Paloma.se01
https://www.kirjamaa.fi/kulttuurierot-viidakon-viettelys-ja-henkinen-matka/<br /><br />"ehdottomasti lukemisen arvoinen. Uskon vahvasti, että Vega-Brandt on onnistunut tarjoamaan lukijalle sellaista tietoa ja tarinaa, jota ei muualta voi löytää, kuin kokeilemalla itse Kolumbian syvien viidakoiden samoamista, alkuperäiskansan kanssa elämistä ja vaihtoehtohoitojen vaikutusta. Tarina on sisältönsä vuoksi ainutlaatuinen."<br /><br />Julkinen kirjasivuni löytyy Facebookista nimellä Lempeät tuulet Gentle Winds. Siellä kerron kirjoistani, kirjoittamisesta, kirjatapaamisistani.<br /><br />Boomerien juttuklubihttps://www.facebook.com/groups/863479157651489suljettu keskusteluryhmä "ilman sarvia ja hampaita"Kirjablogini;https://taruajatotta01.blogspot.com/https://taruajatotta01.blogspot.com/2023/10/ensimmainen-blogiarvostelu.html<br /><br />Valkohaikara on saanut erinomaisia arvosteluja (kulttuurijulkaisu Liekissä, kirjablogissa ja lukijoilta)<br />Viimeisin:<br />"Kun pyysin sunnuntaina kirjoittajakurssilaisilta kirjasuosituksia, sai Valkohaikara-kirjasi suuret kehut ja kuvauksen sisällöstä: maagisuus, värikkyys, monipuolisuus, eksotiikka ...."<br /><br />Puumerkkini valkoinen kyyhky, jos kirjoitan tabletiltani ilman kirjautumista.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia259 aloitusta · 7629 kommenttia
- Snuskhummereitahan nuo kuninkaalliset ukkelit pakkaa olla järjestään.
Erona että tää mies osaa esiintyä virallisesti ja roolissaan tahdikkaasti ja ulkonäöstään huolimatta, aika charmikkaasti. - Kunkku kävi vähän näyttämässä hyviä käytöstapoja ja miten kansainvälistä diplomatiaa hoidetaan hienotunteisesti ja itseironialla. Kaikkea sitä mitä USA:n presidentiltä puuttuu.
- Kyllä, alkuperäisen merkityksensä sana on kadottanut ajat sitten. Nyt puhutaan ikärasismista, sukupuolirasismista, ja vaikka mistä kun tarkoitetaan syrjimistä, karsinointia, sortamista jne.
- Tähän lisäisin vielä että maiden välinen passivapaus koskisi vain Pohjolan unionin kansalaisia.
Rajakontrolleja tarvitaan ja samoin tullien kiristämistä. Pohjoismaidenongelmana ei ole suvaitsevaisuus eikä kontrolloitu maahanmuutto, vaan globaali liikkuvuus ja avoimet rajat. - Suvaitsevaisuus on yksi ihmiskunnan korkeimpia moraalisia arvoja.
"Suvakki" on haukkumasana, joka kuvaa lähinnä vain käyttäjänsä sielunmaisemaa. - Rakkautta osoitetaan sekä sanoin että teoin.
Pelkät teot voivat olla esim. velvollisuudentunnosta, halusta hoitaa sairas puoliso loppuun saakka kunniallisesti ilman että tullaan jälkikäteen kritisoimaan, mutta ei läheskään joka tapauksessa rakkaudesta eikä hellyydellä.
Sanat ilmantekoja ovat turhaa sananhelinää.
Teot ilman sanoja ovat pelkkää rutiinia ja velvollisuutta. - Oi onko ihanampaa runoa mummoista koskaan kirjoitettu!
- Minä liittäisin tähän Pohjoismaiseen Unioniin vielä Norjan ja Tanskan, ehkä Islannin myös ja Färsaaret.
Kaikkea ei ole vielä nähty ja onko tämä trumppien ja putinien isottelu edes vielä se aallonpohja? - Miehellä on pölyallergiaa, jonka hän sai aikoinaan työpaikaltaan. Nyt keväisin se pahenee siitepölyaikana. Minulla on kevyttä siitepölyallergiaa, jota en normaalisti lääkitse, laitan vainsilmätippoja kun kirvelee pahimpaan aikaan. Silloin en pysty edes ajamaan autoa silmien kirvelyn takia ilman tippoja.
- Noin yleensä kun puhutaan kaupungissa asumisesta tarkoitetaan kaupunkimaist/kerrostalo/rivitaloasumista, ne suuret puutarhatontit ja laajat pihamaat ovat pikemmin esikaupunkialueilla,
En ole missään kohtaa sanonut etteikö kaupungeisa olisi puistoja, pihoja, metsikäitä, parvekkeita ja omakotitalojakin. - Enhän minä tuota "steriiliä" ihan noin sanatarkasti tarkoittanutkaan. Olen asunut suurimmanosan elämästäni kaupungeissa, suurissakin jja huonekasveja ja lemmikkejä ollut monenmoista. Kaupungissa asumisessa on oma oma viehätyksensä ja onhan todella helpompaa kun kaupat ja palvelut ovat lähellä, samoin kulttuuritapahtumat ja ulkoilumahdollisuudetkin ovat meidän pohjoismaisissa kaupungeissamme lähellä, on metsää, luonnonpuistoa, merenrantaa...
Mistä minä tiedän jos vaikka muutaman vuoden pääsätä olen muuttamassa täältä johinkin senioriasuntoon jossa ei ole omaa pihaa, tai vain pieni parveke.
Ei joka sanasta kannata närkästyä eikä jokiseen sanaan takertua. - Meillä on aika iso etupiha ja takapihallakin ruohomattoa ihan riittävästi, kasvimaan, omenapuiden ja grillipaikan lisäksi, joten nurmikkoa mies ajelee tarpeen mukaan miten milloinkin. Keväällä ensimmäiseksi raapijakoneella, joka irroittaa sammalta, lannoitetta levittää ja sitten sen mukaan kun on tarve leikkaa. Ei ole katsonut sitä raskaaksi, tykkää että ei saisi muuten tarpeeksi liikuntaa kesällä. Olemme vähän miettineet sellaista traktorimallista, jossa istutaan tai robottia, mutta ei ole tullut ajankohtaiseksi.
Yritetään säästää kesäkukkia ruohomatollakin; päivänkakkaraa pieninä saarekkeina, apilaa ja muuta kaunista ja tuoksuvaa, nyt juuri etupihalla paljon skillaa, aidan vieressä valkovuokkoja ja ensimmäiset kevätesikot aukovat nuppujaan.
Minua vain harmittaa se että peurat (hirvet, kauriit???) ovat tuhonneet pensasmustikioista noin puolet, pelkät kalutut tikut enää jäljellä, tokko jäänevät edes henkiin. Nyt pitäisi saada peruna maahan ja daaliat penkkiin, juurakot ovat jo heränneet muovipusseissaan, joihin olen laittanut multaa ja asettanut verannalle.
Siitepölyallergiaa on meillä molemmilla, mutta reseptivapailla lääkkeillä se hoituu. Nyt on koivuissakin jo hiirenkorvat ja allergiakausi pahimmillaan. Miehellä on aina punkkirokotus voimassa; hän käy paljon sienessä ja marjastamassa kesäisin ja syksyisin ja hänelle tulee punkkeja,. Minä en ole tarvinnut rokotetta, en koskaan saa punkkeja, liekö vereni niin myrkyllistä sitten.
Vanheta kukkaiskedolla kuulostaa kyllä ihan hyvältä vaihtoehdolta, jos ei halua muuttaa steriiliin kaupunkilaiskotiin vanhuuden lähestyessä. - Kipin kopin siitä vain tinderiin tiedä sitä millainen Aarre, Onni, Toivo, Usko tai Armas sieltä löytyy.
- Kiinnostava aihe, ja olenjoskus siitä kirjoittanutkin.
Lapsuudessani perheenemännät olivat melkein poikkeuksesta marttoja, vaikka eivät olisikaan olleet jäseniä. Ajan henki olisellainen että oli panostettava käytännön asioihin. Sitten mariat alkoivat vallata ala. Meissä kaikissa on varmaan sekä marttaa ja mariaa, joko itse valittuina naisen rooleina tai koska ne ovat vain langenneet meille kuin "manulle ilallinen".
Itsessäni luulen olevan enemmän mariaa kuin marttaa, mutta kyllä marttaakin löytyy aina tilanteen mukaan.
Raamatun naisrooleissa olisikin paljon analysoitavaa.. Eeva, alkuäiti ja hänen tumman varjon heittävä edeltäjänsä Lilith, Maria Magdalena, Salomé Herodeksen tytär, Ja tietenkin Tahrattoman Sikiämisen jumalanäiti Maria. - Tottahan toki, mutta emmehän ole täällä keskustelemassa toistemme meriiteistä, luonteenpiirteistä tai käyntikorteista. Vai oletko sinä?
- Kaikkea niitä esiintyy. Riippuu kohteesta.
Joku kertoi että klikkauksia kertyy, kuntarvii klikata useampia kertoja päivässä että näkee KUKA on postaillut. Todettiin taas kerraan että on tärkeämpää KUKA kuin MITÄ.
Minä luen pääasiassa kaikki kommentit ketjuista joita seuraan tai joihin osallistun. Asiasisältö ratkaisee, ei henkilökohtaisuudet. - Räntäsateisesta alavirrasta tervehdys!
Mittari laski aamupäivän yhdeksästä plusasteesta yhteen asteeseen tunnin sisällä ja räntäsade todella sakeaa, kunnes se loppui ja suli pois. Ehdimme kuitenkin kantaa ulkorapun pelargoniat verannalle kun tuntui että ne olivat jo kärsineet parista halla-yöstä.
Minäkin kuulun niihin, jotka pitävät tarinoiden lukemisesta. Palstan tarinankertojille kiitokset kun jaksatte, kaikesta änkyröinnistä huolimatta. Kyllä tänne mahtuu yksi tarina-aloituskin tai vaikka useampia, jos tuntuu siltä.
Itse sepitän nyt pitempää tarinaa, omiin tiedostoihini ja osallistun palstan kirjoitteluun rajoitetusti, - Katsoin tuon "Niitty" ohjelman Ylen Areenasta.
Paikansin murteen perusteella tapahtumapaikan lähelle omia kotikuntujani, syntymäseutuani., ja kesäinen luonto oli idyllinen ja nostalginen skenario josta tämä tosikertomus lähti alulle. Sisar ja veli, pienet puitteet, saari, niitty, kotitalo ja karja, koira seurana, eikä he osanneet edes kaivata muuta. He olivat erakoita omasta tahdostaan ja heille riitti ivät elämän pienet puitteet. Kun sisarelta kysyttiin, olisiko hän ehkä viihtynyt paremmin kirkonkylässä, niin hän vastasi ettei tiennyt, koska ei ollut koskaan asunut siellä.
Suomalaiset ovat itsetutkiskeluun taipuvaista kansaa ja tämä oman reviirin tarve, eristäytyminen ja jopa erakkoutuminen tulee usein mainituksi erityisenä suomalaisena kansanpiirteenä. Siinä on varmasti perää, että Suomessa on eniten erakkoja/ yksinään viihtyviä/ihmisiä karttavia yksilöitä per neliömetri kuin monessa muussa maassa. Väestötiheys ei koskaan ole ollut suuri ja vaikka kaupungissa voi tuntea itsensä aivan yhtä yksinäiseksi, niin se on usein syrjäytyneisyyden osoitus, ei itse valittua eristäytymistä.
Mutta ei se ole välttämättä mikään negatiivinen asia. Olemme pidättyväisiä, emme päästä vierasta iholle, emme välttämättä kaipaa aina seuraa.
Olemme erakoituitumiseen taipuvaisia, valtaosaltaan introverttejä ja kunnioitamme toistemme reviirejä.
Mutta olemme maailman onnellisin kansa ja meillä on lupa olla sellaisia kuin olemme. Ei meidän tarvitse pyydellä anteeksi koko maailmalta "kun olemme tällaisia". - Tekasin pienen satsin simaa, niin ehtii käymään vähän ennen vappua.
Itse en sitä juo, maistan ehkä puoli lasillista.
Tänään vielä kaunis päivä, sitten vyöryy kylmä rintama ja ankara pohjoistuuli. - Ei eläkeläisille makseta leskeneläkettä täällä meillä päin. Eikä sanaa "leski" tarvitse välttämättä käyttää sen juridisessa merkityksessä.