- Noin parjailevasta henkevästä mielipiteestäsi voin vain tehdä yhden ja ainoa johtopäätöksen:
Sinä olet joko savolainen tai karjalainen aivan oman mittapuusi mukaan. Onnittelen, olet hyvässä porukassa. - Sinä onnellinen olet sitten varmaan säästynyt hyvin kaikilta autoimmuunisairauksilta. Taidat olla tervekin kuin teräshenkilö kun ei myrkyn myrkkyä ole suolistoosi valahtanut.
Onnekseni minäkin olen vielä, säästynyt mokomilta vaivoilta, vaikka syön monia prosessoituja ruokia, joka päivä insinöörimaitoakin juon ja juustot ovat herkkuani.
Kyllä noita prosessoituja pääsee myös mieleisikseen maustamaan.
Pidän savustetuista ja ajattelen, että kuin meidän palvaamoruuilla herkuttelijoille oikein käy kun eu kieltää moisen prosessoinnin suomessakin. Toivottavasti herkeävät pilkkua viilaamasta ja saan kylmäsavuloheni ja poroni ja kaikki kivikylän palvaamon lihapullani syödä niin kuin aina. - Voi surku, miten on päässyt käymään, ettei isällesi vaikka sodassa...voi, voi, vielä seuraavassa sukupolvessakin kannat moisesta asiasta kaunaa ja muistuttelet asiasta. Vääryys, surullinen vääryys todella.
Ei niitä taloja annettu, omin käsin ne talot itselle rakennettiin.
Kiitos muuten noista tyyppitalojutuistasi... kiva tietää nuokin asiat.
Mutta tietosi karjalaisista ja savolaisista ovat hieman hataria ja tahallaan ilkeitä epäilen.
Vanhempani ovat karjalaisia ja olen ylpeä juuristani ja tiedän karjalaiset niin kuin savolaisetkin ahkeriksi ja hyviksi asiansa osaaviksi ihmisiksi. Molemmat heimot ovat omalla tavallaan iloisia ja yrittelijäitä. Miten erilaisia monet suomalaiset pitäjät olisivatkaan ilman karjalaista verenperintöä. Kysyn vaan.
Miksi ihmeessä olet noin kiero ja ilkeä, ihan nimimerkkisi veroinen sanoissasi.
mahtaako se olla juuri katkeruus, joka kiertyy ilkeydeksi, vai mikä lie...
Loispummius on katsojan katalassa silmässä. - Vierellä juokseva koira vaatii tietynlaisen kaulapannan ja hihnankin, että se olisi turvallista.
Koirakaan ei saa olla koira, joka joka tupsua nuuskaisee ja joka tupsuun kusasta haluaa.. - Katson jääkaappiin, mitä siellä on, siitä sitten jotain värkkään nopeasti ja pian syömään.
Keittoja voi tehdä melkein mistä vaan ja sitten jämistä sosekeittoa, hitsi kun niistä saa niin hyviä kun saostaa koskenlaskijalla.
En pahemmin pakasta, viruttelen jämiä jääkaapissa, siirtelen hyllyltä toiselle ja sitten heittän pois, kun aistit eivät enää salli syömistä.
Viimeksi olen sortunut myllyn parhaan ohra-riisiin, vain 20 min, sekaan vihanneksia ja kanan maustamattomat minuuttipihvit paistan siihen päälle, soijaa ja muita hörselöitä sekaan, helppoa ja nopeaa, päälle paahdan pähkinöitä tai jos oikein kiire niin nakkaan auringonkukan siemeniä paahtamatta.
Makkaroita ostan todella harvoin, paitsi siskonmakkaroita, viimeksi kokeilin raakoja lammasmakkaroita, uunissa ne kuivahti vähän koppuroiksi, tulihan ne silti pureskeltua.
Makkaroissa tuppaa olemaan liikaa suolaa.
Kananmunat on edelleen halpaa ruokaa, keitän niitä satsin ja puoliksi vain ja päälle milloin mitäkin, vaikka kylmäsavulohisiivu ja tilliä, sitä tilliä survin joka paikkaan varsin kalan kainaloon, aah silakkapihvit, teen niitä kerralla paljon uunissa ja syön sitten kylmänäkin vaikka leivän päällä. Huomenna joutaisi puotiin, mitä jos niitä. - HyväH höpsis...
Luotan kotimaiseen muuntosarjaan ja aitoon ja vain aitoon akkuun. Niillä jo pääsee pitkälle, melkein jo kuvittelen, lämpimillä hellekeleillä ajelen, akkukin tykkää lämpimästä...
Mun pyöräni on käytännössä vaihteellinen , sähköä käytän vain pahimmissa kukkuloissa, muuten kuten ennenkin ähkien, puhkien ja helmat heiluen...
Kaikissa aparaateissani, jotka vähänkin surraavat, on aina matkassa nikotusta tai muuta tökkimistä ja joka toisessa koneessa on ainakin käpy siellä garborattorissa... - Koirani mun haukkuu jo yläilmojen tarhoissa.
Elämä ilman koiraa alkoi tammikuussa, joten sitä huolta ei enää ole.
Mutta jos haluaisi koiran mukaansa niin kait siihen perään jonkinmoisen käppyrän voisi kehitellä, että samaa matkaa mentäisiin etiäpäin. - Kuuskymppisillä sain hyvän polkupyöran lahjaksi, ja kohta puolin olisi mukava jos siitä löytyisi sähköä. Mäet nousisi mukavammin ja ainakin kevyemmin.
Sen voi muuttaa sähköllä kulkevaksi, pitää olla kuulema seitsenvaihteinen ennen kuin voi ko muutokseen ryhtyä. - Oolalaa, näistäkin nurkista löytyy minkkiä ja jotain muutakin, kun vain kehtaisi kaivella varastoista.
Minkistä voisin teettää sisäturkin, päällinen jostain oikein ohuesta kankaasta, niin ei tulisi painavaa.
Puoliturkkiiolisi kiva autoillessa.
iso lkaaja huppukin olisi kiva.
Olkoot vielä varastossa, kunkesäkin tulee ja talvet onniin leutoja... - Pakkaspoika tulee, nipistäen puraisee ja pakkaa paleltamaan.
Silloin sinä pehmeänä turkisrukkasena sulatat kohmeiset käteni
purppuran punaisena töppösenä lämmität vilussa viipyilevät viluvarpaani.
Yksi hellä puhallus ja saat punaiset huuleni hehkumaan.
*
https://youtu.be/Rgr3Oz4znuk - Tunnen niin homoja kuin lesboja, ei he tyrkytä omaa elämänasennettaan, ovat itsensä hyväksyneet ja mitä viehättävä'mpiä ihmisiä, tosin tunnen myös heitä joiden on hyvin vaikea hyväksyä erilaisuutta varsinkin seksuaalista erilaisuutta, hekin ovat hyviä ihmisiä mielipiteistään huolimatta. Ihminen on kokonaisuus ja seksuaalisuus yksi osio ihmisen paletissa.
Jotenkin tätä ketjua lukiessa tuli mieleen Eeva Kilven runo
"Laulu rakkaudesta" se on pitkä juttu mutta tässä pieni pätkä siitä
...opeta meitä hyväksymään vanhojen rakkaus, nuorten rakkaus, keski-ikäisten ihmisten rakkaus, lihavien rakkaus, köyhien rakkaus, huonosti puettujen rakkaus ja yksinäisten rakkaus. " (RUnon ulkopuolelta ketjuun voisin lisätä, että myös homojen, lesbojen ja heteroiden rakkaus)
"Opeta meidät hyväksymään rakkaus,
me niin pelkäämme sitä." - En ole Iivo Niskasen syntyjä syviä tutkinut, jotenkin liitän hänet Vieremään ja Vieremä siellä jossain savon suunnalla sijaitsee.
- Mutta tänään kaikki meni nappiin.
Iivolle sen kultaisen mitalin mielellään soinkin.
Rehdin oloinen supisuomalainen savolainen, osasi ja halusi laulaa kansallislaulunkin kannustavan yleisön kanssa.
Nyt sitä pitää jo Vieremän kunnan miettiä mimmoinen metsäpalstalla Iivolle nyt lohkaistaan.
Entäs Ponsse isona tukijana, piankos kaikkien foksien ja bearien yms mitä niitä metsäkoneiden nimiä nyt onkaan.
Iivo olisi metsäkoneelle aikas kelpo nimi, kuvaisi hyvin suomalaista sisuakin. - Onko mitään ihanampaa kuin suomalainen mies
joskus hälle toki olen aikamoinen ies.
Satumaata tanssien ja perinteistä hiihtäen mies on parhaimmillaan.
Vaan kaikkein paras hän silloin on kun MM kullan saa tai suudellaan.
*
https://youtu.be/VeVkslZ9eXg - Kyllähän jo nyt yksityinen hoitaa raskaampaa, sydänleikkauksiakin hoidetaan yksityisellä puolella ja jos rahaa riittää niin sinne vaan ohituksia hoitamaan.
Piankos noita laitteita saadaan ja koulutettua henkilökuntaakin varmaan löytyy kun vaan löytyis rahaa.
epäilen, että tulevaisuudessa käy niin, isot leikkaukset tehdään yksityiselläpuolella ja sitten se hankala jälkihoito jää yhteiskunnan hotteille, mene ja tiedä. Ehkä sillä, että kun valitset niin joudut sen puolivuotta ainakin pyörimään sillä valitsemallasi tiellä.
Itse luotan tähän yhteiskunnan systeemiin, aluelääkärinion kuin henkilääkäri ja kaikki on hoitunut hienosti, mutta asunkin lähellä isoa kaupunkia. Jotenkin tuntuu pahalta kaikki valinnanvapaus syrjäkylillä, mahdottomalta ajatukselta, siellä mummot ja papat seisovat yhteiskunnalta saatu setelinippu kädessä ja miettivät mitä ihmettä näillä tekisi, mihin menisi. Antavat pian setelit kaverille, että mene sinä en minä kehtoo kun on niin monimutkaista.
Eniten arveluttaa se uusi hallinto mikä tähän väliin ollaan luomassa, isommat yksiköyt ja liuta mahottoman kallispalkkaisia pomoja toimistoihin. Byrogratiaa byrokratin päälle. Yksikään sairas ei pelkällä byrokratialla parane, pääseekö eds helpommin hoitoonkaan, kait niitä jonoja nähdään tulevaisuudessakin. - Perinteinen on siitä hyvä, että siinä ei lähdetä kimpassa, silti voi sotkeentua naapurin sauvoihin.
Sanovat hauskast, että hiihtokin on kontaktilaji. Nähtäväksi jää miten tänään kontaktia naapuriin ottavat ja siitä kontaktista selviävät.
Aina ja kaikille suomalaisille pidän peukkuja, että haaveritta onnistuisivat.
Ahaa, viisi mitalia, ihan hyvät mahikset sinulla onnistua veikkauksessasi. - Tänään Iivolla on hiihdossa mukana pari hyvää 'kaveria'
toinen on valtava kannustus Salpausselällä
toinen sisu, jota vähän kasvatettiin vielä parihiihdon kompuroinnissa. - Vaikea siitä on voitelua syyttää, urheilija valitsee ja testaa suksensa joilla hiihtää, itse sitten valitsee pelit alle ja vastaa numerolappu rinnassa valinnastaan, vaikka siellä rekallinen onkin avustajia, niin silti...vähän sama kun douppingissa, urheilija vastaa mitä suuhunsa laittaa.
Yksilöurheilua kera valtavan avustajajoukon.
jos hiihtäjä menestyy kaikki kunnia hiihtäjälle, sivulauseessa kiitetään huoltojoukkoja, mutta jos urheilija ei menesty syy on avustajajoukoissa, sivulauseessa sanotaan, että voi hitto kun en vaan jaksanut hiihtää.
(Heikkinen ja Mäkäräinen poikkeuksia) - Norovirus kiertää tätä sotatannerta kun kissa kuumaa puuroa.
kaikki ympärillä jo riutuvat sen kynsissä...
Jokainen pienikin varsanväännös saa tekemään täyskäännöksen.
Olisinpa jo liian vanha moisen viruksen kaveruuteen...
Hulluna vaan pesen, pesen ja pesen käsiä - Tammikuussa, kun istuin verotoimistossa jonottamassa päätin yllättää verottajan.
Tänä vuona kaikki ja ajallaan, mutta ei se toimi...
Eilen oli yhden lanketin palautuspäivä ja en ole edes vielä keksinyt mitä kummaa siihen kirjoittaisin...
Jospa päivää pitkin keksin montako kertaa kävin siellä , entäs siellä, ja mitä pirua mä siellä oikein tein.