Paloma.se01

https://www.kirjamaa.fi/kulttuurierot-viidakon-viettelys-ja-henkinen-matka/<br /><br />"ehdottomasti lukemisen arvoinen. Uskon vahvasti, että Vega-Brandt on onnistunut tarjoamaan lukijalle sellaista tietoa ja tarinaa, jota ei muualta voi löytää, kuin kokeilemalla itse Kolumbian syvien viidakoiden samoamista, alkuperäiskansan kanssa elämistä ja vaihtoehtohoitojen vaikutusta. Tarina on sisältönsä vuoksi ainutlaatuinen."<br /><br />Julkinen kirjasivuni löytyy Facebookista nimellä Lempeät tuulet Gentle Winds. Siellä kerron kirjoistani, kirjoittamisesta, kirjatapaamisistani.<br /><br />Boomerien juttuklubihttps://www.facebook.com/groups/863479157651489suljettu keskusteluryhmä "ilman sarvia ja hampaita"Kirjablogini;https://taruajatotta01.blogspot.com/https://taruajatotta01.blogspot.com/2023/10/ensimmainen-blogiarvostelu.html<br /><br />Valkohaikara on saanut erinomaisia arvosteluja (kulttuurijulkaisu Liekissä, kirjablogissa ja lukijoilta)<br />Viimeisin:<br />"Kun pyysin sunnuntaina kirjoittajakurssilaisilta kirjasuosituksia, sai Valkohaikara-kirjasi suuret kehut ja kuvauksen sisällöstä: maagisuus, värikkyys, monipuolisuus, eksotiikka ...."<br /><br />Puumerkkini valkoinen kyyhky, jos kirjoitan tabletiltani ilman kirjautumista.
- Olen jo pitkään suunnitellut päivän reissua Vadstenaan, paikka kiinnostaa ja poikani lähtisi mukaan, mutta mies ei ole ollut innostunut lähtemään ajamaan sinne täältä, matkaa olisi varmaan joku pari-kolme tuntia. Periaatteessa voisin ajaa sinne itsekin, jos ei tarvitse ajaa Tukholman kautta, katsotaan loppukesästä, kun tämä kesä alkaa olla jo buukattu täyteen tapahtumia taloremontista Suomenmatkaan.
Kolea, pilvinen aamu Dalajoen alavirralla. tuuli puhaltelee pohjoisesta ja ulos ei tee edes mieli mennä. Mies kävi avaamassa kasvihuoneen kattoluukun ja oven ja lähti leikkaamaan nurmikkoa. Kohta laitan brunssia, poika on tulossa junalla Nyköpingistä ja ehtii juuri sopivasti lounaalle. Sitten aletaankin suunnittelemaan nukkumapaikkaa kolmelle nuorelle miehelle, jotka saamme yövieraiksi viikonloppuna: tyttärenpojat ja yksi heidän kaverinsa tuleva tmormorin luo kalastamaan ja syömään mormorin lihapatoja ja antipastoa.
Nyt kun kunto on taas kohentunut olen aloittanut jaamujumpan: 25-30 minuuttia lihastreeniä, niveljumppaa ja verryttelyä. Kutno romahtaa todella nopeasti kun ei tee muuta kuin nukkuu, syö ja tuijottaa jalkapalloa.
Hyvää keskiviikkoa! - "Jos kuulet jonkun puhuneen pahaa sinusta, niin sen sijaan että yrittäisit puolustella itseäsi, sano että hän ei taida tuntea minua kovin hyvin, koska minussa on paljon muitakin vikoja jotka hän olisi voinut mainita"
Espoon tuomioseurakunta (FB)
Joillakin ihmisillä on pakonomainen tarve löytää vikoja toisista ihmisistä. Saada tehdä sitä antaa heille mielihyvää ja tyydytystä. Se on jonkinlainen sairaus, kai. En osaa sanoa.
Olen nähnyt kuvia tauluistasi ja keramiikastasi jne. Sinulla on täysi syy olla ylpeä aikaansaannoksistasi. - Italia ja espanja ovat helppoja aloittelijalle.
Vokaalit äännetään aina smalla tavalla riippumatta siitä missä kohtaa sanaa ne ovat. (tai melkein)
Duolingo on ilmaissovellus, jolla voi opiskella mitä tahansa kieltä; ihan vain ajankuluksi tai aivovoimisteluna. Minullakin on nyt Duolingon mukaan perustiedot italiassa, vaikka Linkedin.profiiliini lisättäväksi. Itse koen olevani vielä ihan raakile etenkinkieliopissa, vaikka sanavarastoa en kertynyt varmaan joku parituhatta sanaa ja puheestä ymmärsin tosi paljon. - Norjalaisten suuri itseluottamuus on toisaalta vähän ärsyttävää. Voi hyvinkin olla että Norja menee ihan loppupeleihin saakka, mutta Ranska, Englanti, Espanja ja nyt yllättävästi myös pelihalunsa läytänyt Belgia ovat vahvoja joukkueita. Portugalin ja Brasilian joukkoon putoajien listaan ennustan tänään Egyptiä ja mahdollisesti Kolumbiaa.
Heijataan nyt kuitenkin solidaarisesti naapurimaalle ja soudetaan.
(Ro, ro, rummuntahtiin:) - En tunne lentäneeni ansaan.
Mieleeni tuli vain että joku on juttukaveria vailla, ja laittaa aloituksen , josta voisin saada virikkeen kirjoittamaan. Keskustelu on ollut palstalla (keinutuolia lukuunottamatta) aika tahmeaa, paljon vain tyytymättömyyden ilmaisuja hallitust a vastaan, poliittisia kanna ottoja ja keljuiluja. Ja sitten kuolemaa, joka tulee kaikille kutsumattakin. Terapiapiaa tuntuu monet tarvitsevan, doulaa ja kädestä pitäjää.
Minulla ja joillakin muillakin, joilla on kädestäpitäjä omasta takaa, kuoleman jatkuva miettiminen ei ole ajankohtaista. Minä olen keskittynyt elämään. - Hyvää Eino Leinon, runouden ja suven päivää.
Palstan kirjallisuuskeskustelua on nyt käyty toisaalla, esim. keikkurituolossa Eeva Kilpeä muistellen.
En ole "rekattu kuuluisuus", ihan vai harrastelija ja innokas lukija, mutta nyt aivot olleet narikassa jo pitempään ja silmät tv-ruudussa )
Runous ei ole minun vahvin lajini mutta kyllähän Eino osasi runoilla, koulussakin niitä jo luettiin.
Että joukkoon vain, kaikki runoilijat ja rekatut ja nikittömät runoista kiinnostuneet:
minäkin poikkean taas sitten kunhan maalit on tehty ja korruptit jalkapallopomot on laitettu ruituun. - Kiitos tästä artikkelista. Se vastaa moniin omiinkysymyksiinikin, miksi kolumbialaiset äänestivät De La Espriellan presidentiksi, vaikka hänellä ei ole mitään edellytyksiä johtaa maata, koska hänellä ei ole poliittista kokemusta, ei tukea kongressissa. Miten hän tulee saamaan yltiöpäiset suunnitelmansa toteutettua ilman kongressin ja poliittisen eliitin tuke, tulee olemaan suuri taistelu, oikeusvaltion periatteita vastaa,.
Kolumbian oiukeisto ja keskiluokka äänesti häntä ankaran peloittelutaktiikan johdosta: he halusivat irroittautua täysin kaikesta mikä liittyy vasemmistolaisuuteen (kommunismin kummitus, Caston ja Chavezin haamut ) ja oman sissiliikkeensä perintö, jota Ivan Cepeda edustaa. Olematta kommunisti, olematta vallankumouksellinen, olematta edes meidän mittapuumme mukaan sosialisti. Valitettavasti Kolumbia ei pysty irroittautumaan historiastaan ja ne olosuhteet jotka ruokkivat vuosikymmeniä sisäistä konfliktia eivät ole muuttuneet.
Aurinkoa ei voi peittää yhdellä sormella, istuutua lepotuoliin Hotelli Sheratonin uima-altaalle mojito kädessään ja kuvitella olevansa Miamissa tai Hawailla. Puolet kansasta eivät halua Trumpin marionettia, kaksoiskansalaista liikemiestä johtamaan maata ja oppositio on vahva ja tulee laittamaan kapuloita rattaisiin .
"Älä ole huolissasi", sanoi amerikkalainenveljeni minulle. "Kyllä kolumbialaiset selviytyvät, he ovat vahvaa väkeä". Kyllä niin, mutta se vahinko, mitä äärioikeisto tulee aiheuttamaan maalle tulevana neljänä vuotena, tulee ottamaan vuosikymmeniä ennen kuin tämä vahva, resilientti ja neuvokas kansa on pystynyt sen korjaamaan.
Ja nyt seuraamaan futiksen maailmanmestaruuskisoja. - Venezuela on kokenut kovia ja niille on langenneet kaikki mahdolliset vitsaukset, Madurot ja Trumpit, kansa jakautunut kahteen ääriryhmään ja monet luulevat vielä että USA tukee ja auttaa naapuriaan ihan silkasta hyvästä sydämestään.
Nämä maanjäristykset ovat sydäntäsärkevää seurattavaa, ihmisiä kuolee raunioihin kun apu tulee myöhään. Yksittäisiä pelastuksia hehkutetaan ja hyvä niin., mutta sota ja köyhyys tappavat enemmän ihmisiä, syyttömiä ja viattomia kuin maanjäristykset. Seuraan tragediaa ja pelastustoimia ja kansainvälinen solidaarisuus ja avunanto lämmittävät sydäntä.
Muuistaaki kukaan enee pienen Omaira-tytön joka menehtyi mutaan Armeron mutavyöryssä Kolumbiassa joskus kahdeksankymmenluvun puolivälissä.? Häntä ei yksinkertaisesti onnistuttu nostamaan pois mutahaudastaan ennen kuin hänen voimansa loppuivat. Kaikki teknokogia, koneet ja laitteet, tieto ja taito jota ihmiset omaavat häviävät luonnonvoimien edessä. - Ihana runo, kiitos siitä!
Filosofinen asenne kipuiluun, joka varmasti on meille vanheneville (ja miksei nuoremmillekin) tuttua. - En ole koskaan lukenut Eeva Kilpeä, mutta FB:ssä oli paljon katkelmia hänen runoistaan . Joku oli kirjoittanut että niitä ei saa julkaista, koska Kilven perikunnalla on tekijänoikeudet niihin, mutta en ole aivan varma miten nuo lait sovelletaan tällaisissa tapauksissa,, kun kysymys on lähinnä muistokirjoituksista, joilla ei ole kaupallista tarkoitusta.
"Pieni,urhea nainen" ja "Mummoista tulee kukkaniittyjä, puita ja lumimajoja" ovat ihastuttavia kuvauksia vanhenevasta naisesta ja täynnä lämpöä. oivallusta ja herkkävireisyyttä.
Olenlukenut jotain paljon tyhjänpäiväisempää, elikkä Leena Lehtolaisen Henkivartija-sarjaa. Ostin e-kirjana koko paketin (viisi kirjaa) ja olen kahlannut sitä läpi tabletillani yön pimeimpinä tunteina. Viihteellistä jännityskirjallisuutta, ei aiheuta painajaisunia.
Kuvaukseen pääsyä odotellessa vaivani ovat katoamassa vähän kerrassaan. Vältän kaikkea rasvaista,paistettua, käristettyä ruokaa ja kuten joku tuolla aikaisemmin kertoi, kaali on yksi listalla olevista haitallisista ruoka-aineista sappikivien omistajille. Äitini, joka piti kovasti kaaliruuista, sairastui samaan tautiin ja sairaus laukesi ihanan kaalilatikon syönnin jälkeen. Kivet poistettiin ja kaalikin taas maistui.
Pitäisi oikeasti yrittää lähteä myös tekemään pieni metsäkävely ennen kuin ltapäivän sade alkaa.
Mukavaa sunnuntaita keikkarilaisille ja kaikille muillekin. - Tuokin voi olla kysymyksessä. Ruuansulatukseni on todella hidas ja kipukohtaukset tulevat melkein aina öisin, mutta eivät joka yö. Kipulääkkeet auttavat. Odottelen nyt lähetettä.
- Minä jäin tuota doulaa fundeeraamaan.
Kautta aikojen ihmiset ovat osanneet kuolla ilman maksettua apua.
Tai siis, kirkkohan se on ollut aina kuolevia päivystämässä, että jos he jättäisivät kuitenkin omaisuutensa kirkolle, eikä lapsilleen. Siis rikkaiden kuolevien, köyhien kuolema ei ole ollut koskaan mikään kirkkoakaan kiinnostava asia.
Onhan se tietysti käytännöllinen asia kun on joku joka neuvoo ja tukee ja pitää kädestä, monilla se voisi olla joku läheinen tai oma lapsi (perillinen) joka valvoo että lähdöstä tulee rauhalline ja hyvä kuolevalle myös.
Minulla on kovin ristiriitaisia ajatuksia kuolindoulasta. - Kyllä omaan kotiin on aina mukava palata, etenkinkun mies ja hänen poikansa olivat imuroineet ja pesseet lattiat, hoitaneet kukat ja kasvit ja ei mikään ole sen mukavampaa kuinpalata siivottuun omaanhuusholliin :))
Toin yhden ikävän jutun tuliaisiksi enkä oikein käsitä miksi: vaikuttaa että jo vuosikymmeniä ultraäänessä löydetyt sappikiveni olisivat alkaneet taas ärtymään. Herään öisin kovaan kipuun runtalastan alla ja jouduin käymään akuutissa hakemassa apua. Sain särkylääkkeitä ja lähetteen kuvaukseen, nyt on olo parempi ja särkylääkkeet tehoavat. Ruokavalionihan oli juuri siellä erityisen terveellinen, se kuuluisa välimerendieetti, ei paistettua, ei käristettyä ei rasvaista ruokaa, oliiviöljyä, kasviksia ja meren eläviä, voikohan sinisimpukoiden ahmisesta saada sappikivet liikkeelle.
Tänään hoidellut kukkiani, aamu on viileä mutta aurinkoinen. Sain vihdoinkin kaktukset uuteen multaan amppeleihin ja voimaantumaan omenapuun oksille kiikkumaan. Keräsin pari kasvihuonekurkkua ja kourallisen kypsiä kirsikkatomaatteja. Munakoisot kukkii, muistuttaa kovasti sukulaisensa perunan kukkaa. Perunakin kukassa, saattaa olla jo uusia perunoita omasta takaa kohta pöydässä.
Demeterille, korppikselle, MdK:lle, Elianalle ja Hillalle: jne kaikille Keikkukseen kirjoittaville: kyllä tuntuu taas kivalta ja kotoisalta lukea arkielämän tapahtumista ja elämänmenosta. Kesä on sukulaisvierailujen, perhejuhlien, tapaamisten ja iloisen yhdessäolon aikaa, , nautitaan nyt näistä päivistä täydellä sydämellä!
Hyvää viikonloppua kaikille! - En minäkään itseäni oikein vanhukseksi vielä hahmota. Kaikki aistit toimii, kroppa ja jalat, muisti hyvä ja elämäni sujuu aika samaan tapaan kuin kymmenen vuotta sitten, paitsi että nivelet ovat kankeammat, tasapaino hiemanhuonontunut ja vauhti hidastunut.
Teen suunnilleen samoja asioita päivittäin kuin kymmenen vuotta sitten, hoitelen kasvihuonettani, kukkapenkkejäni, kurpitsamaatani. Teen huushollin kaksikerroksisessa talossa, laitan ruuan ja pesen pyykit.
Katson itsenini 'vanhukseksi' kun tarvitsen muiden apua käytännön asioiden hoitamiseen päivittäisessä elämässäni, kun minusta tulee liikuntarajoitteinen, näköni tai kuuloni heikkenee merkittävästi, muistisairaus alkaa tai muuten tarvitse jatkuvaa tukea eikä ole ihan varmaa että jos sittenkään.
Monet ikäihmiset (minua kymmenen vuotta vanhemmat) ovat vielä pirteitä ja virkeitä, ajan tasalla kaikesta ja kirjoittelevat täällä palstallakin kannanaottoja ajankohtaisiin asioihin. Valmiudet eivät ole sanottavasti rapistuneet. Ikä ei todellakaan ole vain numeroita, mutta jokainen vanhenee yksilöllisesti eikä tarvitse mitään etikettäjä määritelläkseen oman ikänsä tai kategoriansa. - Kävimme lounaalla kulman takana tunnetussa Melafumon osteriassa elikkä kalaravintolassa, jossa söin elämäni parhaat sinisimpukot,. Lokaalin seiniä koristivat punaiset liput, sirpit ja vasarat ja Che Guevaran kuvat, pöydillä olli samanhenkiset paperipöytäliinat. Musiikki oli vallankumouksellista Bella Ciao.ta ja Bandera Rossaa, Venceremos ja Fischia il ventoa, Väki lauloi mukana ja pulska ravintolan omistaja istui yhdessä nurkassa ja laski rahojaan.
Kiinnostava konsepti miten vallankumouksellisuudella rikastutaan.
Livorno ns. punainen kaupunki, satamkaupunki ja työläisten kjaupunki, jossa muureihin kirjoitettuna ilmaisee mitä kadun mies ajattelee Melonista ja hänen oikeistohallituksestaan. Italian kommunistipuolue sai alkuunsa aikoinaan täällä. Ei kaikki ole kuitenkaa punaisia täällä, vaan kukkivilla vuorenrinteillä asuvat varakkaat elävät rauhassa kenenkään heitä häiritsemättä
Asuimme boutique-huoneistossa lähellä satamaa, , ikkunat Piazza Vente di Settembrelle, jossa työttömät, suuri osa maahanmuuttaneita istuskelivat penkeillä päivittäin. Etupäässä miehiä, Itä-Euroopan maista, paljon romanialaisia ja albanialaisia, latinalaisamerikkalaisia myös. Vaimot töissä, miehet maleksivat kadulla ja seurustelivat keskenään. Ei heistä ollut koskaan mitään haittaa meille. - Kyllä, rivit sekaisin :)
Lääklärit, terveydenhoidon ammattilaiset, vanhusten ja lasten hoitajat, terapeutit, jne. kuuluvat ihan sinne ensimmäiseen riviin.
(Minun simultaanikapasiteetti on aivan olematon. En osaa puhua jollekin ja kirjoittaa samalla kertaa. En osaa syödä purkkaa,ja ajaa polkupyörää samalla aikaa. En osaa vaihtaa kielistä toisiin nopeasti vaan piuhat menee ihan sikinsokin aivoissani.) - Kaikki ammatit jotka kannattavat yhteiskuntaa: opettajat, lastenhoitajat palomiehet/naiset, lää...kaikki työ on arvokasta jos se hyödyttää jollain tavalla muita, lista on aivan liian pitkä.
Olisi melkein helpompi luetella ammatit joita en suuresti arvosta, koska ne keräävät vain rahaa omistajan omiin käsiin eivätkä hyödytä muita ihmisiä.kärit, ja kaikki terveydenhoidon ammattilaiset, - Yksi elämä ei tahdo riittää tähän kauniiseen maailmaamme tutustumiseen. Niin paljon nähtävää, niin paljon koettavaa, niin paljon aistittavaa! Nyt olen ja senikäinen että pitemmät matkat saavat jäädä (tempus fugit) ja paljon jää näkemättä, aivan liian paljon. Mieheni ei pidä matkustamisesta ja autollakin mieluimmin vain lyhyitä matkoja, Suomeen tai Lappiin siskonsa luokse.
Tiedän että paljon on minulta jäänyt näkemättä, mutta maailma onaivan liian suuri minulle.
Tytär ja hänenperheensä tekevät pari ulkomaanmatkaa vuodessa, nyt lähdössä Koreaan. Lapsenlapset ovat matkustaneet pienestä pitäen, Etelä-Amerikka, USA, Eurooppa, Kauko-Itä kohteina, Euroopan kaupungit jo tuttuja,. Minulla ei ollut varaa eikä mahdollisuutta ja vaikka olenkin asunut ulkomailla, turismi on ollut rajoitettua.
Vanhaa sanontaa toistaakseni, kyllä matkustaminen avartaa . - Satuimme juuri oikeaan aikaan ja pääsimme osallistumaan Pyhän Giovannin eli Juhannuksen viettoon Toscanassa. Livornon viereisellä kukkulalla Montenerossa oli markkinat ja juhlat kirkon edessä olevalla torilla. Olimme menneet sinne katselemaan kukkulalta avautuvia upeita maisemia, kimmeltävä Välimeri, vihreät ja kukkivat vuorenrinteet ja valkoiset villat, jo matka parkkipaikalta vuoristoratavaunulla ylös kirkolle oli viehättävä. Päädyimmekin sitten Juhannushumuun ja soittoon ja katutanssiaisiin.
Seuraavana päivänä Firenzessä satuimme myös Juhannuksen viettoon Duomon torilla, oli upea paraati ja torvisoittoa, keskiaikaispukuja ja loistoa niin että häikäisi. Tulipahan sekin koettua. Me vietämme pakanallista juhannusta, poltamme kokkoa ja teemme taikoja juhannusyössä (ja kaikkea muuta mukavaa siinä sivussa) ja kutsumme juhlaamme Johanneksen juhlaksi. - Olet oikeassa, vain osan aikuisuuttani, sen nuoren aikuisen osuuden, ne seitsemäntoista vuotta elämästäni, jotka olin poissa ja nuorena jaksaa matkustella enemmän. En ole koskaanollut kiinnoistunut lomakohteista enkä massaturismista ja sitten kun palasin Pohjolaan olen käynyt vain muutamissa Etelä-Euroopan turistrysissä, Englannissa ja tietenkin Suomessa, jossa vietin kaikki kesäni kun äiti oli vielä elossa. Minulla ei ole mitään laajaa kokemusta matkustelusta turistina.
Mutta ei minun jokaiseen sanaani kannata silleen takertua. Yritän välittää jotain asiaa, jotain ajatusta, jotain käsitystästä jostain ja jos se tulee ilmi, niin pikkuvirheet saatte antaa anteeksi.