lailakohonen
Olen yli seitsenkymppinen mummeli. Olen kotoisin Itä-Suomesta, tehnyt evakkomatkan ja kotiutunut Hämeeseen. Pidän puutarhastani, käsillätekemisestä, kirjoittamisesta ja piirtämisestä. Intoa on paljon, mutta taitoa vähän ja tulokset sen mukaisia, mutta en ole tullut murehtineeksi sitä.
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia0 aloitusta · 29 kommenttia
- SkillaN´lle tervetulotoivotuksesta. Olen niin lapsellinen, että ilahduin siitä tosissani. Tämä vekotin on kannettava, ja niinpä se oli kannettu pois netin läheisyydestä muutamaksi päiväksi. Jäi iltakahvit juomatta ja meni ohi monta sellaista juttua, joihin olisin halunnut sanoa sanani minäkin. Joku kyseli koirien lentokonematkailusta. Pienet hauvelit saavat olla matkustamossa, mutta siinä on kiloraja (onneksi ei meillä ihmisillä!)
- kahvituvan ovelle, mutta huomasin, että sehän ei ollutkaan lukossa. Niinpä uskaltauduin sisälle, vaikka olen ensikertalainen ja vieras muille. En malta olla sanomatta kiikkutuolista minäkin. Kun selkä on kipeä niin ettei kunnolla liikkumaan pääse, vääntäydyn kiikkutuoliin ja kun siinä keinuttelen aikani, niin jopa mummeli taas pystyy liikkumaan.
Hörppäsin tässä teekupillisen. Siitä kiitos. - kun pitää ehtiä ennen kuolemaansa tehdä ja oppia kaikkea sitä, mikä jäi työaikana tekemättä ja oppimatta. Ehdinköhän täysoppineeksi ajoissa?
- Ei neitsyeltä voi odottaa liikoja lemmenlurituksia. Olimme olleet naimisissa yli parikymmentä vuotta, ennen kuin mieheni (lastemme vaatimuksesta) sanoi ensi kerran rakastavansa minua. Vanhemmuuttaan hän on pehmennyt ja vaikkei muuten kerro rakkaudesta, muistaa aina kehua ruokaani ja joskus muutakin ja sen otan sitten rakkaudentunnustuksena
- ollut pian 50 vuotta. Joskus miehen luonteen tasaisuus ottaa päähän, mutta totta puhuakseni en olisi kestänyt itseni kaltaista rinnallani näin pitkää aikaa. Ja jos miehelläni olisi ollut hänen itsensä kaltainen vaimo, olisi hänen elämänsä ollut pitkästyttävän tasainen. Eli tämä oli paras valinta aikoinaan.
- ovat syöneet minunkin krassini lehdet reikiä täyteen. Toissa vuonna niitä ilmaantui meille ensi kerran ja söivät krassit täysin. En muista ennen nähneeni. Kai joku tietää keinon miten niistä pääsee?
- miten sait viiniköynnöksesi kukkimaan! Minulla teki toissavuonna yhden rypäleen, ensimmäisen ja viimeisenkö. Ei viime vuonna eikä tänä vuonnakaan ole ilmaantunut kukkia. Leikannut olen ja maan pitäisi olla oikeanlaista. Minullakin on köynnös kasvihuoneessa. Pituutta se kyllä on kesän aikana kasvattanut.
- tuli minulle lahjana kolmatta vuotta sitten. Sen varsi on haaroittunut ja haarat ovat kasvaneet, eivät paljoa, mutta hitaasti ja varmasti.
- alppiruusu viihtyykin ja pysyy hengissä. Kevättalvella eivät koivunlehdet varjosta ja aurinko pääsisi vapaasti kuivattamaan alppiruususi ikivihreät lehdet. Pakkasesta ei ainakaan Forssan korkeudella ole ollut haittaa, mutta laiskuuttani päästin yhden alppiruusun nuput ja osan lehdistä kuivumaan. Puhun siis kokemuksesta.