Luzer
Nykyisin haluan vetäytyä vain omiin oloihin. Tiedän, ettei se ole hyväksi minulle, mutta ei ole oikein muutakaan vaihtoehtoa. En halua, että huono elämäntilanteeni paljastuisi kenellekään. Avaudun murheistani mieluiten ammattihenkilöille jos mahdollista.Riittävän hoidon saaminen on kuitenkin vaikeaa, joten aina välillä maljani vuotaa tänne keskustelupalstoille. Kestämisiä!!!
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia16 aloitusta · 99 kommenttia
- Itse olen ollut enemmän ja vähemmän vaikeuksissa viimeisten vuosien ajan. Menneenä keväänä itsemurha oli hyvin vahvana mielessä ja tarkoitukseni oli toteuttaa itsemurha, kunnes pitkien vääntöjen jälkeen pääsin lopulta tutkimuksiin (tai olen pääsemässä). On ollut totaalista köyhyyttä, ruokajonoissa jonottamista jne. Vaikka myöntävä päätös tutkimuksiin pääsemiseksi tuli maaliskuussa, asiat eivät vieläkään ole edistyneet millään tavoin. Olen vain odottanut, milloin ne tutkimukset alkaa. Olen vahvasti hajamielinen ja epäilen, että taustalla voisi olla ADD.... Olen jo alkanut epäillä jopa kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Viimeisin töppäys ja paha sellainen tapahtui toukokuun alussa. Tuolloin join pitkästä aikaa ahdistukseen alkoholia ja sen seurauksena syyllistyin rikokseen, jossa lähinnä oma henki vain oli vaarassa. Olen nyt rikoksesta epäiltynä ja odotan tuomiota. Poliisiasemalla olen käynyt jo kuulusteluissa ja minulle sanottiin, että vähimmäisrangaistus kyseisestä rikoksesta vähimmäisrangaistuksena on ehdollista vankeutta ja päiväsakot päälle. Avaan toilailujani tässä: join ahdistukseen alkoholia, jonka seurauksena olin lähtenyt filmipoikki toikkaroimaan junaradalle..... Olin siellä nähnyt hylätyt spaypullot joilla olin sitten päätynyt tekemään muutaman töhryn radan varteen, josta jäin rysän päältä kiinni.
Kun olen vihdoin päässyt jotenkin leivänsyrjään kiinni, töppäänkin niin pahasti, että koko tulevaisuus on nyt vaakalaudalla. Tein kaiken tuon tyhmyyden todella humalassa... ja humalatilan hankin ahdistukseen ja epätietoiseen odotteluun. Taisi olla elämäni pahin virhe ja tästä tuskin noustaan enää ikinä. Tässä odotellaan, kumpi koittaa ennemmin, tutkimuksiin pääsy, vai tuomio :( - Humpuukia koko kielillä puhuminen siinä mielessä, miten se vapaissa suunnissa käsitetään!
Täyttä humpuukia. Vapaissa suunnissa "kielillä" puhuja on joko psykoosissa, tai teeskentelee. Tulkitsija taas on usein täysi teeskentelijä, tai hänkin on jonkinasteisessa psykoosissa.
Olen sen verran nähnyt TV7:skassa, sekä YouTubessa "kielilläpuhumista", että se sössötys voi olla millään lailla merkityksellistä. Parhaimmillaan kielilläpuhuminen saattaa kuulostaa pelkältä hölkönkölkönhölkönkölköltä.... samoja tavuja toistetaan loputtomiin, mutta selittäjä saa ihmeen kaupalla mitä hienompia lauseita siitä tulkittua. - Älä lähe etsimään onnea ns. vapaista suunnista. niissä vallitsee villihenki. Niissä ei tarjota oikeaa apua masennukseen vaan kaikki asiat tahdotaan hengellistää. Pysy vapaista suunnista erossa.
Kielillä puhuminenkin ymmärretään niissä aivan väärin. Eihän se Raamatussa tapahtunut kielillä puhuminen oikeasti tarkoittanut mitään pseudokieliä, vaan ihan ymmärrettäviä kieliä. - No niin, muistin lopulta salasanani. Eli pääpointit ovat: olen töskäillyt, joka voi tulla mulle peruuttamattoman kalliiksi. En ole vaarantanut kenenkään henkeä, vaan ainoastaan oma henki on ollut vaarassa. Enempää en paljasta. Tutkimuksien suuntaan on näytetty vihdoin vihreää valoa, mutta tässä on odoteltu jo kuukausia. Kumpi ehtii tulla ennemmin, tuomio, vai tutkimuksiin pääsy.
Tällaisissa tunnelmissa kesään. - En etsi täältä puolisoa, enkä näin ollen tuo omaa sukupuoltakaan esille.
Pyrin kirjoittelemaan mahdollisimman anonyymisti. Asiani kannalta ei ole suuremmin merkitystä, kumpaa sukupuolta edustan, vai edustanko mitään.
Sen verran voin paljastaa, että sukupuoleni mahtuu perinteiseen 2-jakoiseen määritelmään. Edustan siis jompaa kumpaa niistä ja suuntautumiseltani olen hetero. - Miksi minun viestini poistettiin? Siinä ei ollut mitään sääntöjen vastaista! Totesin viestissäni vain lyhyesti, että en ole homo. En ymmärrä, mikä tuossa nyt on niin sääntöjen vastaista, että sellainen täytyy poistaa. Onko se kiellettyä nykyään todeta tuollaista. Jos olisin homo ja olisin vastannut, että kyllä olen, niin se varmaan olisi saanut olla täällä. Miksi sananvapautta näin rajoitetaan?
Miksi hetero ei voi todeta olevansa hetero? - Niin. Optimismi kannattaa. Mutta masentuneena sitä helposti ajattelee että kaikki on menetetty. Etenkin silloin ajattelee näin, kun rahat ovat täysin loppu, eikä yrittämisistä huolimatta sitä saa. Edelleenkin olen köyhä, mutta olen vihdoin avun piirissä, eikä nälkääkään tarvi enää nähdä. Ravitulla mielellä jaksaa ihan eri tavalla myös itse tehdä sellaisia valintoja, jotka nostavat itteä suosta. Olen jaksanut nyt käydä seuroissakin.
- En kuulu siihen ryhmään. En ymmärrä feikkausta. Sofiat ynnä muut vaikuttavat sellaisilta, mitä nyt tutustuin niiden nimimerkkien kirjoituskiin.
- Oma itsemurhayritykseni tapahtui reilusti 22-ikävuoden jälkeen.
Itsemurhaa haudoin ihan ensimmäisen kerran 19-vuotiaana. Toisekseen itsemurhayrityksestäni on kulunut aikaa jo kahdeksan vuotta.
Vastikään kävin tosi lähellä itsemurhan yritystä, mutta rohkeutta sen suorittamiseen ei riittänyt. Vastoin halujani nousin junaradalta pois, kun kuulin junan lähestyvän.
Tällä hetkellä menee jo vähän paremmin, mutten vieläkään ihan kunnossa ole.
Olisin muuten hyvin voinut osallistua tuohon tutkimukseen. - " Kyllä pitää Huolen ja pelastaa. mutta ei silleen kuin vanhoillislestadiolaiset kuvittelee. Helvettiä eikä taivasta ole eikä jumala tuomitse ketään."
Mistä sinä tiedät? Oletko käynyt kuoleman rajan toisella puolella?
Jos taivasta ja helvettiä ei ole, niin mitä sitten mielestäsi tuo pelastaminen tarkoittaa? Pelastaa miltä? - Alko on yhtä lähellä kuin lähikauppa. En taida kuitenkaan noudattaa neuvoasi. Pysyköön pullot siellä kauppojen hyllyillä. Eivät ole mun juttu.
- Pyysin ja nyt sitten minulle myönnettiinkin sekä tammikuulle, että helmikuulle toimeentulotukea. Helmikuun toimeentulotuki tosin on vasta tulossa. Tammikuun toimeentulotuki laitettu tänään maksuun, joten kohta pitäisi olla tilillä.
Lääkärin luonakin kävin tänään. Hän määräsi minulle kaksi kuukautta sairaslomaa ja sanoi, että nyt hoidat itsesi kuntoon. Toimeentulotuki ei ole kauhean suuri, mutta on se tyhjää paljon parempi. Nyt pystyn taas harrastelemaan kohtuuhintaisia lajeja, kuten juoksua ja uintia.
kahden kuukauden saikun aikana aion remontoida elämääni kaikin puolin. Alan myymään tavaraa pois. Mahdollisimman vähiin aion karsia omat tavarat. Tavoitteena olisi, että en omistaisi sängyn ja pesukoneen lisäksi, kuin vain henkilöauton peräkontillisen verran tavaraa. - Huh. Sain vihdoin myönteisen toimeentulotukipäätöksen. Valittelin sosiaaliohjaalalle kurjaa tilannetta ja sitä, että en saa ruokaa mistään, ellei rahaa tule. Kerroin myös siitä, kun leipäjonossa ei riittänytkään mulle asti syötävää. Nyt sieltä sitten tulee sekä tammikuulle, että myöskin helmikuulle rahaa. Kävin myös lääkärin luona ja hän kirjoitti minulle kaksi kuukautta sairaslomaa.
Tietysti haluaisin olla työelämässä ja osa tätä yhteiskuntaa, mutta lääkäri sanoi vain, että nyt hoidat itsesi kuntoon.
Lohjakin voisi olla hyvä vaihtoehto. Minun tosin täytyisi saada auto, jos muutan Lohjalle. Jään harkitsemaan tuota Lohja-vaihtoehtoakin. Jos ja kun olen siinä tilanteessa, että minulla on mahdollisuus auton hankkimiseen, niin voin muuttaa vähän etäämmällekin. Tietysti ihanne olisi se, että työpaikka sijaitsisi samalla paikkakunnalla. Kaksi kuukautta nyt aikaa hoidattaa itteä kuntoon. - "Mielen "kipu" ja kärsimys voi olla yhtä vakavaa kuin kehon ja voi olla täysin sietämätöntä kokijalleen."
Samaa mieltä. - Täytyypä kokeilla sitä. Olen jonottanut jo pitkään. Ehkä tämän päivän aikana pääsen sinne. Toisaalta toivo on jo heitetty. Kun en ole saanut tähän mennessä apua mistään muualtakaan, niin tuskin chattikaan on mitenkään käänteen tekevä.
Sosiaalineuvojanikin sanoi, että mun ei tarvi olla huolissaan taloudellisesta tilanteesta, olen oikeutettu tukiin. Ja päätös oli siltikin kielteinen.
Ensin oli aloittajan kuvaamat ongelmat... olin töissä, mutta ahdistus, rintakipu, ylimääräiset sydämenlyönnit ja unettomuus piinasivat. Nyt olen työkyvytön, rahaton jne... Oireet eivät ole kadonneet minnekään. Yhä olen uneton, ahdistua painaa päälle, mutta lisäksi vielä mahakin on tyhjä.... On siinä aika vaikeaa nukkua, kun koko ajan nälkä ja heikotus. - Minä menin päivystykseen samoista syistä. Kerroin lääkärille tilanteen. Se kuunteli, mutta sanoi, että aika loppui valitettavasti. Ilmeisesti olin sitten niin tiltissä, etten osannut puhua mitää järkevää. ongelmia oli niin paljon, etten tiennyt mistä aloitaa. Suu kävi kuin papupata... Itkien häntä koipien välissä palasin takaisin. Tästä sain vielä maksaa käyntimaksun....
Soitin sitten terveyskeskukseen myöhemmin (kynnys ottaa apua nousi ihan uusiin svääreihin tuon epäonnistumisen kanssa siellä polilla).
Lääkärihän määräsi mulle heti nappeja.
Kuukaudet ovat vierineet ja rahat lopussa. Sosiaalineuvojan sain vasta hiljattain.
Senkin sain, kun kävelin nälissään erääseen "matalankynnyksen" paikkaan ja itkin ja vuodatin tilanteestani sinne...
Nyt ongelmani ovat moninkertaistuneet, mutta olen yhä heitteillä. Päivien päättäminen olisi kai järkevin ratkaisu. Huomenna lääkäriaika, joten aion nyt odottaa ainakin sinne asti. ja näistä saamistani napeista ei ole ollut YHTÄÄN MITÄÄN APUA!!!! Turhaa rahanhukkaa. Niilläkin rahoilla olisin voinut ostaa kuivamuonaa kaappiin. - Voin lohduttaa: et välttämättä kovin helpolla. Tilanteesi pitää paheta kohtuuttomasti vielä tuosta, niin sitten saatat ehkä mahdollisesti saada apua. Eikä kaikki välttämättä ehdi saada, kun päätyvät lopulta oman käden kautta poistumiseen.
- Olipa surkeaakin surkeampi neuvo!
Facebookia ei tarvi yhtään mihinkään!
Eikä se todellakaan auta masennukseen.
Masentunut vain vertailee omaa elämäntilanneta muiden elämäntilanteisiin. Mielestäni Facebook voi jopa lisätä näin masennusta! - Ei tuo nyt noin mene. Kyllä uskovainenkin voi masentua ja päätyä epätoivoisiin tekoihin. Ei usko pelasta masennukselta!
- Itsekään en uskalla kokeilla kaulakiikkua. Tiedän, että siinä voi epäonnistua. Yksi tuntemani mies yritti sillä päättää elämänsä. Nykyään hän elää pahasti vammautuneena ja tietää tasan tarkkaan, että se on hänen omaa syytään. Haluaisi kuolla, mutta vammautuneena ja hoitolaitoksessa ei sitä kykene ja pysty tekemään. Lääkkeetkin annetaan valvotusti.