyttää.
Omat kokemukseni niukoissa oloissa elävistä ihmisistä on ollut päinvastainen: mitä vaikeampaa taloudellisisti sitä enemmä autetaan toisiaan.
Ei siinä mitään kummallista että olemme kaikki kuuranneet lattioita ja siivonneet omia ja toisten jälkiä, mutta nyt on kysymys ihan lapsista vielä.