korpikirjailija
Mummo ja lapsenlapsi.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia105 aloitusta · 7507 kommenttia
- Selailin juuri pääsiäisruokien reseptejä. Mietin tekisisö karitsankaretta tai karitsanpaistia. En ole ennen tehnyt, mutta kokeileva keittiö on uusi harrastus. Voimakas konjakkikastike tai punaviiniä kastike ja jotain pyreetä, jostain muusta kuin perunasta. No, saa nähdä mitä syntyy.
Täälläkin katuja putsataan. Kirjoitin jo, että palasimme siivottuun kotiin, joten nyt ei ole paineita, ei vieraita tulossa, ei hässäkkä vaan hiljennytään pääsiäisen sanomaan. - Sinulla omat muistot, minulla omani. Olet lukenut kirjoituksiani, olet tietoinen ikäerostamme lasten synnyttäjänä. Miniän on myös iltatähti, hän antoi toisen nimen Aili prinsessalle ainoa tapaamansa mummin muistoksi.
Olen kokenut omien kasteet, ensiaskeleet, valvomisen sairaan lapsen vieressä, touhunnut yhdessä, opettanut ja välittänyt perinteitä. Matkustellut ympäri Suomea ja aurinkorantoja heidän kanssaan.
Osallistunut murkkujen huoliin, istunut kirkonpenkissä konfirmaatiossa ja juhlinut yo-juhlia, kihlajaisia, häitä nauttinut ihanista tunteista ja ne kaikki juhlapaikatkin ovat hyvin muistissa.
En ole jäänyt paitsi mistään.
Lapseni ovat itsenäisiä ja ymmärrän, että suhteeni heihin pysyy vahvana, mutta nyt heidän elämänsä prioriteetti on heidän oma perhe. - Huomenta@
Kotiuduttu Toven, Aili mummon ja aamuruskon ristijäisjuhlasta.
Esikoiseni on perinyt minulta hyvän organisointikyvyn. Mummot ja ukit olivat majoittuneet lähekkäisiin Helsingin hotelleihin joten logistiikka oli sujuvaa.
Saavuime Helsinkiin perjantaina iltapäivällä.
Junamatka on rasittava, mutta helponpi suorittaa kuin lentomatka sillä Hotellimme oli Helsingin rautatiaseman vieressä. Ei ollut pitkiä siirtymävaiheita kuten lentoyhteydellä.
Perjantai iltana kävimme syömässä pitkän kaavan mukaan. Korvesta tulleina emme älynneet tilata pöytää Hotellin pääravintolasta, joka oli täynnä, meidän olisi pitänyt odottaa baarissa. Alakerrasta löysimme toisen ravintolan, josta saimme hyvän pöydän. Ja tosi hyvät ruuat. Olimme jo nälkäisiä, ruoka maistui.
Myöhemmin esikoinen, miniä ja prinsessa kävivät Hotellit läpi tervehtimässä kaikki isovanhemmat.
Lauantaina kahviaamiaisen jälkeen lähdimme Eero Nelimarkan näyttelyyn. Sain hyviä ideoita selfiemaalaukseen, joka tulee oleeman seuraava haaste taidepiirissä.
Sitten taxilla Paavalinkirkkoon. Juhla oli kaunis taisipa silmäkulmani kostua niin kaunis ristijäisjuhla se oli. No, olisin mieluummin nähnyt prinsessan kuopukseni ristiäispuvussa, tulihan kuopuksesta prinsessan yksi kummeista. Kuopuksen ristijäismekon teetätin aikoinani omasta hääpuvustani.
Valokuvia ikuistettiin erilaisissa kokoonpanoissa.
Kahvitus oli järjestetty kirkon kahvilassa. Kahvijuhla alkoi maljan nostolla päivänsankarille. vanhemmat kertoivat nimen valinnan taustoista. Musiikiksi oli valittu Leijonakuningas elokuvan Elämäntie, jota soitettiin myös Samassa kirkossa kun esikoinen ja miniä vihittiin.
Tunnelma oli lämmin, ja mikä mahtavinta löysin antoisan puheyhteyden x-mieheni kanssa. Hänestä hehkuin valtava onnellisuus pitäessään laspsenlastaan sylissään.
Minulla on jo kokemuksia vauvan syvihaleista jo useampia.
Palasimme Hotelliin, olimme väsyneitä ja nukahdamme. Sunnuntai-iltapäivällä matkamme kotiin alkoi, miniän vanhemmat matkustivat samalla junalla. Poika, miniä, prinsessa ja Hippukoira saattoivat meidät junaan ja kotimatkalle.
Tällainen oli meidän ei niin ihan tavallinen arkiviikonloppu.
Oli kiva palata siistiin kotiin, nyt pääsiäistä suunnittelemaan. - Lauantai-iltaa Isolta Kirkolta.@
Matkailu on askarruttanut sinua, niinpä kerron, että lähdimme perjantaiaamuna korvesta junalla Helsinkiin.
Ohitimme Iisalmen, Kuopion, Mikkelin Kouvolan, Lahden sekä saavuimme Helsinkiin.
Eihän se todellakaan ole normaalia arkea. Junalla kuskataan paikkalipun lunastaneita ihmispoloja jalkatiloiltaan pienissä istumapaikoissa, välillä kontuktööri kertoo missä voi jäädä pois.
Ravintolavaunussa kuulutetaan ja toivotaan ihmisiä tulemaan laumoissa hyvän ruuan nautinnollisin hetkiin. Väliin ravintolavaunussa on kiirettä ja istumapaikoille luvatut annokset pyydetään hakemaan itse.
Massaturismia, ei mitään tekemistä arjen kanssa ; )
No, meillä on ollut kivaa, syötiin illalla hyvin ja kalliisti. Hotellihuone on tilava liikuntavammaisille tehty, upealla isolla WC.llä. Näköala ikkunoista upea, kellon voi tarkistaa rautatienaseman tornista, mutta pari yötä maksaa aika paljon, ei siis tavan arkea.
Ristijäisjuhlat oli kirkossa ja jatkot kirkon kahvilassa. Pappi istui vieressäni, keskusteltiin matkailusta. Vauvan ukki oli hyvällä tuulella meillä oli antoisa kohtaaminen, olimmehan molemmat tulleet isovanhemmiksi.
On se yhtä helevettiä.
Yötä ; )) - Vierailimme päivän Costa Ricassa keväällä 2017. Ruerto Limon satamakaupungissa.
Oli sunnuntaipäivä, kiertelimme kaupunkia, Kaupat oli suljettu erilaisilla laudoilla ja kadut näyttivät rähjäisiltä. Mietimme missä ihmiset olivat. Saavuimme ison kirkon luokse sieltä kuului rytmikästä musiikkia, kurkistimme sisään, kirkko oli täynnä ihmisiä jotka tanssivat ja lauloivat iloisina. Viereisessä puistossa oli perheitä lasten kanssa pelaamassa pallopelejä.
Ihmiset vaikuttivat onnellisilta. Palatessamme risteilijälle pienellä aukiolla oli isot värikkäät kirjaimet jotka toivottivat tervetulleeksi Limoniin. Aukiolla tanssi nuoria poikia radiosta kuuluvan musiikin tahdissa.
Istahdimme toviksi katselemaan heidän vauhdikasta tanssiaan.
Meille jäi kuva ulkoisesti köyhästä kaupungista jossa asui onnellisen ja iloisen näköisiä ihmisiä. - Lopetin yritykseni kannattamattomana. Maksoin velat ja olin vapaa. Möin ison rivitalo-osakkeeni. Olin velaton, mökkirannan kiinteistö säilyi omistuksessani. Autoin jälkeenpäin samoihin tilanteihin joutunneita, vertaistuella.
Kyllä vain olin paras asiantuntija neuvomaan samoissa vaikeuksissa olleita ihmisiä. - Näin tietty, valtion rahasäkki on pitkällä miinuksella joten sieltä on turha itkeä apua. Jokaisen pitää hoitaa toimeentulonsa itse.
Apua voi pyytää läheisiltä jos he ovat apuun pystyviä. - Päivänkorvaa Korvesta@
Maaliskuun puuhat loppusuoralla. Heräsin tavallista aikaisemmin ja vaihdoin lakanat ja viikkasin eilisen pyykin. Siivooja tulee puolelta päivin ja siistii paikat. Autamme mieheni kanssa paikkojen kohentelussa ennen siivoojan tuloa.
Viikonloppuna lähdemme reissuun ja koti jää siistiksi pääsiäistä odottamaan. Poika ilmoitti, että tulee toukokuun puolessa perheensä kanssa Korpeen. Mökillä aikoi yhden varaston rempan loppuun viedä.
Siitä sain aiheen tilata siivooja seuraavan kerran mökin siivoukseen toukokuun alussa.
Olen jo helpottunut töiden kasautumisesta, sillä ne näyttävät soljuvan aikataulussaan.
Auttamisesta vielä....
Vanha tuttavani joka ajautui rappiolle, kirjoitti aikoinaan minulle kirjeen, jossa pois pääsy vaikeuksista oli kirjoitettu verbin konditionaalin taivutusmuodossa, konditionaalin (ehtotapa). Uskoisin, lopettaisin, haluaisin jne. eli epävarmaa tekemistä.
Avustamistarpeesta ulkopuolisille voisin nyt itsekin kirjoittaa haluaiSIN auttaa, mutta kun...
Minä olen auttanut ja siitä esimerkkinä kirjoitin tehneeni hyväntekeväisyystyötä, kirjoituksissani ei ilmene salassapidettävää.
Kivaa päivää. - Olen ottanut käyttöön oikolukuohjelman.
Jos en tarkista sanat eivät välttämättä ole oikein.
"hänen reaktionsa oli..... nyt teetätän keittiöremontin".
Eli hän aikoi ottaa velkaa keittiöremonttiin. - Tämä esim. meni minulta yli hilseen.
- Googlettamalla löydät vastauksia, jotka askarruttavat. Oheistan Rikun linkin.
https://share.google/xFmf49zxk2GEfR5PD - Miten itse auttaisit "reppanoita" mikä olisi oikea paikka jonne ohjaisit, minkälaista vastausta odottaisit kysymykseesi.
Toimin voimissa ollessani vapaaehtoistyössä mm. rikosuhripäivystäjänä ja velkaohjaajana.
Onnistuessani en useinkaan saanut autettavilta kiitosta. Avustusjärjestöt tosin ylistivät työtäni.
Kerran avustin henkilöä yritystoiminnasta syntyneistä veloisa vapaaksi, hänen reaktionsa oli nyt tehtävän keittiöremontin.
Usein nämä autettavat eivät tehneet mitään itsensä eteen, apu kyllä kelpasi.
No, tällaista. - Pilapiirtäjä Ville Ranta kuten kirjoitin piirtää osuvasti päivän puheenaiheista. Niin tässäkin syrjäytyneen nuoren tapauksessa.
Yhteiskunnan syy ;)
"Apua on tarjottava, olipa asia miten hyvänsä"
No, miten? - Olette keskustelleet nuorisosta nyt ja ennen. Siihen en ota kantaa, kun en ole tekemisissä enää teini ikäisten kanssa ja omasta teiniajasta muistan, että ystävieni eivät olleen masentuneitä.
Epämukavuusalue, se aluehan on lähes jokapäiväinen tunne.
Tällä hetkellä tunnen olevani epämukavuusalueella. Tunnen itseni epävarmaksi. Edessä on useita haasteita, joista toivon selviytyväni suunnitelmieni mukaan. En koe haasteita vastenmielisiksi koen ne haastaviksi, mutta helpommallakin olen vastaavista selvinnyt.
Tiedän, että vastoinkäymisiä tulee, mutta odotan onnistumisia ja sen jälkeistä euroista olotilaa.
Olen funtsinut haasteita joihin joudun ja tunnetiloja, selviänkö.
Etukäteen on otettava huomioon epäonnistuminen ja suunnitelma sen varalle.
No, nämä ovat taas tätä minua.
Tein prinsessalle ristiäisortin valmiiksi. Se sisältää lapsuudessa äitini laulaman lastenlaulun sanat, samaa hyräilin itsekin pojilleni. Kortin tein Kaukametsässä graviikkatunnilla, kuvassa pikku tyttö katsoo ulos ikkunasta, tähyilee tulevaa.
Nyt tämä viikko taputeltu. - Päivää korvesta@
Hämmästyin onnellinen elämä kommenttiini tulleista muutamasta vastauksesta. Elämähän näillä kymmenillä sisältää paljon kokemuksia niin hyviä kuin huonojakin ja kokemukset ovat jokaiselle hyvin henkilökohtaisia.
Katselin juuri päiväkotilasten haastattelua miten he kokevat onnellisuuden.
Pieni tyttö vastasi, onnellinen on kun on paljon rahaa ; ))
Nyt taidetta luomaan, värien pyörittelyä ilmapallolla. - Ihmettelin miksi tyhjänpäiväinen juoni sai niin paljon ylistystä.
- Ikävä, että kukaan ei ole ottanut koppia sinusta, siivetön ei kauaksi lennä.
- Olet joutunut kokemaan sen tosiasian, että kyllä meitä vanhuksiakin hoidetaan.
Ei tehdä siitä numeroa ; ) lienee ikäisiemme reaktio kun emme halua huolestuttaa läheisiämme vaikka usein on niin, että läheiset tietävät, mutta eivät hekään halua huolestuttaa meitä ; ) - Korjaus;) Teen kanafileitä ja kimchinuudeleita.
- Kirjoitin olen saanut elää rikkaan elämän....piste.
Lähdin työn perässä Ruotsiin suklaatehtaalle 17-vuotiaana. Palasin parikymppisenä Suomeen. Aloitin ammattiopinnot, elätin itseni yli kymmenen vuotta tarjoilijana. Opiskelin työni ohella ja suoritin ravintola alan tutkintoja ja yo-tutkinnon. Menin naimisiin 35-vuotiaana, Opiskelin vielä aikuiskasvatusta tavoitteena ammattiopettajan tutkinto. Opettajan tutkinnon tavoite jäi. Tulin raskaaksi ja sain kuopuksen 42-vuotiaana. Avioeron jälkeen kahden lapsen yksinhuoltajuus esti opinnot toisena paikkakunnalla, josta olin saanut opiskelupaikan.
Perustin oman ravintola alan yrityksen. Olimme onnellinen pieni perhe, matkustelin jo tuolloin lasten ehdoilla. Suomen vesi- huvipuistot tuli koluttua ja Kanarian- ja Kreikan saarten lapsiystävälliset rannat tutkittua.
Vuodet vierivät lapset aikuistuivat. Olin tehnyt työtä yksinyrittäjänä, oli aika lopettaa. Jäin eläkkeelle, aloin tapailla ihmisiä, kohtasin nykyisen mieheni.
Viimeiset 20-vuotta olen elänyt mieheni rinnalla. Hän on mahdollistanut meidän eläkeläisten unelmat elää vapaana, kesät mökeillämme ja keväisin ja syksyisin matkustimme mielihalujemme mukaan milloin minnekin.
Onnellisen elämän pohjana on ollut kokemusten kokonaisuus.
Istun nyt parvekkeella, Aurinko paistaa ja lämmittää. Pian siirryn keittiöön päivällisen tekoon. Kalafileitä ja nuudeleita.
Olen onnellinen kevään edistymisestä, en ole lainkaan talven lapsi.
Joten onnellisuus on muutakin kuin golfaaminen ja sikiäminen.